´Mites muut olette huomioineet tuloerot asunnon omistuksessa?

[QUOTE="aapee";28016185]niin minunkin mielestäni, haluan turvata myös hänen elämäänsä nykytilanteessa hän maksaa elämisestä ja on täysin tyhjän päällä jos erottaisiin.. olisiko se sitten oikein?
Tää on ihan puhdasta matematiikkaa tässä ei ole mistään tunteista tai muusta kiinni pelkästään järjestä, niinkuin olen täällä jo aiemmin kertonut myös siitä että olen tullut pahasti kusetetuksi jo kerran, enkä silloinkaan uskonut se olevan mahdollista tässä oikeusvaltiossa.

Ja todellakin jos nyt emäntäni sattuu vaikka kyllästymään minuun ja päättää häipyä, en halua myöskään sitä että hän olisi netonnut parisuhteemme aikana enemmän kuin töissä käymällä, aika harvall ihmisellä on sitä mahdollisuutta että säästöön jää vaikka 5ssä vuodessa enemmän kuin töissä ollessa [/QUOTE]

"Netonnut parisuhteemme aikana enemmän..." Huh mitä tekstiä.
Kuolisin, jos mun mies kirjoittaisi meidän yhteisestä elämästämme tuohon sävyyn.

Meillä on aina ollut kaikki yhteistä. Aina. Samoin on kotonani. Isäni tienaa varmaan viisinkertaisesti äitiini verrattuna, ja meillä taas minä mieheeni verrattuna. Koti on kuitenkin yhteinen, yhdessä perustettu. Lapset ovat yhteisiä. Elämä on yhteistä.

Koskaan ei tiedä mitä nurkan takana odottaa, aina kaikkeen ei voi varautua. Jos meillä tulisi ero, surisin paljon enemmän särkynyttä liittoani, perhettäni elämänkumppaniani. En niitä rahoja, joita hän olisi "netonnut" avioliittomme aikana.

Meitä ihmisiä on moneen junaan.

 

[QUOTE="vieras";28016121] Myyntitapauksessa menee tietty vaimolta varainsiirtovero paitsi jos ostettava osuus on tarpeeksi pieni.[/QUOTE]

Ostettavan osuuden pienuus ei pelasta varainsiirtoverolta. Sitä kun maksetaan aina, paitsi silloin jos on < 40v ensiasunnon ostaja joka ostaa vähintään 50% omistusoikeuden. Asia on siis toisinpäin, liian pienen osuuden ostaminen voi tehdä verovelvolliseksi jos henkilö olisi muuten ensiasunnon verovapauteen oikeutettu.

 

Voi kuule emmiseni, noinhan siinä kävisi jos mentäisiin 50/50 ja emäntäni päättäisi jättää minut..
Lopputulos olisi se että hän saisi 10 vuodesta korvausta 100 000€ + asuminen ei olisi maksanut mitään 10 vuoden aikana..
Vastavasti minulle asuminen tämän 10v aikana olisi maksanut 150 000-200 000€ hmm tämäkö olisi sitä oikeudenmukaisuutta?

 

plussana vielä tuohon jos haluaisin sitten jäädä tähän asumaan joutuisin taas ottamaan jo kertaalleen maksamastani talosta, 100 000 lisälainaa maksaakseni vaimoni osuuden

 

[QUOTE="Emmi";28016236]"Koskaan ei tiedä mitä nurkan takana odottaa, aina kaikkeen ei voi varautua. Jos meillä tulisi ero, surisin paljon enemmän särkynyttä liittoani, perhettäni elämänkumppaniani. En niitä rahoja, joita hän olisi "netonnut" avioliittomme aikana.

Meitä ihmisiä on moneen junaan.[/QUOTE]

Jos on jo kerran eronnut liitosta johon ei todnäk uskonut eroa tulevan, ja menettänyt siinä kymmeniä tuhansia euroja, suhtautuu raha-asioihin jo varmasti paljon enemmän järkiperäisesti. Tuollainen "ei kaikkeen kuitenkaan voi varautua, sureehan sitä eroa kuitenkin" on... noh, naiivia ja lapsellista. Kyllä siinä erotilanteessa vituttaa huomattavasti enemmän, jos kaiken muun murheen lisäksi vielä joutuu rahavaikeuksiin. Etenkin jos niin käy jo toisen kerran elämän aikana. Olisi silkkaa idiotismia tehdä sama virhe kahdesti, eli menettää monen vuoden tulonsa vain siksi ettei ole viitsinyt tehdä muutama paperilappusta vakuutukseksi!

