tässäkö tää nyt oli :(

Oon ollut samassa tilanteessa kaks vuotta sitten. Mies vaan katos jotenkin omiin touhuihinja sa oli ihan äksy koko ajan. Kerran sit katoin sen puhelinta ja siellähän oli kaiken maailman seksiviestejä yhdeltä (varatulta!) naiselta.

Raivostuin. Marssin miehen tykö ja paiskasin sen puhelimen sen eteen ja huusin vaan että "haista paska" jne.

Tosin mies kyllä vakuutti että kyseessä oli juurikin sitä oman egon kohotusta kun sai ihailua toiselta naiselta, ettei ollut jättämässä minua.

Suhdetta jatkettiin, soitin sille muijalle ja ystävällisesti kerroin mitä ajattelen hänestä ja hänen ja mieheni välisistä touhuista. Oli kuulemma jatkunut pidempäänkin. Lähes koko ajan kun seurusteltiin.

Mä en vieläkään voi luottaa mun mieheen täysillä. Se epäilys on aina olemassa. Tosin nyt oon päättänyt että seuraavasta se on poikki, oli mitä oli. Oon nyt syksystä asti käynyt terapiassa tän takia (aloitin siis vuosi tapahtuneen jälkeen) koska mulle tuli vasta silloin se totaalinen romahdus, tuijottelin vain seiniä päivät pitkät. olisin varmaankin tappanutkin itseni jos en olis päässyt purkamaan mun ajatuksiani psykologille.

Psykologi sai mut ymmärtämään kuinka tärkeää on puhua suoraan ja purkaa sitä vihaa ja surullisuutta. En ollut aiemmin tajunnutkaan että kaikki mun paha olo johtui siitä että olin niin VIHAINEN.

Silti varmasti vieläkin repisin siltä muijalta silmät päästä jos tulisi vastaan. Välillä taas haluaisin soittaa hänen miehelleen ja kysyä että tietääkö hän millaisen huoran kanssa on naimisissa. Näistä kun vielä pääsisi yli niin ehkä sitten alkaisi se "paraneminenkin".

Mutta sen halusin vaan sanoa, että kävi miten päin tahansa niin sulla tulee olemaan ja on lupa olla paha ja vihainen olo. Mutta ne tunteet kannatta käsitellä heti, ettei jää tämmöiseksi roikkujaksi kuin allekirjoittanut!

 

Miksi tunteet olisivat loukkaus sinua kohtaan? Jos se kerrottaisiin vilpittömästi eikä taustalla olisi mitään koiria eikä luurankoja kaapissa, ei taka-ajatuksia tai motiiveja. Miksei terveessä parisuhteessa voisi kertoa kaikista tunteistaan ihmiselle kehen luottaa eniten?

Toinen vaihtoehto on jättää kertomatta ja leijailla ihastuksen mukana tuomassa huumassa yksin ja salaa. Kertomatta kumppanille todellista syytä mistä moinen hyvä olo tulee ja sitä kautta todennäköisesti tuntea syyllisyyttä.

Miksi tuntea syyllisyyttä, kun kerran mielestäsi ihastuminen on luonnollista, vääjäämätöntä, harmitonta ja ja ja ja? Minusta jos ihastuu toiseen ja tuntee siitä vielä syyllisyyttä, niin pitää vaan käyttää se uuden ihastuksen tarmo oman kumppaninsa hellimiseen jotta unohtaa sellaiset.

 

Miksi tunteet olisivat loukkaus sinua kohtaan? Jos se kerrottaisiin vilpittömästi eikä taustalla olisi mitään koiria eikä luurankoja kaapissa, ei taka-ajatuksia tai motiiveja. Miksei terveessä parisuhteessa voisi kertoa kaikista tunteistaan ihmiselle kehen luottaa eniten?

Toinen vaihtoehto on jättää kertomatta ja leijailla ihastuksen mukana tuomassa huumassa yksin ja salaa. Kertomatta kumppanille todellista syytä mistä moinen hyvä olo tulee ja sitä kautta todennäköisesti tuntea syyllisyyttä.

