Vaimon eroilmoitus

  • Viestiketjun aloittaja tänä aamuna...
  • Ensimmäinen viesti
[QUOTE="mies";27084110]Eivät nuo ole mitään yllätyksiä, vaan sitä normaalia arkea.[/QUOTE]

Niin onkin, mutta jos se kaikki jää toisen harteille voi alkaa kaivata kiitosta panostuksestaan edes yllätysten merkeissä. Jos arki on sujuvaa ja kumpaakin tyydyttävää ei varmaan olekaan tarvetta millekään ylimääräiselle. Vaikka kyllähän yllätykset kivoja on, silloin varsinkin kun niitä ei tarvitse pyydellä.
 
rietas
Ajatella. Olisi ehkä tarvinut vain hankkia lastenvahti ja kahdenkeskinen ilta vaimon kanssa vaikka ihan kotona. Ehkä se on joillekin miehille liian vaikea homma. Ehkä tällaisen vaimon kannattaakin etsiä kumppani, joka edes tuon verran osaa ihan itse.
 
"jasmin"
Jos toinen on tärkeä, se pitää osoittaa jatkuvasti teoilla. Ainakin itse olen miettinyt eroa siitä syystä, että mieheni kokee vaivalloiseksi ponnistelut parisuhteen ja perheen eteen. Jos kaikki on niin ikävää, niin miksi jatkaa, olen miettinyt. Haluaisin vapauttaa hänet tuskasta siinä mielessä että hän olisi taas vapaa ja tekisi mitä lystää oikeasti. Jos parisuhdeaika on pakkopullaa, en minäkään halua väkisin kertoa hänelle mitään. Suhde on kuollut siinä mielessä jos hän luulee että olen sama johon kerran tutustui. Olen yksin lasipurkissa avioliitossa. Suhdetta pitää päivittää niin että jaksaa kiinnostua toisesta..
Mutta siksi en vielä eroa, koska mies on korvaamaton lapsille arjessa.
 
"Kahden äiti"
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen;27084144:
Niin onkin, mutta jos se kaikki jää toisen harteille voi alkaa kaivata kiitosta panostuksestaan edes yllätysten merkeissä. Jos arki on sujuvaa ja kumpaakin tyydyttävää ei varmaan olekaan tarvetta millekään ylimääräiselle. Vaikka kyllähän yllätykset kivoja on, silloin varsinkin kun niitä ei tarvitse pyydellä.
Mun mielestä jutun juju on siinä että jos naiselle on tärkeää se kukilla jne huomioiminen, mies voisi ajatella sitä niin että vaikka se on miten pöhköä toteuttaa joskus niitä vaimon toiveita. Ei mulle niinkään tärkeää ole se mitä mies tuo lahjaksi vaan se että hän huomoi minut ja toiveeni. Tulen siinä nähdyksi ja kuulluksi myös tunnetasolla.

Se että pitää kukkapuskia tai muita vaimonsa tai miehensä toiveita tyhminä ei saisi tarkoittaa sitä että samalla kertoo toiselle tämän olevan tyhmä kun keksii moista haluta ja pyytää.

Huomion saaminen on meistä kaikista mukavaa. Miksi ei ilahduttaisi sitä omaa puolisoaan? Jos tämä vielä erikseen pyytää ja tiedät että ilahtuisi? Ei kai se niin kallista ole?
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
VittumaisenVeikee
Melkein vastaavassa tilanteessa olen ollut mutta sillä erolla että minä olen se vaimo joka vaati mieheltä sitä aikaa, rakkautta ja hellyyttä. 2 vuotta tunsin olevani hyvin onneton ja yksinäinen parisuhteessa. Koko niiden kahden vuoden ajan vihjailin miehelle sen menoista ja siitä ettei järjestä minulle mitään tai yllätä tai muuta mukavaa. Harkitsin myös vakaasti avioeroa ja ajattelin löytäväni miehen joka antaa minulle sitä hellyyttä, rakkautta ja huomiota. Mutta sitten tajusin että hetkinen, olen naimisissa MIEHEN kanssa. Ei sille riitä vihjaukset, oli alettava sanomaan suoraan. Istutin sen pöydän ääreen ja keskusteltiin. Keskusteltiin se koko 2 vuotta läpi mikä aika minusta oli tuntunut pahalle ja yksinäiselle. MUTTA sen keskustelun aikana tajusin myös että minussakin oli paljon vikaa. Itse olin myös pitänyt miestä itsestäänselvyytenä. Varmaan viikko meni sen keskustelun jälkeen kun kumpikin oltiin omissa oloissa ja pohdittiin tulevaa. Onneksi tultiin siihen tulokseen ettei heitetä yhteisiä ihania vuosia hukkaan vaan yritetään vielä.
Tästä nyt on aikaa melkein vuosi kuin näin kävi ja vieläkin tietysti tulee päiviä ja jopa viikkoja kun toinen ärsyttää jonkin asian takia mitä on tehnyt/sanonut tai jättänyt tekemättä/jättänyt sanomatta. Mutta ollaan kovasti opittu puhumaan avoimemmin sekä ennen kaikkea kuuntelemaan toista. Yhteistä aikaa ei aina paljoa lapsilta, töiltä ja harrastuksilta jää mutta kumpikin on oppinut nauttimaan enemmän pienistä yhteisistä hetkistä. Esimerkiksi eilen illalla viimeksi ajattelin kuinka onnellinen olen ihanan mieheni kanssa kun istuin sohvalla neulomassa ja mies tuli ja otti kainaloon ja alkoi silittämään. Tuon "pahan" kahden vuoden aikana meistä ei kumpikaan muistanut huomioida toista mutta nyt on asia toisin ja nautitaan niistä pienistä asioista.
Ei meilläkään ole lapsille hoitajia kuin kesäisin äitini kesäloman aikana voidaan saada lapset sinne yökylään. Näin se vaan valitettavasti on ja ollaankin alettu säästämään eurosia siihen että kun lapset vähän kasvaa ja haluavat olla mummilassa pidennetyn viikonlopun niin aiotaan tehdä meidän häämatka (vihdoin ja viimein joskus.)

