tässäkö tää nyt oli :(

  • Viestiketjun aloittaja "surullinen"
  • Ensimmäinen viesti
"surullinen"
kiitos kaikille, tää jo vähän selkeyttää mun ajatteluani.. :)

mä meen nyt laittamaan kahvia, rauhotun hetken ja odotan herraa saapuvaksi..

mutta mun tapani on vaan aina ollut että tarviin hetken omaa aikaa, sulatella hetken asiaa ja saada miettiä itse.. nämä on ihan lapsuudesta opittuja asioita joita mun on vaan vaikea ollut muuttaa, nykyään sentään saan sanotuksi.. 3 vuotta terapiaa ennen lasten hankintaa jotta edes jotenkin olisin ehjä vanhempi, meillä kun ei lapuudenkotona saanu tunteitaan näyttää.. siksi tää pakoilu..

sen tiiän että ehjää me ei tästä enää koskaa täysin saada :( en pyty siihen.. toimivaksi ehkä saadaan, mutta mä en ikinä enää voi luottaa, en enää kehenkään.. se viimeinen ripe meni nyt :(

voimia kanssakäyjille :hug:
 
sama homma
Voimia sulle! Itselläni tässä aika vastaavanlainen homma meneillään. Homma selvisi mulle kappasvaan, auki jääneen facebookin kautta. Siellä oli rakastan sua viestejä tältä toiselta naiselta ja kaikkea muutakin. Tajusin heti, että suhteemme on ohi. Olemme olleet yli 10-vuotta yhdessä ja meillä yksi lapsi. Kyllä tämmönen kokemus satuttaa ihan helvetisti, musta on välillä tuntunut, että mun sydän pakahtuu suruun. Onneksi on tuo lapsi, joka pitää kiinni elämässä ja saa väilllä unohtamaan kaiken. Tästä on suunta vain ylöspäin ja elämää jatketaan entistä vahvempana.
Minä en tiedä jatkuuko miehelläni vielä suhde siihen toiseen naiseen, enkä halua tietääkkään. Han kuitenkin sanoi, että kaikesta huolimatta tulee rakastamaan minua ikuisesti. Ja tottakau haluan, että hän tulee kuulumaan lapsemme elämään ja uskon, että kun aikaa menee, niin minunkin on helpompi suhtautua häneen.
Mutta helppoa ei varmasti tule olemaan, toivottavasti sulla on tukijoukkoja, joiden avulla jaksat. Voimia oikeesti tosi paljon, kyllä se ajan kanssa helpottaa!
 
Kriisi on nähtävä mahdollisuutena parempaan. Ainakin minun on, sillä muuten olisin menettänyt järkeni jo ajat sitten. Mihin suuntaan tämä teidät vie lopulta, aika näyttää. Mutta pyydän ettette tee mitään kovin äkillistä. Vaikka päätyisitte eroamaan niin ehdottomasti suosittelen, että annatte ammattiauttajan jeesata siinä, että saatte kommunikaationne auki. Yhteydessä teidän tarvitsee olla lastenne takia kuitenkin, vaikka eläisitte erillänne. Plus että mahdollista uutta suhdetta varten olisitte oppineet purkamaan ne stressitekijät sanallisesti ennen kuin ne johtavat väärille teille.

Itse pystyn jokseenkin etukäteen miettimään näitä skenaarioita, tiedä sitten miten tositilanteessa. Eilenkin itkin miehelleni pitkin iltaa lähipiirin parin eroamista pettämisen vuoksi. En haluaisi tietää mieheni mahdollisista harharetkistä, mutta olisin hyvin vihainen ja surullinen, jos niitä tulisi ilmi ja sanoinkin miehelleni, että oma suuttumukseni voisi purkaantua silloin väkivaltaisestikin. Mutta toisaalta tässä liitossa haluan olla ja pysyä elämäni loppuun saakka. Jos noin puolet ihmisistä ajautuu pettämään, niin tsäänssit ovat 50/50, enkä tahdo niellä ajatusta, että 50 % ihmiskunnasta on täysin kelvottomia ihmisiä, vaan sille täytyy olla muitakin syitä. eilen itkeskelin mieheni kainalossa Satuhäiden tullessa telkasta ja vihkivalojen kohdalla ajattelin, että "tahdon". Nyt aapeen ja hänen miehensä kohdalla on kysymys, että tahtovatko he vielä?
 
