Kaupassa ei syödä ennen kuin tuote on maksettu. Entäs silloin, kun kyseessä on diabeetikko?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kaupassa nähtyä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Noh, esimerkiksi eräs pieni pk-ikäinen tyttö (ei omani). Ennen kauppareissua lapselta oli mitattu vs ja se ok. Reissu kesti max. 30min, ja se päättyi siihen, että tyttö tuupertui lattialle alhaisen vs:n vuoksi. Täysin yllättäen, jostain kumman syystä. Onneksi oli apu lähellä (tosin omat eväät) ja lapsi saatiin takaisin jalkeille. Pointtina se, että olo voi heikentyä ihan tosta vaan...
Diabetes on hyvin yksilöllinen sairaus ja se, mikä toimii toiselle ei välttämättä sovi niille muille. Vs-vaihteluihin vaikuttaa muutkin asiat kuin syöty ruoka tai juotu juoma. Jos pirkko-liisa tuntee omat hyponsa, pentti-paavali ei välttämättä tunne.

Aika jännä että verensokerit laskee sekunneissa ja tyttö tuupertuu lattialle, mutta pystyy kuitenkin syömään/juomaan? Luulisi että tuollaisessa tilanteessa tarvisi i.v-yhteyden ja G-kympit tippumaan...
 
Itselläni ei ole diabetestä, mutta raskausaika nähtävästi yllättää ikävästi kun kaupassa kerran ollessa tässä pari viikkoa sitten tuli todellakin sekunneissa kylmä hiki, tärinä ja sameni silmissä. Aloin horjumaan ja nojasin kärryihin etten pyörtyisi, haukkasin karjalanpiirakasta puolet ja odottelin että vaikuttaisi. Tätä ennen olo oli täysin normaali, ei mitään merkkejä tuollaisesta. Ei kyllä tullut mieleenikään koklata kestänkö odotella jonon/päästä sinne etten vaan aiheuta idiooteissa paheksuntaa. :D
Oli muuten omituinen kokemus, enkä kyllä tosiaan osannut varautua tuollaiseen kun ei ole normaalia mulle.

Joten miten minun oikeasti olisi pitänyt toimia tuossa? :D Sankarillisesti horjua kassalle odottamaan vuoroaan ja ottaa riski pyörrynkö vai en? Kertokaahan oi viisaat mammat. ;)

Miksi te olette noin mustavalkoisia? Ei minulle tullut kaupassa työskennelleenä mieleenkään puuttua tuollaisiin tapauksiin. Joskus mm kesäisin näki kun joku horjui ja selitti sekavia huonovointisesti, selvästi nestehukassa/verensokeri alhaalla ja menin ihan itse kehottamaan, että ottaa äkkiä jotain naamaansa ettei taju lähde.

Ette tietenkään osaa vastata tähän, kun olette päättäneet olla niin ehdottomia vaikka järjen äänen huomaattekin, mutta tiedänpähän teidän lukeneen tämän. ;)
 
Verensokeri voi laskea nopeastikin ja tämän huomatessaan kannattaa äkkiä tunkea suuhun jotain niin kauan kuin pystyy vielä syömään, ei odotella kassalla sitä että lapsi/aikuinen pyörtyy eikä helpoin tapa enää tehoa.
 
[QUOTE="vieras";27745211]Aika jännä että verensokerit laskee sekunneissa ja tyttö tuupertuu lattialle, mutta pystyy kuitenkin syömään/juomaan? Luulisi että tuollaisessa tilanteessa tarvisi i.v-yhteyden ja G-kympit tippumaan...[/QUOTE]

Siksi kannattaakin antaa jotain ennen kuin ei enää kykene nielemäänkään tajuttomana.
 
