Vanhempien vaikutus koulumenestykseen.

Olen aina halunnut uskoa suomalaiseen järjestelmään, joka takaisi kaikille mahdollisuuden pärjätä koulussa ja sitä kautta saada paremmat eväät elämäänkin. No nyt olen tehnyt jonkun verran opettajansijaisuuksia, kun en ole omalta alalta hommia saanut. Ja olen suorastaan yllättynyt kuinka räikeästi vanhempien koulutustaso tuntuu sanelevan sen, miten lapsi pärjää koulussa. Lähes järjestään akateemisten lapset ovat hyviä tai loistavia oppilaita. Opistotason tutkinnon (ja AMK) hommanneiden vanhempien lasten taso heittelee aika paljon, mutta on keskimäärin paljon huonompaa kuin akateemisten vanhempien lasten. Duunarien lapset ovat sitten selkeästi heikoimpia.

Toki on poikkeuksia. Esim. eräs erittäin hyvä poikaoppilas on vanhempiensa puolesta heikommasta sosiaaliryhmästä. Mutta eivät hänenkään vanhemmat ole perusduunareita. Isä on yhteiskuntaan sopeutumaton pätkäilijä, joka on kumminkin fiksu. Äiti on sitten tehdasduunari, joka on tästä huolimatta melkoisen fiksu. Ja toki on muutama tälläinen varakkaiden vanhempien piloille hemmoteltu kakara. Mutta näitäkin tapauksia tuntuu olevan enemmän vähemmän koulutettujen yrittäjien jälkeläisinä kuin akateemisten.

Oma päätelmä on ollut se, että 60-70-luvulla kun "torpparien" lapsillekkin avautui mahdollisuus opiskella pitkälle, niin ne jotka olivat fiksuja tilaisuuteen tarttuivat. Ja heistä tuli sitten ensimmäinen valistunut sukupolvi suvussaan. Ja ne jotka silloinkin jäivät "paikoilleen" pysyvät siellä aina... ellei ihmeitä tapahdu...

 

Mistä sä tiedät niiden taustat?

 

ei ole vaikutusta. ainakaan meillä. itsellä oli oppimisvaikeuksia, siskolla ei ollut, veli on vaan muuten laiska. eli ei mun vanhempien toiminnasta ollut mulle hyötyä. aika vain auttoi. ja samalla tavalla kaikkia kohdeltiin. koulualalla molemmat vanhemmat.

 

Mistä tiedät vanhempien koulutuksen? Tuskin minun lapseni opettaja tietää meidän koulutustaustoja.

Omat havaintoni omassa lapsuudessani eivät tue tätä. Suurin osa luokkalaisistamme oli perusduunarien lapsia. Osa menestyi hyvin ja osa huonommin.

 

Mistä tiedät vanhempien koulutuksen? Tuskin minun lapseni opettaja tietää meidän koulutustaustoja.

Omat havaintoni omassa lapsuudessani eivät tue tätä. Suurin osa luokkalaisistamme oli perusduunarien lapsia. Osa menestyi hyvin ja osa huonommin.

No pikkukaupungissa nämä asiat on aika nopeasti tiedossa. Eikä se vaadi mitään tutkimustyötä vaan tulee kyllä selväksi kun on silmät auki ja hoksottimet pelaa.

Ja korostinkin, että ennen oli toisin. Nyt tämä asia on tullut selkeämmin esiin. Ja esim. minun akateemiset kaverit ovat suurimmaksi osaksi akateemisesta perheestä (akateemiseksi perheeksi lasketaan, jos edes toinen on akateeminen), mutta monilla oli duunarivanhemmatkin. Mutta puhuinkin nykytilanteesta.

