Muutto yksin USA:han - huono äiti

[Big Bang Theory]

[QUOTE="vieras";27883230]Exäni äiti oli ruotsissa töissä vuoden kun ex oli 4 vuotias. Aikuisena hänellä on ollut paljon ongelmia elämässään ja suhteissaan, ei esim. uskalla sitoutua ja on toistuvasti masennukseen taipuvainen. Ja nämä ongelmat todistettavasti, koska tuo ero vaikutti perusluottamukseen. Vaikka isovanhemmat häntä silloin hoitivatkin.

Kyllä äiti on tuossa iässä sen verran tärkeä, että en missään nimessä vaarantaisi lasten kehitystä olemalla erossa noinkin monta kuukautta kuin ap. Mutta kukin tyylillään, jos työ on tärkeämpi niin sitten on. Ja en tod. ole kateellinen. Itsellänikin olisi ollut töitä muutaman kk. jenkeissä ja vuoden kiinassa. Menen sitten kun lapset on kasvaneet.[/QUOTE]

Oliko miehelläsi isä kotona kuitenkin ja isovanhemmat? Ap:n lapsilla on isä lasten kanssa. Se on ihan eri asia kuin isovanhemmat!

 

[ansarikukka]

[QUOTE="vieras";27883230]Exäni äiti oli ruotsissa töissä vuoden kun ex oli 4 vuotias. Aikuisena hänellä on ollut paljon ongelmia elämässään ja suhteissaan, ei esim. uskalla sitoutua ja on toistuvasti masennukseen taipuvainen. Ja nämä ongelmat todistettavasti, koska tuo ero vaikutti perusluottamukseen. Vaikka isovanhemmat häntä silloin hoitivatkin.[/QUOTE]

Olisiko isä kuitenkin eri asia kuin isovanhemmat?

 

["Vieras"]

Jokainen elää oma elämäänsä.

Minä en pystyisi olemaan lapsistani noin kauaa erossa, varsinkaan kun syy ei ole ton kummosempi.

 

[Big Bang Theory]

[QUOTE="Vieras";27883258]Jokainen elää oma elämäänsä.

Minä en pystyisi olemaan lapsistani noin kauaa erossa, varsinkaan kun syy ei ole ton kummosempi.[/QUOTE]

Minusta syy taas on erittäin hieno, jopa lahja lapsille. Mikä sen hienompaa kuin nähdä maailmaa ja oppia tärkeä kieli sujuvasti sekä saada uusia kokemuksia.

 

[Minni:)]

[QUOTE="vieras";27883230]Exäni äiti oli ruotsissa töissä vuoden kun ex oli 4 vuotias. Aikuisena hänellä on ollut paljon ongelmia elämässään ja suhteissaan, ei esim. uskalla sitoutua ja on toistuvasti masennukseen taipuvainen. Ja nämä ongelmat todistettavasti, koska tuo ero vaikutti perusluottamukseen. Vaikka isovanhemmat häntä silloin hoitivatkin.

Kyllä äiti on tuossa iässä sen verran tärkeä, että en missään nimessä vaarantaisi lasten kehitystä olemalla erossa noinkin monta kuukautta kuin ap. Mutta kukin tyylillään, jos työ on tärkeämpi niin sitten on. Ja en tod. ole kateellinen. Itsellänikin olisi ollut töitä muutaman kk. jenkeissä ja vuoden kiinassa. Menen sitten kun lapset on kasvaneet.[/QUOTE]

Juu, isovanhemmat vähän eri juttu kun isä ja vuosi on eri asia kuin 5kk. Skypeäkään tuolloin ollut olemassakaan.

 

[_Pigeon_]

[QUOTE="vieras";27878630]Kukaan ei pidä sitä vaihtoehtoa yhtään huonona, että lapset tulisivat äidin mukaan ja olisivat erossa isästä 5 kuukautta. Ei edes siinä tapauksessa, että äidillä ei ole aikaa olla lasten kanssa vaan he joutuisivat viettämään päivänsä vieraan hoitajan kanssa vieraassa ympäristössä ja vieraassa maassa. Voi luoja, ei voi käsittää tätä joidenkin äitikeskeistä ajatusmaailmaa.[/QUOTE]

Mä mietin ihan samaa! Monet on täällä sitä mieltä, että lapsien olisi parempi olla vieraassa maassa vieraan hoitajan kanssa, kuin kotonaan oman isänsä kanssa. Voi jessus. Taitaa noiden kommenttien kirjoittajien lapsilla olla melkoiset isät, kun kerta äidit kokevat lapsenvahdin olevan isää parempi...