Itselläni ei ole diabetestä, mutta raskausaika nähtävästi yllättää ikävästi kun kaupassa kerran ollessa tässä pari viikkoa sitten tuli todellakin sekunneissa kylmä hiki, tärinä ja sameni silmissä. Aloin horjumaan ja nojasin kärryihin etten pyörtyisi, haukkasin karjalanpiirakasta puolet ja odottelin että vaikuttaisi. Tätä ennen olo oli täysin normaali, ei mitään merkkejä tuollaisesta. Ei kyllä tullut mieleenikään koklata kestänkö odotella jonon/päästä sinne etten vaan aiheuta idiooteissa paheksuntaa. :D
Oli muuten omituinen kokemus, enkä kyllä tosiaan osannut varautua tuollaiseen kun ei ole normaalia mulle.

Joten miten minun oikeasti olisi pitänyt toimia tuossa? :D Sankarillisesti horjua kassalle odottamaan vuoroaan ja ottaa riski pyörrynkö vai en? Kertokaahan oi viisaat mammat. ;)

Miksi te olette noin mustavalkoisia? Ei minulle tullut kaupassa työskennelleenä mieleenkään puuttua tuollaisiin tapauksiin. Joskus mm kesäisin näki kun joku horjui ja selitti sekavia huonovointisesti, selvästi nestehukassa/verensokeri alhaalla ja menin ihan itse kehottamaan, että ottaa äkkiä jotain naamaansa ettei taju lähde.

Ette tietenkään osaa vastata tähän, kun olette päättäneet olla niin ehdottomia vaikka järjen äänen huomaattekin, mutta tiedänpähän teidän lukeneen tämän. ;)

Kyl raskaana tuli pahoja oloja muttei ne vaatineet ruokaa vaan enemmänkin kyse pyörrytyksestä joka meni ohi levolla.
 
Mun esikoinen on nyt 6-v eikä se ole koskaan edes tajunnut mankua mitään evästä kaupassa.

Ja jos on tositosihätä niin tuskin siinä mikään mehu enään auttaa.

Olen siis sitä mieltä että ensin maksetaan ja sitten syödään.
 
Ei ollut edes diabeetikko tai kiukutteleva kakara joka toi kassalle tyhjän irtokarkkipussin (siis niitä mitkä valitaan itse ja punnitaan) kun niin teki mieli karkkia... Siis itse myönsi että himoonsa veti. Oli noin muutenkin aika itsekeskeisen olonen siinä aikaa viettäessään muiden tiellä.
 
Verensokeri voi laskea nopeastikin ja tämän huomatessaan kannattaa äkkiä tunkea suuhun jotain niin kauan kuin pystyy vielä syömään, ei odotella kassalla sitä että lapsi/aikuinen pyörtyy eikä helpoin tapa enää tehoa.

Oikeastaan aika kamala neuvo, siihen johonkin syömiseen kun todella voi tukehtua. Esim. mehu (tavallinen, jossa ei runsaasti ylimääräistä sokeria) ei ole ollenkaan paras vaihtoehto.
 
Mulla täysin terveet lapset, eikä tule mieleenkään tilannetta, että tarvisi kauppareissun aikana alkaa syödä hyllystä maksamatta..
Ja jos näen, että joku vanhempi antaa lapselleen jotain syötävää kaupan hyllyltä maksamatta, niin todellakin katson kieroon ja kerron lapsille, että noin ei saa toimia.
 
Noh, esimerkiksi eräs pieni pk-ikäinen tyttö (ei omani). Ennen kauppareissua lapselta oli mitattu vs ja se ok. Reissu kesti max. 30min, ja se päättyi siihen, että tyttö tuupertui lattialle alhaisen vs:n vuoksi. Täysin yllättäen, jostain kumman syystä. Onneksi oli apu lähellä (tosin omat eväät) ja lapsi saatiin takaisin jalkeille. Pointtina se, että olo voi heikentyä ihan tosta vaan...
Diabetes on hyvin yksilöllinen sairaus ja se, mikä toimii toiselle ei välttämättä sovi niille muille. Vs-vaihteluihin vaikuttaa muutkin asiat kuin syöty ruoka tai juotu juoma. Jos pirkko-liisa tuntee omat hyponsa, pentti-paavali ei välttämättä tunne.

Onnellinen sattuma, jos vanhemmat eivät ole muistaneet varautua, mutta sattuvat olemaan juuri kaupassa, kun sokerit laskee...
 