 

Pelkäätkö ap että vaimosi on kanssasi omaisuutesi vuoksi? Oletko pihi? Maksatteko ruokakulut ja muut yhteiset menot puoliksi, tulojen suhteessa vai miten? Häiritseekö sinua vaimosi tapa käyttää rahaa?

Isoissa raha-asioissa (asunto, mökki, vene..) kannattaa olla järkevä. Mutta silti tuo nettoaminen kalskahtaa todella kylmältä. Ehdotin aiemmin ketjussa että myyt osuuden vaimollesi. Ehkä järkevämpää kuitenkin olisi avioehto - vai onko se sinusta huono jos katsot että eron sattuessa vaimo on asunut ilmaiseksi yhteiset vuotenne ja netonnut siinä..?

 

mikäli vaimoni päättäisi käyttäytyä kyrpämäisesti ja kyllä en usko että käyttäytyisi mutta mahdollisuus on aina olemassa

 

Älä aloittaja kuuntele haukkumisia, ne tulevat vain niiltä mammoilta, jotka ei edes yritä osallistua kuluihin muuta kuin niiden tuhlaajana. Minä ihan mielelläni maksan asunnostamme puolikkaan, onnekseni mun palkalla siihen kykenen. Ahdistais ajatus, että eron tullessa mun pitäis laittaa mieheni maksamaan mulle jotain talosta, josta en olis pulittanut senttiäkään, sen takia haluan että kaikki talokulut menee puoliksi.

Kun taas kh-tuella ollessani mies maksoi kaikki muut kulut ja lainanlyhennys meni miehen piikkiin myös, mutta en montaa vuotta kotona ollutkaan vaan muutaman kuukauden. Sen verran voi mies maksaa kun nainenhan siinä samalla joutuu uhraamaan oman palkkansa, mutta muuten kyllä kulut tasan tai sitten joku avioehto tai vastaavaa, ettei mies joudu maksumieheksi eron jälkeenkin.

 

[QUOTE="vieras";28016283]Pelkäätkö ap että vaimosi on kanssasi omaisuutesi vuoksi? Oletko pihi? Maksatteko ruokakulut ja muut yhteiset menot puoliksi, tulojen suhteessa vai miten? Häiritseekö sinua vaimosi tapa käyttää rahaa?

Isoissa raha-asioissa (asunto, mökki, vene..) kannattaa olla järkevä. Mutta silti tuo nettoaminen kalskahtaa todella kylmältä. Ehdotin aiemmin ketjussa että myyt osuuden vaimollesi. Ehkä järkevämpää kuitenkin olisi avioehto - vai onko se sinusta huono jos katsot että eron sattuessa vaimo on asunut ilmaiseksi yhteiset vuotenne ja netonnut siinä..?[/QUOTE]

en pelkää, emäntäni on antimaterialistisin ihminen jota tiedän Vaan ihmiset muuttuu 10v on pitkä aika ja mitä vaan voi sattua.. Ja juu en kaunistele ex emäntä nettosi 8v asumiset + mukavat omaisuudet.. miksi muuksi tätä voi sanoa kuin nettoamiseksi?

 

Ja joo ihan sama mitä nää muutamat ajattelee, mulle riittää se että toi mun emäntä tajuaa pointin eikä hänelle tule siitä (paha mieli).. Ja tosiaan en aio enää ottaa mitään riskejä sen verran kallis oli tämä ensimmäinen suhteeni, jos tässä kävisi samalla lailla niin todennäköisesti tappaisin itseni

 

[QUOTE="vieras";28016317]Älä aloittaja kuuntele haukkumisia, ne tulevat vain niiltä mammoilta, jotka ei edes yritä osallistua kuluihin muuta kuin niiden tuhlaajana. Minä ihan mielelläni maksan asunnostamme puolikkaan, onnekseni mun palkalla siihen kykenen. Ahdistais ajatus, että eron tullessa mun pitäis laittaa mieheni maksamaan mulle jotain talosta, josta en olis pulittanut senttiäkään, sen takia haluan että kaikki talokulut menee puoliksi.