Terveessä parisuhteessa on tervettä tuntea loukkaantumisen tunteita, jos puoliso on ihastunut toiseen. Voihan sitä kertoa siitä, mutta tuskin kovinkaan moni hyppii ilosta ilmaan ihanaa sä oot ihastunut toiseen voi jummi miten kiva kuulla.

 

Mä en mistään hinnasta olis ikinä ikinä ikinä maailmassa miehen kanssa, joka pettäis mua ollessani raskaana. Noin törkeä teko kertoo miehestä jo kaiken oleellisen. Heivaa pikaisesti pihalle tollanen itsekeskeinen vätys, sä et siitä saa ikinä hyvää miestä.

 

[QUOTE="nana";27922418]
Psykologi sai mut ymmärtämään kuinka tärkeää on puhua suoraan ja purkaa sitä vihaa ja surullisuutta. En ollut aiemmin tajunnutkaan että kaikki mun paha olo johtui siitä että olin niin VIHAINEN.
[/QUOTE]

Älä ainakaan vielä lopeta niitä käyntejä. Sinusta uhkuu vieläkin vihaa. Oliko toinen nainen nyt kaiken vihan alku ja juuri, kaikki kohdistuu tähän yhteen naiseen? Kuullostaa oudolta. Jos pelaa pelejä kaksin ja toinen on vain syypää, muuallakin kuin psykologissa on vikaa.

 

Tuo viestin nainen voi olla ihan vaan seksiseuraa tms. ja miehesi lupaillut hänelle liikoja jotta saisi sitä seksiä. Miksi ihmeessä muuten osti sinun kanssa talon ja lapsikin tulossa. Jotkut vaan osaa pettää näin häikäilemättömästi.
Paljastin kerran yhden pettäjän tämän toisen puolisolle ja nämä pettäjät tai siis se pettäjänainen olivat tosissaan ja varsinkin se mies kertoi miten kaikki talot jne. on hänen ja ei hän enää harrasta seksiä sen oikean vaimonsa kanssa jne. Kun jäi kiinni niin jäi oman vaimonsa luo ja kaikki olikin valetta ja sanoi tälle pettäjänaiselle pysyvänsä vaimonsa luona ja se oli vain seksisuhde.
Olen vähän paskamainen akka, mutta minua kuvottaa toisen pettäminen ja varsinkin kun perhettä niin aivan varmasti paljastan jokaisen tällaisen.

 

Miksi tuntea syyllisyyttä, kun kerran mielestäsi ihastuminen on luonnollista, vääjäämätöntä, harmitonta ja ja ja ja? Minusta jos ihastuu toiseen ja tuntee siitä vielä syyllisyyttä, niin pitää vaan käyttää se uuden ihastuksen tarmo oman kumppaninsa hellimiseen jotta unohtaa sellaiset.

Kumppanin vuoksi tietenkin. Tiedät ennakkoon, että jos kerrot hänelle niin loukkaat häntä eli oletusarvoisesti et voi kertoa hänelle. Joudut pitämään tunteesi ja kaikki siitä juontuvat asiat salassa. Salailu ei ole hyväksi.

 

No ehkä se johtui siitä puhelusta minkä soitin hänelle. Asioista joista keskustelimme? Hän antoi selvästi kuvan, että hänelle kaikki oli vain hetken huvia.kun taas minun elämäni oli hänen huvinsa takia täysin raiteiltaan. Eikö silloin ole lupa olla vihainen?

Enkä todellakaan tarkoittanut että olen vihainen vain hänelle. Tottakai olen vihainen miehellenikin. Mutta ajattelepa itse jos vuoden ajan vaan pohtisit asioita omassa päässäsi, etkä milloinkaan purkaisi sitä pahaa oloa niin miten käy? Silloin masentuu, kuten minulle kävi. Tunteista pitää ja kuuluu puhua ja niitä saa terveellä tavalla purkaa! Eli se ei ole sinulta pois jos kotonani huudan ääneni käheäksi sitä kun on niin paha olla!

En tiedä onko sitten Wut opetettu siihen että pidetään kaikki tunteet sisällä eikä ikinä näytetä kun neutraalia naamaa?