Itselläni ei ole diabetestä, mutta raskausaika nähtävästi yllättää ikävästi kun kaupassa kerran ollessa tässä pari viikkoa sitten tuli todellakin sekunneissa kylmä hiki, tärinä ja sameni silmissä. Aloin horjumaan ja nojasin kärryihin etten pyörtyisi, haukkasin karjalanpiirakasta puolet ja odottelin että vaikuttaisi. Tätä ennen olo oli täysin normaali, ei mitään merkkejä tuollaisesta. Ei kyllä tullut mieleenikään koklata kestänkö odotella jonon/päästä sinne etten vaan aiheuta idiooteissa paheksuntaa. :D
Oli muuten omituinen kokemus, enkä kyllä tosiaan osannut varautua tuollaiseen kun ei ole normaalia mulle.

Joten miten minun oikeasti olisi pitänyt toimia tuossa? :D Sankarillisesti horjua kassalle odottamaan vuoroaan ja ottaa riski pyörrynkö vai en? Kertokaahan oi viisaat mammat. ;)

Miksi te olette noin mustavalkoisia? Ei minulle tullut kaupassa työskennelleenä mieleenkään puuttua tuollaisiin tapauksiin. Joskus mm kesäisin näki kun joku horjui ja selitti sekavia huonovointisesti, selvästi nestehukassa/verensokeri alhaalla ja menin ihan itse kehottamaan, että ottaa äkkiä jotain naamaansa ettei taju lähde.

Ette tietenkään osaa vastata tähän, kun olette päättäneet olla niin ehdottomia vaikka järjen äänen huomaattekin, mutta tiedänpähän teidän lukeneen tämän. ;)

Kyllä kai jokaisella ihmisellä, oli diabetesta tai ei, on jotain suuhunpantavaa mukana tällaisten tilanteiden varalle. Varmaan kuitenkin epätodennäköistä, että tilanne kaupassa tosiaan iskee. Aatteleppa, jos olisit ollut kaukana kaupassa ja vastaava tilanne. Voi tätä uusavuttomuuden määrää...ollaan vaan, eikä varauduta yhtään mihinkään.
 
Aika ajattelematon äiti, jos lähtee lapsen kanssa kauppaan ilman, että olisi varautunut ap:n kuvaamaan tilanteeseen. Tunnen pari 1-tyypin diabetestä sairastavaa ja heillä on aina mukana joko insuliinia, energiapatukka tai jotain makeaa juotavaa - tai kaikki nämä.

Mutta noin ylipäätänsä, hätä ei lue lakia.

Meilläkin on aina mukana siripirejä tai mehua tai välipalapatukoita tms. nopeasti sokeria nostavaa MUTTA joskus ne ei vaan riitä, eli on saatava vielä lisää hiilareita. Ja kun käsilaukussa tai taskussa ei ihan kauheita määriä viiti kuskata niin joskus on ollut pakko kaupassa avata pillimehu ennen kuin on ehitty kassalle, varsinkin jos on pitkät jonot.
 
[QUOTE="vieras";27745338]Kyllä kai jokaisella ihmisellä, oli diabetesta tai ei, on jotain suuhunpantavaa mukana tällaisten tilanteiden varalle. Varmaan kuitenkin epätodennäköistä, että tilanne kaupassa tosiaan iskee. Aatteleppa, jos olisit ollut kaukana kaupassa ja vastaava tilanne. Voi tätä uusavuttomuuden määrää...ollaan vaan, eikä varauduta yhtään mihinkään.[/QUOTE]

No ei tosiaan ole, koska ei terveellä ihmisellä normaalisti lähde sokerit noin alas ja aivan äkkiseltään. Aina on riittänyt että ostan jonkun mehun ja käväsen maksamassa, mikäli olen huomannut että alkaa vähän heikottamaan.
Eipä ole peräruisketta epilepsiankaan varalle, jos sellainen vaikka sattuisikin puhkeamaan. :D Eikä ole ensiapulaukkua olalla tai insuliinipiikkejä jos vaikka yhtäkkiä puhkeaisi diabetes. Oletko sinä varautunut ihan kaikkeen missä ei ole päätä eikä häntää, mutta VOISI pahimmassa tapauksessa puhjeta? ;)
 
Eläkää viikko d-lapsen kanssa, niin huomaatte, että joskus (ei siis joka kerta lähikaupassa) se vs oikeasti voi laskea täysin yllättäen, todella nopeesti todella alas. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän voi noita tilanteita tulla.