Pystyisitkö puhumaan vaimollesi että missä mennään, mitä tehty väärin ja voidaanko asioita korjata?
 
"riia"
Uskon, että vaimosi halusi tukea ja kumppanuutta vielä enemmän kuin yllätyksiä. Hän kaipaa irtiottoa ehkä raskaasta arjesta ja toiveet liittyvät sinuun. Itse ratkaisin ongelman niin että en enää toivonut mieheni seuraa ja totuin, että olemme toisillemme kuin huonekalut. Ajattelen, että kun selviän vain omista haasteita ja lasten kasvatuksesta, kodin hoidosta.. Mutta suren kyllä sitä, mitä kuvittelin ja toivoin. Se on kivinen kohtani minussa, iso pettymys ja yksinäisyys. Olisin halunnut iloisen hassuttelevan parisuhteen, että nauttisimme toistemme seurasta..
 
[QUOTE="Kahden äiti";27084204]Mun mielestä jutun juju on siinä että jos naiselle on tärkeää se kukilla jne huomioiminen, mies voisi ajatella sitä niin että vaikka se on miten pöhköä toteuttaa joskus niitä vaimon toiveita. Ei mulle niinkään tärkeää ole se mitä mies tuo lahjaksi vaan se että hän huomoi minut ja toiveeni. Tulen siinä nähdyksi ja kuulluksi myös tunnetasolla.

Se että pitää kukkapuskia tai muita vaimonsa tai miehensä toiveita tyhminä ei saisi tarkoittaa sitä että samalla kertoo toiselle tämän olevan tyhmä kun keksii moista haluta ja pyytää.

Huomion saaminen on meistä kaikista mukavaa. Miksi ei ilahduttaisi sitä omaa puolisoaan? Jos tämä vielä erikseen pyytää ja tiedät että ilahtuisi? Ei kai se niin kallista ole?[/QUOTE]

Ei ja sama toisinpäin :)
 
hiippala
Olen nyt vaan järkyttynyt enkä pysty oikein sanomaan mitään järkevää. Ilmoitin töihin, etten tule hetkeen. En voi uskoa, että meille kävi näin. Juuri saatiin ihana poika ja iloittiin siitä. Ja nyt vaimo on päättänyt "päästää minut menemään", koska tämä avioliitto ei selvästikään merkitse minulle mitään. Ei helvetti.
sä kuulostat just mun mieheltä... josta olen harkinnut eroavani... no pari vuotta ja alkaa olee aika lähellä se että oten ja lähden.

Olen kertonut tämän miehelleni että en jaksa enään katsella sitä kun mikään ei muutu. hän ei vo iväittää rakastavansa, välittävänsä yms jos eikerran mitään pysty tekee sen eteen että suhde ois onnellinenkin!

pitäskö mun elää sellasen kanssa joka selkeesti tekemättömyydellään osoittaa että mun tunteilla ja tarpeilla ei ole väliä? miksi? jos mä voin löytää uuden miehen jonka kanssa asiat on ok. ja mulla on hyvä olla.

turha se on vinkuu tässä vaiheessa,oma moka. vaimos on kuitenkin sulle kertonut mikä mättää ja sä et oo välittänyt sen vertaa että oisit edes yrittäny!
 
Juukuu
Itse ainakin yritin järjestää laatuaikaa sanomalla et nyt mennään yhessä leffaan, mut kuin karmaiseva lopputulos kun mies on kuin pikkupoika ja ei pääse sängystä ylös ajoissa, ei kiinnosta, oma napa tärkein. Itse jaksanut järjestää miehelle spesiaalijoulun synttärit ja muut, itse syntymäpäivänä saanut koskaan edes kakkua saati lahjaa, vaan lahja mentiin ostamaan sitten kun mies jaksoi - yhdessä. Ei siinä enää jaksa itte järjestää yllätyksiä ja muuta ja sit alkaa vaatia toiselta kun ei saa arjessa huomiota jotain spesiaalimpaa... Ja siinä ollaankin sit tuli tulta vastaan ja mikään ei toimi kun toisen mielestä edes 2e tulppaaninippu cittarista oo hyvä juttu vaan turhaa. Kerrankin miehelle käestä pitäen näytin et kato ne kukat ei oo kalliita ja kato niitä saa täältäkin, tuhahti vaan. Kerran turhautumisessani siivosin koko asunnon lattiasta kattoon 12h yötä myöden, laitoin aamupalan miehelle valmiiksi pöytään kun heräsi, ja vasta sitten ilmestyi yksi 2e tulppaanipuska josta olin onnellinen. Mutta se jäi siihen. Sen koommin ei oo kukkia näkynyt joten en jaksa enää tehdä kädet ruvella töitä miehen eteen että huomais että oon muukin kuin kodinkone.