 

Terveessä parisuhteessa on tervettä tuntea loukkaantumisen tunteita, jos puoliso on ihastunut toiseen. Voihan sitä kertoa siitä, mutta tuskin kovinkaan moni hyppii ilosta ilmaan ihanaa sä oot ihastunut toiseen voi jummi miten kiva kuulla.

Kyllä. Toimii molempiin suuntiin. Jos kerrotaan tunteista niin myös loukkaantumisen tunteesta täytyy voida kertoa. Se on jokaisen henkilökohtainen ja jokaisen parisuhteen asia kuinka tälläinen tieto otetaan vastaan ja miten se käsitellään.

Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että kertominen on parempi vaihtoehto kuin salailu. Avoimuus on mielestäni parempi vaihtoehto kuin kiertely ja kaartelu.

Ja ymmärrän, että on olemassa ihmisiä, jotka haluavat lukea kumppaninsa fiilikset avoimesta facebookista tai tekstiviesteistä ja sitten vetää 1kg herneitä. Kun kumppani tuumaa, että joo no se oli vaan semmonen ihastus niin helvetti jäätyy.

 

[QUOTE="nana";27922591] Eli se ei ole sinulta pois jos kotonani huudan ääneni käheäksi sitä kun on niin paha olla!
[/QUOTE]

Voi se ollakin, jos sattuu olemaan sun seinänaapuri

 

Voi se ollakin, jos sattuu olemaan sun seinänaapuri

onneks me asutaan omakotitalossa...

Mutta eiköhän tän ketjun perimmäinen tarkoitus ole nyt auttaa, neuvoa ja tukea ap:tä eikä pohtia mun terapiantarvettani? Pysytääs siis asiassa!

 

Oletan, että kumppanillani on tietty velvollisuus suojella minua. Suojelua toivon silloin, jos hän ihastuu johonkuhun ja tieto siitä olisi vain tuskaa minulle. Suojelua on myös se, että hän hillitsee käytöksensä läsnäollessani oli sitten ihastunut toiseen tai ei. En tiedä mitä hyvää toisi 101 % avoimuus, jos oma oloni tulisi entistä pahemmaksi ja epävarmemmaksi? Varsinkin, jos kyseessä jokin näennäisen harmiton kaukoihastus, joka ei vaikuta suhteeseemme mitenkään muuten kuin satuttamalla minua, jos siitä kuulen.

Asia on aivan erikseen, jos kumppanini uskoutuisi minulle, että hän ei yksin pysty enää käsittelemään ihastuksensa tunteita omillaan ja haluaa esim. kokeilla asumuseroa minusta tai kokee tarpeelliseksi vaihtaa työpaikkaa, ettei tekisi mitään ihastukselleen työpaikalla tms.

 

Kyllä. Toimii molempiin suuntiin. Jos kerrotaan tunteista niin myös loukkaantumisen tunteesta täytyy voida kertoa. Se on jokaisen henkilökohtainen ja jokaisen parisuhteen asia kuinka tälläinen tieto otetaan vastaan ja miten se käsitellään.

Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että kertominen on parempi vaihtoehto kuin salailu. Avoimuus on mielestäni parempi vaihtoehto kuin kiertely ja kaartelu.

Ja ymmärrän, että on olemassa ihmisiä, jotka haluavat lukea kumppaninsa fiilikset avoimesta facebookista tai tekstiviesteistä ja sitten vetää 1kg herneitä. Kun kumppani tuumaa, että joo no se oli vaan semmonen ihastus niin helvetti jäätyy.

Kyllä kyllä, mutta turha ihmetellä sitä miksi toinen on loukkaantunut tai yrittää vähätellä sitä. Valitettavan usein ainakin minä olen parisuhteissani törmännyt siihen, että en saa loukkaantua mistään, en saa olla pahoillani mistään, minun täytyy vaan ymmärtää ja olla sinut kaikkien asioiden kanssa. Kaikki muu on ylireagointia. Se on aika perseestä pidemmän päälle kun toinen saa tuntea ja minä en.