Tottakai jokainen vastuunsa tunteva äiti ja isä kuljettaa mukanaan lapsensa hoitoon (oli sairaus mikä tahansa) tarvittavia välineitä, mutta palkinto teille jotka ette ikinä koskaan että missään tilanteessa unohda mitään. Huom. Mitään. Koskaan.

Mulle sillä on vissi ero ottaako joku tuotteen todelliseen ensiapuun vai pitääkseen pirkko-petterin tyytyväisenä mässyttäen pullaansa.

Jep, ihan näin varmaan. Jos vs laskee matalalle, siinä alkaa olemaan oireita, jotka voi tulkita heti ilmestyessään. Ja jos lapsella on taipumus vetäistä nopeasti vs.nsä noin matalalle, pitäs olla aina mukana jotain.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ajattelematon äiti;27745351:
Meilläkin on aina mukana siripirejä tai mehua tai välipalapatukoita tms. nopeasti sokeria nostavaa MUTTA joskus ne ei vaan riitä, eli on saatava vielä lisää hiilareita. Ja kun käsilaukussa tai taskussa ei ihan kauheita määriä viiti kuskata niin joskus on ollut pakko kaupassa avata pillimehu ennen kuin on ehitty kassalle, varsinkin jos on pitkät jonot.

Näinpä. Enemmän ja nopeasti imeytyviä. Van turha tätä on selittää ihmisille, jotka eivät ymmärrä tai halua ymmärtää ;)
 
On varmaan vähän eri asia, jos pitkän jonon takia odottaessa joutuu antamaan kärrystä sen mehun, kun sillä jos antaa mehun että äiti saa lisää shoppailuaikaa.

Ja onhän tää aika marginaaliryhmä, jotka eivät kestä puolen tunnin ostosreissua ilman välipaa. Mitenköhän pärjäävät vaikka puistossa, vai onko kauppareissut ainoita joihin ei "tarvitse" ottaa omaa evästä mukaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Björn;27744424:
Täällä monet käyttävät argumenttina sitä, ettei kaupan kassa ole sanonut asiasta mitään. Jos kuitenkin sanoisi, niin veikkaanpa että nämäkin mammat tulisivat ulisemaan kuinka töykeä myyjä oli.

No tiedätkö, että en ulisis pätkän vertaa! Itse sairaanhoitajana tiedän kyllä, mitä ne vittumaiset asiakkaat on enkä itse alennu sellaiseen. Ja jos se oikeasti on kiellettyä kaupassa, niin onhan se hyvä silloin myyjän siitä sanoa.
 
Itselläni ei ole diabetestä, mutta raskausaika nähtävästi yllättää ikävästi kun kaupassa kerran ollessa tässä pari viikkoa sitten tuli todellakin sekunneissa kylmä hiki, tärinä ja sameni silmissä. Aloin horjumaan ja nojasin kärryihin etten pyörtyisi, haukkasin karjalanpiirakasta puolet ja odottelin että vaikuttaisi. Tätä ennen olo oli täysin normaali, ei mitään merkkejä tuollaisesta. Ei kyllä tullut mieleenikään koklata kestänkö odotella jonon/päästä sinne etten vaan aiheuta idiooteissa paheksuntaa. :D
Oli muuten omituinen kokemus, enkä kyllä tosiaan osannut varautua tuollaiseen kun ei ole normaalia mulle.

