Voisitko seurustella afganistanilaisen miehen kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja ...ap
  • Ensimmäinen viesti
"Quu"
En... Ja olen naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Afganistan ja muut ääri-islamistiset maat ei vain nappaa - menee liian kauas omasta arvomaailmasta. Ja näin vaikka kuinka mies olisi toisinajattelija ja sieltä paennut. Silti hänet on siihen kulttuurin kasvatettu...
 
No mut et varmaa ymmärrä :D Kun mies ei oo mikään kunnon muslimi muslimi, vaan sellanen juon, ja naisia ja poltan -muslimi :D
No niinpä oli (tai on, vitustako minä tiedän ja suoraan sanoen ei enään edes kiinnosta) munkin mies. Mä en ihan oikeesti suosittele. Se 15v siellä Afganistanissa on ihan tarpeeksi siihen kulttuuriin kasvattamiseen. Piti huivia tai ei niin varmasti on sama kasvatus (lue: nainen kotona orjana.) vaikka nyt toisin väittäiskin.

Täällä ainakin kävi niin. Kerronpa nyt sitten oman tarinani. Mies oli töissä baarissa jossa siis tavattiin ja heitti mut monta kertaa kotiin sieltä. Siinä sitten eräs kerta erehdyin menemään ko. miehen kanssa vähän pidemmälle ja siitä se sitten lähti. Sen pienen hetken luulin et oon maailman onnellisin ihminen kun oon löytänyt niin ihanan miehen, mut kun se oikea minä paljastui sieltä niin ei ollutkaa enään niin ihanaa. Ensimmäisenä alko kontrolloimaan mun sosiaalista elämää. Mun piti mm. AINA ilmottaa sille et mihin oon menossa ja kenen kanssa ja jos hän ei siitä pitänyt niiin en saanut mennä ja miespuoliset kaverit jäi kokonaan, heihin en saanut pitää MITÄÄN yhteyttä. Seuraavana tuli jo se, etten saanut mennä yksin suunnilleen edes ulos tai olin huoraamassa, seuraavana se, etten saanut syödä kun halal lihaa ja jos tein jotain vastoin hänen tahtoaan niin alkoi pelottelu sillä että hän jättää ja lähtee ja kyllä mäkin sanoisin sun tilanteessa, ettei mua kukaan koskaan tuu kohtelee näin, niin mäkin sanoin, mutta rakkaus sokasee.
Sitten tuli tää etten saa enään olla siskoni kanssa yhteydessä koska siskoni on huora (johtuen siitä, että siskoni on sanonut miehelle vastaan joissain asioissa). Lopulta hän määräsi kenen kanssa saan olla tekemisissä, milloin ja kenen kanssa saan mennä ulos ja monelta on oltava kotona ja aina on vastattava puhelimeen, jos en vastaa niin olen huoraamassa.

Tällä hetkellä tilanne on se, etten saa puhua kahta minuuttia pidempään puhelimessa parhaan ystäväni kanssa, aina on kerrottava hänelle kenen kanssa puhun, ulkona ollessani pelkään kuollakseni että myöhästyn bussista tms etten kerkeä kotiin "ajoissa", kotini on kuin vankila josta en saa poistua, pidän kodin siistinä (pesen pyykit, tiskaan, imuroin yms joka ikinen päivä ja jos jotain ei ole tehty niin olen huono ihminen), paras ystäväni ei saa käydä täällä hänen seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi enkä saa puhua hänen kanssaan puhelimessa koska hän on myös huora. Kaikki ystäväni ovat hänene mielestään pahaksi minulle, koska he yrittävät saada minulle tarpeeksi rohkeutta ja voimaa jättää tämä ko. mies.

Tässä ei edes kaikki mutta eiköhän tämä riitä.
En siis sano että kaikki olisi tällaisia, mutta varotan vaan tuo itämaan kulttuuri vaan valitettavasti on aikalailla tuota, että mies saa päättää naisen elämästä sen 90%.

sua on varotettu
 
Ja vielä se, että jos tunnet afgaaneja kaveripohjalla niin jokaikinen heistä joita tunnen niin on kovia pitämään kulissia yllä muiden ihmisten läsnäollessa, eli siis ei anna todellista kuvaa itsestään muille kuin kotona perheelleen.
 
"Sanna"
EN ikimaailmassa.

Nämä tyypit tulevat sellaisista kulttuureista, joissa pojat on pienestä pitäen kasvatettu siihen, että miehet ovat kingejä, eikä naisilla ole mitään arvoa. Aluksi naista mielistellään, mutta kun toinen on jo 'ansassa', niin sitten neljän seinän sisällä meno onkin aivan toista. Nainen eristetään ulkomaailmasta ja hänen on toteltava miestä kaikessa. En todellakaan haluaisi kenenkään miehen orjaksi tai vangiksi.