 

Vanhemmilla on aina ollut vaikutusta lastensa koulumenestykseen. Jopa ihan silloin 60-70 -luvulla hyvin moni meni oppikoulun sijasta kansalaiskouluun ja moni oppikouluun mennytkin kävi vain keskikoulun siirtyen sieltä ammattikouluun. Muistan omista koulukavereistani, että teinit pääsääntöisesti noudattivat samoja urapolkuja kuin vanhempansakin. Ts akateemisten lapset menivät lukioon, ammattikoulun käyneiden lapset ammattikouluun. Oli toki niitäkin poikkeuksia, että opettajan lapsesta tukin kampaaja tai päinvastoin, mutta aika pitkälle vanhemmat vaikuttivat lastensa valintoihin. Ja päällimmäisenä tietysti se, miten kotona koulutusta arvostettiin.

Minusta tänä päivänä on mielenkiintoista se, että korkea koulutus ei enää takaakaan työpaikkaa. Eikä hyvää palkkaa. Ammattikoulupohjalta voi olla "omakotitalossa kiinni" jo 25-vuotiaana, kun samanikäinen yliopistossa tekee vasta graduaan ja kärvistelee opintotuen turvin. Maailma on muuttunut ja tämän päivän menestyksekkäät valinnat voivat olla aivan erilaisia kuin mitä ne olivat mun kouluaikoinani 60- ja 70 -luvuilla.

 

Ajattelevat vanhemmat kasvattavat ajattelevia lapsia.

 

Olen aina halunnut uskoa suomalaiseen järjestelmään, joka takaisi kaikille mahdollisuuden pärjätä koulussa ja sitä kautta saada paremmat eväät elämäänkin. No nyt olen tehnyt jonkun verran opettajansijaisuuksia, kun en ole omalta alalta hommia saanut.

Ensinnäkin, luulisi jokaisen aikuisen ihmisen ymmärtävän, että ei ole olemassa sellaista järjestelmää, joka takaisi ehdottoman tasavertaisen mahdollisuuden kaikkeen kaikille. KAIKKI eivät voi olla akateemisia. Yhteiskunta ei tee mitään kuudella miljoonalla akateemisella. Suurimman osan on pakko olla duunareita ja amk:n käyneitä, niitä jotka tekee sen työn.

Toisekseen, oot aika ihme sissi, jos muutaman sijaisuuden perusteella tunnet jokaisen oppilaan lisäksi kaikkien oppilaiden vanhemmat ja koulutustaustat.

 

Eikös se ole ihan yleisesti (tilasto)tiedossa, että koulutus periytyy? Kuten muutkin sosioekonomiset jutut. Siis KESKIMÄÄRIN, eli vaikka juuri sinulla on duunaritaustaisia akateemikkoja lähipiiri täynnä, YLEENSÄ näin ei kuitenkaan ole

 

[QUOTE="Jenis";28005193]Eikös se ole ihan yleisesti (tilasto)tiedossa, että koulutus periytyy? Kuten muutkin sosioekonomiset jutut. Siis KESKIMÄÄRIN, eli vaikka juuri sinulla on duunaritaustaisia akateemikkoja lähipiiri täynnä, YLEENSÄ näin ei kuitenkaan ole [/QUOTE]

No niinpä. Ei siinä tarttis oppilaidensa vanhempien koulutuksia kytätä.

 

Mä en opettajana edes tiedä muksujen vanhempien koulutustaustaa. Mutta kyllähän se tosiaan on ollut jo pitkään tiedossa, että äidin (ja nimenomaan ei molempien vanhempien, vaan äidin) koulutustaso on tärkein lasten koulutustasoa ennakoiva tekijä.

 

Ensinnäkin, luulisi jokaisen aikuisen ihmisen ymmärtävän, että ei ole olemassa sellaista järjestelmää, joka takaisi ehdottoman tasavertaisen mahdollisuuden kaikkeen kaikille. KAIKKI eivät voi olla akateemisia. Yhteiskunta ei tee mitään kuudella miljoonalla akateemisella. Suurimman osan on pakko olla duunareita ja amk:n käyneitä, niitä jotka tekee sen työn.

Toisekseen, oot aika ihme sissi, jos muutaman sijaisuuden perusteella tunnet jokaisen oppilaan lisäksi kaikkien oppilaiden vanhemmat ja koulutustaustat.

