Vanhempien vaikutus koulumenestykseen.

  • Viestiketjun aloittaja Sijaisope
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
[QUOTE="vieras";28005278]Sun pitäisi just opettajana kyetä suhtautumaan oppilaisiin tasapuolisesti eikä luoda tuollaisia ennakkoluuloja sen perusteella mitä oppilaan vanhemmat ovat koulutustaustaltaan. Minä tahdon edelleen uskoa suomalaiseen koulutusjärjstelmään, jossa duunarin lapsesta voi tulla lääkäri. Mutta se onnistuu ainoastaan niin etteivät opettajat kohtele eri taustoista tulevia lapsia eriarvoisesti.[/QUOTE]

Kuvitteletko opettajan laativan erilaiset kokeet lapselle, vanhemman koulutustaustan mukaan?
 
insinööri
[QUOTE="vieras";28005315]Kuvitteletko opettajan laativan erilaiset kokeet lapselle, vanhemman koulutustaustan mukaan?[/QUOTE]

Suhtautuminen paistaa läpi ihan jo käytöksestä ja vaikuttaa myös arviointiin.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";28005315]Kuvitteletko opettajan laativan erilaiset kokeet lapselle, vanhemman koulutustaustan mukaan?[/QUOTE]

En kuvittele. Mutta uskon että opettajan asennoituminen lapseen ja hänen kykyihinsä vaikuttaa siihen miten lapsi näkee itsensä ja omat kykynsä. Jos kaikki ovat sitä mieltä että hän on fiksu ja lahjakas, ja lasta kannustetaan varmasti tekee enemmän töitä kuin sellainen jota ei kannusteta.

Olen itse havainnut tämän ilmiön jo ollessani yläasteella. Olin hyvä oppilas, eikä kukaan koskaan tarkistanut multa läksyjä olinko ne tehnyt vai en. Kun taas vähän keskivertoa heikommalle opettajatkin olivat ilkeitä ja takuulla tuli istumista jos läksyt jäi tekemättä.

Sekä opettajan että vanhempien asennoituminen lapsen koulunkäyntiin vaikuttaa todella paljon siihen millainen opiskelumotivaatio hänellä on.

Enkä sitäpaitsi paljoa perustaisi siitä koulumenestyksestä mikä lapsella on ollut ala-asteella. Se ennustaa vain heikosti sitä miten yksilö menestyy myöhemmissä opinnoissaan. Pojat kehittyvät tyttöjä myöhemmin ja moni yläasteella huonoja numeroita saanut on parantanut tuloksiaan lukiossa ja opiskellut sen jälkeen esim. tekniikan alalla yliopistossa.

Mutta edelleen olen sitä mieltä ettei opettaja saisi laittaa kenellekään vanhempien koulutustaustan perusteella leimaa otsaan kuka on fiksu oppilas ja kuka ei.
 
insinööri
No pitäähän tuo tieto keskimäärin paikkansa. Syitä voi olla monia. Eväät kotoa ovat todella erilaisia. Itse olen akateeminen äiti. Arvostan eniten kykyä tulla toimeen muiden ihmisten kanssa ja sydämen sivistystä.

Onneksi ei tarvitse pariin vuoteen vielä miettiä mitään koulujuttuja!
Sitä sydämen sivistystä olen aika harvoin tavannut täällä yliopistolla, jonka pitäisi olla akateemisten ihmisten kehto. Ulkokultaisia tapoja saattaa monilla olla, mutta sitten selän takana vehkeillään ja puhutaan pahaa. Monet vielä kuvittelevat olevansa jotenkin parempia ihmisiä kuin 'huonommin' koulutetut.

Jos kuulen jonkun mainostavan akateemisuutta, niin karvani nousevat heti pystyyn.
 
insinööri
[QUOTE="vieras";28005331]

Enkä sitäpaitsi paljoa perustaisi siitä koulumenestyksestä mikä lapsella on ollut ala-asteella. Se ennustaa vain heikosti sitä miten yksilö menestyy myöhemmissä opinnoissaan. Pojat kehittyvät tyttöjä myöhemmin ja moni yläasteella huonoja numeroita saanut on parantanut tuloksiaan lukiossa ja opiskellut sen jälkeen esim. tekniikan alalla yliopistossa.
[/QUOTE]

Tämä on niin totta.
 
666
Koskaan ei ole missään koululaisteni lappusissa eikä missään muussakaan yhteydessä kysytty, mikä on vanhempien koulutus. Minäkin siis ihmettelen, mistä opettaja voi sen tietää ja vielä joka ikisen oppilaan molempien vanhempien koulutuksen.
 
