Minusta DOWNia sairastavat on pelottavia! (Toisenlaiset frendit eilen...)

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
Itselläni on kehitysvammainen pikkusisko ei siis down. Mutta on aivan älyttömän ihana ihminen todella avoin, kaikkia rakastava ja hirmu hellä. Hänelläkin on huonopuolensa suuttuessaan, kerran koulussa repi toisen tytön hiuksia, eikä osannut selittää miksi niin teki. Tämä on ainut muihin kohdistunut suuttumuksen purkaus. Yleensä puree omaa kättään pää täristen. Mutta on aivan ihana tapaus. Olen myös ollut töissä kehitysvammasten ryhmäkodista ja he olivat aivan mahtavia tapauksia kaikki. Samassa yhteydessä oli myös autististen ryhmäkoti, useimmat heistä oli väkivaltaisia, mutta hekin aivan mahtavia persoonia !
 
kauhea ihminen olen
Mun mielestä ne on silti pelottavia, esiteininä (n. 10-15 v) sain paeta kokoajan keharistalkkeria, joka vaani, jos lähdin lenkille se seuras, jos olin kaupassa se seuras,menin koska tahansa kodistani ulos se seuras, asui aika lähellä. EI koskaan puhunut mutta tuijotti ja seuras.

Mutta "Reijoa" piti ymmärtää kun se oli kehari, eikä se nyt pahalla, ei varmaan mutta se oli kaameaa kun oli varjo a i n a perässä, se tuijotti kieli puoliksi ulkona ja oli oikeasti 95 % perässä jos menin jonnekkin

Siihen kyttäämiseen ja seuraamiseen olisi pitänyt Reijon vanhempien puuttua,koska pelkäsin ihan oikeasti.

Siitä on jäänyt kammo, työkaverin lapsella on down ja mun mielestä sekin on oikeasti pelottava.

Kaikista kammottavin hetki on kun olin työkaverin kanssa liikkeellä ja se vei minut yllättäen näitten kehitysvammaisten työkeskukseen tai mikä se on kahville. Olin ihan paniikissa, osa tuli ihan iholle koska olin yhden äidin kanssa liikkeellä, niin olinhan jo silloin melkein paras ystävä.

Koska oikeasti eihän semmoista voi sanoa ääneen että moi olen Maija ja pelkään vammaisia ihan jumalattoman paljon, koska sehän olis ihan hirmu suvaitsematonta.

Koitan parhaani etten tartuta pelkoani lapsilleni. Koska kyllä minä tiedän ettei vammaisia tarvitse pelätä, mutta se tulee niin selkäytimestä.

Tota ohjelmaa olen koittanut katsoa, mutta mulle tulee siitä todella paha olo.
 
eeeeeeee
En pidä vammaisista, vaikka en ole joutunut down-lapsen saati aikuisen vihan kohteeksi kertaakaan. Ylipäätään varon kaikkia arveluttavia tapauksia; metrossa en istuisi juopon, narkkarin, somalimiehen tai vammaisen viereen. En sano että he olisivat kaikki "pahoja" tai "ällöjä" tai mitä vaan, mutta jokin siinä pistää herätyskellot soimaan. Olen asunut down-perheen naapurissa, siksikään en tajua miksi ajattelen näin.
 
"vieras"
Voi herregööd taas mitä porukkaa :D Kyllä juu, erilaisuus on pelottavaa ja kun ei mitään mistään tiedä niin sekin on pelottavaa!

Downin syndroomaiset ovat yksilöitä kuten me kaikki. Ihan "normaalit" ihmiset ne kuitenkin taitavat tehtailla nuo rikoslukemat noin niin kuin pääosin..? Joukkoon mahtuu kilttejä, ystävällisiä, ilkeitä, väkivaltaisia, huumorintajuisia aivan kuten kaikkiin muihinkin ihmisiin.

