Vaimon eroilmoitus

Ja vaimosikin ihan varmasti siis ilahtuu, jos oma-aloitteisesti yllättäen teet pihvejä?

Jep, siinäkin on ero tekeekö niitä pihvejä, kun vaimo ehdottaa niiden tekoa vai ehdottaako mies itse tekevänsä pihvit. Nimim. Jäämies vaikuttaa viestiensä perosteella oma-aloitteiselta, mutta ap:n "ei vain jotenkin käynyt mielessä" (vaikka tiesi mitä vaimo haluaa) ei kuulosta oma-aloitteiselta... Ehkä tässä olisi peiliin katsomisen paikka? Olisko sittenkin pitänyt ostaa se suklaalevy joskus kaupasta samalla kun haki sen maitopurkin?

 

Älä ap suotta valele tuhkaa päällesi ja ota palstan kommentteja liian raskaasti. Oma mielipiteeni on se, että parisuhdetta ei kuulu erikseen "hoitaa" tai väkisin järjestää "yllätyksiä". Normaali arki ja sen toimivuus on kaikkein tärkeintä. Muutama viikonloppuretki vuodessa ei pitäisi tuntua missään, jos perusasiat ovat kunnossa. Vaikuttaa, että ap:n puolisolla ei ole itsetunto kunnossa, tai sitten kierroksessa on todellakin toinen mies.

 

Noloa erota, kun mies ei yllätä tai tuo lahjoja. Nyyh!!

 

No nyt sanoista tekoihin, härkää sarvista jne.

Eli jos se vaimo sulle jotain merkkaa ja haluat yhdessä jatkaa niin anna hänelle aikaa, YLLÄTÄ herranen aika vaikkei se niin luonnostaan sulta tuliskaan. Puhukaa, yrittäkää järjestää aikaa yhdessä, menkää pariterapiaan jne.

Turha sitä on kitistä jos ei osoita millään tavalla toiselle välittämistä ja rakkautta, sitä että haluaa olla toisen kanssa, haluaa joskus toteuttaa toisen toiveitakin eli YLLÄTTÄÄ jollain kivalla, pienelläkin asialla. Vauvan ollessa noin pieni, vaimosi tuskin olettaa että lähdette viikoksi kahdestaan johonkin, mutta ehkä yö kahdestaan (jos ei vauva ole enää rinnalla) tai ilta kahden kesken. Kai isovanhemmat voi sen verran tulla apuun tai kummit, enot, tädit tms. ?? Keinoja löytyy jos on haluja!

Elokuviin ja syömään? Vaimolle lahjakortti hierontaan tai kasvohoitoon? Lapset mummolaan/kummeille/sukulaisille ja ilta kahdestaan kotona?

Toki se voi olla myöhäistä. Parisuhteessa kannattaa aina muistaa ettei ikinä mitätöi toista tai toisen toiveita/haaveita/unelmia, toki tämä molemminpuolin. Mutta ilmeisesti sinä olet ollut kutakuinkin tyytyväinen koska olet yllättynyt erosta. Joten sinun on nyt toimittava, mikäli saat vielä mahdollisuuden. Jos et niin ota opiksi vastaisuuden varalle.

 

[QUOTE="Jäämies";27082956]Siivota yllätyksenä koti puhtaaksi? Kuullostaisi, että kodin siivousta harrastetaan taloudessa todella harvoin. Meillä siivoskellaan vähän joka päivä. Ei kovin kummonen ylläri. Ruoka tehdään kuitenkin joka päivä, yhdessä tai yksistään. "Erikoinen" ruoka ei nyt mikään suuri yllätys ole, tuodaan erilaista tarviketta kaupasta.. Olutkaan ei nyt mikään vaativa yllätys ole, jos kaupassa kuitenkin käydään.[/QUOTE]
Niin, ei ne olekaan vaativia yllätyksiä. Jos ruokaa kerran tehdään joka päivä ja toisen herkkuruuat kulkee näppärästi kauppareissulta kotiin, miksi ap sitten ei yllätä vaimoaan vaikka sillä yhteisellä illallisella? Vai se kynttilän sytytyskö se kohtuuton vaatimus oli?