Kun taas kh-tuella ollessani mies maksoi kaikki muut kulut ja lainanlyhennys meni miehen piikkiin myös, mutta en montaa vuotta kotona ollutkaan vaan muutaman kuukauden. Sen verran voi mies maksaa kun nainenhan siinä samalla joutuu uhraamaan oman palkkansa, mutta muuten kyllä kulut tasan tai sitten joku avioehto tai vastaavaa, ettei mies joudu maksumieheksi eron jälkeenkin.[/QUOTE]

juuri näin, monella ihmisellä vaan eron tullessa ei ole mitään häpyä ja revitään ihan tolkuttomat masit.

 

en pelkää, emäntäni on antimaterialistisin ihminen jota tiedän Vaan ihmiset muuttuu 10v on pitkä aika ja mitä vaan voi sattua.. Ja juu en kaunistele ex emäntä nettosi 8v asumiset + mukavat omaisuudet.. miksi muuksi tätä voi sanoa kuin nettoamiseksi?

No hyvä.
Elämässä voi mitä tahansa tapahtua ja fiksua on tietenkin siihen varautua. En osaa parisuhdetta katsoa "nettoamisen" kautta mutta ehkä johtuu siitä, että en ole eronnut ja omistamme asunnon puoliksi mieheni kanssa ja meillä oli saman verran omaisuutta seurustelun alkaessa. Minä varmaan tällä hetkellä "nettoan" kun hoidan lapsiamme kotona ja mies hoitaa talouden juoksevat kulut, mukaanlukien asuntolainan lyhennyksen. Toisaalta jos olisin töissä, jäisi minulle luultavasti jotain säästöönkin toisin kuin nyt. Ja samalla miehellenikin kun osallistuisin yhteisiin kuluihin.

 

noinhan sen kuuluukin mennä, siinä vaiheessa kun lapsia tehdään päätetään yhdessä jos tulot tippuu niin parempi tuloinen kompensoi, tässä ei ole mitään epäselvää Yhteinen lapsihan se yleensä on

 

[QUOTE="vieras";28015620]Meillä minä, emäntä , olen maksanut asunnostamme yli 100 000 € enemmän kun mieheni, mutta silti otimme lainan 50-50. Ei jaksanut alkaa kikkailemaan, mutta tuosta maksamastani enemmistöstä on tietty olemassa dokumentti eli eron sattuessa mies ei kuitenkaan saa sen enempää kuin mitä on maksanutkaan. Sitten kun olen maksanut osuuteni lainasta pois, mies jatkaa yksin lainan lyhennystä.[/QUOTE]

Ihan sama onko sulla sitä dokumenttiä vai et, mutta eron sattuessa (avioero tai pitkä avoliitto yli 5 v), yhdessäoloaikana hankittu omaisuus menee puoliksi elikkä fiftyfifty elikkä 50 prossaa elikkä puolikas molemmille. Ihan sama vaikka sinä olisit maksanut koko talon. Mutta laki on myös sen kumppanin elikkä partnerin elikkä miehen elikkä pienempituloisen ukonnahjukkeen puolella. Eli ei kannata kovasti lätkiä niitä hymynaamoja varsinkaan, jos on parisuhde epävakaalla pohjalla.

 

Meillä on niin että miehellä paremmat tulot, mutta meillä olen minä, siis vaimo maksanut koko talon. Joskus mietin harvoin kyllä että tuleekohan joskus takkiin jos ero tulee. Mutta ehkä se olis siinä vaiheessa sit aivan sama jos perhe hajoaa.

 

Ap on materialistinen ja laskelmoiva ihminen vaikka yrittääkin piilottaa sen hymiöiden taakse. Ikinä en tuollaista "miestä" huolisi. Onneksi omani on naista arvostava ja kannattaa tasa-arvoa eli meillä kaikki on puoliksi, vaikka minä tienaankin hieman enemmän. Ei tulisi mieleenikään rueta kartuttamaan omaa henkilökohtaista omaisuutta tuloerotuksella. Jos jotain sijoitetaan se tehdään yhdessä Oikeasti ap olet oksettava. Toivottavasti vaimosi tajuaa tämän ja eroaa sinusta. Sinun on paras olla yksin.

