Minusta DOWNia sairastavat on pelottavia! (Toisenlaiset frendit eilen...)

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
trisomia
Hei tosi kivaa lukea näitä down-lapsen äitinä. Jos lapsista puhutaan, niin päiväkodit on pullollaan paljon väkivaltaisempia lapsia kuin meidän down-poika. On kotiutunut useamman kerran mm. purtuna, eikä purija suinkaan ole ollut toinen syndroomalapsi vaan joku ns. terve herranterttu. Olisin paljon enemmän huolissani syrjäytyvistä lapsista, nuorista ja aikuisistakin, kuin down-ihmisistä.
Joo mun kaveri sai just kanssa down vauvan. Tosi "kiva" lukea näitä juttuja täällä.
 
"vieras"
Tunnen vain yhden downilaisen, mutta hänet sitäkin paremmin. En oikeasti tunne ketään toista ihmistä, joka olisi yhtä sydämellinen, herkkä ja ihmisrakas. Aivan valloittava persoona, joka ei koskaan tekisi pahaa kärpäsellekään. Tuntuu hullulta ja surulliselta, että joku pitäisi häntä pelottavana.
 
"täti"
Kun täällä käydään keskustelua siitä, onko downin syndrooma sairaus vai ei, niin lisäisin oman pienen panokseni keskusteluun sanomalla, että ajattelen sen olevan ominaisuus. Tämä ainakin minulla auttaa suhtautumaan heihin kuten muihinkin lähimmäisiin. (Eihän kuullosta sädekehän kiillotukselta? ;) Ei ole tarkoitus).
Lähipiirissäni on parikin down-ihmistä, toinen jo aikuinen ja toinen aikuisuuden kynnyksellä. Iän puolesta siis. Juttelen heidän kanssaan samoin kuin muidenkin kanssa yrittäen välttää sitä ärsyttäävää tanttimaista alentuvaa keskustelutyyliä (mitäs me ollaan tänään puuhattu?), sillä kukapa sellaista sietäisi. Eivät keskustelut tietenkään ole mitään filosofointia mutta jokapäiväisistä asioista juttelemista (esimerkiksi mitä työssä on tapahtunut - toinen käy päiväkeskuksessa muutaman tunnin päivässä) sun muuta sellaista.
 
huoh vol sata
:O Outo ketju. Eikä suinkaan siksi että muutama on uskaltanut myöntää pelkonsa kehareita kohtaan- vaan siksi, että vaikka yli 90% mielipiteistä on luokkaa "siis ne on niin ihanan aitoja"(kai nyt ovat, kun eivät osaa piilotella alkeellisestikaan tunteitaan!), niin siltikin joku downin vanhempi on jo vetänyt herneet nenuseensa. Suomessa tosiaan tykätään hyssytellä ja vain yksi mielipide mahtuu tänne kerrallaan. "Erilaisuus on rikkautta" jatkaa voittokulkuaan, vaikka kukaan ei ehkä ymmärtäisikään, miksi erilaisuus olisi jokin itseisarvo...no jaa.

Olen asunut down-perheen naapurissa eikä se nyt niin ihmeellistä ollut. Olen ollut myös koulu-urallani down-tytön tukioppilaana sekä ollut vähän tekemisissä työelämässä kehareiden kanssa. En lähtisi ainakaan ylistämään ketään, tuskin kukaan toivoo lapselleen minkäänlaista sairautta/vammaa? Kyllähän esim. down vaikuttaa käytökseen väkisinkin. Kaverinipiiriini kuuluu muuten myös asperger-porukkaa ja kyllä minä joskus olen heitäkin arvaamattomuutensa vuoksi pelännyt vähän; yksi heistä (aikuinen, huom.) suuttuu mitättömistä asioista ja saattaa alkaa esim. julkisella paikalla potkimaan roskiksia tai hakkaamaan seiniä. Vaikka eivät muiden kimppuun olekaan käyneet, puheissa vilisee usein väkivalta ja etenkin miespuoliset ovat todella rasittavia.
 
