Hei te joskus huonossa parisuhteessa eläneet!

["vieras"]

Oliko teillä jotain fyysisiä oireita tänä aikana kun olitte huonossa suhteessa?

 

["vieras"]

Terkennan siis että kun toinen ahdistaa niin miten te reagoitte?

 

[shgmfg]

Stressistä seuraava hiustenlähtö ja suruun syöminen tulevat ekana mieleen.

 

["vieras"]

Läheisyyttä ja hellyyttä en halua ollenkaan, mutta seksi on parempaa kuin ikinä.

 

["vieras"]

oireilen stressiä aina lämpöilemällä, vatsa sekaisin, hiuksia lähtee, ja unirytmi menee...

 

["jooh"]

Paniikkihäiriön puhkeaminen, lievä masennus ja lohtusyöminen.

 

[Idols]

No entisessä suhteessa heräsi vaivattomasti aamulla kun näki sen toisen siinä vieressä nukkumassa...

 

[totalfailier]

Viimeist pari viikkoa: pahoinvointi,kirjaimellisesti.Toisen kosketus sai inhon kulkemaan läpi,toisen lähelläolo sai inhon kulkemaan-mä en vaan päässyt eroon siitä toisesta naisesta....mun vika(sanovat)

 

[.,.,,]

stressi teki näppylöitä ja hilsettä. Lisäksi rintakipua ja mielenterveyden horjumista.

 

["vieras"]

Mistä sen sitten tietää, ettei kannata enää edes yrittää? Vaikka olis lapsia, niiden verukkeella menty tähän asti. Mikä oli teidän se viimeinen tippa? kiitos vastauksista.

 

[......]

Mulla ainakin alkoi tosiaan oma terveys kärsiä ja viimeinen tippa tais olla kerran, kun "mies" jäi työkaverinsa kans työpaikalle juomaan. Keräsin samointein kimpsuni ja kampsuni ja häivyin ikinä palaamatta.

 

["vieras"]

Mulla ainakin alkoi tosiaan oma terveys kärsiä ja viimeinen tippa tais olla kerran, kun "mies" jäi työkaverinsa kans työpaikalle juomaan. Keräsin samointein kimpsuni ja kampsuni ja häivyin ikinä palaamatta.

Millä lailla sun terveys alkoi kärsiä? Oliko teillä lapsia?

 

["vieras"]

Kai sitä nyt ahdistavasta suhteesta seuraa stressioireita ja fyysisiä pahoinvoinnin tuntemuksia kaikille. Onko siinä mitään uutta?

Samoja tunteita voi tulla seuraavassakin suhteessa, ellei yhteistä liittoa hoideta ja tärkeistä asioista puhuta. Tai ei olla rehellisiä, vaan kuilu kasvaa valheiden ja kertomatta jättämisien myötä.

Siinä tilanteessa on viimeistään ymmärrettävä, ettei tilanne voi jatkua ja otettava vastuu omasta ja lähimmäisten onnellisuudesta. Varattava aika pariterapiasta ja selvitettävä juurta jaksain, kenen kanssa olikaan naimisissa ja miten asioihin pitäisi suhtautua. Molemmissa on vikansa ja ne on hyväksyttävä tai asioita on tehtävä jatkossa toisin. Kun toimii tietoisesti koko perheen hyväksi, niin ahdistuskin helpottaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27398783]Mistä sen sitten tietää, ettei kannata enää edes yrittää? Vaikka olis lapsia, niiden verukkeella menty tähän asti. Mikä oli teidän se viimeinen tippa? kiitos vastauksista.[/QUOTE]

Avioliiton aikana on tapana puhua ongelmista, selvittää niitä, riidellä, toimia toisin, pyytää anteeksi ja varsinkin antaa anteeksi.

Anteeksiantamattomuus on sellainen ikävä, joitakin ihmisiä vaivaava luonteenpiirre, jossa vain suunnilleen odotetaan "viimeistä tippaa" toisen vioista, että voidaan kaikki keräytynyt viha heittää toisen silmille. Siihen nyt kelpaa sitten mikä vaan.

Jos sinä itse koet tilanteesi sellaiseksi, niin kannattaisi huomioida, että suhteessa on kaksi osapuolta ja sinullakin on velvollisuuksia toista kohtaan ihan samalla lailla.

 

["vieras"]

Jos toisen kosketus ja läsnäolo kuvottaa ja aiheuttaa fyysistäkin pahoinvointia niin itse alkaisin pikku hiljaa miettimään jos erillään olisi parempi. Itsellä oli oireina syömishäiriöt,pahoinvointi ja uniongelmat...

 

["vieras"]

Psyykkisiä juttuja, jotka aiheuttivat fyysisiäkin oireita. Masennusta, ahdistusta, paniikkikohtauksia, joista seurasi unettomuutta (ja unettomuudesta taas seurasi ties mitä), kipuja, älytön ruuan himo tai kuvotus kaikkea ruokaa kohtaan (paino jojoili, lihoin paljon), sydän hakkasi ihan hulluna, huimasi usein, pahoinvointi, vatsaongelmat... Siis monet noista oireista oli seurausta jostain toisesta, esim. sydän löi sitä kovemmin mitä kauemmin siitä oli kun olin edellisen kerran saanut nukutuksi jne. Kaikenlaisia vaivoja siis onnistui kasaantumaan

Olen saman miehen kanssa vielä mutta meidän parisuhde ei enää ole huono. Parantamisen varaa vielä on, mutta tulevaisuus näyttää ihan lupaavalta. Minä sain masennuslääkkeet ja keskusteluapua, ja mies alkoi puhua ja suostui selvittämään asioita kun tajusi että mä oikeasti voin todella huonosti ja tosissani lähden, jos asioihin ei tule muutosta.