Joku kirjoitti, että kehitysvammalaitoksessa (?) työtä tekevä sukulainen saa jatkuvasti kokea väkivaltaa. Laitoksessa toki asuvat ne kaikkein hankalimmin vammaiset, jotka eivät muualla pärjää. Siinä siis syy, eikä sen pohjalta kannata yleistää. Samaten voisin kuvitella, että siihen tv-ohjelmaan on haettu viihdearvollisia tyyppejä, kuten kaikkiin muihinkin tv-ohjelmiin. Kuka jaksaa katsoa, kun Maija-down-meikäläinen istuu kampaamon tuolissa ja lätisee mukavia?

Olen tehnyt vammaisten kanssa töitä 3 vuotta.
 
"heta"
Olen työskennellyt kehitysvammaisten päiväkeskuksessa sekä asumisyksikössä eikä mulla ole mitään negatiivista sanottavaa heistä. Aivan ihania, sympaattisia,tunteellisia, lämpimiä ihmisiä. Varsinkin tuntemani downit on oikein iloisia ja valoisia persoonia!
Suosittelen tutustumaan vammaisiin jos pelottaa tms, saatat yllättyä iloisesti!!
 
Ap:
Ajatteleppa, että nekin voisivat olla sinun lapsiasi!!!



Olen työskennellyt pienen down-tytön hoitajana ja sen ihanampaa lasta ei voi olla!!
Myös vaikeasti vammaisen pojan hoitajana olen ollut ja kaikki nämä ovat valloittavan ihania!! :heart:
 
Viimeksi muokattu:
TYTÖNJAPOIKIENMAMMA
Meistä ihan kenestä tahansa saattaa hetkenä minä hyvänsä tulla "pelottava vammainen", vammautuahan voi tosiaan jonkin sairauden tai onnettomuuden seurauksena, milloin vain. Ja jos vanhaksi elää, niin sitä saattaa "fikustakin" tulla vaikka kuinka väkivaltainen, nääs sairaudet yleistyvät vanhemmiten ja aiheuttavat mitä aiheuttavat....ihan ajatusleikkinä vaan..

Sitten on vielä ihan vammattomat, joita saa tosissaan pelätä, ns. pahat ihmiset, siis älykkäät , keillä on älyä ihan suunnitella tekosiaan..

Mulla on keskimmä'inen lapseni vaikeavammainen ja hän on lähinnä vaaraksi itselleen. Arvaamaton on ja täysin vahdittva, vaan ei aggressiivinen vcarsinaisesti ollenkaan...

Hänenlaisensa ovat aina valvojan kanssa, tulevat olemaan lopun ikäänsä...ja tarkasti vartioiduissa laitoksissa, suojssa maailmalta ja "Itseltään"

Eli lakatkaa provoamasta ja kasvakaa aikuisiksi, elämä on moninaista. Tämän jälkeen voitte vaikka alkaa pelätä, milloin joku läheisenne, ihan terve ihminen pamahtaa psykoosiin ja tekee mitä??
 
Mielensä pahoittanut
Näin kerran jotain vammaisia metsässä. Siellä huusivat niin että linnut putosivat puusta!! Osa hakkasi päätään puihin kaarnan pöllytessä ympäriinsä. Joku marjastaja sotaveteraani eksyi liian lähelle niin heti kolme vammaista ulostivat sotaveteraanin marja-astiaan oikein höyryävät ryyniulosteet!!! Juoksin kauhuissani metsästä kotiin vammaisten jahdatessa minua. Sotaveteraani joutui sairaalaan ruokamyrkytyksestä syötyään keräämiään mustikoita!!!
 
"huoh"
[QUOTE="vieras";25384745]Voi herregööd taas mitä porukkaa :D Kyllä juu, erilaisuus on pelottavaa ja kun ei mitään mistään tiedä niin sekin on pelottavaa!

