Apua ja vinkkejä kaivataan! Mitä tehdä, kun 4-vuotias ei tottele mitään, tekee oman pään mukaan ja uhkailee?

[Lispetti]

Lapselle on sanottu, että hän ei ole huono tai huonompi kuin toinen. On sanottu, että kumpaakin rakastetaan yhtä paljon, kumpikin on yhtä tärkeä ja kumpaakin kielletään, jos tekevät kiellettyjä juttuja. On sanottu, että äiti/isä tietää, että lapsi osaa olla kiltti ja käyttäytyä todella hyvin, jos vain haluaa ja viitsii. On sanottu, että palkitaan, jos hän haluaa olla kiltti ja käyttäytyy niin kuin vanhemmat sanoo ja tekee niin kuin vanhemmat pyytää. Koska vanhemmat tietää miten täytyy käyttäytyä. On sanottu, että oikein tehdessä palkitaan ja väärin tehdessä kielletään ja voi joutua jäähylle. On tarpeen tullen perusteltu kieltoja ja pyyntöjä jne.

Nyt vähän johdonmukaisuutta tohon hommaan! Selkeät säännöt ja sanktiot!

Kerrot mitä lapselta odotat ja jos lapsi ei toimi niin, sitten tulee sanktio! Ei siinä sen kummempaa. Jaksat hetken aikaa tehdä noin niin huomaat miten on helpompaa! Ja lapsi huomaa että vanhemmat on nyt ihan tosissaan.

 

["huoh"]

Me ollaan menty siitä, mistä aita on matalin ja ollaan annettu pk-henkilökunnan opettaa säännöt, joita sitten sovellamme kotonakin.
Meidän 4-v. tyttö on välillä tosi uhmakas ja ei meinaa totella, mutta siihen auttaa pk:n sääntö "Aikuista on aina toteltava!" ja kas, sehän tepsii ja lapsi oikeasti alkaa totella sen jälkeen. :kieh:

 

[ap.]

Mutta tiedän myös että mitkä jutut ei toimi.

 

[Lispetti]

[QUOTE="huoh";27290888]Me ollaan menty siitä, mistä aita on matalin ja ollaan annettu pk-henkilökunnan opettaa säännöt, joita sitten sovellamme kotonakin.
Meidän 4-v. tyttö on välillä tosi uhmakas ja ei meinaa totella, mutta siihen auttaa pk:n sääntö "Aikuista on aina toteltava!" ja kas, sehän tepsii ja lapsi oikeasti alkaa totella sen jälkeen. :kieh:[/QUOTE]

No hyvä että nyt toimii

 

[Äkäinen Hra Majuri]

Selkäsaunat kunniaan niin pennutkin kunnioittaa

 

[Lispetti]

Selkäsaunat kunniaan niin pennutkin kunnioittaa

Mitä se hanipöö tulee tänne urputtaa, anna pusu

 

[Äkäinen Hra Majuri]

Mitä se hanipöö tulee tänne urputtaa, anna pusu

:kiss:

 

[Lispetti]

:kiss:

Susta on tullu liian kiltti

 

[Äkäinen Hra Majuri]

Susta on tullu liian kiltti

aha

 

[Lispetti]

aha

*saa kiksit* Annatko selkään, oon ollu tosi tuhma tyttö

 

[Äkäinen Hra Majuri]

*saa kiksit* Annatko selkään, oon ollu tosi tuhma tyttö

En, mä meen nukkuu

 

[Lispetti]

En, mä meen nukkuu

Vitukkaita unia :kiss:

 

[Anatolia]

Näin ulkopuolisena silmään osui pari epäkohtaa;

- Ei- ja älä-sanojen liikakäyttö. Ei saa tehdä noin, älä mene sinne, ei saa töniä, älä tee noin...kieltoa kiellon perään. Joillain lapsilla (esim. omalla keskimmäiselläni) toimii paremmin se, ettei kiellä. Kyllä: ettei kiellä. Hakee lapsen pois kielletystä paikasta, ohjaa lapsen huomion toisaalle, mutta ei käytä ei- ja älä-sanoja jatkuvasti. Ne kärsivät inflaation kun niitä hokee monta kertaa päivässä.