Mutta kuitenkin. Ap, toivottavasti sulla on nyt mennyt tajuntaan kaikki, ja toivottavasti on oikeasti mahdollisuus teidän suhde korjata. Ihmisiä me kuitenkin kaikki ollaan ja en mä sua tässä hauku ollenkaan, mutta siis pienet asiat voi saada toisen onnelliseksi, ja jos on pitänyt toista ehkä hieman itsestäänselvyytenä niin tässä ollaan. Mut toivottavasti asiat korjaantuu.
 
hanki iso laina
Huomenna otat niin suuren lainan/vekselin kun pankista saat kun vaimo jättää eropaperit niin se saa maksaa puolet jos ehdit saada rahet ennen kun eroimoitus vastaanotettu.

Ne naiset ajattelee vain pusipusi ja halihali. Perkele joskus pitää ne lainatkin maksaa.
 
[QUOTE="hmmm";27083119]Ei sen yllätyksen tarvii ollakaan mikään erikoinen, vaan sellainen että toinen huomaa että häntä on ajateltu. Esim. vaikka jos nainen yleensä viikkaa pyykit niin tekeekin sen nyt hänen puolestaan.

Tuskin ap:n vaimokaan mitään hotelliviikonloppua olisi vaatinut (mihin sen 7kk vauvan edes laittaisi) vaan vaikka lasten mentyä nukkumaan juustoja ja lasi viiniä (yhden lasin voi kyllä ottaa kumpikin) ja joku hyvä elokuva videovuokraamosta. Tai kaupasta kimppu ruusuja ja lempisuklaata. Hierontaa hartioille. Lahjakortti vaikka kampaamoon tai kasvoihoitoon.[/QUOTE]

Ja moni mies vastaa tähän tyylillä: "Ei me tykätä juustoista, viini on kallista, leffoja voi kattoa telkkaristakin, kukat on turhia ja suklaata syödään muutenkin. Hieroin kyllä 2 minuuttia viime viikolla ja mitä ihmettä lahjakorteilla tekee."

Ja sitten taas ihmetellään miksei ne naiset tykkää kun vaan rappaa pallejaan sohvalla. Ja kuinka vaikeita ne on, kun ne ei kerro mitä ne haluaa. Pointin perille saaminen on välillä ihan käsittämättömän vaikeaa.

Kai nyt jokainen puolisoaan sen verran tuntee, että osaa tehdä jotakin häntä miellyttävää. Kyllä minä ilahdun jos mies tuo kaupasta suklaapatukan, ja osaa vielä tuoda oikeanlaisenkin. Ystävänpäivänä toi kaikille kunnon cremesydämiä, olin ihan otettu. Olisin hemmetin loukkaantunut jos herkutteluvihjeisiini sanottaisiin, että ne on turhia.
 
  • Tykkää
Reactions: nöppönen
Rikottu koti
Alkuperäinen kirjoittaja TriplaIsä;27082693:
Sääntö numero yksi: Ole läsnä!

Kun esimerkiksi puoliso kysyy mitä huomenna laitettaisiin ruoaksi, on katse syytä nostaa pleikkaripelistä tai netin autofoorumilta puolison suuntaan ja keskustella järkevästi eikä vain murahtaa "emmätiiä" ruutua samalla tapittaen.
Sekin auttaisi että siellä ruudulla tosiaan olisi pleikkaripeli tai autofoorumi, eikä nettiseksitreffipalsta kuten minun miehelläni (oli).
 
"Mai"
[QUOTE="riia";27084242]Uskon, että vaimosi halusi tukea ja kumppanuutta vielä enemmän kuin yllätyksiä. Hän kaipaa irtiottoa ehkä raskaasta arjesta ja toiveet liittyvät sinuun. Itse ratkaisin ongelman niin että en enää toivonut mieheni seuraa ja totuin, että olemme toisillemme kuin huonekalut. Ajattelen, että kun selviän vain omista haasteita ja lasten kasvatuksesta, kodin hoidosta.. Mutta suren kyllä sitä, mitä kuvittelin ja toivoin. Se on kivinen kohtani minussa, iso pettymys ja yksinäisyys. Olisin halunnut iloisen hassuttelevan parisuhteen, että nauttisimme toistemme seurasta..[/QUOTE]

Tämä oli kuin minun kirjoittamani. Meidän iloinen ja hassutteleva parisuhteemme päättyi vauvan syntymään.
 

Yhteistyössä