Kaksiosaiset sukunimet, älyttömyyden huippu!

[feger]

[QUOTE="vieras";28053978]Sekin muuten harmittaa, jos oma tyttönimi on tosi harvinainen. Mun nimi oli ihan ainut laatuaan, ja kun vaihdoin miehen sukunimeen, niin nyt mulla onkin täyskaimoja vajaa kymmenkunta. No voisi olla paljon enemmänkin, mutta silti! Kun aikaisemmin ei ollut yhtäkään.

Että ehkä joku ei halua vaihtaa nimeään Sini Virtaseksi, vaan on ennemmin Sini Kello-Virtanen? [/QUOTE]
Mullakin sukunimien määrä melkein tuplaantui saman tien. Tyttönimeäni on reilut 400 ja tätä miehen sukunimeä kantaa peräti yli 600

 

["vieras"]

Myönnän, etten vielä jaksanut kahlata koko ketjua läpi, mutta vastaan silti Meidän suvussa on niitä jotka pitäneet oman nimensä, ottaneet molempien nimen tai perinteisesti vaihtaneet miehen nimen. Näissä kaikissa tapauksissa lapset ovat se syy, jotka ovat vaikuttaneet vanhempien valintoihin ..

 

["vieras"]

Mikä pakko sitä miehen nimeä on pitää? Tasapuolistahan se olisi että vaihteeksi pitäisitte sinun nimeäsi.

Ajattelen aika vanhanaikaisesti niin, että suku jatkuu nimen mukana. Kun otin miehen sukunimen, hänen sukunsa jatkuu. Jos taas hän olisi ottanut minun sukunimeni, minä olisin saanut sen kunnian jatkaa omaa sukuani. Nyt minut merkitään kaikkiin sukututkimuksiin mieheni suvun puolelle, oma nimeni tulee lukemaan vain suluissa "omaa sukua".

 

[||]

Itse otin miehen nimen siitä syystä, että asuinalueellani oli 5 saman etu- ja sukunimiyhdistelmän omaavaa henkilöä. Nyt olen ainokainen tällä nimellä kulkeva.

 

[Peyote]

[QUOTE="vieras";28054067]Ajattelen aika vanhanaikaisesti niin, että suku jatkuu nimen mukana. Kun otin miehen sukunimen, hänen sukunsa jatkuu. Jos taas hän olisi ottanut minun sukunimeni, minä olisin saanut sen kunnian jatkaa omaa sukuani. Nyt minut merkitään kaikkiin sukututkimuksiin mieheni suvun puolelle, oma nimeni tulee lukemaan vain suluissa "omaa sukua". [/QUOTE]

Niin että hymiö perään, mutta näin on hyvä?

Kyllä sukututkimukset olisivat paljon varmempia ja paikkansapitävempiä, jos seurataan sukua äidin puolelta.

 

["vieras"]

Miehenä on täysin mahdoton ajatus että vaihtaisin omaa sukunimeä tai että minun lapsilla olisi äidinsä sukunimi. Verilinja on kulkenut saman nimen alla jo 850 vuotta.

 

[Peyote]

[QUOTE="vieras";28054092]Miehenä on täysin mahdoton ajatus että vaihtaisin omaa sukunimeä tai että minun lapsilla olisi äidinsä sukunimi. Verilinja on kulkenut saman nimen alla jo 850 vuotta.[/QUOTE]

Mistä sä tiedät, onko niissä muuta sua kun sun nimi?

 

["tii-"]

[QUOTE="vieras";28053978]Sekin muuten harmittaa, jos oma tyttönimi on tosi harvinainen. Mun nimi oli ihan ainut laatuaan, ja kun vaihdoin miehen sukunimeen, niin nyt mulla onkin täyskaimoja vajaa kymmenkunta. No voisi olla paljon enemmänkin, mutta silti! Kun aikaisemmin ei ollut yhtäkään.[/QUOTE]
Nimenomaan tämän takia en vaihtanut nimeä. Omalla sukunimellä minulla ei ole täyskaimoja, vaikka sukunimi ei ole kauhean harvinainen (n. 150 henkeä Suomessa). Miehen sukunimeä kantaa jotain > 5000 ihmistä, täyskaimoja löytyisi myös.

Plus oon tutkija, joka ei halua vaihtaa "tutkijanimeään" pois. ;D

 

[Viikate]

Mistä sä tiedät, onko niissä muuta sua kun sun nimi?