- Kannattaa ruokkia lapsen positiivista käytöstä sen sijaan, että huomioisi lasta kun hän tekee kiellettyjä juttuja. Esimerkiksi jos lapsi leikkii kivasti pienemmän kanssa edes sekunnin murto-osan ajan, niin kannattaa kehua lasta vuolaasti. Ja jättää pikkurikkeet huomioimatta kokonaan. Lapsi elää huomiosta, ja huomio se kielteinen huomiokin on - eikä väärin tehnyttä lasta tulisi palkita huomiota antamalla.

- Se, että pikkusisarus alkaa matkimaan, on huono peruste kieltää asioita isommalta lapselta. Lapsethan on ihan eri ikäisiä ja ihan eri tasolla kehityksessä. Isomman kuuluu saada tehdä asioita, joita pienempi ei vielä voi tehdä koska ei osaa. Ei voi vaatia, että 4 v lapsella olisi samat säännöt kuin vauvalla tai taaperolla.

- Johdonmukaisuutta kehiin. Aina sama kaava; huomautus, varoitus, rangaistus. Ei niin, että tänään heilahtaa jäähyä heti & ilman ennakkovaroitusta, ja huomenna varoitetaan viisikymmentä kertaa ennen kun joutuu jäähylle.

- Lapselle pitää ns. rautalangasta vääntää, mikä on kilttiä ja kivaa käytöstä, ja mikä ei ole. 'Jos teet oikein ja olet nätisti, niin saat palkinnon' ei välttämättä kerro lapselle yhtikäs mitään siitä, miten hänen tulisi olla. Sen sijaan voisi sanoa vaikka että 'jos kävelet kaupassa äidin kädestä tai kärryistä kiinni pitäen, etkä juoksentele, niin saat palkkion'. Eli lapselle pitää selkeästi kertoa, millaista käytöstä häneltä oletetaan - "kiltisti" on aika epämääräinen käsite.

Tällaiset tuli mulla mieleen, kun tätä ketjua luin. Ehkä ne tyrmätään samantien. Mä väitän, että kannattaisi edes kokeilla.

 

["..."]

Tätä minäkään en ymmärrä!

"- Se, että pikkusisarus alkaa matkimaan, on huono peruste kieltää asioita isommalta lapselta. Lapsethan on ihan eri ikäisiä ja ihan eri tasolla kehityksessä. Isomman kuuluu saada tehdä asioita, joita pienempi ei vielä voi tehdä koska ei osaa. Ei voi vaatia, että 4 v lapsella olisi samat säännöt kuin vauvalla tai taaperolla."

 

[ap.]

Näin ulkopuolisena silmään osui pari epäkohtaa;

- Ei- ja älä-sanojen liikakäyttö. Ei saa tehdä noin, älä mene sinne, ei saa töniä, älä tee noin...kieltoa kiellon perään. Joillain lapsilla (esim. omalla keskimmäiselläni) toimii paremmin se, ettei kiellä. Kyllä: ettei kiellä. Hakee lapsen pois kielletystä paikasta, ohjaa lapsen huomion toisaalle, mutta ei käytä ei- ja älä-sanoja jatkuvasti. Ne kärsivät inflaation kun niitä hokee monta kertaa päivässä.

- Kannattaa ruokkia lapsen positiivista käytöstä sen sijaan, että huomioisi lasta kun hän tekee kiellettyjä juttuja. Esimerkiksi jos lapsi leikkii kivasti pienemmän kanssa edes sekunnin murto-osan ajan, niin kannattaa kehua lasta vuolaasti. Ja jättää pikkurikkeet huomioimatta kokonaan. Lapsi elää huomiosta, ja huomio se kielteinen huomiokin on - eikä väärin tehnyttä lasta tulisi palkita huomiota antamalla.

- Se, että pikkusisarus alkaa matkimaan, on huono peruste kieltää asioita isommalta lapselta. Lapsethan on ihan eri ikäisiä ja ihan eri tasolla kehityksessä. Isomman kuuluu saada tehdä asioita, joita pienempi ei vielä voi tehdä koska ei osaa. Ei voi vaatia, että 4 v lapsella olisi samat säännöt kuin vauvalla tai taaperolla.

- Johdonmukaisuutta kehiin. Aina sama kaava; huomautus, varoitus, rangaistus. Ei niin, että tänään heilahtaa jäähyä heti & ilman ennakkovaroitusta, ja huomenna varoitetaan viisikymmentä kertaa ennen kun joutuu jäähylle.