 

Sinulla on oikeus mielipiteeseesi, ei voisi kiinnostaa vähempää Jos olisit tämänkin ketjun lukenut ajatuksen kanssa tietäisit mikä on tilanne nyt

 

Hahahah naista arvostava ja sinä tienaat enemmän no ei varmaan ole ihme että miehesi on tilanteeseen tyytyväinen ..

 

Me ollaan oltu 10 vuotta naimisissa ja asuntolaina on ollut n.8 vuotta. Laina on yhteinen, mutta mies on aina lyhentänyt lainan ja maksanut vastikkeen. Mutta jos eroisimme olisi puolet minun tottakai. Minä olen taas vuorostani kantanut tuhansilla euroilla ruokaa kotiin ja pukenut kaikki kolme lastamme ja huolehtinut sitten kaiken muunkin. Meille tämä sopii.

 

Jos tuollaista asiaa täytyy miettiä, ei pitäisi ostaakaan yhdessä asuntoa.

 

[QUOTE="aapee";28016466]Sinulla on oikeus mielipiteeseesi, ei voisi kiinnostaa vähempää Jos olisit tämänkin ketjun lukenut ajatuksen kanssa tietäisit mikä on tilanne nyt [/QUOTE]

Tilanne nyt: että olet munaton laskelmoiva mies jota kenekään naisen ei pitäisi ottaa *puistatus*

 

[QUOTE="aapee";28016479]Hahahah naista arvostava ja sinä tienaat enemmän no ei varmaan ole ihme että miehesi on tilanteeseen tyytyväinen ..[/QUOTE]

Niin vihjaatko sä nyt, että kyseisen naisen mies arvostaa kumppaniaan vain siitä syystä, että tämä tienaa enemmän kuin miehensä? Että on naisen kanssa ainoastaan rahan takia?

 

[QUOTE="aapee";28016479]Hahahah naista arvostava ja sinä tienaat enemmän no ei varmaan ole ihme että miehesi on tilanteeseen tyytyväinen ..[/QUOTE]

Naura vain tasa-arvolle. Tienaan tällä hetkellä hieman enemmän, tulevaisuudessa tilanne kääntyy toisin tietyistä syistä johtuen. Ja arvaa mitä yhtä tasa-arvoisilla linjoilla mennään!

Noh sääli että olet katkera ja laskelmoiva kun kerran on linssiin viilattu. Taisi sattua niin pahasti, että pitää kostaa nykyiselle vaimolle.

 

[QUOTE="vieras";28016504]Jos tuollaista asiaa täytyy miettiä, ei pitäisi ostaakaan yhdessä asuntoa.[/QUOTE]

Ainut oikea tapa on olla ajattelematta ollenkaan talousasioita, ja vain luottaa siihen että ei kuulu niihin 50% pareista jotka jossain vaiheessa eroavat? Aika hemmetin lapsellinen ajattelutapa.

 

Me ollaan oltu 10 vuotta naimisissa ja asuntolaina on ollut n.8 vuotta. Laina on yhteinen, mutta mies on aina lyhentänyt lainan ja maksanut vastikkeen. Mutta jos eroisimme olisi puolet minun tottakai. Minä olen taas vuorostani kantanut tuhansilla euroilla ruokaa kotiin ja pukenut kaikki kolme lastamme ja huolehtinut sitten kaiken muunkin. Meille tämä sopii.

juu näinhän se toimii hyvin jos kulut ovat linjassa.. meillä jos mä maksan 2000 kuuussa lainaa pois niin ei erkkikään jaksa syödä niin paljon ruokaa että se saataisiin kuitattua / ei taitaisi olla ihan mahdollistakaan vaimoni palkoilla.. kinkkiseksi tän tilanteen tekee se etten tosiaan aio maksaa tätä torppaa 25vuotta.

Mutta joo alustavasti luulen että päädytään tohon omiin lainoihin ja luonnollisesti hos tehdään mukelo niin mä maksan kaiken siltä ajalta kun hän on kotona (3v)