Hyvä pointti. Patrilineaarinen sukunimen periytyminen on epäloogista.

 

[Peyote]

Hyvä pointti. Patrilineaarinen sukunimen periytyminen on epäloogista.

Juuri kai tuo pieni epävarmuus siitä, onko lapset miehen, tai voisiko joku ajatella, ettei ne ole miehet, estää ehkä miehiä ottamasta naisen sukunimeä.

Mun mies kyllä otti mun nimen. Kaikki näkee lasten naamoista, että ne on sen.

 

["tii-"]

Mistä sä tiedät, onko niissä muuta sua kun sun nimi?

Niin ja vaikka niissä omissa lapsissa olisi sama veri kuin itsellä, niin siinä 850 vuoden aikana on silti voinut tapahtua jotain, jolloin itse ylpeilee suvulla johon ei veren mukaan oikeasti kuuluisikaan.

Lapset jatkaa sekä isän että äidin sukua, oli sukunimi sitten mikä tahansa. Ja jos saakin vaan tyttöjä, niin siihenkö se suku sitten katkeaa?

 

[Virtanen - tällä kertaa]

Meillä on nyt niin, että lapseni edustaa 5. sukupolvea, jolla sama nimi. Isoisoisäni otti sukunimen, sanotaan nyt vaikka Virtanen, 1880-luvulla. Sitten mennään näin:

- isoisoisäni Virtanen
- isoäitini Virtanen
- isäni Virtanen
- minä Virtanen
- lapseni Virtanen

Mitä johtopäätöksiä teette tästä?

 

[Phoebsi]

Seija Ketunhäntä-Näädänperähattu

Vastaan vasta ekalta sivulta, jännää nähdä millaiseksi keskustelu on edennyt...

 

["vieras"]

Mistä sä tiedät, onko niissä muuta sua kun sun nimi?

Geenilinjaan kuuluu poikkeavan suuri älyllinen kapasiteetti sekä kunnioitettavan kokoiset lisääntymiselimet. Kirkon kirjat kertovat että nämä omaisuudet ovat periytyneet isältä pohjalle, sukunimen mukana.

 

["tii-"]

Meillä on nyt niin, että lapseni edustaa 5. sukupolvea, jolla sama nimi. Isoisoisäni otti sukunimen, sanotaan nyt vaikka Virtanen, 1880-luvulla. Sitten mennään näin:

- isoisoisäni Virtanen
- isoäitini Virtanen
- isäni Virtanen
- minä Virtanen
- lapseni Virtanen

Mitä johtopäätöksiä teette tästä?

Mitä siitä pitäisi päätellä? Jos lapsesi vaihtaa nimensä Möttöseksi, niin hän ei enää jatka sinun sukuasi, kun saa lapsia ja nimeää ne Möttösiksi?

 

[gfgbf]

Tai mitä jos ihan vaan ottaisi sen miehen sukunimen.

Tai mitäs jos mies vaan ottais sen vaimon nimen jos kerran pitää olla sama sukunimi?

 

[Phoebsi]

Minä otin mieheni sukunimen, koska adoptiossa saamani sukunimi ei koskaan tuntunut omalta ja bio-nimeenkään en halunnut palata.

 

[Peyote]

[QUOTE="vieras";28054177]Geenilinjaan kuuluu poikkeavan suuri älyllinen kapasiteetti sekä kunnioitettavan kokoiset lisääntymiselimet. Kirkon kirjat kertovat että nämä omaisuudet ovat periytyneet isältä pohjalle, sukunimen mukana.[/QUOTE]

:headwall: Oi hävetys sun puolesta.

 

[Kärppänä heinälatoon]

Mulla on kaksiosainen sukunimi. Omastani en halunnut luopua, koska se on mun nimi. Mä en tunne edelleenkään olevani mieheni "niminen" eli en koe sitä loppuosaa sinänsä yksinään omakseni (vaikka nyt olenkin jo oppinut yhdistämään sen ekaan sukunimeeni) eli en missään tapauksessa halua olla pelkästään sen mieheni sukunimellä.

Mieheni nimen otin tasan yhdestä syystä. Meidän lapsilla on mun miehen sukunimi ja halusin yhteisen tekijän myös sukunimeen meille kaikille.

 

[Kärppänä heinälatoon]

Tai mitäs jos mies vaan ottais sen vaimon nimen jos kerran pitää olla sama sukunimi?