- Lapselle pitää ns. rautalangasta vääntää, mikä on kilttiä ja kivaa käytöstä, ja mikä ei ole. 'Jos teet oikein ja olet nätisti, niin saat palkinnon' ei välttämättä kerro lapselle yhtikäs mitään siitä, miten hänen tulisi olla. Sen sijaan voisi sanoa vaikka että 'jos kävelet kaupassa äidin kädestä tai kärryistä kiinni pitäen, etkä juoksentele, niin saat palkkion'. Eli lapselle pitää selkeästi kertoa, millaista käytöstä häneltä oletetaan - "kiltisti" on aika epämääräinen käsite.

Tällaiset tuli mulla mieleen, kun tätä ketjua luin. Ehkä ne tyrmätään samantien. Mä väitän, että kannattaisi edes kokeilla.

Kiitokset asiallisesta viestistä! Otetaan vinkit, ohjeet ja neuvot huomioon ja testaukseen. Osaa onkin jo käytännössä testattu ja noudatettu mutta aina ei auta mikään. Kovapäinen tapaus. Omaa tahtoa löytyy.

 

[ap.]

[QUOTE="...";27291026]Tätä minäkään en ymmärrä!

"- Se, että pikkusisarus alkaa matkimaan, on huono peruste kieltää asioita isommalta lapselta. Lapsethan on ihan eri ikäisiä ja ihan eri tasolla kehityksessä. Isomman kuuluu saada tehdä asioita, joita pienempi ei vielä voi tehdä koska ei osaa. Ei voi vaatia, että 4 v lapsella olisi samat säännöt kuin vauvalla tai taaperolla."[/QUOTE]

Minä en ymmärrä miten voin antaa 4-vuotiaan leikkiä, temppuilla ja kiipeillä portaissa kun sitten pienempi katsoo, että miksen minä saa eikä ymmärrä kun äiti kieltää menemästä portaisiin kun isompikin saa siellä leikkiä... olen siis kieltänyt kummaltakin portaissa leikkimisen/riekkumisen kun mun mielestä kummallakin pitää olla samat säännöt. En suosi kumpaakaan lasta vaan kumpikin on samalla viivalla. Toki isompi saa omia etuuksiaan, kuten karkkia ja muita isompien juttuja. Ja sitten taas pienempi istuu enempi sylissä tms. pienten juttuja.

 

[lto]

Vinkkejä, mitä minusta kannattaa kokeilla. Näillä eväillä menen työssäni päiväkodissa (jossa eri-ikäisiä uhmiksia kohtaa päivittäin), sekä omien lasten kanssa:

- Minimoi säännöt. Mieti, mitkä säännöt ovat oikeasti tarpeellisia, ja mitkä syntyvät vain jostain "äiti ei nyt just jaksa kuunnella tota meteliä". Kukaan ei jaksa pidemmän päälle tehdä mitään kunnolla, jos lähes kaikki tekeminen on kiellettyä tai aikuisten negatiiviseksi kokemaa. Lapset sitä paitsi käsittelevät ja oppivat asioita ihan eri tavoilla kuin aikuiset, joten aikuisesta typerän näköinen toiminta saattaa olla lapsen kehityksen kannalta tärkeää ja hyödyllistä.
- Niistä (minimoiduista) säännöistä joita on pidetään kiinni eikä lipsuta. Jos äiti sanoo että nyt sänkyyn eikä lapsi mene, äiti kantaa lapsen sänkyyn ja tarvittaessa pysyy siellä lapsen kanssa niin kauan että lapsi rauhoittuu ja pysyy siellä.
- Palkitse lasta toivotusta käytöksestä. Ota käyttöön esim. tarrakalenteri. Sovit lapsen kanssa yhdessä asiat, joita parannetaan. Esimerkki: ei kiusata pikkusisarusta. Käydään lapsen kanssa tarkasti läpi mitä on kiusaaminen ja mitä se toivottu käytös. Päivän lopuksi/kaksi kertaa päivässä käydään läpi onko käytös ollut sovittua, jos -->tarra. Kun on saanut 10 tarraa, lapsi saa sovitun palkinnon jonka on itse saanut määritellä aikuisen antamissa rajoissa. Pitkäjänteisyyttä tämän kanssa!
- Järjestäkää lapselle myös kahden keskeistä aikaa ja huomiota. Hän tarvitsee sitä tietääkseen, että hän on yhä rakas ja tärkeä sisaruksen tulon jälkeenkin. Hänellä on takanaan kaksi valtavaa elämänmuutosta, sisaruksen syntymä ja mummin kuolema, eikä niiden vaikutuksia saa väheksyä.
- Halatkaa, rakastakaa, kertokaa että lapsi on ihana, kehukaa. Joka päivä pitää löytää niitä positiivisia asioita, ja niitä kyllä löytyy.
- Jos lasta tarvii rankaista, rangaistuksen pitäisi olla välitön ja mielellään liittyä tapahtuneeseen. Jos sählää pöydässä -->pois pöydästä ja ruokaa seuraavan kerran seuraavalla aterialla jne.
- Lapsi ei ole tuhma!!! Siinä on suuri ero sanoa lasta tuhmaksi, tai sanoa että nyt teit tuhmasti. Jos lasta joutuu kieltämään usein ja sanoo lasta tuhmaksi, siitä todellakin tulee helposti kierre. Lapsi saa paljon negatiivista huomiota ja häntä haukutaan tuhmaksi, hän ajattelee sitä olevansa ja myös toimii sen mukaisesti. Sama, jos ihmistä haukutaan aina huonoksi, hän todennäköisesti ennen pitkää alkaa uskoa siihen itsekin ja alkaa alisuoriutua kaikesta. Suosittelen vakavasti kiinnittämään huomiota omaan ulosantiin ja sanavalintoihin.
- Aikuinen on aikuinen, eikä alennu lapsen tasolle. Lapsellasi on uhmaikä ja se on tärkeä kehitysvaihe. Sinun tehtäväsi on luotsata hänet sen läpi.

Nämä kyllä toimivat lähestulkoon kaikille lapsille, mutta johdonmukaisuutta se vaatii. Eikä ole aina helppoakaan. Tsemppiä!

 

["..."]

Miten paljon olette lapsen kanssa käsitelleet mumman pois nukkumista. Onko hän saanut puhua, kysellä, surra yhdessä. Kysellä ja puhua uudestaan ja uudestaan. Vaikka illalla ennen nukkumaanmenoa sängyn äärellä on meillä ainakin hyvä tilanne käsitellä esim. päivällä askaruttaneet asiat. Kuolema tuossa iässä, jossa se lasta muutenkin voi jo mietityttää, voi vaikuttaa syvemmin kuin ehkä näyttäisi. Hänellä ei ole tapoja käsitellä asioita vielä. Pikkusisar, rakkaan ihmisen lopullinen poismeno ja sen vaikutus kenties koko perheeseen, on siinä pienelle jo tarpeeksi pohdittavaa.

 

[lto]

Lisäys, Anatolian viestissä oli monta todella hyvää kohtaa. Etenkin se on ei -sanan käytön minimointi. Kun elämä on yhtä eitä, se menettää merkityksensä. Eli lapsi pois tilanteesta ja ohjataan toivottuun käytökseen. Toinen tärkeä oli se, että lapselle pitää kertoa mitä toivot hänen tekevän, "ole kiltisti" ei tosiaan kerro lapselle välttämättä yhtään mitään.

 

["..."]

Minä en ymmärrä miten voin antaa 4-vuotiaan leikkiä, temppuilla ja kiipeillä portaissa kun sitten pienempi katsoo, että miksen minä saa eikä ymmärrä kun äiti kieltää menemästä portaisiin kun isompikin saa siellä leikkiä... olen siis kieltänyt kummaltakin portaissa leikkimisen/riekkumisen kun mun mielestä kummallakin pitää olla samat säännöt. En suosi kumpaakaan lasta vaan kumpikin on samalla viivalla. Toki isompi saa omia etuuksiaan, kuten karkkia ja muita isompien juttuja. Ja sitten taas pienempi istuu enempi sylissä tms. pienten juttuja.

No, jos portaissa leikkiminen on kielletty, niin se on kielletty 4-vuotiaalta, koska se on KIELLETTY. Ei siksi, koska 1-vuotias alkaa matkia.