 

Pitkässä parisuhteessa kyllä kieltämättä tulee tilanteita että saattaa ihastua johonkin toiseen ihmiseen, MUTTA on jokaisen omalla tunnolla, antaako asian olla ja odottaa että ihastuminen laimenee itsestään vaiko lähteekö mukaan siihen leikkiin, missä todennäköisesti kaikkien näpit kärvähtää...

Joten ap, koska miehesi on aikuinen ihminen, ei hänen käyttäytymistään voi mitenkään "puhua parhain päin".

Toisaalta en kyllä ymmärrä niitä naisiakaan, joiden tarvitsee varattuja miehiä metsästää. Sairasta touhua.

 

[QUOTE="nana";27922591]Tunteista pitää ja kuuluu puhua ja niitä saa terveellä tavalla purkaa! Eli se ei ole sinulta pois jos kotonani huudan ääneni käheäksi sitä kun on niin paha olla!

En tiedä onko sitten Wut opetettu siihen että pidetään kaikki tunteet sisällä eikä ikinä näytetä kun neutraalia naamaa?[/QUOTE]

Ei se olekaan minulta pois vaikka huudat pääsi rikki. Sanot, että voisit repiä siltä toiselta naiselta silmät päästä ja nimittelet häntä huoraksi niin vielä on matkaa kuljettavana.

En tiedä miten minut on yritetty opettaa, mutta en pidä yleensä mitään sisälläni. Puhun huonot ja hyvät asiat niin kuin ne ovat. Osaan olla todella masentava ja ärsyttävä. Tiedän, että on paljon kasvamista ja parannettavaa.

 

Mikä hitto miehiä/naisia vaivaa? Vehkeet ei pysy enään housuissa, vaan ollaan jyystämässä kaikkee mikä liikkuu, heti kun siihen tulee vain mahdollisuus?
Ensin erotaan ja sitten vasta vaihdetaan kumppania, näinkin yksinkertainen asia, onko vaikea ymmärtää?
Ap:lle voimia vaikeaan tilanteeseen:hug:, mä en sinuna ottais miestä takaisin vaikka tarjoais kuun taivaalta, siis sulla on laskettuaika huhtikuussa huh huh, ja äijä juoksee vieraissa, pihalle vaan moinen sika! Onko sinulla tukiverkkoa?

 

Oletan, että kumppanillani on tietty velvollisuus suojella minua. Suojelua toivon silloin, jos hän ihastuu johonkuhun ja tieto siitä olisi vain tuskaa minulle. Suojelua on myös se, että hän hillitsee käytöksensä läsnäollessani oli sitten ihastunut toiseen tai ei. En tiedä mitä hyvää toisi 101 % avoimuus, jos oma oloni tulisi entistä pahemmaksi ja epävarmemmaksi? Varsinkin, jos kyseessä jokin näennäisen harmiton kaukoihastus, joka ei vaikuta suhteeseemme mitenkään muuten kuin satuttamalla minua, jos siitä kuulen.

Pidemmässä parisuhteessa avoimuuden merkitys mielestäni kasvaa. Sekin tekee mielen epävarmaksi jos ei oikein tarkkaan tiedä ja koskeeko tämä nyt minua.

Tiedän tapauksia ettei omalle kumppanille voida edes kertoa, että joku aivan ulkopuolinen nainen oli mukana jossain kaveriporukassa. Ei voida kertoa, koska vaimo saattaa luulla jotain. Nojuu, meitä on monessa vaunussa.

 

mua inhottaa, puistattaa.. ei ollut ihan tektstiviesti tasolle jäänyt enempää en edes kysynyt.. mutta fyysistä kanssakäymistä ollut, pariin otteeseen "VAHINGOSSA".. mikä on vahingossa? mitä se on kun ollaan toisen kanssa parisuhteessa?

puoli vuotta.. PUOLI VUOTTA on vehdannu mun selän takana.. voi v'ttu mikä olo mulla on, entistä kamalampi kuin aamulla tai eilen illalla, ahdistaa.. mä olen rikki.. muuta en voi enää sanoa..

ja joku kehtas provoksi väittää, on se hyvä että sun elämäs on ruusuilla tanssimista.. vai että hymiöitä puuttui.. ei paljon hymyilytä..

