Morriganin oma ketju

Saa kai tulla jonon jatkoksi? Ei oo kiirettä.

Tere tulemast vain!

Voi olla, etta joudut muistuttelemaan minua. Talta eraa olen laittanut pillit pussiin, mutta jatkan, kun jaksan.

 

Saa kai tulla jonon jatkoksi? Ei oo kiirettä.

Kaksi ikkunaa, molemmat kaksiosaisia, valissa seinaa. Ikkunalaudalla jotain pikkuesineita, oikean puolisesta ikkunasta nakyy pihaa. Sitten oli tieta (naen nakojaan todella usein erilaisia tien patkia...) joka kaartui voimakkaasti oikealle, vesilatakoita, joista yhden lavitse paasi toiselle tielle, pimeammalle, vahemman kaytetylle. Valoariitti aina juuri sen verran, etta pystyi pysyttelemaan tiella, valilla tuntui, etta tie katoaa alta, mutta siella se oli, koko ajan. Vauhti tuntui toisinaan liian kovalta, mutta vain sen verran, etta se hieman hermostutti, ei pelottanut.

 

Mä olen myös taustalla seuraillut Jonseredin juttuja ja mietin mihin hävisit. Kiva kuulla, että elämä on vienyt eteenpäin kohti parempaa. Mielenkiintoista olisi tietää mitä näet mulle jos jossain välissä ehdit/pystyt.

Sinulle nain vain geometrisia muotoja, ensin suorakulman, joka leijui ilmassa, sitten tayden ympyran, joka kohosi suorakulmasta kuin auringonnousu. Muuta en saanut kiinni.

 

Miten näitä näkyjä tulkitaan?

 

Heeii!:heart:

Onks mulle taaaas vaan vettä?:snotty:

 

Miten näitä näkyjä tulkitaan?

Minun mielestani niiden ainoa tarkoitus on heratella alitajunnasta jotain, joka on juuri kyseisella ihmisella, kyseisella hetkella oleellista. Eli "naen" ihmista ymparoivan tunnelman ja tilanteen symbolisena, kuvina, joiden tarkoitus on peilata ihmisen sen hetkista tilannetta ja antaa tietoa tai edes vihjetta siita, mita on meneillaan.

Oliko sekavasti selitetty? Eli vahan sama asia, kuin unet. Vain itse voi tietaa, mita jokin itselle merkitsee.

 

Hei! Mie oisin nyt paikalla jos ehdit/jaksat alkaa katselemaan? (en tiiä miten tuo "näkeminen" toimii, mitä ilmaisua olis korrektia käyttää..?)

 

Heeii!:heart:

Onks mulle taaaas vaan vettä?:snotty:

On ja ei ole.

Nyt nain lammen tai ehka jarven rannan, vesi oli suht tyynen nakoista, ravinteikasta ja raikasta. Vesikasveja, lumpeita tai lootuksia. Ei pakkoa tai samanlaista tukahtunutta tunnelmaa, kuin joskus aiemmin. Paljon piilotettua voimaa, ei padottua.

 

Näe minullekin

 

Minun mielestani niiden ainoa tarkoitus on heratella alitajunnasta jotain, joka on juuri kyseisella ihmisella, kyseisella hetkella oleellista. Eli "naen" ihmista ymparoivan tunnelman ja tilanteen symbolisena, kuvina, joiden tarkoitus on peilata ihmisen sen hetkista tilannetta ja antaa tietoa tai edes vihjetta siita, mita on meneillaan.

Oliko sekavasti selitetty? Eli vahan sama asia, kuin unet. Vain itse voi tietaa, mita jokin itselle merkitsee.

Ei ollenkaan sekavaa, sekavaa sen sijaan vois olla se näkymä, minkä minulle näkisit Katsopa joutaessasi.

 

Hei! Mie oisin nyt paikalla jos ehdit/jaksat alkaa katselemaan? (en tiiä miten tuo "näkeminen" toimii, mitä ilmaisua olis korrektia käyttää..?)

"Katsomisesta" mina itse puhun, tieda hanta, mika olisi korrekti ilmaisu...

Mutta sinulle en nyt nae mitaan, mista saisin otteen. Vain tunne, etta kaipaisit lisaa energiaa tai jotain, joka purkaisi esteita sen kulussa. Kelpaisiko sellainen?

 

Kiva kuulla, että Jonsered on edelleen maisessa. Saatko minusta irti mitään?

 

Ei ollenkaan sekavaa, sekavaa sen sijaan vois olla se näkymä, minkä minulle näkisit Katsopa joutaessasi.