 

["Jep"]

Kyllä oli ja olin tosi huononakin yhdessä vaiheessa :/ Onneksi nyt jo olo parempi!

 

["vieras"]

tuurijuopon, narsistisen persoonallisuushäiriöisen miehen kanssa ( hän siis oli sitä oikeasti ), yhdessä olo aikana olin hiljainen,syrjään vetäytyvä, joka ei todella ole omaa itseäni.vasta kun kamalan kamppailun jälkeen pääsn hänestä edes jotenkin eroon, iski tunnesyöminen, söin itselleni ylipainoa 11 kg vajaassa vuodessa.sitten tuli iho-oireet - käsittämätön kutina tietyissä kohtaa raajoja, ikään kuin ihon alla, sekä sosiaalisissa tilanteissa nielemisvaikeudet.syömään pystyin, mutta mitään nestemäistä en kyennyt nielemään, kurkku meni tavallaan jotenkin "lukkoon"...näitä kesti eronkin jälkeen toista vuotta.Nyt olen viimekeväästä saanut itseni kuntoon,kilot pois ja oma pää alkaa olla taas sellainen kuin olin ennen tätä lähes hulluksi tekevää suhdetta.olen jopa valmis uuteen suhteeseen,ja tavannut hiljattain aivan ihanan miehen, joka ymmärtää varovaisuuteni mitä tulee parisuhteeseen.olemme vasta alkutaipaleella,ja ensimmäistä kertaa vuosiin tunnen olevani elossa, oma rento,sosiaalinen ja huumorintajuinen itseni. eli kyllä - huono suhde voi saada aikaan paljonkin fyysisiä oireita,henkisistä puhumattakaan.

 

[Vaimo-Rakas]

Aiemmassa suhteessa minä kärsin useita vuosia ihottumasta, joka ei lähtenyt millään lääkkeellä, rasvalla, luontaistuotteella, öljyhoidolla, ei siis millään. Ihottuma oli kämmenissä, kutisi ja kirveli, oli aivan verihaavoilla. Sitten lähdin ulkomaan matkalle muun perheen kanssa ja olin tuosta miehestä erossa viikon. Kädet parani sen viikon aikana. Epäilin alkuun että se johtui lämpimästä ilmasta, koska kotiin palattuani ihottuma puhkesi uudelleen. Erosimme jonkun ajan päästä tuosta reissusta, minulle jäi mieleen se huoleton olo lomalla verrattuna ahdistukseen miehen kanssa saman katon alla. Jätin hänet ja käteni PAHA ihottuma parani tyystin muutamassa päivässä, ilman mitään vippaskonsteja. Tuon eron jälkeen minua ei ole vaivannut minkäänlainen ihottuma.
Olen varma että kehoni reagoi huonoon olotilaan joka johtui täysin minulle sopimattomasta kumppanista.

 

[Jellybeany]

Vaikea hengittää, ihan siis fyysisesti. Tuntuu kuin olisi vanne rintakehän ympärillä, ettei voi hengittää syvään. Välillä sydän alkaa hakkaamaan kovaa ja tuntuu, että kuolee siihen paikkaan. Lihakset niskassa ja hartioissa ikikrampissa. Uni on huonoa. Ja kun on oikein paha tilanne, niin alan palella ja tärisen.

Osa noista voi johtua työstressistäkin, mutta suurin osa on tämän suhteen aikaansaannosta.

 

["milli"]

Tuttuja oireita. Itse pidän pahimpana lihomista, eli olen menettänyt kontrollin ruokaan. Univaikeudet. Hengen ahdistus ja kuristava tunne joka on ihan hirveä. Aluksi luulin, että syöpä tms. Mutta jos henkisesti keveämpi jakso niin kuristus katoaa. Pelkotilat. Mies siis väkivaltainen. Teen tässä parhaillaan eroa ja kun asiat eivät etene tarpeeksi nopeasti, niin aidosti välillä pelkään tulevani hulluksi, että vaivun psykoosiin tms.

 

[Criminal Mind harmaana]

Korkea verensokeri, korkea verenpaine, unettomuus, päänsärky, rytmihäiriöt, pahoinvointi. Olihan noita. Nyt 6 kk omassa kodissa lasten kanssa ja oireet lähes hävinneet. Palaa aina kun liikaa yhteydessä exään.

 

[kielletty]

Masennus, paniikkihäiriö ja lihominen.

 

["hei"]

Mitä ne teidän miehet käytännössä tekee, että saa tuollaisia oireita teissä aikaan? Onko esim. fyysistä ja/tai henkistä väkivaltaa vai mitä?

 

[Criminal Mind]

Henkistä väkivaltaa