Joten miten minun oikeasti olisi pitänyt toimia tuossa? :D Sankarillisesti horjua kassalle odottamaan vuoroaan ja ottaa riski pyörrynkö vai en? Kertokaahan oi viisaat mammat. ;)

Miksi te olette noin mustavalkoisia? Ei minulle tullut kaupassa työskennelleenä mieleenkään puuttua tuollaisiin tapauksiin. Joskus mm kesäisin näki kun joku horjui ja selitti sekavia huonovointisesti, selvästi nestehukassa/verensokeri alhaalla ja menin ihan itse kehottamaan, että ottaa äkkiä jotain naamaansa ettei taju lähde.

Ette tietenkään osaa vastata tähän, kun olette päättäneet olla niin ehdottomia vaikka järjen äänen huomaattekin, mutta tiedänpähän teidän lukeneen tämän. ;)


Ihanko oikeesti teillä kesällä jengi huojuu pitkin kauppaa nestehukassa? :D Olen kaupassa töissä eikä kertaakaan ole meillä kukaan huojunut kun korkeintaan känniään siellä pitkin käytäviä. Eikä tästä minun huomiokyvyn puutteesta ole kuitenkaan seurannut se että sais sulkemisajan jälkeen keräillä näitä nestehukkaisia sieltä käytäviltä.

Oikeesti kyseessä n. 90% tapauksista on vaan ne itsehillinnän puutteesta kärsivät.
 
Hyvähän se on teidän täällä kommentoida, joilla ei itsellänne ole diabetesta ;) Verensokeri voi todellakin romahtaa kauppareissun aikana, koska tämä sairaus ei ole mustaa valkoisella. Itse tunnistan matalia tosi huonosti. Vasta sitten, kun oikeasti on tosi matalalla ja siinä tilanteessa ei enää mitkään glukoosipastillit auta, enkä näe ongelmaksi napata siinä tilanteessa kaupan hyllystä mehua tai jotain muuta syötävää/juotavaa. Tottakai ne pitää sitten kassalla maksaa, söit sitten kaupassa tai kaupan ulkopuolella
 
Tuota, tuota.
Jos on vaara ja vielä TIETÄÄ sen, että verensokeri yhtäkkiä voi noin heilahtaa alas, niin olis parempi olla evästä omassa taskussa mukana.

Mites jos se verensokerin putoaminen tapahtuu kirjastossa, bussimatkalla, kävelykadulla?

Mitäs jos nappaa kaupassa limun ja suklaapatukan, ja mussuttaa ne ennen kassalle menoa,
ja käykin sellanen juttu ettei kortit toimi ja käteistä ei ole?

Ja vartija parat, heidänkö pitää tietää kuka nyt napsii diabeteksen takia hyllystä purtavaa, vai ovatko näitä ketkä ryttäävät tyhjät kääreet hyllyjen rakoon maksamatta?

Ei ei. En ymmärrä.

Joskus voi tulla ihan oikea hätä, ettei ole sitä hätävara purtavaa ja verensokerit romahtaa, ja silloin kannattaisi reippaasti kysyä kaupan henkilökunnalta apua.
Eikä omin lupineen syödä hyllystä.
 
Ei jaksa kiinnostaa mistä syystä joku syö kaupassa. Nähny niin monenlaista (esim täällä ihan yleistä että mustalaisten lapset avaa suklaamunia ja kaivaa yllätykset esiin ja pudottelee suklaat ja roskat kaupan lattialle). Jos se on se pillimehu pakko ottaa, niin voishan sitä suunnistaa mahd pian kassalle ja maksaa sen.
 
47 vuotias oon tyypin 1 diabeetikko ja sairaudesta on vääristää nimi kun sitä sanotaan nuoruustyypin diabetes. Monta kertaa ihmiset ihmettelee että miten mulla muka voi olla 1 tyyppi kun oon jo vanha... ha ha ja joskus olen syönyt kaupassa jotain kun heikot iskee itsellä todella nopeasti välillä, en välitä mistään mummojen kasteesta. Sit vaan tyhjä mehu tai suklaapatukka kääre kassalle muiden ostosten joukkoon ja ei oo ees kassa sanonut mitään, vetää vaan kassan läpi. Jos jollain on kysyttävää multa ni kysykää
 

Yhteistyössä