Vanhemmat vaikuttavat lapsen koulumenestykseen sillä, miten tukevat tätä oppimisessa. Usein akateemisesti koulutettu arvostaa koulua eri tavoin ja siten odottaa ja vaatii lapselta eri asioita. Duunari on, elämässä hyvin ilman koulutusta pärjänneenä oivaltanut, ettei sillä koululla välttämättä niin suurta merkitystä olekaan.

Jos vanhempi haluaa lapsen pärjäävän yhteiskunnassa ja olettaa koulumenestyksen siinä auttavan, hän tukee lasta koulunkäynnissä.

Oman kokemuksen perusteella moni maahanmuuttajista ajattelee viimeksi mainitulla tavalla ja tukee lapsiaan erinomaisesti, jolloin lapsetkin pärjäävät koulussa.

Minun opetukseeni tai tapaani kohdata lapsi ei vanhempien taustoilla ole koskaan ollut mitään merkitystä.

Ainiin, lapset puhuvat koulussa aika paljon kotijutuistaan. Siitä tietää mitä vanhemmat tekee.
 
Viimeksi muokattu:
"vieras"
[QUOTE="vieras";28005331]En kuvittele. Mutta uskon että opettajan asennoituminen lapseen ja hänen kykyihinsä vaikuttaa siihen miten lapsi näkee itsensä ja omat kykynsä. Jos kaikki ovat sitä mieltä että hän on fiksu ja lahjakas, ja lasta kannustetaan varmasti tekee enemmän töitä kuin sellainen jota ei kannusteta.

Olen itse havainnut tämän ilmiön jo ollessani yläasteella. Olin hyvä oppilas, eikä kukaan koskaan tarkistanut multa läksyjä olinko ne tehnyt vai en. Kun taas vähän keskivertoa heikommalle opettajatkin olivat ilkeitä ja takuulla tuli istumista jos läksyt jäi tekemättä.

Sekä opettajan että vanhempien asennoituminen lapsen koulunkäyntiin vaikuttaa todella paljon siihen millainen opiskelumotivaatio hänellä on.

Enkä sitäpaitsi paljoa perustaisi siitä koulumenestyksestä mikä lapsella on ollut ala-asteella. Se ennustaa vain heikosti sitä miten yksilö menestyy myöhemmissä opinnoissaan. Pojat kehittyvät tyttöjä myöhemmin ja moni yläasteella huonoja numeroita saanut on parantanut tuloksiaan lukiossa ja opiskellut sen jälkeen esim. tekniikan alalla yliopistossa.

Mutta edelleen olen sitä mieltä ettei opettaja saisi laittaa kenellekään vanhempien koulutustaustan perusteella leimaa otsaan kuka on fiksu oppilas ja kuka ei.[/QUOTE]

Itse olen pärjännyt koulussa hyvin, tosin ensimmäinen todistus taisi olla 7,7 :)
Siitä sitten pikkuhiljaa paranaten 9,0.

Koulusta ei ole jäänyt mitään mielikuvaa siitä, että opettaja olisi pitänyt minua tai jotain muutakaan erityisen helmenä. Opettaja opetti ja me opiskeltiin.

Kotona kannustettiin ja huolehdittiin riittävistä yöunista. Nykypäivän ipanat tuntuvat riekkuavan netissä tms. yli puolen yön ja sitten vanhemmat ihmettelevät kun lapsi on NIIN väsynyt ja koulu alkaa ihan liian aikaisin :)
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";28005371]Kyllä 1+1=2, oli vanhemman koulutus mikä tahansa.[/QUOTE]

Ei pidä paikkaansa. Ihmisillä on taipumus pitää sellaisista asioista ja ihmisistä joilla on samat arvot kuin itsellä. Matematiikan kokeesta voi ehkä antaa noin suoraviivaisen arvioinnin, mutta voitko rehellisesti väittää ettei suhtautuminen lapsen kykyihin vaikuta esim. siihen miten paljon apua/huomiota hän saa oppitunnilla? Monet oppiaineet eivät ole noin binäärisiä, esim. äidinkieli on hyvä esimerkki tästä että arviointi on laadullista.

Opettaja on opittava erottamaan toisistaan se että pitää jostakin lapsesta ja lapsen kyvyt. Samoin pitäisi pystyä poissulkemaan vanhempien tausta, eli esim. toisen opettajan lapselle ei saisi antaa parempaa eikä huonompaa numeroa kuin muillekaan oppilaille.

Jos ei tunnista omassa ajattelussaan tuollaista vanhempien koulutustaustasta kumpuavaa "rasismia" joitakin oppilaita kohtaan, ei mitenkään pysty kohtelemaan heitä tasapuolisesti.

AP:n aloituskirjoitus ja myöhemmät viestit osoittavat että hänellä on tässä asiassa vielä ammatillinen kasvu kesken. Toki vanhempien koulutustausta ja lapsen koulumenestys jossain määrin korreloivat, mutta asia ei ole ihan noin mustavalkoinen kuin mistä kerrot.

