Alkaa riittää anopin asenne

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Harmaana tänään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Harmaana tänään

Vieras
Aina sama juttu, siis vuodesta toiseen ja tänään sitten lopulta loukkaannuin. Mutta lammas kun olen niin eipä tullut sanottua mitään. Taaskaan.

Homma menee joka kerta näin: Istun anoppilassa nojatuolissa koira sylissä, raskaanakin olen ja mahan kanssa nouseminen vähän normaalia työläämpää. No, se nyt on sivuseikka mutta siis.. Pyydän mieheltäni, että "Jussi, antaisitko mulle lasin vettä?" Mies ei ehdi tehdä elettäkään vielä noustakseen kun anoppi jo jalkavaivaisena nousee ylös ja hädissään toteaa "ei, ei Jussi sun tarvi nousta kyllä minä annan!!"

Siis ei anna mun ja mieheni keskustella keskenämme ja käydä ihan normaalia keskustelua mitä omankin katon alla käydään jo kuudetta vuotta.. "Suojelee" poikaansa joka asiassa ja tulee väliimme, usein myös nollaa ja ohittaa mielipiteeni. Vaikka poikansa sanoisi mitä niin äitinsä on samaa mieltä. ÄRSYTTÄÄ!!!

Jos yritän ajatella asiaa toisinpäin, että minun äitini aina olisi "minun puolellani" miestäni vastaan niin johan se alkaisi ärsyttää minuakin.

Tänään tilanne meni niin, että sanoin anoppilassa miehelleni, että "Mennäänkö Jussi vähäksi aikaa ulos?" (Oli taukoa sateessa ja koko päivä oltiin oltu sisällä) Miehen ilme oli vähän, että "ei nyt huvittaisi" ja tiesinkin, että ei sitä huvita mutta kysyin kuitenkin. Mitä tekee anoppi.. Katsoo miestäni hädissään ja toteaa päättäväisesti, että "Nyt ei mennä minnekään ulos". Siihenkös miehenkin on sitten helppo tuumata, että "Joo, ei mua oikein huvita.." Ja anoppi on tyytyväinen kun hänen kanssaan ollan samaa mieltä ja hän on niin hyvä ihminen kun onnistui taas pelastaa pojan kamalan vaimon toiveelta.

ÄRSYTTÄÄ!!! Eikö sille omalle pojalle voi ikinä sanoa vastaan tai olla edes hiljaa jos ei uskalla vastaan sanoa??

Mitä jos tämä sama meno jatkuu sittenkin kun lapsi on maailmassa..? Jos anoppi silloinkin ohittaa mielipiteeni??
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Anoppi voi olla ärsyttävä mutta ongelma on kyllä enemmän miehesi. Eihän hänen ole pakko anopin talutusnuorassa olla.

Täytyy myöntää, että kyllä mua miehenkin asenne tässä asiassa ärsyttää. Usein pääsee asiasta kuin asiasta kuin koira veräjästä kun äitinsä "pelastaa" tilanteen hänen edukseen. Mutta usein käy myös niin, että ei hän ehdi sanoa/tehdä mitään kun anoppi jo "korjaa" tilanteen haluamaansa suuntaan.

Tänään loukkaannuin asiasta ja sanoin siitä kotimatkalla miehelleni, että mikä siinä harmittaa. Mieheni mielipide oli, että minä vihaan hänen äitiään!!! Siis eihän tässä nyt siitä ole kysymys!! Vai moniko teistä anoppiaan vihaavista miniöistä soittelee vapaaehtoisesti anopilleen muutamia kertoja viikossa, käy yksinkin kylässä vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti + tulee 98% ajasta hyvin juttuun?
 
Pojan ois aika irtaantua. Meillä oli aikanaan sama tilanne ja sanoin miehelle, että nyt jumaliste loppuu tuon ämmän palvonta, tuo on naurettavaa määkimistä, hyvittelyä ja nuolemista, en kestä tuota paskaa ja mietippä, miten mua kohtelet entisessä kodissasi. Annan äidillesi lisäaiheen syllistää ja inhota mua olemalla AINA hänen puolella.

Ilmoitin, että seuraavalla kerralla olet oma itsesi ja annat äitisi ymmärtää, että omaat aivotkin.
 
ihan ku mun anoppi!ärsyttää tein niin tai näin ni aina o asiat päin peetä!tänää esim.olin mattopyykillä(juu ei o elämää)ni eikö anoppi ala et ku "eero"joutuu olee aina yksin..AAARRRGGGGHHH!ja se olen todellaki minä ketä o aina yksin..huom.lasten kaa!ja se olen minä ketä asuu tääl korves eikä o korttia ja kaverit kaukana(se 1 ainoo),toinen kaveri hylkäs ku sai toisen lapsen ja meilläki o 2lasta...ärsyttää toden teolla et anopin mielest mul ei sais olla yhtää sekunttia aikaa hengittää ilman et lapset jalois kii =( olisko mun pitäny ottaa lapset 1v ja 3v mukaa sin mattolaituril???
 
Mä tuumaisin anopille ja miehelle että eikös "vesa" osaa ite vastata :D ja sitten siihen että on se kumma ku "vesa" on niin erilainen täälä ku kotona ollessa :whistle: ja sitte ku muksu syntyy niin teet heti selväks että sun sana on laki ;) mä oon sitä toitottanu kun esikko oli pieni niin mun äidin sekä anopin aikana (vaikka muksu ei ymmärtäny vielä mutta tiedoksi muille) että ÄIDIN ja ISÄN sana on laki ja sitä on noudatettava :laugh: meni perille :whistle: :xmas:
 
Kiitos tuestanne!

Tuota voisinkin kokeilla, että "Mitä jos Jussi vastaisi ihan itse!"
Joskus olen sanonut, että "Ei kun mä pyysin Jussia antamaan, kyllä se voi nousta sen verran". Ja anoppi on ihan hukassa ja jotenkin "pettynyt" omaan suoritukseensa kun ei pystynyt poikaansa pelastamaan "antamaltani tehtävältä".

Yksi parhaista esimerkeistä tästä "palvonnasta" on se, kun mies sairastui masennukseen niin anoppi tuumasi mulle, että "Sun ei saa sanoa sille vastaan/sun pitää olla kiltti ja sun pitää aina muistaa keittää kahvia aamuisin niin kyllä se paranee"!!

Oma miestään se kohtelee kuin lattiamattoa. Ja tyttärensä on oikeesti se joka anoppia määräilee.
 

Yhteistyössä