"vieras"
:O Outo ketju. Eikä suinkaan siksi että muutama on uskaltanut myöntää pelkonsa kehareita kohtaan- vaan siksi, että vaikka yli 90% mielipiteistä on luokkaa "siis ne on niin ihanan aitoja"(kai nyt ovat, kun eivät osaa piilotella alkeellisestikaan tunteitaan!), niin siltikin joku downin vanhempi on jo vetänyt herneet nenuseensa. Suomessa tosiaan tykätään hyssytellä ja vain yksi mielipide mahtuu tänne kerrallaan. "Erilaisuus on rikkautta" jatkaa voittokulkuaan, vaikka kukaan ei ehkä ymmärtäisikään, miksi erilaisuus olisi jokin itseisarvo...no jaa.

Olen asunut down-perheen naapurissa eikä se nyt niin ihmeellistä ollut. Olen ollut myös koulu-urallani down-tytön tukioppilaana sekä ollut vähän tekemisissä työelämässä kehareiden kanssa. En lähtisi ainakaan ylistämään ketään, tuskin kukaan toivoo lapselleen minkäänlaista sairautta/vammaa? Kyllähän esim. down vaikuttaa käytökseen väkisinkin. Kaverinipiiriini kuuluu muuten myös asperger-porukkaa ja kyllä minä joskus olen heitäkin arvaamattomuutensa vuoksi pelännyt vähän; yksi heistä (aikuinen, huom.) suuttuu mitättömistä asioista ja saattaa alkaa esim. julkisella paikalla potkimaan roskiksia tai hakkaamaan seiniä. Vaikka eivät muiden kimppuun olekaan käyneet, puheissa vilisee usein väkivalta ja etenkin miespuoliset ovat todella rasittavia.
Miksi et lähtisi ylistämään sellaista, joka ylistämisen ansaitsee oli hän sitten kehitysvammainen tai ei? Ei se tarkoita sitä, että toivoisi kenellekään muulle kehitysvammaisuutta. Ja miksi jonkun aitous ei saisi olla ihastuttavaa, vaikka se johtuisikin kykenemättömyydestä peitellä tunteita?
 
"Sirpa"
Ihan saatana hirveitä munkin mielestä. Polttaa pitäis, jäi aadolfilla taas hommat kesken! Ei ne mitään töitäkään tee! Sossun rahoilla eli MINUN RAHOILLANI SAATANA TELEVISIOSSA VAMMAILEVAT!! SAATANA!! MUN RAHAT! NE ON VITTU MUN!
Vanhuksetkin pitäis lopettaa ennen eläke ikää!
 
"ahaa"
[QUOTE="vieras";24828187]Työskenteleekö teistä kukaan heidän kanssaan.
Minusta kamalan pelottavia :O
Tuntui ohjelman perusteella ainakin, että suuttuvat tosi pikkujutuista ja ottavat nokkiinsa ja ovat väkivaltaisia. Millaisia vammaiset ovat normaalisti. Joku heidän kanssaan tysökentelevät tai vammaisen perheenjäsenet. Kertokaa.
Olenko ihan hakoteillä?

En kyllä voisi kuvitella voivani työkennellä hoitamassa heitä esim...Koko ajan saisi pelätä että lyövät ja ovat yliseksuaalisia :ashamed:[/QUOTE]

Noh noh.
Ensinnäkään Downin syndrooma ei ole sairaus. Kyse on kromosomin 21 trisomian aiheuttamasta oireyhtymästä. Downit on kehitysvammaisia, tosin vamman vaikeusaste voi vaihdella paljonkin. Jotkut down-tyypit pärjäävät ihan tavallisissa kouluissa, toiset ovat niin kehitysvammaisia, että tarvitsevat apua kaikissa arjen toiminnoissakin. Suurin osa sijoittunee tolle välille eikä noihin ääripäihin.

Down-ihmiset eivät kyllä ainakaan mun kokemuksen mukaan ole ollenkaan väkivaltaisia. Eivätkä kyllä yliseksuaalisiakaan... Tietysti jos kehitysvammaisen ihmisen kanssa ei seksistä ole asiallisesti puhuttu, niin ongelmiahan siitä tulee. Mutta opastaa voi, voi sanoa, mikä on sopivaa julkisissa/yksityisissä tiloissa.

Kyllä mua humalaiset pelottaa paljon enemmän kuin kehitysvammaiset...
 
