Kaverini epäröi jättää vauvaansa hoitoon miehelleen (lapsen isälle) n. 4 tunniksi vauvan ollessa 10 kk ikäinen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sininensiiseli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

sininensiiseli

Vieras
Itse odotan esikoista ja ei siis ole omaa kokemusta milloin vauva voi olla erossa äidistään pidempään. Olen vain ajatellut, että tottakai vauva voi olla jo hyvin pienenäkin isänsä kanssa muutaman tunnin jos vain ruokailut on järjestetty. Tässä vaiheessa kun ei lapsia vielä ole on tietysti helppo suunnitella miten itse toimii kun ei ole siinä tilanteessa vielä.

Kysyin siis kaveriani erääseen tapahtumaan mukaan joka on marraskuussa ja kaverillani kesti hetki miettiä onko lapsi jo sen ikäinen, että voi jättää sen miehelleen hoitoon noin 4 tunniksi mitä meillä matkoineen menisi aikaa. Lapsi on heidän kolmantensa ja lapsn isä vaikuttaa todella huolehtivalta, järkevältä ja luotettavalta kaikinpuolin. Osallistuu paljon vahempien lasten harrastuksiin, auttaa läksyissä, tekee heille ruuat usein ja vauvaa pitää paljon sylissä, syöttää ja vaihtaa vaippaa jne. Kaverini miettikin asiaa siitä näkökulmasta miten lapsi pärjää ilman äitiään noin pitkän ajan ja lopulta tuli siihen tulokseen, että kyllä kai voi jo jättää 10 kuukaudenikäisen isänsä hoitoon ja voihan hän tarvittaessa lähteä aikaisemmin pois.

Jäin jotenkin ihmettelemään asiaa mielessäni niin paljon, etten älynnyt kysyä kaveriltani miksei lapsi mukamas pärjäisi erossa äidistään neljää tuntia kun ovathan monet lapset tuonikäisinä jo päiväkodissakin. Minä ja mieheni olemme keskustelleet paljon siitä kuinka tärkeää on, että kummallakin omat harrastukset jatkuvat vauvan synnyttyä ja mieheni on usein sanonut ettei halua, että minusta tulee vain kotona nyhjäävä kotiäiti vaan minun pitää jatkaa tärkeitä harrastuksia (jotka nyt tauolla raskaudentakia) lapsen synnyttyä. Kyse siis kummallakin 2-3 iltana viikossa olevista harrastuksista. Mutta nyt aloin miettiä mitä jos minusta tulee samanlainen, etten "uskallakaan" jätää lasta mieheni hoitoon.
 
Jos oikein kovasti yrittää, niin saa ehkä tekemällä tehtyä itsestään lähes (ellei täysin) ainoan kelvollisen hoitajan 10 kk ikäiselle vauvalleen.

En mä oikein tajua niitä naisia, jotka ei kykene olemaan hetkeäkään erossa lapsistaan.
 
ja sitte ihmetellään joskus,että miks ne miehet ei osallistu vauvan/lasten hoitoon..Niin,,miksihän,,tossahan on se syy,kun ei ees anneta mahollisuutta osallistua vaan koetaan ett ite on se ainoa ja paras hoitaja lapselle.
 
Aijjaa. Kaverini jätti vauvansa jo monta kk nuorempanakin (olisiko vauva ollut n. 5kk) MLL:n hoitajalle muutamaksi tunniksi kun kävi kavereidensa kanssa syömässä. Totaali yh, ja tarvitsi omaakin aikaa vähän. Kukin tyylillään, mutta itse en osannut tuota kaverianikaan paheksua, enkä nähnyt siinä mitään hämärää.
 
Kaverini on aina tuntunut olevan järkevä eli ei todellakaan taipuvainen ylihysterisointiin missään asioissa mutta tämä "iltatähden" saaminen on ilmeisesti hänestä sellaisen tehnyt. Esim. kaikkien vauvalle ostettavien tavaroiden piti ehdottomasti olla parasta mitä löytyy, raskausajan syömisistä ja liikunnasta oli hyvin tarkka jne. Ehkä siksikin aloin epäilemään omia ajatuksiani lapsen hoidon suhteen koska yleensä minä olen "tarkempi" asioista ja kaverini enemmän (joskaan ei pahasti) on sellainen kaikki kyllä järjestyy ja hoituu tyyppi eikä ole turhaa stressiä ottanut.
 