Downin syndroomaiset ovat yksilöitä kuten me kaikki. Ihan "normaalit" ihmiset ne kuitenkin taitavat tehtailla nuo rikoslukemat noin niin kuin pääosin..? Joukkoon mahtuu kilttejä, ystävällisiä, ilkeitä, väkivaltaisia, huumorintajuisia aivan kuten kaikkiin muihinkin ihmisiin.

Joku kirjoitti, että kehitysvammalaitoksessa (?) työtä tekevä sukulainen saa jatkuvasti kokea väkivaltaa. Laitoksessa toki asuvat ne kaikkein hankalimmin vammaiset, jotka eivät muualla pärjää. Siinä siis syy, eikä sen pohjalta kannata yleistää. Samaten voisin kuvitella, että siihen tv-ohjelmaan on haettu viihdearvollisia tyyppejä, kuten kaikkiin muihinkin tv-ohjelmiin. Kuka jaksaa katsoa, kun Maija-down-meikäläinen istuu kampaamon tuolissa ja lätisee mukavia?

Olen tehnyt vammaisten kanssa töitä 3 vuotta.[/QUOTE]

Tämä oli hyvä teksti! Itse olen työskennellyt vuosia kehitysvammaisten parissa. Kaikki ovat omia yksilöitään aivan kuten me ns. valtaväestöön kuuluvatkin. Miettikääpä valtaväestön rikoksia kiusaamisesta väkivaltaan (raiskaajat, pahoinpitelijät, murhaajat, pedofiilit jne.) Niin ja ite olen törmännyt ainoastaan kahteen väkivaltaiseen downiin, downeja kuitenkin olen kohdannut useita kymmeniä työssäni.
 
"paola"
Downeilla on kovapää, sehän on totuus :) Mutta kyllä paljon on kasvatuksesta kiinni, millainen ihmisestä tulee. Yleensä kehitysvammaiselle lapselle vaan annetaan kaikki periksi, ei komenneta, ei kasvateta, säälitään ja vähän ehkä pelätäänkin, ainakin aiheuttamasta raukkaparalle minkäänlaista pettymyksen tunnetta kun sillä on muutenkin niin vaikeaa kehitysvammaisena. Hohoijaa! Rajat ja rakkautta, ainakin yhtä selvät ja tiukat säännöt kuin "terveille" lapsille. Mutta niin... onhan näitä.

Itse olen vammaistyön tekijä ja ihan kiva kuulla, jos joku sitä hommaa arvostaa. Joka viikko tuskin tulee nyrkkiä naamaan missään laitoksessa, sitten on vika jo työntekijässäkin. Toki väkivaltaa pitää oppia kohtaamaan, ja varsinkin sen uhkaa sietämään. Auktoriteettia pitää olla, "minun ylitseni et kävele, vaikka isäsi ja äitisi olet saanut avuttomaksi peloteltua!" :D Karkeasti sanottuna....
 
"vieras"
Minä en pidä vammaisista ja uskallan sen myös ääneen sanoa, ulkonäkö ja käytös on liian outoa minulle, en ymmärrä, enkä hyväksy heitä. Lapseni olen myös opettanut karttamaan heitä arvaamattomuuden vuoksi. En tunne ketään keharia jos tuntisin voisi mieli muuttua?
 
"miikkis"
[QUOTE="vieras";25441113]Minä en pidä vammaisista ja uskallan sen myös ääneen sanoa, ulkonäkö ja käytös on liian outoa minulle, en ymmärrä, enkä hyväksy heitä. Lapseni olen myös opettanut karttamaan heitä arvaamattomuuden vuoksi. En tunne ketään keharia jos tuntisin voisi mieli muuttua?[/QUOTE]

Et hyväksy heitä?
Ei synnynnäinen vamma ole mikään hyväksynnän asia :D Niitä vammaisia on olemassa ihan toisten hyväksynnästä riippumatta.