"surullinen"
sen vielä sanon että koskaan en voisi lapseltani isää viedä, vaikka meidän tiet nyt eroaisi, on miehellä täysi oikeus lapseen, eihän lapsi ole vääryyttä tehnyt!

hienosti sanottu astrolabe, kiitos tuosta!
 
miehesi on luuseri
Odotan omakseni.. kyllä siinä on ihan kunnon pettämistä mukana. Ei sitä haluta yhteen pelkän flirtin perusteella.

Ja miksi se on ap tehtävä nyt pelastaa tämä suhde? Minusta se on miehen tehtävä. Mutta ei edes tiedetä haluaako mies pelastaa suhteen.

Ja ap, miksi pidät sisälläsi tämän? Miehesi ansaitsisi kuulla kunniansa. Itket yksin olkkarissa, ei hyvää päivää. Tuolla tavalla kasaat itsellesi pian sietämättömän taakan. Anna sen vihan tulla ulos ja kunnolla.
 
  • Tykkää
Reactions: Joxu
"Erin"
Ompas jännä miten eri tavoin ihmiset ajattelevat. Jos nykyinen kumppanini pettäisi minua, haluaisin asian ehdottomasti tietää.
No, mihin loppuratkaisuun ap lopulta päätyykin, niin pidä huoli, että se on semmoinen, jonka kanssa juuri sinä itse pystyt elämään. Lämmin halaus :)
 
"vieras"
[QUOTE="Erin";27920860]Astrolabe ja Blue, olettepa ymmärtäväisiä. Minusta pettäminen on pettämistä, henkinen sellainen melkein pahempaa kuin kännipano. Mutta nämä ovat mielipide eroja ja jokainen kantaa sen taakan minkä jaksaa. Kokemuksieni vuoksi minulta ei pettäjälle heru yhtään sympatiaa. Jotkin toki pystyvät unohtamaan ja rakentamaan pettämisen jälkeen entistä paremman parisuhteen...[/QUOTE]Pettäminen on aina pettämistä. Inhoan niin maan perusteellisesti tuota "henkinen pettäminen on pahempaa kuin kännipano" -hokemaa!

Ihastumisia voi tapahtua puolin ja toisin pitkän parisuhteen aikana, mutta pointti onkin se, että sille ei kuulu tehdä mitään! "Pelkkä kännipano" taas on niin järkyttävää vähättelyä että oksettaa. Ei ole olemassa "pelkkää kännipanoa", hyi raato.
 
  • Tykkää
Reactions: Joxu
Aries 78
Kovasti jaksamisia.. voihan tuo olla että ohimenevä ihastus miehesi taholta. Mutta ei se nyt stressikään aivan kaikkea selitä ja sen varjolla voi touhuilla mitä haluaa.
 
"Erin"
[QUOTE="vieras";27920981]Pettäminen on aina pettämistä. Inhoan niin maan perusteellisesti tuota "henkinen pettäminen on pahempaa kuin kännipano" -hokemaa!

Ihastumisia voi tapahtua puolin ja toisin pitkän parisuhteen aikana, mutta pointti onkin se, että sille ei kuulu tehdä mitään! "Pelkkä kännipano" taas on niin järkyttävää vähättelyä että oksettaa. Ei ole olemassa "pelkkää kännipanoa", hyi raato.[/QUOTE]

Pointtini asiasta jäi sinulle ilmeisesti hämärän peittoon. En millään tavalla puolustellut kännipanoa, pettäminen minusta missä tahansa muodossa on tuomittavaa. Minua vain vielä enemmän loukkaisi ajatus siitä, että miehelläni olisi aitoja tunteita toista kohtaan, se tekisi minusta riittämättömän.
En vähätellyt yhtään mitään. Mutta ymmärrä miten haluat, sinulla on siihen oikeus :)
 
:( :( Ihan hirveää. Voin uskoa tilanteen kamaluuden.
Mutta joka tapauksessa, kannattaa miettiä haluatko olla loppuelämäsi epävarma.
Itsestäni voin sanoa että vaikka kuinka haluaisin antaa anteeksi ja unohtaa, en pystyisi siihen. Vaikka näennäisesti sopisin asian miehen kanssa ja jatkaisimme, olisi kunnioitus ja luottamus mennyt ja meidän suhteemme tahrattu. Näin ollen minusta tulisi ajan mittaan vittumainen kyylä jonka kanssa ei olisi miehenkään enää kiva olla. Joten lusikat menisivät jakoon saman tien. Mies ei olisi rakkauteni ja uskollisuuteni arvoinen.

Mulla on nollatoleranssi kahdessa asiassa; pettämisessä ja lyömisessä. Muusta selvitään mutta mun kohdalla noista kahdesta on kiintiö tälle elämää täynnä. Ja mun mies tietää sen kyllä. Itsellään sama periaate.
 