Tämä ei koske ainoastaan muslimimiehiä. Olen kuullut samaa myös venäläisistä, virolaisista, latvialaisista jne.
 
alottaja
SANYO/ Kiitos tarinastasi paljon! Siis sunkin miehellä ollut naisia.. Jättikö ne kaikki jutut sun vuoksi sitten kokonaan?

Miten nopeasti toi kontrollointi ja kysely minne menit, niin alkoi? Ja toi lihajuttukin?

Tekstisi avasi silmiäni, ollaan tosiaan tunnettu vasta pari viikkoa..

Ei voi olla totta, mulle tuli niin hirvee olo kun luin tota sun tekstiä :( Ei voi olla totta että mies määrää sua noin! Musta on ihan uskomatonta. Oliko mies lainkaan tollainen sillon kun tapailitte? Entä onko väkivailtainen ja mikset lähde tosta tilanteesta? Mun on niin vaikea uskoa tota.. Voiko oikeesti olla että noi kaikki on tollasia?? :(
 
alottaja
Koska kontrollointia itse en ainakaan ole vielä nyt 2 viikon tapailun jälkeen huomannut. Nytkään en ole kuullut miehestä koko päivään, tai hän minusta.
Mun niin tekisi mieli kysellä enemmän, mutta oon niin järkyttynyt sanyo, sun tarinasta :(
 
Kontrollointi alko ehkä reilu parin kuukauden päästä. Tuskin se noin alussa mitään näyttääkään kun haluaa saada sut "ansaan" ensin ja uskotella että on niin ihana ettet tuu koskaan löytää sen kaltasta että se saa sut kiedottua sormensa ympärille.
Lihajuttu alkoi ehkä reilu puoli vuotta sitten tai ehkä enemmänkin, mulla on meinaa menny ajantajukin ku istuu himassa koko ajan.

Mä haluaisin lähteä tästä pois, mut jotenkin aina se osaa olla tarpeeks kauan "niin ihana", ikäänkun muistuttaakseen et mä rakastan sitä ihan liikaa, se tuntee mut kai sit niin hyvin tai osaa vetää oikeista naruista. Sit ku se huomaa et oon taas "koukussa" niin sama paska jatkuu as always. Mä oon reilu pari vuotta halunnut lähteä, mut en oo pystynyt, niin hyvin se on mut "koukuttanu". Se uskottelee että se on ku huumetta, etten voi tai halua elää ilman sitä. Se sai mut jopa kerran yrittää itsaria sen manipuloinnilla kun aloin oikeesti kuvittelee etten psty elää ilman sitä.

Se osaa riitojen aikana kääntää asiat AINA niin että mussa on vika ja alan lopulta itekkin uskoa niin ja pyydellä anteeks ihan tyhmiä juttuja, suunnilleen sitä etten soittanut sille tai että seinässä on läntti. Tää on sairasta mutten osaa irrottaa.

Kysy ihmeessä jos haluat, mä mielelläni kerron lisää. Liekö ois sama mies kyseessä haha :D Tuosta ukosta meinaan sen uskon ja joo jätti kaiken mun vuoks... Kai.
 
"apuva"
Olitkin jo vastannut tuohon kysymykseeni.
Voi hyvä ihminen, tiedostat asiat nuin hyvin, joten älä syytä miestä vaan ota vastuu omasta elämästäsi ja lähde JOS haluat.
 
[QUOTE="apuva";27623132]Olitkin jo vastannut tuohon kysymykseeni.
Voi hyvä ihminen, tiedostat asiat nuin hyvin, joten älä syytä miestä vaan ota vastuu omasta elämästäsi ja lähde JOS haluat.[/QUOTE]

Voi kun se olis niin helppoa. Se on paaaaljon helpommin sanottu kun tehty...
 
alottaja
Apua :( Onko sulla lapsi ton miehen kanssa? Musta sun tilanne kuulostaa siltä että jos afganistaniin lähette niin sinne jäätte.. Ootko puhunut miehelle miltä toi tuntuu ja että suomessa toi ei todellakaan ole ok tai normaalia?

Voi olla myös että ehkä suhteestamme ei tule mitään, tai en tiedä vielä miten tosissaan mies on, ja muut naiset mietityttävät, että voiko olla erossa muista koska hänellä on niitä ollut jonkin verran. Yksi päivä sanoi että tehään lapsi... olin vaan vitsillä et joo 10 vuoden päästä. Oli sitten hiljaa vaan...

Mutta en ihan sinisilmäinen ole, oon lukenut monia kirjoja jotka käsittelevät aihetta ja dokumentteja.
Olen huomannut vaan pientä mustasukkaisuutta, koska kyseli kaveriltani että kuka on eräs mies jolle juttelin, mutta ei sen kummempaa :)
Jos tää suhde menee liian ahdistavaksi, niin ainahan voi laittaa poikki ja ainahan toi voi sitten löytää itselleen uuden "hyväuskosen" :D Ja mies on kuitenkin päälle 20v vasta, niin ei kai se voi olla niin sekasin.. sillä on suomalaisia kavereita, koulussakin..
 
"apuva"
Voi kun se olis niin helppoa. Se on paaaaljon helpommin sanottu kun tehty...
No se kirpasee kerran (ja meneehän siihen paranemiseenkin aikaa), mutta onko tuollainen elämä sitten helppoa ja onko se sitä mitä haluat?
Mieti mikä sun elämäsi suunta on.
Olen itsekin lähtenyt vaikeasta suhteesta.
Pitää ajatella että sulle on kaikki mahdollista. Nyt sairastut koko ajan enemmän ja menetät kokonaan itseluottamuksesi ja minuutesikin.
helpompi ja järkevämpi on minusta lähteä kuin jatkaa ja jatkaa.
 
"Sanna"
Voi kun se olis niin helppoa. Se on paaaaljon helpommin sanottu kun tehty...
Irtirepäisy kannattaa silti tehdä. Vai haluatko elää loppuelämäsi noin. Todennäköisesti tilanne tulee vain pahenemaan jatkossa sinun kannaltasi. Ei se ainakaan paremmaksi muutu. Mies on selvästi onnistunut jo lytistämään itsekunnioituksesi ja aivopesemään sinut. Onneksi sentään tiedostat, ettei elämäsi ole raiteillaan, eikä miehen käytös ole normaalia.

Itse elin pari vuotta suhteessa, jossa mies oli sairaalloisen mustasukkainen ja muuttui koko ajan kontrolloivammaksi. Oli elämäni paras päätös lähteä siitä suhteesta. Mitä aikaisemmin sen tekee, niin sitä helpompaa se on. En jäänyt odottamaan ensimmäistä iskua. Sekin olisi varmasti ajan mittaan tullut.
 
[QUOTE="Sanna";27623235]Irtirepäisy kannattaa silti tehdä. Vai haluatko elää loppuelämäsi noin. Todennäköisesti tilanne tulee vain pahenemaan jatkossa sinun kannaltasi. Ei se ainakaan paremmaksi muutu. Mies on selvästi onnistunut jo lytistämään itsekunnioituksesi ja aivopesemään sinut. Onneksi sentään tiedostat, ettei elämäsi ole raiteillaan, eikä miehen käytös ole normaalia.

Itse elin pari vuotta suhteessa, jossa mies oli sairaalloisen mustasukkainen ja muuttui koko ajan kontrolloivammaksi. Oli elämäni paras päätös lähteä siitä suhteesta. Mitä aikaisemmin sen tekee, niin sitä helpompaa se on. En jäänyt odottamaan ensimmäistä iskua. Sekin olisi varmasti ajan mittaan tullut.[/QUOTE]

Mä tiedän sen, enkä todellakaan halua. Huvittavinta tässä onkin se, että mä haluan ja oon sanonutkin aikaisemmin että tää on ohi, mut se on helvetin vaikeeta ja joku mua pidättelee koko ajan.
 
"apuva"
Sanyo, annan sulle sellasen neuvon, että et kuuntele tuntemuksiasi (jotka siis pitävät sua sen miehen luona) vaan ajattelet asian järjellä ja toimit sen mukaan. Otat siis suomeksi sanottuna "järjen käteen".
Jos sulla on läheisiä niin pyydät heidän tukeaan.
Olen aika varma, että sillä hetkellä kun lähdet niin asiat alkaa helpottaa ja alat taas nähdä asiat "oikein".
 
"northern soul"
En usko. Olin viisi vuotta suhteessa iranilaisen kanssa ja en ole koskaan tavannut lansimaisempaa ei-lansimaista ihmista, mutta en varmaan enaa koskaan tule seurustelemaan sellaisen kanssa, jolla ei ole samanlainen kulttuurillinen ja uskonnollinen tausta kuin minulla.
 
Olen huomannut vaan pientä mustasukkaisuutta, koska kyseli kaveriltani että kuka on eräs mies jolle juttelin, mutta ei sen kummempaa :)
Jos tää suhde menee liian ahdistavaksi, niin ainahan voi laittaa poikki ja ainahan toi voi sitten löytää itselleen uuden "hyväuskosen" :D Ja mies on kuitenkin päälle 20v vasta, niin ei kai se voi olla niin sekasin.. sillä on suomalaisia kavereita, koulussakin..
Taidat olla aika nuori, sen verran naivilta kuulostat (ei pahalla siis, olemme kaikki enemmän tai vähemmän naiveja nuorena...) että ole please todella varovainen.
 

Yhteistyössä