Omasta tuttavapiiristä parhaiten menestyneitä ovat esim. yrityksen turvallisuuspäällikkö (koulutustausta yo, ei muuta tutkintoa) ja toinen ison kansainvälisen firman Suomen aluejohtaja joka tuplasi yhden vuoden lukiosta. Kaikilla mittareilla molemmat varmaan olisi pitänyt määritellä drop-outeiksi mutta tosielämä ei korreloikaan koulumaailman kanssa 1/1.
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja insinööri;28005334:
Sitä sydämen sivistystä olen aika harvoin tavannut täällä yliopistolla, jonka pitäisi olla akateemisten ihmisten kehto. Ulkokultaisia tapoja saattaa monilla olla, mutta sitten selän takana vehkeillään ja puhutaan pahaa. Monet vielä kuvittelevat olevansa jotenkin parempia ihmisiä kuin 'huonommin' koulutetut.

Jos kuulen jonkun mainostavan akateemisuutta, niin karvani nousevat heti pystyyn.
Mitä opiskelet? Insinööristä DI:ksi?
 
"kahden äiti"
[QUOTE="vieras";28005402]Itse olen pärjännyt koulussa hyvin, tosin ensimmäinen todistus taisi olla 7,7 :)
Siitä sitten pikkuhiljaa paranaten 9,0.

Koulusta ei ole jäänyt mitään mielikuvaa siitä, että opettaja olisi pitänyt minua tai jotain muutakaan erityisen helmenä. Opettaja opetti ja me opiskeltiin.

Kotona kannustettiin ja huolehdittiin riittävistä yöunista. Nykypäivän ipanat tuntuvat riekkuavan netissä tms. yli puolen yön ja sitten vanhemmat ihmettelevät kun lapsi on NIIN väsynyt ja koulu alkaa ihan liian aikaisin :)[/QUOTE]

Joo mutta tässä nyt on se puoli, että opettaja ei myöskään ilmeisesti lytännyt sua vanhempien koulutustaustan tai aikaisemman heikon koulumenestyksen perusteella?
 
child is my name
Minulla on toisen asteen tutkinto suoritettuna. Siitä huolimatta en koskaan, edes keskustelupalstalla aloita lausetta "ja" tai "mutta" -sanalla. Minun opettajani opetti ala-asteella, että näitä sanoja ei kuulu käyttää lauseen aloittamiseen.
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
"vieras"
[QUOTE="kahden äiti";28005422]Joo mutta tässä nyt on se puoli, että opettaja ei myöskään ilmeisesti lytännyt sua vanhempien koulutustaustan tai aikaisemman heikon koulumenestyksen perusteella?[/QUOTE]

No en muista myöskään opettajan lytänneen ketään.
 
????
Minulla on toisen asteen tutkinto suoritettuna. Siitä huolimatta en koskaan, edes keskustelupalstalla aloita lausetta "ja" tai "mutta" -sanalla. Minun opettajani opetti ala-asteella, että näitä sanoja ei kuulu käyttää lauseen aloittamiseen.
Pilkunnussiminen on ilmeisesti ainut harrastuksesi? Jos ei ole mitään sanottavaa, niin tarvitseeko sitä sanoa ääneen että on tyhmä ja yksinkertainen.
 
"vieras"
[QUOTE="ap";28005249]Tietenkin. Ja parempi olla muuten tasapainoinen ja hyvä ihminen kuin vain hyvä oppilas. Minulla on monta mahtavaa tyyppiä oppilaina, huolimatta koulumenestyksestä. Yksi lempioppilaistani (jos nyt näin voi sanoa) on eräs poika, jonka keskiarvo on jotain vähän yli seiskan. Poika on kuitenkin petrannut tosi paljon ja se saa hyvät fiilikset itsellekkin. Ja monilta osin tosi kultainen poika.[/QUOTE]
Mun mielestä tarvitset jonkinlaista asennemuutosta. Ensinnäkin vähän yli seiskan keskiarvolla oleva oppilas voi aikuisena saavuttaa opiskelumaailmassa ja muuallakin vaikka mitä (esimerkkinä Sauli Niinistö) . Ei ole hyvä, että luokittelet lapsia todistusnumeroiden perusteella. Tuolla asenteella saat huonommin pärjäävät lapset inhoamaan koulua, sillä kaikki lapset kaipaavat arvostusta ja hyväksyntää.

Toiseksi puhuit, että lähestyt akateemisia vanhempia eri tavoin kuin duunarivanhempia. Ehkäpä vanhempien reaktiot ovatkin vain heijastusta sinun asenteestasi. Ihmiset huomaavat kyllä millä asenteella heitä lähestytään.
 