En tunnekaan, mutta yhden luokan osalta kyllä tiedän. Okei, otos on pieni, mutta lienee tästä tilastotieteellisiäkin tutkimuksia.

Ja sinällään olen samaa mieltä, kaikki eivät voi olla akateemisia. Jännää vaan, että asian voi päätellä vähän liiankin suurella todennäköisyydellä jo aika nuorista ihmisistä.

Ja mitä tulee siihen, että akateemisuus ei ole enää tae työelämässä pärjäämisestä. No ei se ole, mutta on se tilanne todennäköisesti parempi. Lähes kaikilla sektoreilla. Ja sitä 25v omakotitaloamista ja 25v gradun kanssa kärvistelijää ei kannata kauheesti verrata. Todennäköisesti se graduilija olisi voinut valita sen toisen tien halutessaan, mutta toisin päin asia tuskin olisi sama.

 

Onhan se nyt aivan selvä, että koulutus periytyy aika helposti. Jos vanhemmat ovat aktiivisia ja pitävät koulutusta tärkeänä he motivoivat myös lapsia tekemään niin. Ei tähän päättelyyn rakettitiedettä tarvita tai edes tutkimuksia.

 

Meillä ei suvussa oli juurikaan ylioppilaita eikä pitkälle opiskelleita. Olen pitänyt suurinpana syynä heikompaa kielellistä kehitystä. Ainakin itse olen saanut tehdä kovasti töitä äidinkielen ja muiden kielien kanssa alaluokilta lähtien. Hyvin olen pärjännyt, mutta työtä se on vaatinut. Paremmilla geeneillä olisi varmaan ollut helpompaa.

JOka tapauksessa kannattaa muistaa, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita riippumatta siitä, miten hyvin pärjää koulussa tai minkä sosiaaliluokan ihmisiä vanhemmat sattuu olemaan.

 

No niinpä. Ei siinä tarttis oppilaidensa vanhempien koulutuksia kytätä.

Olen kuule asunut tällä paikkakunnalla lapsuuteni ja nuoruuteni ja opiskeluaikanakin pyörin siellä todella paljon. Siksi tunnen melkein kaikki ihmiset täältä, joten mistään kyttäämisestä ei ole kyse. Ja lisäksi kun joidenkin vanhempien kanssa pitää olla tekemisissä, niin tiettyä arviointia pitää suorittaa. Olen analyyttinen ihminen ja prosessoin tietoa ihan automaattisesti. Ihmisen tausta vaan vaikuttaa niin moneen asiaan, että sitä ei voi olla aliarvioimatta.

Lisäksi olen huomannut sen, että usein akateemisia ihmisiä kannattaa lähestyä lapsen ongelmissa vähän eri tavalla. Sellainen analyyttinen ja looginen lähestymistapa on paras. Duunarien lapsien tilanteessa tärkeää on se, että ei vahingossakaan saa vanhempia tuntemaan syyllisyyttä ja siten aiheuttaa puolustusreaktiota. Heillä harvemmin on välineitä käsitellä pettymyksiä samalla tavalla kuin niillä, joilla on sivistystaustaa.

 

[QUOTE="vieras";28005230]Meillä ei suvussa oli juurikaan ylioppilaita eikä pitkälle opiskelleita. Olen pitänyt suurinpana syynä heikompaa kielellistä kehitystä. Ainakin itse olen saanut tehdä kovasti töitä äidinkielen ja muiden kielien kanssa alaluokilta lähtien. Hyvin olen pärjännyt, mutta työtä se on vaatinut. Paremmilla geeneillä olisi varmaan ollut helpompaa.

JOka tapauksessa kannattaa muistaa, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita riippumatta siitä, miten hyvin pärjää koulussa tai minkä sosiaaliluokan ihmisiä vanhemmat sattuu olemaan.[/QUOTE]

Tietenkin. Ja parempi olla muuten tasapainoinen ja hyvä ihminen kuin vain hyvä oppilas. Minulla on monta mahtavaa tyyppiä oppilaina, huolimatta koulumenestyksestä. Yksi lempioppilaistani (jos nyt näin voi sanoa) on eräs poika, jonka keskiarvo on jotain vähän yli seiskan. Poika on kuitenkin petrannut tosi paljon ja se saa hyvät fiilikset itsellekkin. Ja monilta osin tosi kultainen poika.