Vammaisissa minua ei niinkään pelota arvaamaton käytös, kun löytyy niitä terveistäkin, mutta se, ettei vammainen ole itse oikein vastuussa mistään, mitä tekee! Vammaiselle ei saa suuttua, eikä sen tarvitse vastata tekemisistään, terveet voi haastaa vaikka oikeuteen ja tietää niiden saavan kunnon tuomion, jos käyvät vaikka käsiksi.
 
"vieras"
Ne voivat tuntua arvaamattomilta siksi, kun eivät peittele mitään tunteitaan. En sanoisi niitä arvaamattomiksi, koska nehän ovat ehdottoman aitoja. Eivät down-ihmiset kieroile, yritä keksiä erilaisia juttuja miten pystyisivät pettämään, huijaamaan muita.
Sellainen olisi mun mielestä todellista arvaamattomuutta, ettei voi luottaa toiseen, ei toisen vaikuttimiin eikä siihen mitä toinen sanoo. Tällaista löytyy ns. normaalien parista niin hiton paljon.
 
"vieras"
[QUOTE="miikkis";25441142]Et hyväksy heitä?
Ei synnynnäinen vamma ole mikään hyväksynnän asia :D Niitä vammaisia on olemassa ihan toisten hyväksynnästä riippumatta.

No joo onhan niitä, mutta minun ei tarvitse kattella niitä, eikä olla missään tekemisissä heidän kanssaan!
 
"hohhoijakkaa"
[QUOTE="vieras";25441113]Minä en pidä vammaisista ja uskallan sen myös ääneen sanoa, ulkonäkö ja käytös on liian outoa minulle, en ymmärrä, enkä hyväksy heitä. Lapseni olen myös opettanut karttamaan heitä arvaamattomuuden vuoksi. En tunne ketään keharia jos tuntisin voisi mieli muuttua?[/QUOTE]

Kehitysvammaa et voi aina päätellä ihmisen ulkonäöstä tai käytöksestä. Kannattaisi lapsesi/itsesi opettaa siihen, että meitä ihmisiä on erilaisia, mutta silti meillä kaikilla on paikkamme täällä maan päällä.
 
"Mari"
Nostan tämän ketjun kun itsekin pohdin näitä asioita.
Itselläni on jäänyt yhden työpaikan perusteella huonot muistot kehitysvammaisista, ei tietenkään kaikista. Siellä oli myös noita down-ihmisiä, joista osa oli äkkipikaisia ja aggressiivisia. Lisäksi yliseksuaalisuutta oli maallikon silmiin ainakin melko monella. Oli ihan kauhea työpaikka minulle, kun en vaan tuntenut oloani mukavaksi siellä heidän keskellään (olin eräänlainen kerhonohjaaja) Inhotti ne väkisin halaamiset ja kun jotkut yrittivät pussailla jne.
Lisäksi yhdessä syöminen oli tuskaisaa, kun minua suoraan sanottuna oksetti se kuolaaminen jne.
Tokikaan kaikki eivät kuolaa, ole aggressiivisa jne. mutta ymmrrän kyllä että joillain on ennakkoluuloja.

En myöskään pidä siitä, että kehitysvammaisuus ikään kuin nostaisi henkilön muita paremmaksi ja muka aidommaksi. Kyllä osa kehitysvammaisista on ilkeitä, itsekkäitä ja teeskenteleviä. He ovat siis ihan niin kuin me muutkin.
 
[QUOTE="Mari";27990095]
En myöskään pidä siitä, että kehitysvammaisuus ikään kuin nostaisi henkilön muita paremmaksi ja muka aidommaksi. Kyllä osa kehitysvammaisista on ilkeitä, itsekkäitä ja teeskenteleviä. He ovat siis ihan niin kuin me muutkin.[/QUOTE]

Samaa mieltä. Kuten jotkut puhuvat esim. että homot on tosi ihania ihmisiä ja päläpälä. No ei välttämättä, mä tunnen homon joka on tosi vittumainen ihminen. Ihan samanlaisia ovat kuin muutkin.
 

Yhteistyössä