"ahaa"
[QUOTE="Mari";27990095]

En myöskään pidä siitä, että kehitysvammaisuus ikään kuin nostaisi henkilön muita paremmaksi ja muka aidommaksi. Kyllä osa kehitysvammaisista on ilkeitä, itsekkäitä ja teeskenteleviä. He ovat siis ihan niin kuin me muutkin.[/QUOTE]

Tästä mä oon ihan samaa mieltä!
Ja mä en siis pelkää vammaisia. :D Mulla on down-sisko ja oon tehnyt töitä kehitysvammaisten kanssa. Musta tää tällainen "kaikki keharit on niiiiin valoisia ja aitoja!" on ihan yhtä kauheeta kuin vammaisten nimittelykin. Nimittäin eihän oo, on valoisia ja iloisia persoonia, on myös synkeitä, kiukuttelevia ja suorastaan vittumaisia luonteita. Ihan niin kuin meissä kaikissa muissakin.
 
"Äkkä"
Eihän sitä saa äänen sanoa, ettei pidä vammaisista. Paljon korrektimpaa vastustaa vaikka homoja.
No, minä EN TYKKÄÄ vammaisista, julkisesti en sitä toki huutele, mutta se ei muuta asiaa, etten voi sietää heitä.
Vastenmielisyyteni heitä kohtaan juontaa lapsuudesta, jolloin naapurissa asui pari vuotta vanhempi ja väkivaltainen down-tyttö. Vaikka alle kouluikäisenäkin ymmärsin tämän tytön erilaisuuden, ei se ymmärrys riittänyt kattaamaan provosoimaton nyrkiniskua.
 
"Mammeli"
Alkuperäinen kirjoittaja Mielensä pahoittanut;25385926:
Näin kerran jotain vammaisia metsässä. Siellä huusivat niin että linnut putosivat puusta!! Osa hakkasi päätään puihin kaarnan pöllytessä ympäriinsä. Joku marjastaja sotaveteraani eksyi liian lähelle niin heti kolme vammaista ulostivat sotaveteraanin marja-astiaan oikein höyryävät ryyniulosteet!!! Juoksin kauhuissani metsästä kotiin vammaisten jahdatessa minua. Sotaveteraani joutui sairaalaan ruokamyrkytyksestä syötyään keräämiään mustikoita!!!
Eipä uskalla sitten lapsia päästää lähimetsään marjaan :(
 
"vieras"
Serkkuni on down ja olen sen takia aina jotenkin pelännyt. Lapsena sai raivokohtauksia ja muuta. Ehkä se pelko johtuu myös nykyään siitä, että pelkää omalle kohdalleen sitä, että saa sairaan lapsen. Enkä voi pelolleni mitään.
 
Minä p
Minunkin mielestäni ovat "tavallista" ihmistä arvaamattomampia. Täytyy kyllä myöntää, etten kovin paljoa ole heidän kanssa tekemisissä ollut, mutta siis mieltään muuttavat/suuttuvat helpommin kuin muut, ainakin mitä minä olen huomannut. Osa on ehkä pelottavia, mutta voi johtua myös siitä, ettei downeja huonosti tunteva maallikko osaa "lukea" heidän käytöstään. Uskoisin, että vain pieni osa heistä on kuitenkin niitä ahdistelevia ja oikeasti pelottavia.
Veljelläni on Downin syndrooma ja leppoisampaa ihmistä saa hakea. Melkein aina on hyvällä tuulella ja ei saa suuttumaan oikeen millään.:Heart: Mikään asia ei ole niin katastrofaalinen että siitä raivarit saisi. Jos suuttuu niin ei sekään ole "oikeaa" suuttumisa, sanoo vaan voi hitto tai jotain vastaavaa. Veljeni ystävät joilla on down niin ovat myös todella leppoisia ja mukavia, heidän kanssa voi keskutella ja vitsailla eikä ole tai tule mitään uhkatilanteita tai arvaamattomuutta. Autistiset ovat mielestäni sitten ehkä arvaamattomia, (vähän tuittupäitä välillä)mutta sekin johtuu siitä miten eleitä ja kaikkea tulkitsee..
 
..Apua..
Jumalattoman monta aikuista TERVETTÄ v*ttupäätä jotka on tooosi pelottavia ja omituisia. Siksi välttelen heitä viimeiseen asti ja syrjin. Ties vaikka tarttuu :O Tosiaan täytyy miettiä miten vajaaälyisiä ihmisistä on kasvatettu.
 

Yhteistyössä