 

[Big Bang Theory]

Mä mietin ihan samaa! Monet on täällä sitä mieltä, että lapsien olisi parempi olla vieraassa maassa vieraan hoitajan kanssa, kuin kotonaan oman isänsä kanssa. Voi jessus. Taitaa noiden kommenttien kirjoittajien lapsilla olla melkoiset isät, kun kerta äidit kokevat lapsenvahdin olevan isää parempi...

Samaa mietin minäkin!! En voi käsittää.

 

[expa-ap]

[QUOTE="vieras";27883230]Exäni äiti oli ruotsissa töissä vuoden kun ex oli 4 vuotias. Aikuisena hänellä on ollut paljon ongelmia elämässään ja suhteissaan, ei esim. uskalla sitoutua ja on toistuvasti masennukseen taipuvainen. Ja nämä ongelmat todistettavasti, koska tuo ero vaikutti perusluottamukseen. Vaikka isovanhemmat häntä silloin hoitivatkin.

Kyllä äiti on tuossa iässä sen verran tärkeä, että en missään nimessä vaarantaisi lasten kehitystä olemalla erossa noinkin monta kuukautta kuin ap. Mutta kukin tyylillään, jos työ on tärkeämpi niin sitten on. Ja en tod. ole kateellinen. Itsellänikin olisi ollut töitä muutaman kk. jenkeissä ja vuoden kiinassa. Menen sitten kun lapset on kasvaneet.[/QUOTE]

En tahdo millään tavalla vähätellä, mutta mitenkäs esimerkiksi silloin kun vaikkapa lapsen äiti kuolee. Onko pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että lapsella ei tule olemaan ehjää aikuisuutta. Tämä nyt taas oli hieman saivartelua, mutta meidän tilantenne on ehkäpä hieman eri. Kyse ei ole vuodesta, lapsemme ovat isänsä kanssa, äitiin saa päivittäin yhteyden skypellä. En sano sitä, etteikö aika voisi jättää jälkiään, mutta tähän voisi sopia syvästi inhoamani lause: tupakka tappaa mutta voi porkkanaankin tukehtua. Masennukseen johtavia syitä on lukemattomia.

Kuten yllä jo totesin, työ ei todellakaan ole minulle tärkeämpi kuin lapseni, tuntuu kammottavalta, että vieras ihminen kehtaa arvostella toisen äitiyttä noin. Uskon, että tämä tästä kokemuksesta saadut hyödyt tulevat olemaan monin verroin suuremmat kuin mahdolliset haitat. Enkä myöskään itse näe yhtään parempana ratkaisuna jättää vaikkapa murrosiän kynnyksellä oleva teini kotimaanhan kun itse lähtee maailmalle, ihmiset ovat erilaisia ja kokemukset voivat järkyttää ikään katsomatta. Asiat voivat tällöinkin mennä hyvin tai vaihtoehtoisesti niin kuin ei olisi suunniteltu.

 

[Saraldo]

En jaksa koko päivittelyketjua lukea, mutta.... Jos vaikkapa isä lähtee rauhanturvaajaksi, niin monien mielestä se on vaan hienoa. Mutta jos äiti lähtee alle puoleksi vuodeksi toiselle puolelle maailmaa, se on hirveää. Mä en itse kykenisi olemaan lapsestani viittä kuukautta erossa, mutta se ei tarkoita sitä etteikö kukaan muu voisi olla. Skypet ja puhelimet on keksitty, ap voi vaikka lukea iltasadun joka ilta lapsilleen. Ennen muinoin tuollainen ei ollut mahdollista, ja lapset varmasti vieraantuivatkin poissaolevasta vanhemmasta. Ja 5kk on kuitenkin lyhyt aika siihen nähden, että sen jälkeen olette kolme vuotta yhdessä.

 

[Minni:)]

Onhan 5kk toki pitkä aika ja skype ei todellakaan korvaa läsnäoloa, mutta ei toi nyt mikään mahdoton aika erossa kuitenkaan ole ja voi kuitenkin puhella usein ja nähdä skypen kautta. Lapsetkin jo sen verran isoja et takuulla ymmärtävät kun selittää ettei äiti ole mihinkään lapsiaan hylännyt vaan näkevät pian taas. Ja todellakin noin parempi vaihtoehto kuin et lapset viettäisivät pitkät päivät jonkun vieraan tädin kanssa vieraassa ympäristössä. Tossahan tapauksessa lapsille tulee kaikista vähiten muutoksia mihin sopeutua kun saavat kuitenkin elää tutussa kodissaan isänsä kanssa. Ja odotuskin lopulta palkitaan ja tulee varmasti olemaan arvokas kokemus lapsille tuo ulkomailla olo. Tsemppiä ap:lle!

