E
"Eeli"
Vieras
Minua oli jo kauan häirinnyt likaiset ikkunat. Olin puhunut ääneen että ne pitäisi pestä, mutta tuntui että päivät menivät kaikenlaisissa askareissa eikä sitä ikkunanpesupäivää ikinä tullut. Kerrottakoon, että teen gradua, teen meillä kaikki ruuat, hoidan pyykit, ja lastakin tietysti. Mies on 5 päivää viikossa kotona ja on sen ajan pääasiassa pojan kanssa ja kun poika nukkuu, surffaa netissä. Kyllä mies osallistuu myös kotitöihin, mutta ei sillä oikein taloussilmää ole, ei siis huomaa, kuinka paljon kotona oikeastaan on tehtävää. Se on kuitenkin ihan sivuseikka.
Ryhdyttiin sitten yhdessä pesemään ikkunoita. Minä olin aiemmin tsekannut pari vinkkiä Martta-liiton sivuilta, koska en ole pitkään aikaan pessyt ikkunoita ja ajattelin että on paras tsekata että miten se kannattaa tehdä, ei tule siis tehtyä turhaa työtä. Mies alkoi tapansa mukaan kiireisesti huiskia. Minä sitten ihan ystävällisesti sanoin että pesuainetta taitaa olla liikaa (todellakin oli, pesuvesi oli ihan fairystä vihreää) ja että olis hyvä jos käyttäis kuivausvaiheessa puhdasta rättiä. Mies veti tästä ihan hirveät pultit.
"Kuule, jos ei työn jälki miellytä, pese ikkunat itse", hän sanoi, eikä mitenkään huumorilla. Ja jatkoi tietysti että hänellä on hänen tyyli, minulla omani, ja että jos ei kelpaa niin hän heittää sikseen. Ja niin heittikin, istui sohvalle surffaamaan netissä.
No, kuinka ollakaan, viimeksi aiemmin samana päivänä hän oli marmattanut minun tyylistäni huuhtoa kestovaippa, ja sanoin siitä sitten. Sanoin tyyliin että huomaatko, ite arvostelet toisten tyyliä ja sitten et itse kestä yhtään kritiikkiä tai neuvomista. Ja juu, siinä tohinassa sanoin miestä myös lapselliseksi, mutta mielestäni hän käyttäytyi kuin uhmakas teini.
Ne ikkunatkin on nyt ihan sivuseikka, eniten mua vituttaa tuo miehen ylimielisyys. Olen oikeasti todella vihainen ja on sellanen olo että tuollasta puhetta en enää kuuntele. Ei nimittäin ollu ensimmäinen kerta, aina kun mies ite käyttäytyy tökerösti, alkaa entistä kovempi mollaus mua kohtaan.
Kertokaa ny että ylireagoinko mä taas niinku mies väittää, vai onko kiukkuni oikeutettua?
Ryhdyttiin sitten yhdessä pesemään ikkunoita. Minä olin aiemmin tsekannut pari vinkkiä Martta-liiton sivuilta, koska en ole pitkään aikaan pessyt ikkunoita ja ajattelin että on paras tsekata että miten se kannattaa tehdä, ei tule siis tehtyä turhaa työtä. Mies alkoi tapansa mukaan kiireisesti huiskia. Minä sitten ihan ystävällisesti sanoin että pesuainetta taitaa olla liikaa (todellakin oli, pesuvesi oli ihan fairystä vihreää) ja että olis hyvä jos käyttäis kuivausvaiheessa puhdasta rättiä. Mies veti tästä ihan hirveät pultit.
"Kuule, jos ei työn jälki miellytä, pese ikkunat itse", hän sanoi, eikä mitenkään huumorilla. Ja jatkoi tietysti että hänellä on hänen tyyli, minulla omani, ja että jos ei kelpaa niin hän heittää sikseen. Ja niin heittikin, istui sohvalle surffaamaan netissä.
No, kuinka ollakaan, viimeksi aiemmin samana päivänä hän oli marmattanut minun tyylistäni huuhtoa kestovaippa, ja sanoin siitä sitten. Sanoin tyyliin että huomaatko, ite arvostelet toisten tyyliä ja sitten et itse kestä yhtään kritiikkiä tai neuvomista. Ja juu, siinä tohinassa sanoin miestä myös lapselliseksi, mutta mielestäni hän käyttäytyi kuin uhmakas teini.
Ne ikkunatkin on nyt ihan sivuseikka, eniten mua vituttaa tuo miehen ylimielisyys. Olen oikeasti todella vihainen ja on sellanen olo että tuollasta puhetta en enää kuuntele. Ei nimittäin ollu ensimmäinen kerta, aina kun mies ite käyttäytyy tökerösti, alkaa entistä kovempi mollaus mua kohtaan.
Kertokaa ny että ylireagoinko mä taas niinku mies väittää, vai onko kiukkuni oikeutettua?