  • Tykkää
Reactions: Joxu
"Sara"
Voimia ap kovasti!

Itse olen ollut samanlaisessa tilanteessa 3v sitten. Erona se, mikä minusta vaikuttaa sinulle positiiviselta, että miehesi pelästyi ja meni paniikkiin ja haluaa tulla kotiin selvittämään asiat.

Minun mieheni ilmoitti halunneensa erota jo jonkin aikaa :(

En usko että pystyt nyt näkemään asiaa positiivisena, mutta selkeästi miehesi välittää sinusta ja voihan olla että tämä on ollut juuri tälläinen henkinen hairahdus kun on haeuttu hyväksyntää ja jännitystä elämään, ilman fyysistä kontaktia. Ei se sen pienempi paha ole, yhtälailla pettämistä, mutta uskon että jos haluat yrittää jatkaa suhdettanne helpottaisi tilannetta jos seksiä ei ole toisen kanssa ollut..

Sinuna kuuntelisin ja juttelisin miehen kanssa asiat läpi ja jos mies on aidosti pahoillaan ja haluaa olla kanssasi siirtäisi päätöksenteon vaikka loppukesään. Voimia vielä!
 
Porvoossa jälleen tiukka tilanne :D

Mikä ihmeen provo? Luuletko ettei näitä tällaisia tilanteita ihmisillä ole elämässä?

Muistan aikoinani hetken kun tajusin tulleeni petetyksi. Olin töissä (yövuoro) ja ystäväni soitti baarista silloisen mieheni olevan siellä toisen naisen kanssa täysin avoimesti suutelemassa. Se tunne jäi ikuisesti mieleen; kädet tärisivät, ei voinut revetä koska työt oli hoidettava. Jotain aivan kammottavaa.
 
Blue
[QUOTE="Erin";27920860]Astrolabe ja Blue, olettepa ymmärtäväisiä. Minusta pettäminen on pettämistä, henkinen sellainen melkein pahempaa kuin kännipano. Mutta nämä ovat mielipide eroja ja jokainen kantaa sen taakan minkä jaksaa. Kokemuksieni vuoksi minulta ei pettäjälle heru yhtään sympatiaa. Jotkin toki pystyvät unohtamaan ja rakentamaan pettämisen jälkeen entistä paremman parisuhteen...[/QUOTE]

Siinähän se onkin kun ei ole kokemusta niin voi ehkä vielä olla ymmärtäväinen. Tilanne olisi ehkä toinen jos olisin kokenut jotain vastaavaa. Mutta eikö ole hyvä että ap saa neuvoja ja näkökulmia monelta eri kantilta, eikä vain heti jätäsesika-neuvoja??
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Mä en tiedä mitä itse tekisin tuossa tilanteessa, mutta jos pittää veikata nii olisin varmaan ihan hiljaa, enkä kertois että tiedän.

Itseasiassa aikoinaan kun vielä olin ex-ukon kanssa, nii luin yhden viestin mikä hälle tuli. Siinä oli jotain että toivottavasti en nyt tartuttanut sua jne. Poistin vaan viestin ja muistaakseni joskus eron aikoihin otin asian esille. Kielti kaiken. Ai nii ja samaisen naisen kanssa kerran iltaa yhessä vietettiin (oli miehen työkaveri siis) ja koko illan mies jutteli vaan naisen kanssa ja mua ei huomioitu ollenkaan. Ja moni miehen työkaveri mua varoitteli että se eukko on käyny kaikkia jyystämässä :). Vaikka en koskaan miestä saanu kiinni ns. itseteossa, nii oon ihan varma että jotain peliä niillä oli sillon aikoinaan. Olipas sekavasti selitetty, mutta ehkäpä joku tajus :D
 
Blue
Siinähän se onkin kun ei ole kokemusta niin voi ehkä vielä olla ymmärtäväinen. Tilanne olisi ehkä toinen jos olisin kokenut jotain vastaavaa. Mutta eikö ole hyvä että ap saa neuvoja ja näkökulmia monelta eri kantilta, eikä vain heti jätäsesika-neuvoja??
Ja sen verran vielä että mä olen sitä mieltä että jos mun mies pettäisi niin se olisi ero. Sen olen sanonut miehellekin, ja mies on myös samaa mieltä mun kohdalta. Mutta, tässä kun ei oikeasti vielä tiedä mistä on kyse. Tekstiviesti puhelimessa ei kerro suuntaan eikä toiseen vielä mitä mies on tehnyt (se on vain epäily mikä pitää selvittää). Nyt ap pistää miehen tilille, ja vasta sen jälkeen voi oikeasti miettiä mitä tehdä kun tietää faktat.
 