 

[QUOTE="ap";28005221]En tunnekaan, mutta yhden luokan osalta kyllä tiedän. Okei, otos on pieni, mutta lienee tästä tilastotieteellisiäkin tutkimuksia.

Ja sinällään olen samaa mieltä, kaikki eivät voi olla akateemisia. Jännää vaan, että asian voi päätellä vähän liiankin suurella todennäköisyydellä jo aika nuorista ihmisistä.

Ja mitä tulee siihen, että akateemisuus ei ole enää tae työelämässä pärjäämisestä. No ei se ole, mutta on se tilanne todennäköisesti parempi. Lähes kaikilla sektoreilla. Ja sitä 25v omakotitaloamista ja 25v gradun kanssa kärvistelijää ei kannata kauheesti verrata. Todennäköisesti se graduilija olisi voinut valita sen toisen tien halutessaan, mutta toisin päin asia tuskin olisi sama.[/QUOTE]
Mun pointtini olikin lähinnä se, että on oikeastaan varsin ymmärrettävää, että korkean koulutuksen arvostus on laskenut menneisiin vuosikymmeniin verrattuna. Miksi mennä peruskoulun jälkeen lukioon ja sitten kuitenkin ammattikouluun opiskelemaan lvi-asentajaksi, kun kerran voi mennä suoraan peruskoulustakin opiskelemaan ammatin? Ja tämähän toimii myös toiseen suuntaan eli amiksen käynyt voi halutessaan opiskella aikanaan myös akateemisen loppututkinnon. Fiksuimpia mielestäni ovat ne, jotka valitsevat alan ja koulutuksen, joka parhaiten työllistää ja jossa takaisin maksettavan opintolainan määrä suhteessa bruttopalkkaan on mahdollisimman pieni. Oletuksena tietysti se, että ala myös kiinnostaa

 

Voihan akateeminen. Suorastaan kirosana. Ihan niinkuin se tarkoittaisi automaattisesti fiksua ja pärjäävää ihmistä.

 

Mistä tiedät vanhempien koulutuksen? Tuskin minun lapseni opettaja tietää meidän koulutustaustoja.

Omat havaintoni omassa lapsuudessani eivät tue tätä. Suurin osa luokkalaisistamme oli perusduunarien lapsia. Osa menestyi hyvin ja osa huonommin.

Samaa kans ihmettelen. Minä teen töitä insinöörinä mutta olen opiskellut myös yliopistossa. Mistä opettaja voi tietää ihmisten taustat noin tarkkaan?

 

Mun pointtini olikin lähinnä se, että on oikeastaan varsin ymmärrettävää, että korkean koulutuksen arvostus on laskenut menneisiin vuosikymmeniin verrattuna. Miksi mennä peruskoulun jälkeen lukioon ja sitten kuitenkin ammattikouluun opiskelemaan lvi-asentajaksi, kun kerran voi mennä suoraan peruskoulustakin opiskelemaan ammatin? Ja tämähän toimii myös toiseen suuntaan eli amiksen käynyt voi halutessaan opiskella aikanaan myös akateemisen loppututkinnon. Fiksuimpia mielestäni ovat ne, jotka valitsevat alan ja koulutuksen, joka parhaiten työllistää ja jossa takaisin maksettavan opintolainan määrä suhteessa bruttopalkkaan on mahdollisimman pieni. Oletuksena tietysti se, että ala myös kiinnostaa

Noita amisakateemisia onkin pilvin pimein. NOT! Ja mitä tulee ikuiseen poruun siitä, että "ei se akateemisuus mitään fiksuutta merkkaa." No eipä tietenkään... mutta suurin osa akateemisista kyllä ymmärtää sanan "keskimääräinen". Ja ilmeistä on, että ei-akateemisille moinen käsite on lähes poikkeuksetta liikaa.

