Rutto
Kävin tänään pankissa sopimassa parin kuukauden maksuvapaan kun ei ole meidän lainassa aikaisemmin sellaista ollut ja laina on jo useamman vuoden vanha juttu. Olen aina tykännyt asioida tuossa ko pankissa, siksi sieltä myös lainan halusimme.
Minulla meni pari vuotta sitten luottotiedot, menetin lapseni ja sen seurauksena masennuin ja rahat oli ollut tiukalla jo ennen sitä, mutta olin pitänyt todella tarkkaa kirjaa laskuista jotta ei tulisi maksuhäiriömerkintöjä tms. No tuon menetyksen jälkeen laskuja ei paljon kiinnostanut maksella tai edes availla kirjekuoria, kun ei kiinnostanut mikään muukaan.
Pääsin lopulta tolpilleni ja sain työpaikan ja ulosotto ei voinut pienistä tuloistani viedä mitään lyhennyksiä, kunnes menin ja sovin kuitenkin tietyn kuukausisumman jotta velkani edes hieman lyhenisi kuukausittain. Laskuja on tullut aina uusia ja uusia mitkä ovat ulosottoon menneet, mutta olen päättänyt velkani hoitaa, menipä siinä kuinka kauan tahansa.
Tänään oli taas hyvä esimerkki tuo pankkitoimihenkilö siitä kuinka luottotiedottomia ei pidetä edes ihmisenä! Minulla oli lainamme takaaja mukana, koska hänenkin allekirjoituksensa vaadittiin sopimukseen ja takaaja on tietoinen merkinnöistäni. Olemme huoltaneet lainaerät aina, maksuvapaita on elämän eri kriisien takia jouduttu pyytämään, mutta aina pankki on rahansa saanut. Tänään virkailija ei edes noteerannut minua ja takaajallemme tyrkytti A4 paperia jossa oli lista eri firmoista joiden kanssa minulla on maksuja rästissä ja kysyi todella ällöttävällä äänellä "Haluatteko vielä vilkaista tätä maksuhäiriölistaa?" jota takaajamme ei halunnut kun vastasi ystävällisesti olevansa näistä tietoinen. Kirjoitimme sopimuksen alle ja kun lähdimme, virkailija katsoi takaajaa ystävällisesti silmiin ja hyvästeli, minua ei katsonut päinkään ennen kuin minä hyvästelin ja hän sanoi erittäin nihkeällä äänellä hei.
Millä tavalla luottotiedottomuus tekee minusta pahan ihmisen? En tietääkseni muiden rahoja velkoihini käytä, enkä varasta toisilta rahaa. Itse minä veloistani kärsin, niin mitä ihmeen mielihyvää siitä saa kun voi toista katsoa kuin ruttoa?
Minulla meni pari vuotta sitten luottotiedot, menetin lapseni ja sen seurauksena masennuin ja rahat oli ollut tiukalla jo ennen sitä, mutta olin pitänyt todella tarkkaa kirjaa laskuista jotta ei tulisi maksuhäiriömerkintöjä tms. No tuon menetyksen jälkeen laskuja ei paljon kiinnostanut maksella tai edes availla kirjekuoria, kun ei kiinnostanut mikään muukaan.
Pääsin lopulta tolpilleni ja sain työpaikan ja ulosotto ei voinut pienistä tuloistani viedä mitään lyhennyksiä, kunnes menin ja sovin kuitenkin tietyn kuukausisumman jotta velkani edes hieman lyhenisi kuukausittain. Laskuja on tullut aina uusia ja uusia mitkä ovat ulosottoon menneet, mutta olen päättänyt velkani hoitaa, menipä siinä kuinka kauan tahansa.
Tänään oli taas hyvä esimerkki tuo pankkitoimihenkilö siitä kuinka luottotiedottomia ei pidetä edes ihmisenä! Minulla oli lainamme takaaja mukana, koska hänenkin allekirjoituksensa vaadittiin sopimukseen ja takaaja on tietoinen merkinnöistäni. Olemme huoltaneet lainaerät aina, maksuvapaita on elämän eri kriisien takia jouduttu pyytämään, mutta aina pankki on rahansa saanut. Tänään virkailija ei edes noteerannut minua ja takaajallemme tyrkytti A4 paperia jossa oli lista eri firmoista joiden kanssa minulla on maksuja rästissä ja kysyi todella ällöttävällä äänellä "Haluatteko vielä vilkaista tätä maksuhäiriölistaa?" jota takaajamme ei halunnut kun vastasi ystävällisesti olevansa näistä tietoinen. Kirjoitimme sopimuksen alle ja kun lähdimme, virkailija katsoi takaajaa ystävällisesti silmiin ja hyvästeli, minua ei katsonut päinkään ennen kuin minä hyvästelin ja hän sanoi erittäin nihkeällä äänellä hei.
Millä tavalla luottotiedottomuus tekee minusta pahan ihmisen? En tietääkseni muiden rahoja velkoihini käytä, enkä varasta toisilta rahaa. Itse minä veloistani kärsin, niin mitä ihmeen mielihyvää siitä saa kun voi toista katsoa kuin ruttoa?