Löysin eilen kirpparilta Alice Millerin vanhan kirjan (vm -79) ja siinä oli juttua, jota olisi hyvä joidenkin äitien lukea. Lapsesta tehdään riippuvainen äidistään, mikä sitten johtaa myöhemmin ongelmiin....
 
Ehkäpä vika on nimenomaan siinä että toisten mielestä vauva on hoidossa jos on isän kanssa.

Hoidossa mun mielestä vauva on jos olisi mummon tai kummin yms ihmisen kanssa,ei oman isän pitäisi olla hoitaja vaan tasavertainen vanhempi.Totta on että isä ei pysty imettämään,mutta kaikkeen muuhun mies on ihan yhtä kykeneväinen kun nainenkin.

Minä aion mennä töihin käymään kun meidän kuopus on 9kk ja mies pitää isäkuukauden,se on varmasti mukavaa vaihtelua kaikille osapuolille.
 
Ehkäpä vika on nimenomaan siinä että toisten mielestä vauva on hoidossa jos on isän kanssa.

Hoidossa mun mielestä vauva on jos olisi mummon tai kummin yms ihmisen kanssa,ei oman isän pitäisi olla hoitaja vaan tasavertainen vanhempi.Totta on että isä ei pysty imettämään,mutta kaikkeen muuhun mies on ihan yhtä kykeneväinen kun nainenkin.

Minä aion mennä töihin käymään kun meidän kuopus on 9kk ja mies pitää isäkuukauden,se on varmasti mukavaa vaihtelua kaikille osapuolille.

Ja minä aion mennä vakituiseen työpaikkaani takaisin kokoaikaiseksi kun vauva on 9kk. Isä jää sitten hoitovapaalle.
 
Itsepä tuo miehensä parhaiten tuntee. Eiköhän hänellä ole siis syynsä suhtautua varauksella. Jos isä on vaikka äkkipikainen, eikä siedä lapsen itkua tai kiukuttelua, niin onhan se tietoinen riski jättää lapsi sellaiselle isälle.
 
Jos oikein kovasti yrittää, niin saa ehkä tekemällä tehtyä itsestään lähes (ellei täysin) ainoan kelvollisen hoitajan 10 kk ikäiselle vauvalleen.

En mä oikein tajua niitä naisia, jotka ei kykene olemaan hetkeäkään erossa lapsistaan.

Komppaan täysin! Meillä mies jäi pojan kaa kaksin kotiutumisen jälkeisenä päivänä peräti kolmeen otteeseen, aamulla ja illalla kävin koiran kaa lenkillä ja lisäksi kävin apteekissa ja kaupassa. Äidilleni jätin pojan hoitoon kun poika oli 1,5kk. Muistaakseni neljä tuntia olin pois ja ihan hengissä oli (sekä poika että äitini ;)) kun takasin tulin.

Mulle ainakin neuvolassa jo raskausaikana puhuttiin siitä, että on hyvä että äiti menee välillä jonnekin ilman vauvaa :)
 
Itse en olisi voinut jättää rintamaitoa syövää vauvaani vielä tuonkaan ikäisenä isälleen (enkä muillekaan) hoitoon, koska se söi rintaa 2-3h välein.. Muuten ei olisi/ole ollut mitään syytä miksi isä ei tuon ikäisen kanssa olisi pärjännyt.
 
Onhan sitä sellaisiakin äitejä, jotka ei millään kykene antamaan kolmekymppistä poikaansa miniän hoitoon, vaan kuvittelevat, että poika tarttee äitiään läpi elämän.
Joillakin se napanuora ei katkea koskaan.
 