 

[Morrigan]

En jaksa koko päivittelyketjua lukea, mutta.... Jos vaikkapa isä lähtee rauhanturvaajaksi, niin monien mielestä se on vaan hienoa. Mutta jos äiti lähtee alle puoleksi vuodeksi toiselle puolelle maailmaa, se on hirveää. Mä en itse kykenisi olemaan lapsestani viittä kuukautta erossa, mutta se ei tarkoita sitä etteikö kukaan muu voisi olla. Skypet ja puhelimet on keksitty, ap voi vaikka lukea iltasadun joka ilta lapsilleen. Ennen muinoin tuollainen ei ollut mahdollista, ja lapset varmasti vieraantuivatkin poissaolevasta vanhemmasta. Ja 5kk on kuitenkin lyhyt aika siihen nähden, että sen jälkeen olette kolme vuotta yhdessä.

Google+ toimii myos, jos ei Skypesta perusta. Eli teknologia on olemassa.

Nousihan siitakin kamala haloo, kun lapseni olivat kotona isansa kanssa ja mina olin ulkomailla. Aitihuorapyhimysmarttyyrin ainoa hyvaksytty paikka on kotona, lastensa ja miehensa luona. Ja miehen ainoa funktio on toimia rahoittajana. Nih.

 

["Vieras"]

Minusta syy taas on erittäin hieno, jopa lahja lapsille. Mikä sen hienompaa kuin nähdä maailmaa ja oppia tärkeä kieli sujuvasti sekä saada uusia kokemuksia.

Ööm.. Missä kohtaa sanoin, että jenkkeihin lähtö on paha juttu? Jos olisi mahdollisuus niin tottakai lähdettäs, kaikki koko perhe yhdessä. Mutta en lähtis melki puoleksi vuodeksi sinne ensin yksin.

Ja toisekseen, miksi olettamus on se, et isä on huono jos äiti ei halua lähtee? Omalla kohdalla se on kyse puhtaasti omasta halusta, en minä HALUAISI olla niin kauaa erossa lapsistani.

 

["lumikide"]

Lähipiirissä oli samankaltainen tilanne. Perheen äiti lähti yksin Australiaan puoleksi vuodeksi töihin. Pehenne isän apuna oli lasten täti lapsine hoidossa...parin kuukauden jälkeen pienempi alkoi kutsua tätiään äidiksi...

 

[Khisu]

Lapset pärjää varmasti isänsä kanssa kotona. Mä vaan mietin että, mites parisuhde voi 5 kk eron jälkeen. No sehän tietysti riippuu ihan suhteesta. Mutta saattaahan se olla outoa, tai tuntua toinen vähän vieraalta noin pitkän eron jälkeen.

 

[expa-ap]

[QUOTE="lumikide";27883455]Lähipiirissä oli samankaltainen tilanne. Perheen äiti lähti yksin Australiaan puoleksi vuodeksi töihin. Pehenne isän apuna oli lasten täti lapsine hoidossa...parin kuukauden jälkeen pienempi alkoi kutsua tätiään äidiksi...[/QUOTE]

Kyllähän näin varmasti voi helpostikin käydä, uskon että esimerkiksi päiväkodeissa hoitajat saavat aika ajoin kuulla äiti-nimitystä hoitolapsiltaan. Tarkoittaahan lapsille äiti ja isä niitä henkilöitä, jotka heistä huolehtivat. Miten tuosta voisi pahastua tai loukkaantua, kun itse on tehnyt ratkaisun, joka aiheuttaa sen, että ei voi olla konkreettisena äitinä lapsilleen? Se ei minua kauhistuta, vaan pikemminkin se, kuinka lapset tulevat sopeutumaan USA:an muuttaessaan uuteen hoitajaan, erilaiseen ympäristöön yms.

 

[expa-ap]

Lapset pärjää varmasti isänsä kanssa kotona. Mä vaan mietin että, mites parisuhde voi 5 kk eron jälkeen. No sehän tietysti riippuu ihan suhteesta. Mutta saattaahan se olla outoa, tai tuntua toinen vähän vieraalta noin pitkän eron jälkeen.