 

[QUOTE="ap";28005238]Olen kuule asunut tällä paikkakunnalla lapsuuteni ja nuoruuteni ja opiskeluaikanakin pyörin siellä todella paljon. Siksi tunnen melkein kaikki ihmiset täältä, joten mistään kyttäämisestä ei ole kyse. Ja lisäksi kun joidenkin vanhempien kanssa pitää olla tekemisissä, niin tiettyä arviointia pitää suorittaa. Olen analyyttinen ihminen ja prosessoin tietoa ihan automaattisesti. Ihmisen tausta vaan vaikuttaa niin moneen asiaan, että sitä ei voi olla aliarvioimatta.

Lisäksi olen huomannut sen, että usein akateemisia ihmisiä kannattaa lähestyä lapsen ongelmissa vähän eri tavalla. Sellainen analyyttinen ja looginen lähestymistapa on paras. Duunarien lapsien tilanteessa tärkeää on se, että ei vahingossakaan saa vanhempia tuntemaan syyllisyyttä ja siten aiheuttaa puolustusreaktiota. Heillä harvemmin on välineitä käsitellä pettymyksiä samalla tavalla kuin niillä, joilla on sivistystaustaa.[/QUOTE]

Ei voi sanoa muuta kuin että voi -ttu mitä paskaa! Päivän trollipeikkopalkinto sinulle, ole hyvä.

 

Mummoni oli pari vuotta kiertokoulua käynyt, mutta ei se koulutuksen puute älyä tai tiedonjanoa himmentänyt. Koulutus voi kertoa jotain tai sitten ei. Vanhemmat vaikuttavat melko tod.näk.koulumenestykseen, mutta esim.oma kouluttautuminen yhä korkeammalle ei ole näkynyt lasten koulumenestyksessä, vaan ovat huippuja kuten aina.

 

VMP

 

[QUOTE="ap";28005238]Olen kuule asunut tällä paikkakunnalla lapsuuteni ja nuoruuteni ja opiskeluaikanakin pyörin siellä todella paljon. Siksi tunnen melkein kaikki ihmiset täältä, joten mistään kyttäämisestä ei ole kyse. Ja lisäksi kun joidenkin vanhempien kanssa pitää olla tekemisissä, niin tiettyä arviointia pitää suorittaa. Olen analyyttinen ihminen ja prosessoin tietoa ihan automaattisesti. Ihmisen tausta vaan vaikuttaa niin moneen asiaan, että sitä ei voi olla aliarvioimatta.

Lisäksi olen huomannut sen, että usein akateemisia ihmisiä kannattaa lähestyä lapsen ongelmissa vähän eri tavalla. Sellainen analyyttinen ja looginen lähestymistapa on paras. Duunarien lapsien tilanteessa tärkeää on se, että ei vahingossakaan saa vanhempia tuntemaan syyllisyyttä ja siten aiheuttaa puolustusreaktiota. Heillä harvemmin on välineitä käsitellä pettymyksiä samalla tavalla kuin niillä, joilla on sivistystaustaa.[/QUOTE]

Sun pitäisi just opettajana kyetä suhtautumaan oppilaisiin tasapuolisesti eikä luoda tuollaisia ennakkoluuloja sen perusteella mitä oppilaan vanhemmat ovat koulutustaustaltaan. Minä tahdon edelleen uskoa suomalaiseen koulutusjärjstelmään, jossa duunarin lapsesta voi tulla lääkäri. Mutta se onnistuu ainoastaan niin etteivät opettajat kohtele eri taustoista tulevia lapsia eriarvoisesti.

 

No pitäähän tuo tieto keskimäärin paikkansa. Syitä voi olla monia. Eväät kotoa ovat todella erilaisia. Itse olen akateeminen äiti. Arvostan eniten kykyä tulla toimeen muiden ihmisten kanssa ja sydämen sivistystä.

Onneksi ei tarvitse pariin vuoteen vielä miettiä mitään koulujuttuja!