Jotain pyorivaa, joka hakee muotoaan ja laajenee. Kuin asteroidisumu tai syntyva maailmankaikkeus. Vahvaa ja herkkaa samaan aikaan.

 

Näe minullekin

Veneen keula, vetta. Melko tyynta.

 

"Katsomisesta" mina itse puhun, tieda hanta, mika olisi korrekti ilmaisu...

Mutta sinulle en nyt nae mitaan, mista saisin otteen. Vain tunne, etta kaipaisit lisaa energiaa tai jotain, joka purkaisi esteita sen kulussa. Kelpaisiko sellainen?

Kyllä. On ollu vähän nuutunut olo kaikin puolin.

 

Kiva kuulla, että Jonsered on edelleen maisessa. Saatko minusta irti mitään?

Ei kuvia, vain tarve hoitaa alaselkaasi ja lonkkiasi.

 

Jotain pyorivaa, joka hakee muotoaan ja laajenee. Kuin asteroidisumu tai syntyva maailmankaikkeus. Vahvaa ja herkkaa samaan aikaan.

No mun elämäni kyllä hakee muotoaan edelleen näin vanhanakin. Itse asiassa olo on aika sekava, eikä se johdu päihteistä. Kiitos sulle.

 

Kaksi ikkunaa, molemmat kaksiosaisia, valissa seinaa. Ikkunalaudalla jotain pikkuesineita, oikean puolisesta ikkunasta nakyy pihaa. Sitten oli tieta (naen nakojaan todella usein erilaisia tien patkia...) joka kaartui voimakkaasti oikealle, vesilatakoita, joista yhden lavitse paasi toiselle tielle, pimeammalle, vahemman kaytetylle. Valoariitti aina juuri sen verran, etta pystyi pysyttelemaan tiella, valilla tuntui, etta tie katoaa alta, mutta siella se oli, koko ajan. Vauhti tuntui toisinaan liian kovalta, mutta vain sen verran, etta se hieman hermostutti, ei pelottanut.

Minusta tuo oli osuvasti kuvailtu. Itse kyllä ymmärsin ja sehän riittää.

Tuhannet kiitokset!

 

Kyllä. On ollu vähän nuutunut olo kaikin puolin.

Pystytko rentoutumaan muutamaksi minuutiksi, niin yritan vahan laittaa lisavirtaa tulemaan?

 

Pystytko rentoutumaan muutamaksi minuutiksi, niin yritan vahan laittaa lisavirtaa tulemaan?

Voin yrittää.

 

Voin yrittää.

Ok.

Ja taalta pesee!

 

Hei, mä olen pitkästä aikaa todella innoissani, onnellinen ja täynnä toivoa muutamien, loputtoman vaikeilta tuntuvien vuosien jälkeen. Näkyykö se?? Minkälaisina kuvina?

Tai ehkä täynnä sellaista onnellista, eteenpäin vievää muutosvoimaa, kihisevää odotusta ja uskoa tulevaan.

 

Voin yrittää.

Pohkeiden kohdalla vahan tokki aluksi, mutta ylospain mennessa helpotti, vatsan kohdalla alkoi jo olla kevyempaa, mutta olkanivelet hannasivat vahan vastaan. Hetken kuluttua alkoi jo virrata helpomman tuntuisesti, hengityksen mukana. Yrita rentouttaa niskasi ja hengittaa pallealla, niin helpotat kroppasi tyota.

 

On ja ei ole.

Nyt nain lammen tai ehka jarven rannan, vesi oli suht tyynen nakoista, ravinteikasta ja raikasta. Vesikasveja, lumpeita tai lootuksia. Ei pakkoa tai samanlaista tukahtunutta tunnelmaa, kuin joskus aiemmin. Paljon piilotettua voimaa, ei padottua.

Jees Jonsku mä olen aloittanut kasvamisen.

 

Hei, mä olen pitkästä aikaa todella innoissani, onnellinen ja täynnä toivoa muutamien, loputtoman vaikeilta tuntuvien vuosien jälkeen. Näkyykö se?? Minkälaisina kuvina?

Tai ehkä täynnä sellaista onnellista, eteenpäin vievää muutosvoimaa, kihisevää odotusta ja uskoa tulevaan.

Lempeasti kipunoivaa valoa harmautta vasten. Pienen pieni epailyksen tai epavarmuuden haivahdys mukana "onko tama totta, olenko ansainnut taman?"-tyyppisesti.