"vieras"
Minulla on toisen asteen tutkinto suoritettuna. Siitä huolimatta en koskaan, edes keskustelupalstalla aloita lausetta "ja" tai "mutta" -sanalla. Minun opettajani opetti ala-asteella, että näitä sanoja ei kuulu käyttää lauseen aloittamiseen.
Mutta mun opettaja ei ole koskaan opettanut tuollaista :) Ei vaikka mulla on lukiopohja ja yliopistotutkinto suoritettuna.
 
"vieras"
Omat vanhempani ovat kannustaneet opiskelemaan. He ovat molemmat käyneet vain peruskoulun. Siskoni on yo-merkoni ja itse olen suorittanut kaksi alempaa korkeakoulututkintoa ja yhden ylemmän korkeakoulututkinnon. Vanhempieni sisaruksista kolme on suorittanut ammattitutkinnon (sisaruksia on 10). Serkuistani kaksi on valmistunut ylioppilaaksi. Toinen heistä on suorittanut amk-tutkinnon. Lopuista serkuista kolme suorittaa ammattitutkintoa, muut ovat siirtyneet suoraan armeijan jälkeen töihin (serkkuja on 12). Isovanhemmat ovat suorittaneet kansakoulun. Suvussa on paljon lukihäiriöisiä, itsekkin kärsin siitä.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";28005478]Mutta mun opettaja ei ole koskaan opettanut tuollaista :) Ei vaikka mulla on lukiopohja ja yliopistotutkinto suoritettuna.[/QUOTE]

Samoin olen kirjoittanut ylioppilaaksi arvosanalla laudatur äidinkielestä ja saanut myöhempien opintojeni jälkeen ihan kohtuupalkkaisen työn (5000e/kk brutto), eikä toistaiseksi missään muualla kuin täällä keskustelupalstoilla ole kukaan tullut valittamaan kielioppivirheistäni.

En ole äidinkielenopettaja, mutta voisin varmaan ihan hyvin olla. Heilläkin riittänee varmasti tarpeeksi tekemistä niissä omissa oppilaissaan.
 
Rollolainen
Mä oon kyllä vaan puhtaasti sitä mieltä, että älykkyys on periytyvää eikä se mistään asenteista ole kiinni...
älykkyydellä ja kolulmenestksellä ei ole mitä yhteistä jotkut vaan eivät viihddy koulussa vaika olisivat kuinka älykkäitä. pelkk koulumenestys ei ole älykkyyttä, se on kirjatietoutta, muta muunlaista älykkyyttäki on jota arvostan enemmän kuin pelkkää LUKEMALLA hankittua tietoa.
 
"..."
[QUOTE="poni";28005112]ei ole vaikutusta. ainakaan meillä. itsellä oli oppimisvaikeuksia, siskolla ei ollut, veli on vaan muuten laiska. eli ei mun vanhempien toiminnasta ollut mulle hyötyä. aika vain auttoi. ja samalla tavalla kaikkia kohdeltiin. koulualalla molemmat vanhemmat.[/QUOTE]

No tilastojen mukaan vanhempien koulutustaso vaikuttaa lasten koulutustasoon. Mutta tietysti jos yhdellä palstamammalla on päinvastainen kokemus, asian täytyy olla toisin.
 
"Jenis"
älykkyydellä ja kolulmenestksellä ei ole mitä yhteistä jotkut vaan eivät viihddy koulussa vaika olisivat kuinka älykkäitä. pelkk koulumenestys ei ole älykkyyttä, se on kirjatietoutta, muta muunlaista älykkyyttäki on jota arvostan enemmän kuin pelkkää LUKEMALLA hankittua tietoa.
Tieto ja älykkyys ovat aivan eri asioita. Soisi, että itse kukin arvostaisi molempia, kun ne eivät sulje toisiaan pois millään tavalla.
 
Tottakai sillä on merkitystä sanon näin toisen asteen tutkintoja suorittaneena. Olen kyllä yrittänyt tukea, ohjata ja kannustaa omia lapsiani koulunkäynnissä - esikoinen on nyt lukiossa, mutta koulumenestys ei ole kovin hyvä. En ole ehkä osannut toimia oikein, vaikka olen itse ollut esimerkkinäkin (opiskellut aikuisiässä). No, se siitä perimästä ja ympäristöstä, jotka ovat kaksi elämänpolkumme merkittävää tekijää. Kolmas on omat valinnat, joilla parhaimmillaan kompensoidaan noita kahta edellistä. Toki tuossa kolmen joukossa on myös muita kompensaatiomahdollisuuksia.

Toivon kuitenkin lapsilleni onnellista elämää ja tarpeellista määrää taloudellista turvaa. Koulutus auttaa sen hankkimisessa, mutta täysin se ei sitä varmista.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä