No mut et varmaa ymmärrä
Kun mies ei oo mikään kunnon muslimi muslimi, vaan sellanen juon, ja naisia ja poltan -muslimi
No niinpä oli (tai on, vitustako minä tiedän ja suoraan sanoen ei enään edes kiinnosta) munkin mies. Mä en ihan oikeesti suosittele. Se 15v siellä Afganistanissa on ihan tarpeeksi siihen kulttuuriin kasvattamiseen. Piti huivia tai ei niin varmasti on sama kasvatus (lue: nainen kotona orjana.) vaikka nyt toisin väittäiskin.
Täällä ainakin kävi niin. Kerronpa nyt sitten oman tarinani. Mies oli töissä baarissa jossa siis tavattiin ja heitti mut monta kertaa kotiin sieltä. Siinä sitten eräs kerta erehdyin menemään ko. miehen kanssa vähän pidemmälle ja siitä se sitten lähti. Sen pienen hetken luulin et oon maailman onnellisin ihminen kun oon löytänyt niin ihanan miehen, mut kun se oikea minä paljastui sieltä niin ei ollutkaa enään niin ihanaa. Ensimmäisenä alko kontrolloimaan mun sosiaalista elämää. Mun piti mm. AINA ilmottaa sille et mihin oon menossa ja kenen kanssa ja jos hän ei siitä pitänyt niiin en saanut mennä ja miespuoliset kaverit jäi kokonaan, heihin en saanut pitää MITÄÄN yhteyttä. Seuraavana tuli jo se, etten saanut mennä yksin suunnilleen edes ulos tai olin huoraamassa, seuraavana se, etten saanut syödä kun halal lihaa ja jos tein jotain vastoin hänen tahtoaan niin alkoi pelottelu sillä että hän jättää ja lähtee ja
kyllä mäkin sanoisin sun tilanteessa, ettei mua kukaan koskaan tuu kohtelee näin, niin mäkin sanoin, mutta rakkaus sokasee.
Sitten tuli tää etten saa enään olla siskoni kanssa yhteydessä koska siskoni on huora (johtuen siitä, että siskoni on sanonut miehelle vastaan joissain asioissa). Lopulta hän määräsi kenen kanssa saan olla tekemisissä, milloin ja kenen kanssa saan mennä ulos ja monelta on oltava kotona ja aina on vastattava puhelimeen, jos en vastaa niin olen huoraamassa.
Tällä hetkellä tilanne on se, etten saa puhua kahta minuuttia pidempään puhelimessa parhaan ystäväni kanssa, aina on kerrottava hänelle kenen kanssa puhun, ulkona ollessani pelkään kuollakseni että myöhästyn bussista tms etten kerkeä kotiin "ajoissa", kotini on kuin vankila josta en saa poistua, pidän kodin siistinä (pesen pyykit, tiskaan, imuroin yms joka ikinen päivä ja jos jotain ei ole tehty niin olen huono ihminen), paras ystäväni ei saa käydä täällä hänen seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi enkä saa puhua hänen kanssaan puhelimessa koska hän on myös huora. Kaikki ystäväni ovat hänene mielestään pahaksi minulle, koska he yrittävät saada minulle tarpeeksi rohkeutta ja voimaa jättää tämä ko. mies.
Tässä ei edes kaikki mutta eiköhän tämä riitä.
En siis sano että kaikki olisi tällaisia, mutta varotan vaan tuo itämaan kulttuuri vaan valitettavasti on aikalailla tuota, että mies saa päättää naisen elämästä sen 90%.
sua on varotettu