Joskus tulee myös tilanteita, että on PAKKO jättää isän "hoitoon", ja jopa useammaksi päiväksikin. Esim meillä meni näin alle 2kk vauvan kanssa kun itse jouduin akuutisti sairaalaan. Tämän jälkeen ei ole edes tarvinnut miettiä, pärjääkö se isä vauvan kanssa muutaman tunnin ;)
 
[QUOTE="sasa";27275280]70-luvulla äitiysloma kesti 3kk jonka jälkeen lähtivät äidit töihin. Suht normaaleja meistä kaikista on kuitenkin tullut.

Aika vauhkoa tuollainen touhu.[/QUOTE]

Aika monet äidit jättivät palaamatta töihin, kun ei päiväjotipaikkojakaan tuolloin kaikille ollut tarjolla.
Mutta juu, 60-luvulla äitiysloma oli niin lyhyt, että joskun se loppui ennen kuin lapsi syntyi, jos meni yliaikaiseksi. Tiedän yhden tapauksen lähipiiristä. Mutta ei sekään äiti takaisin töihin mennyt, pakko oli irtisanoutua.
Oi niitä aikoja.
 
Eipä tullut koskaan mieleen, ettenkö voisi jättää vauvaa oman isänsä kanssa.Meillä kuopus oli 3 viikkoa, kun lähdin kampaajalle ja olin siellä reilut 3 tuntia.Eipä noilla mitään hätää täällä sillä välin ollut.
 
Juu en tiedä minäkään henk.koht. yhtäkään tapausta, jossa äiti olisi 60-70-luvulla (tai edes 40-luvulla) palannut töihin heti äitiysloman päätyttyä... eivät äidit tyhmiä/vaistottomia silloinkaan olleet, kotiin jääminen oli "vain" sitten tulotonta. Naurettavaa vedota siihen.
 
[QUOTE="vieras";27275484]Juu en tiedä minäkään henk.koht. yhtäkään tapausta, jossa äiti olisi 60-70-luvulla (tai edes 40-luvulla) palannut töihin heti äitiysloman päätyttyä... eivät äidit tyhmiä/vaistottomia silloinkaan olleet, kotiin jääminen oli "vain" sitten tulotonta. Naurettavaa vedota siihen.[/QUOTE]

Minä kyllä tunnen henk.koht (kaverini äiti kun isosiskonsa oli vauva), ja moni on kyllä todellakin mennyt töihin tuolloinkin sen lyhyen ä-loman päätyttyä.
 
Mun kuopus on nyt 8kk. Päivällä voisin jättää hänet muutamaksi tunniksi isänsä kanssa (ja olen jättänytkin) mutta illalla olisi mahdoton ajatus. Imetän vielä eikä hän väsyneenä viihdy yhtään isänsä sylissä, huutaa vaan. Pulloa ei huoli eikä tuossa huudossa ole edes kyse nälästä. Kokeiltu on.

Mihin aikaan vuorokaudesta tuo meno olisi?
 
ajatteli ennemminkin sitä, että miehellä olisi sitten kaikki 3 lasta hoidettavana. Lapsista ja "hoidon tarpeen" ajankohdasta riippuen se neljä tuntia voikin olla pitkä aika kotona olijoille. Esim iltapuuhat koko jengille ei kaikissa perheissä ole helppoa yhden vanhemman tehtäväksi.
 
[QUOTE="sasa";27275280]70-luvulla äitiysloma kesti 3kk jonka jälkeen lähtivät äidit töihin. Suht normaaleja meistä kaikista on kuitenkin tullut.

Aika vauhkoa tuollainen touhu.[/QUOTE]

Mä olen menny 70-luvulla hoitoon 2v. Senki jälkeen olin kotona välillä. Mut siis eihän vauva oo hoidossa isällään vaan kotona vanhemman kanssa ja hyvinkin voi mamma lähtee 4h johki kun vauva jo isompi.
 
Minkä ikäisiä ne isommat lapset? Mulla tulee mieleen, että kaverisi miettii myös sitä, jaksaako se mies olla kolmen lapsen kanssa yksin jos ne on pieniä vielä... Näin meillä olisi, jotenkin tuolle miehelle vaan paljon vaikeampaa toi lasten kanssa oleminen. :D
 

Yhteistyössä