 

Että vahingossa oikein..mikä ihme on vahingossa pettäminen??
On miehellä otsaa, ei edes kunnon selitystä keksinyt sitten. Kurjaa.
Voimia ap.lle. Toivottavasti saatte asiat jotenkin selvitettyä, kun on pieni lapsikin ja vauva vielä tulossa.

 

Mites nyt ap meinaat tästä eteenpäin?

 

En tiedä mitä hyvää toisi 101 % avoimuus, jos oma oloni tulisi entistä pahemmaksi ja epävarmemmaksi? Varsinkin, jos kyseessä jokin näennäisen harmiton kaukoihastus, joka ei vaikuta suhteeseemme mitenkään muuten kuin satuttamalla minua, jos siitä kuulen.

Asia on aivan erikseen, jos kumppanini uskoutuisi minulle, että hän ei yksin pysty enää käsittelemään ihastuksensa tunteita omillaan ja haluaa esim. kokeilla asumuseroa minusta tai kokee tarpeelliseksi vaihtaa työpaikkaa, ettei tekisi mitään ihastukselleen työpaikalla tms.

Tässä täytyy peesata. En oleta olevani mieheni elämän keskipiste aina ja jatkuvasti. En keksi syytä, miksi pitäisi analysoida tai tilittää ilmeitä tai eleitä. Onneksi en ole sitten ihan niin hapannaama, että mies kyselisi jokaisen hymyn syytä .

Mikäli mieheni tuntisi ihastumisen tunteita työpaikan 'Pirjoon', ei se koskisi minua, ellei hän aikoisi tehdä jotakin asialle. Ei minunkaan jokainen ajatukseni päivän aikana liity mieheeni. Yli kahdenkymmenen yhteisen vuoden aikana on ehditty jos jonkinlaista jakaa, kertoa ja kysyä. Onneksi sentään ajatukset saavat olla omia.

 

tätä mäkin kysyin että mikä on vahingossa.. meni hiljaseksi enkä vastausta saanu.. tais ittekki tajuta että puhuu ohi suunsa..

nyt kyllä rakastetaan, mun rakkaus ei kyllä taida riittää enää kantamaan tätä pitemmälle sanoinkin että menee nyt kun kaikki on jo julki, siellähän hän odottaa sinua jo omaksi (kyllä, aloin ivailla), mies alkoi itkemään ja anelemaan anteeksiantoa, veti PERHE valttikortin esiin, miten lapset, kuinka MINÄ jaksan kahden pienen kanssa, mitä se nyt liikuttaa, olisinhan mä jokatapauksessa ollut "yksin" ja mitä se nyt kiinnostaa miestä, olis miettiny aikasemmin, kyllä mä lasten kanssa pärjään.. en pysty anteeksiantoon, ainakaan nyt

 

Ei hitto mikä kusipäämies.

Mun ensireaktio ois varmaan heittää miehen kamat ulos ja kengänkuva miehen persukseen, ja toivottaa perään "hups, se oli VAHINKO"

 

en tiedä mitä teen velkaa jää helvetisti jos yksin jään nykyiseen kotiin, mutta eipä ole tunnesidettä enää siihenkään.. en tiedä miten pärjään rahallisesti kahden kanssa kun en ehdi työelämään edes tässä välissä kuin 1kk.. saanhan toki äitiysrahat yms. mutta tiukkaa tekee..

miehen kanssa en voi saman katon alle jäädä, aika näyttää kuinka meidän käy.. nyt en halua nähdäkkään häntä hetkeen, ellei ole pakko lapsen takia..

kohta menen hakemaan kamoja kassiin ja menen omalle isälleni hetkeksi.. kai se pää tästä selviää, kunhan edes ensin tajuaa tilanteen.. siis kuinka näin voi käydä? miksi se teki mulle näin?

 

mutta kiitos kaikille, ehkä tää joskus tästä helpottaa.. paska vaan että kaikki alkaa taas alusta, myös oman mielenterveyden kasaaminen, ihmisiin luottaminen.. tätä se elämä sit varmaan on, kaadetaan kaikki yhden niskaan, mutta kai se taakka annetaan, minkä jaksaa kantaa, eikö?