"Erin"
Siinähän se onkin kun ei ole kokemusta niin voi ehkä vielä olla ymmärtäväinen. Tilanne olisi ehkä toinen jos olisin kokenut jotain vastaavaa. Mutta eikö ole hyvä että ap saa neuvoja ja näkökulmia monelta eri kantilta, eikä vain heti jätäsesika-neuvoja??
Samaa mieltä. Ja itse se päätös on tehtävä ja sen kanssa elettävä.
Ja tässä nykyisessä elämäntilanteessa komppaan Narikkaa, met olema täälä pohjosessa mahottoman vahvoja, met vaimo-ihmiset :)
 
"vieras"
Meillä oli viime kesänä sama tilanne kun ap:lla, tosin ei yhtä kauan yhdessä, eikä vielä omaa asuntoa. Aloin epäillä miestäni pettämisestä jo keväällä, kun tuli kotiin naisen hajuvesille tuoksuvana ja kehtasi vielä väittää että haistan omiani. Aikaa kului ja tuli se tunne, etten olekkaan ainoa. No myös minä rikoin kirje salaisuutta ja löysin mieheltäni kaverinsa lähettämän viestin josta tajusin että miehelläni on suhde toiseen, soitin YSTÄVÄLLENI ja kerroin tapahtuneesta ja sitten se shokki tuli, hän tiesi, perheeni tiesi, kaikki lähimmät tiesi, mutta kukaan ei kertonut minulle. En tiennyt pitikö olla eniten vihainen miehelle vai lähimmille. Ja häistämme ei ollut kulunut edes vuotta kun mieheni jo petti, ja kaikkein suurin shokki tuli kun paljastui että tämä toinen nainen oli miehelleni ollut raskaana ja tehnyt abortin ja juu-u meillä oli seksiä PALJON. Tunsin itseni TODELLA likaiseksi ja mietin minne lähden kahden lapsemme kanssa, suurin apu ja tuki ja turva mulle olikin anoppi, jonka kanssa AINA olen ollut sukset ristissä ja emme pidä toisistamme. Noh, asiat kuluivat eteen päin, päädyin antamaan mahdollisuuden vaikkei se helppoa ollut, minkäs teet kun kaikesta huolimatta rakastat HYVIN paljon sitä toista, luottamus ei totta kai vielä ole täysin palautunut, mutta nyt käymme säännöllisesti avioliitto neuvojalla ja olemma oppineet puhumaan kunnolla toisillemme, kesällä onkin sitten kolmannen lapsemme laskettu. Päivääkään en uutta mahdollisuutta ole katunut, vaikka tapahtunut sattuukin enemmän kuin laki sallisi.

Paljon tsemppiä ja voimia ap:lle. Itse tiedät mikä on teidän perheellenne paras ratkaisu sinun itsesi kannalta. :) *iso rutistus*
 
"mei"
[QUOTE="Erin";27920782]Aika ikävä mies sinulla. Minusta kaikenmaailman stressitekijät kuten raskaudet, vauvat ja uudet talot ovat ontuvia selityksiä pettämiselle. Jos toista rakastaa ja kunnioittaa, kuten parisuhteessa kuuluisi, ei toista halua missään tapauksessa loukata tuolla tavalla.[/QUOTE]

Minä olen eri mieltä,valitettavasti.Iso elämänmuutos voi heittää mielen sekaisin.
Näin teki MULLA! ihastuin toiseen mieheen välittömästi kun menin konkurssiin ja talo jouduttiin myymään pois.
kesti monta kuukautta ennen kuin tajusin mitä olen tehnyt!

Mies antoi anteeksi, ja ymmärsi että vika ei ollut hänessä.

Nyt ollaan oikeasti maailman onnellisin perhe!
 
"perseennuolija"
[QUOTE="xxx";27921321]Ja kukaan ei huomioinut sitä, että aloittaja oli lukenut miehensä saaman viestin? Se on rikos josta voidaan nostaa syyte.[/QUOTE]

Jaa.Siihen syytteen nostoon pystyy vaan tää mies,joten.
 
"mö"
[QUOTE="xxx";27921321]Ja kukaan ei huomioinut sitä, että aloittaja oli lukenut miehensä saaman viestin? Se on rikos josta voidaan nostaa syyte.[/QUOTE]

buahhaaa haaa aahhhaaa uuu voi v...u syyte PAH ihan juu saa nostaa, aviorikos on syyte sekin, eli kupit on tasan.
 

Yhteistyössä