Ja jos taas joku asia ei ole kielletty ja 4-vuotias tämän osaa tehdä, mutta 1-vuotias ei...pidät sitten huolta ettei se 1-vuotias pääse asiaa tekemään. Mutta 4-vuotiasta kohtaan kielto on väärin. Johan jollainen kasvattaa kiukkua ja mustasukkaisuutta pikkusisarusta kohtaan, jos kaikki ikätasoiset jutut on kiellettyjä! Mm kiipeäminen, hyppiminen jne.

 

["vieras"]

Minä en ymmärrä miten voin antaa 4-vuotiaan leikkiä, temppuilla ja kiipeillä portaissa kun sitten pienempi katsoo, että miksen minä saa eikä ymmärrä kun äiti kieltää menemästä portaisiin kun isompikin saa siellä leikkiä... olen siis kieltänyt kummaltakin portaissa leikkimisen/riekkumisen kun mun mielestä kummallakin pitää olla samat säännöt. En suosi kumpaakaan lasta vaan kumpikin on samalla viivalla. Toki isompi saa omia etuuksiaan, kuten karkkia ja muita isompien juttuja. Ja sitten taas pienempi istuu enempi sylissä tms. pienten juttuja.

Musta lapsilla ei tarvi ja ei pidäkään olla samoja sääntöjä, koska eivät ole samanikäisiä. Kun nuorempi kasvaa, hänellä on aikanaan samat säännöt/oikeudet kuin isoveljellään. Lapset ovat siten samalla viivalla, että heillä on omaan ikäkauteensa nähden sopivat rajat. Musta taas reilua on, jos kuopuksella on neljävuotiaana samat rajat kuin esikoisella on nyt neljävuotiaana. Voisin kuvitella, että osa esikoisen uhmasta johtuu siitä, kun hän ei saa tehdä joitain asioita vain pikkusisaruksen vuoksi.

 

[juuh]

Lapselle on sanottu, että hän ei ole huono tai huonompi kuin toinen. On sanottu, että kumpaakin rakastetaan yhtä paljon, kumpikin on yhtä tärkeä ja kumpaakin kielletään, jos tekevät kiellettyjä juttuja. On sanottu, että äiti/isä tietää, että lapsi osaa olla kiltti ja käyttäytyä todella hyvin, jos vain haluaa ja viitsii. On sanottu, että palkitaan, jos hän haluaa olla kiltti ja käyttäytyy niin kuin vanhemmat sanoo ja tekee niin kuin vanhemmat pyytää. Koska vanhemmat tietää miten täytyy käyttäytyä. On sanottu, että oikein tehdessä palkitaan ja väärin tehdessä kielletään ja voi joutua jäähylle. On tarpeen tullen perusteltu kieltoja ja pyyntöjä jne.

On sanottu, sanottu, sanottu...
Entäs jos sanominen ei mene perille, vaan teot!

Musta jotenkin tuntuu, että haluat, että lapsi olisi sinun ajattelusi jatke, tekisi niin kuin sanot ja haluat. Lapsi on kuitenkin yksilö, ei sinun jatkeesi.
Esim. tuo iltapalatta ja hampaidenpesutta sänkyyn passittaminen on älytöntä. Ei lapsi riehuessaan tuollaista kohtelua ansaitse (jossa hänen terveyttään sitäpaitsi laiminlyödään), vaan huomiota, silitystä, ymmärrystä. Lapsi hakee huomiota ja te passitatte hänet yksi omaan huoneeseen ja oletatte hänen yhtäkkiä käskystä pysyvän siellä, vaikka aiemmin illalla ei ole tehnyt mitään käskystä.
Koita asettua lapsen asemaan ja lapsen tasolle, mieti käskyjäsi myös lapsen näkökulmasta. Ole johdonmukainen ja tiukka!

 

[ap.]

[QUOTE="...";27291127]No, jos portaissa leikkiminen on kielletty, niin se on kielletty 4-vuotiaalta, koska se on KIELLETTY. Ei siksi, koska 1-vuotias alkaa matkia.