Ehdotin tätä, muttei mennyt läpi. Aika harva mies tuohon loppupelissä suostuu.

Siitäkin meillä väännettiin vuosia, kumman sukunimi lapsille annetaan. Päädytiin lopulta kompromissiin koko nimiasiassa ja sen kompromissin mukaan mies voitti tuon osa-alueen (ja minä sitten toisen..). Jos lapset olisivat olleet mun sukunimellä, en olisi ottanut mieheni nimeä oman sukunimeni jatkoksi.

 

[BettyBoop]

Tiedän että nämä naiset jotka ottavat kaksiosaisen sukunimen naimisiin menon jälkeen, tuntevat itsensä ehkä fiksummiksi kuin ne, jotka ottavat pelkän miehen nimen, MUTTA...
Ilse Kankaroinen-Syväkäs, Minna Lindevall-Yli-Airaksinen, Seija Ketunhäntä-Näädänperähattu..

Siis miksi se miehen nimi pitää tunkea sen oman nimen perään? Miksei vaan yksinkertasesti pidä sitä omaa sukunimeä? Eihän se mieskään tunge sitä vaimon sukunimeä omansa perään.

Jotenkin tästäkään asiasta ei tiedä pitäskö itkeä vai nauraa. Varsinkin kun nämä naiset tuntevat kai noudattavansa tasa-arvoa. Jaaha, mikähän tossa on tasa-arvosta.

Hah, niin samaa mieltä!

Tytti Isohookana-Asunmaa !!!


(En edes tiedä miten on muodostunut, mut muistan nauraneeni kippurassa kun ton ekan kerran kuulin)

 

["Vieras"]

Mulla on kaksiosainen sukunimi. Omastani en halunnut luopua, koska se on mun nimi. Mä en tunne edelleenkään olevani mieheni "niminen" eli en koe sitä loppuosaa sinänsä yksinään omakseni (vaikka nyt olenkin jo oppinut yhdistämään sen ekaan sukunimeeni) eli en missään tapauksessa halua olla pelkästään sen mieheni sukunimellä.

Mieheni nimen otin tasan yhdestä syystä. Meidän lapsilla on mun miehen sukunimi ja halusin yhteisen tekijän myös sukunimeen meille kaikille.

Tämä on just tätä kun mä en halua! Miksi se mies ei voinut ottaa sun sukunimeä, niin lapsilla ja koko perheellä olisi ollut sama sukunimi?! Sullahan on nyt eri sukunimi kun miehelläsi ja lapsillasi, koska sinulla on se typerä kaksoisnimi, josta mulle ainakin tulee mieleen että olet mennyt naimisiin miehen kanssa jolla on ennestään lapsia ja sinä olet tullut myöhemmin kuvioihin....

 

[,,,]

Meillä pappi laittoi automaattisesti lapsen sukuniemeksi isän nimen. Ei oltu asiasta etukäteen huomattu keskustella. Ja en siinä tilanteessa jaksanut asiasta alkaa keskustelemaan enemäpää.

Kun menimme myöhemmin naimisiin, ihan käytännön syistä otin miehen nimen. On paljon helpompaa hoidella asioita kun kaikilla on sama nimi. Oma nimeni olisi ollut harvinaisempi ja "kauniimpi". Mutta eihän nimi naista pahenna Jos olisin ottanut miehen sukunimen omani perään nimessäni olisi ollut 29 merkkiä, nytkään ei menaa rivit piisata

 

["Vieras"]

Kaksoisnimi/ yhdistelmänimi on AINA typerä, oli syy sen käyttöön mikä tahansa!

Tyttöystäväni tyttönimi oli erittäin harvinainen ja kuuluisa sukunimi, mutta otti sitten VAAN miehensä nimen, rakkaudesta mieheensä! Näin koko perheellä on nyt sama nimi eikä äidillä tyyliä. Sibelius-Virtanen....

 

[Peyote]

[QUOTE="Vieras";28054262]Kaksoisnimi/ yhdistelmänimi on AINA typerä, oli syy sen käyttöön mikä tahansa!

Tyttöystäväni tyttönimi oli erittäin harvinainen ja kuuluisa sukunimi, mutta otti sitten VAAN miehensä nimen, rakkaudesta mieheensä! Näin koko perheellä on nyt sama nimi eikä äidillä tyyliä. Sibelius-Virtanen....[/QUOTE]

Nehän olis voinut kaikki ottaa sen naisen nimen.