Toivon, että hyvin Meillä on takanamme varsin pitkä yhteinen historia ja vahva luottamus toisiimme puolin ja toisin, ihan pienet aallot eivät meidän venettä keikauta. Onneksi yhteydenpito on tänäpäivänä niin helppoa, että arkiset asiat voi siltikin jakaa toisen kanssa, vaikkakin vain keskustelemalla.

 

[Mun elämä]

Elämäni helpottui kun lopetin ajattelun "no mitä ne nyt ajattelee" Eli paskat sukulaisista ja muista. Teette niinkuin TEIDÄN perheelle on parasta!

 

["Vieras"]

Meillä ei ihan samanlaista tilannetta sillä vain mieheni on saanut ulkomaankomennuksen, niin että itse saatoi olla vain kotona lasten kanssa. Mutta toki järjestelyissä yms oli valtavasti työtä. Meillä oma anoppi otti vapaata 2kk töistään ja oli lasten kanssa. Siis tuli mukaamme. Mies oli kiinni töissä, minä hoidin käytännön asioita ja isoäiti tuli 2vko meidän perässä lasten kanssa ja jäi siis avuksemme ensin alkuun.
Tämä tosin ei ollut ensimmäinen ulkomaille muutto, olimme vain välivuodella suomessa, joten sinänsä asia oli tuttua. Mutta näin saatiin kaikille pehmeä alku. Mies tosiaan on poissa laskuista, eli todellakin tarvitsin apukäsiparin lasten kanssa. Nyt meillä onkin aupair suomesta auttelemassa, tosin enemmän opiskelee, mutta on kuitenkin aivan ihana tyttö ja apuna arjessa.

 

["hei!"]

[QUOTE="vieras";27878735]Amerikassa työtahti oikeasti on aika erilaista kuin Suomessa. Sellaiset 100 tunnin työviikot ovat ihan normaaleja.[/QUOTE]

Amerikassa 100 tunnin työvikot EIVÄT OLE NORMAALEJA! Älkää vain uskoko!

Kokemusta löytyy.

 

[Saraldo]

[QUOTE="hei!";27883891]Amerikassa 100 tunnin työvikot EIVÄT OLE NORMAALEJA! Älkää vain uskoko!

Kokemusta löytyy.[/QUOTE]

No näin on munkin ystäväni kertonut. Sellainen "nine to five" on hyvin tyypillinen työaika säännöllistä päivätyötä tekeville. Sata tuntia viikossa... ilman vapaapäivää se tekisi noin 14 tuntia töitä päivässä. Ei kyllä ole mikään "normaali" työmäärä, edes Amerikassa.

 

[ei]

No et varmaan ikinä ole asunut ulkomailla?
Kyllä nämä ulkomaankomennukset ovat aika uskomattomia kokemuksia joista jää todella paljon avartamaan koko perheen maailmankatsomusta. Oli ne sitten jenkkilässä, Afrikassa, Aasiassa tai Euroopassa.....

Olen lähtenyt Suomesta 12 vuotta sitten ekalle komennukselleni. Ja ei, asiat eivät ole muualla järjestelmällisesti paremmin kuin Suomessa. Mutta useat asiat ovat. Toiset eivät. Mutta ainakaan itse en ole tulossa takaisin muutamaan vuoteen, sen verran ollaan tästä saatu koko porukka irti.

Mutta niin, jos siellä Suomessa elämänsä viettää samoissa kuvioissa lapsuudesta vanhuudenkotiin, niin voikin asiasta ihan sitten kuvitella mitä siihen omaan maailmankuvaansa sopii

Ihmeellisesti monilla ulkomailla asuneilla tuntuu nousevaan hattuun se, että on asunut ulkomailla. Viiitaten sinun kommenttisi viimeiseen kappaleeseen. Sama kommentti on nähty lukemattomia kertoja, kun kosmopoliitit pitävät kokemustaan parempana kuin kenelläkään voi mikään olla. Katsopa muutama kommentti ylemmäs, niin kerron siellä asuneeni mm. Kanadassa. Enkä kyllä pahalla katso niitäkään, jotka ovat asuneet vain Suomessa. Tai vaikka eivät olisi koskaan käyneet edes Tukholmassa, niin en pidä heitä jotenkin rajoittuneina tai ajattele, että heiltä olisi joku tosi tärkeä kokemus jäänyt väliin. Jokaisella on omat juttunsa, mistä on hyötyä itselle ja/tai muille. Itse itkisin vanhainkodissa, jos en olisi saanut koskaan lapsia. Ulkomailla asumisesta en tule "hieromaan karvaisia käsiäni yhteen". Kerrottakoon kuitenkin, että YMMÄRRÄN heitäkin, joille se on elämää suurempi kokemus.