Ja jos taas joku asia ei ole kielletty ja 4-vuotias tämän osaa tehdä, mutta 1-vuotias ei...pidät sitten huolta ettei se 1-vuotias pääse asiaa tekemään. Mutta 4-vuotiasta kohtaan kielto on väärin. Johan jollainen kasvattaa kiukkua ja mustasukkaisuutta pikkusisarusta kohtaan, jos kaikki ikätasoiset jutut on kiellettyjä! Mm kiipeäminen, hyppiminen jne.[/QUOTE]

Lapselle on pitänyt perustella miksi portaissa leikkiminen ja riekkuminen on kielletty. Ei ole riittänyt, että "se nyt vaan on kielletty" vaan on ollut helpompi sanoa, että "siellä voi satuttaa itsensä ja sitten sisaruksesi matkii ja satuttaa itsensä kun ei osaa samoja juttuja kuin sinä".

Ja en todellakaan esim. leikkipuistossa kiellä 4-vuotiasta kiipeilemästä ja laskemasta isosta liukumäestä. En vaikka pienempi ei saa niitä tehdä. Isompi saa siellä tehdä omia juttujaan ja pienempi tekee mitä mitä annan tehdä. Esikoinen tietää että on erikoisasemassa kun on paljon taitavampi kuin pikkusisarus ja saa omia erikoisjuttujansa tehdä. Mutta joskus myös pienemmän sisaruksen läsnäolo aiheuttaa sen, että kaikkea ei voi tehdä.

 

["..."]

On sanottu, sanottu, sanottu...
Entäs jos sanominen ei mene perille, vaan teot!

Musta jotenkin tuntuu, että haluat, että lapsi olisi sinun ajattelusi jatke, tekisi niin kuin sanot ja haluat. Lapsi on kuitenkin yksilö, ei sinun jatkeesi.
Esim. tuo iltapalatta ja hampaidenpesutta sänkyyn passittaminen on älytöntä. Ei lapsi riehuessaan tuollaista kohtelua ansaitse (jossa hänen terveyttään sitäpaitsi laiminlyödään), vaan huomiota, silitystä, ymmärrystä. Lapsi hakee huomiota ja te passitatte hänet yksi omaan huoneeseen ja oletatte hänen yhtäkkiä käskystä pysyvän siellä, vaikka aiemmin illalla ei ole tehnyt mitään käskystä.
Koita asettua lapsen asemaan ja lapsen tasolle, mieti käskyjäsi myös lapsen näkökulmasta. Ole johdonmukainen ja tiukka!

Ihmisiä ne vanhemmatkin on ja joskus tulee tehtyä vääriä ratkaisuja ja ylilyöntejä. Ei aina tarvitse olla täydellinen kasvattaja, vaan saa myös joskus väsyä ja hermostua. Mutta jos tuntuu vanhempien keinot alkavat olla lopussa ja hermostuminen on jatkuvaa, kannattaa hakea vinkkejä ja tukea perheneuvolasta.

 

["..."]

Lapselle on pitänyt perustella miksi portaissa leikkiminen ja riekkuminen on kielletty. Ei ole riittänyt, että "se nyt vaan on kielletty" vaan on ollut helpompi sanoa, että "siellä voi satuttaa itsensä ja sitten sisaruksesi matkii ja satuttaa itsensä kun ei osaa samoja juttuja kuin sinä".

Ja en todellakaan esim. leikkipuistossa kiellä 4-vuotiasta kiipeilemästä ja laskemasta isosta liukumäestä. En vaikka pienempi ei saa niitä tehdä. Isompi saa siellä tehdä omia juttujaan ja pienempi tekee mitä mitä annan tehdä. Esikoinen tietää että on erikoisasemassa kun on paljon taitavampi kuin pikkusisarus ja saa omia erikoisjuttujansa tehdä. Mutta joskus myös pienemmän sisaruksen läsnäolo aiheuttaa sen, että kaikkea ei voi tehdä.

En vieläkään ymmärrä, miksi pikkusisarus täytyy kytkeä yksiselitteisen kieltoon? Ja miksi edes sen kummemmin perustelet/neuvottelet tuosta rapuissa leikkimisestä?

Meillä on myös rappuset ja niissä leikkiminen toki kiehtoo. Mutta sääntö on selvä: rappusissa ei leikitä. Lapsi saa kiivetä itse rappusia ylös ja alas, kunhan menee nätisti. Muuten haen hänet HETI sieltä pois. Perusteluna: rappusissa ei leikitä. En keskustele asiasta hänen kanssaan.