 

["tii-"]

Ap: suunnitelmasi kuulostaa hyvältä ja vastauksistasi näkee, ettei ole ihan tuulesta temmattu suunnitelma! Teidän yhdessä harkitsema ratkaisu on varmasti paras lapsille.

Osasta kommenteista tulee mieleen, että oikeasti äiti ei pärjää ilman lapsia 5 kk:ta, mutta se käännetään niin, että lapsi ei tule millään toimeen ilman äitiään. Lapsi tulee toimeen ihan varmasti isän kanssa, jos ei, niin miettisin kyllä isän roolia perheessä... On varmasti vaikeaa äidin olla ilman lapsia ja lasten olla ilman äitiä, mutta ei mahdotonta, voisin jopa kuvitella, että äidille ikävä olisi suurempi, sillä lapsilla on isä ja muut tutut, äidillä vain se kuva ja ääni kotiin.

 

[ei]

[QUOTE="vieras";27883031]Mulla kävi kyllä sama mielessä, että oisko siitä tapaamisesta enemmän hyötyä vai haittaa. Kun on juuri tottunut elämään ilman äitiä, yhtäkkiä äiti tulekein viikoksi käymään ja lähtee taas pois ja taas pitää totutella siihen, että äiti ei olekaan siinä.[/QUOTE]

Samalla logiikalla ei olisi hyötyä tavata kauempana asuvaa isää esim. kerran kuussa vaan olisi parempi olla näkemättä ollenkaan.

 

["jaa"]

AP toteaa ylempänä: "tupakka tappaa mutta voi porkkanaankin tukehtua. Masennukseen johtavia syitä on lukemattomia". Itse en ymmärrä ollenkaan kyseisiä sanontoja. MIKSI ottaa riski? MIKSI turvaudutaan lausahduksiin kuten "saasteita nyt saa muutenkin joka paikasta" ja sitten vielä LISÄTÄÄN sitä altistusta tupakoimalla. Ja muita vastaavia tilanteita on paljon.
Äidit, joilla on vaikkapa kehitysvammainen lapsi tai narkomaani/ongelmanuori, miettivät usein: mitä olisin voinut tehdä toisin? onko tätä edistänyt se, kun tein sen YHDEN kerran sen YHDEN jutun raskausaikana? Silloin kun lapset olivat pieniä olisin toiminut toisin, jos olisi ollut voimavaroja. Huusin lapselleni silloin, käyttääkö hän siksi huumeita jne. Vaikka pohdinnat olisivat suorastaan huvittavia ulkopuolisesta, niin se syyllisyyden kantaminen ei sitä ole.
MIKSI siis ap riskeeraat lastesi hyvinvoinnin? En sano, että ei pitäisi lähteä, mutta eikö mitenkään onnistu, että tapaisit lapsia muutaman kerran 5kk aikana, keinolla millä hyvänsä? Tai edes pari kertaa?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27883230]Exäni äiti oli ruotsissa töissä vuoden kun ex oli 4 vuotias. Aikuisena hänellä on ollut paljon ongelmia elämässään ja suhteissaan, ei esim. uskalla sitoutua ja on toistuvasti masennukseen taipuvainen. Ja nämä ongelmat todistettavasti, koska tuo ero vaikutti perusluottamukseen. Vaikka isovanhemmat häntä silloin hoitivatkin.

Kyllä äiti on tuossa iässä sen verran tärkeä, että en missään nimessä vaarantaisi lasten kehitystä olemalla erossa noinkin monta kuukautta kuin ap. Mutta kukin tyylillään, jos työ on tärkeämpi niin sitten on. Ja en tod. ole kateellinen. Itsellänikin olisi ollut töitä muutaman kk. jenkeissä ja vuoden kiinassa. Menen sitten kun lapset on kasvaneet.[/QUOTE]

Ja mitenköhän sä pystyt todistamaan, että miehen ongelmat johtuvat juuri tuosta? Miten voit olla varma etteikö miehellä olisi samoja ongelmia ilman tuota eroa? Mistä niiden ihmisten masennus johtuu kenen vanhemmat on ollut koko ajan mukana elämässä? Entä ne ihmiset kenen vanhemmat eivät ole olleet mukana, mutta joista on silti tullut terveitä ihmisiä?