 

Olen pahoillani ap:n puolesta, ja tietysti vaimon myös. Ero kun on aina ero, vaikka sen itse laittaisikin vireillä.

Täältä ap ei kyllä asiallista keskustelua tai rakentavaa palautetta saa. Palstalaisten on helppo syyttää miestä kaikesta ja tuomita hänet pelkän lyhyen kirjoituksen perusteella. Minä en asettuisi kummankaan "puolelle", koska en tiedä kaikkia olosuhteita ja tekijöitä, jotka ovat tilanteeseen vaikuttaneet. Ap:lta kysyisin vain, onko ero vaimosi mielestä ainoa vaihtoehto? Voisiko esim. pariterapiaan tai perheneuvolaan hakeutuminen olla avuksi? Jos te molemmat koette, että rakkautta on vielä jäljellä ja löytyy halua pelastaa suhde, silloin kaikkea ei ole menetetty.

Joka tapauksessa toivon voimia sekä sinulle, ap, että vaimollesi!

 

Niin, ei ne olekaan vaativia yllätyksiä. Jos ruokaa kerran tehdään joka päivä ja toisen herkkuruuat kulkee näppärästi kauppareissulta kotiin, miksi ap sitten ei yllätä vaimoaan vaikka sillä yhteisellä illallisella? Vai se kynttilän sytytyskö se kohtuuton vaatimus oli?

Kynttilän sytytys on minulle ja varmasti monelle muullekin miehelle kohtuuttoman noloa. Miten sitä voisi pokka pitää, kun jotain kynttilöitä olisi pöydällä vaimon tullessa himaan? Ui tsiisus. Safkaa voin laittaa ja kukkapuskaan rahat hassata (nekin tietenkin ihan turhia, mutta jos misu haluaa) ja ehkä voin vielä juottaa känniin viinillä. Sen jälkeen pitää kyllä pipari purnukan kannen sitten aueta tai on turha toisen kerran moista "yllätystä" odottaa. Montaa kertaa en itseäni nolaa.

 

[QUOTE="Take";27083663]Kynttilän sytytys on minulle ja varmasti monelle muullekin miehelle kohtuuttoman noloa. Miten sitä voisi pokka pitää, kun jotain kynttilöitä olisi pöydällä vaimon tullessa himaan? Ui tsiisus. Safkaa voin laittaa ja kukkapuskaan rahat hassata (nekin tietenkin ihan turhia, mutta jos misu haluaa) ja ehkä voin vielä juottaa känniin viinillä. Sen jälkeen pitää kyllä pipari purnukan kannen sitten aueta tai on turha toisen kerran moista "yllätystä" odottaa. Montaa kertaa en itseäni nolaa.[/QUOTE]

No onko se noloa jos vaimo/naisystävä onkin ihan haltioissaan? Ja joskus yllätysten täytyis olla pyyteettömiä - eli ei osoteta liikoja. Ja piparipurkin kannen varmaan saa auki kun jaksaa tarpeeks panostaa esilämmitykseen.

 

Jostain muusta tuon eron pitää johtua kuin yllätyksistä. Ei kukaan ole niin pinnallinen, että haluaa erota jos ei saa lahjoja tms. Mikään ei olisi sen kamalampaa kuin saada yllätys joka ei ole mieluinen ja jonka on järjestänyt yllätyksiä inhoava mies.
Itse inhoan kaikkea typerää, kuten kynttilänvalossa syömistä, kun sähköt on keksitty tai yhteisiä suihkuhetkiä, ahdastahan siellä kaapissa tulee. Tai joku leffa kylki kyljessä.
Aaaaargh...onneksi mieheni ei järjestä mitään tuollaista typerää. Niin enkä muuten arvosta ruusupuskia tms. Paljon mukavampaa on saada halot pinoon tai lumesta luotu piha tai lämmitetty sauna.

 

Itse erosin miehestäni kun mies ei näyttänyt arjessa välittävän. Ja sen takia yritti vaatia jotai spesiaalia, että se korvaisi jotenkin arjen huomioimattomuuden... Jotenki ajatteli et jos sais vaikka miehen yrittämään enemmän ja huomaamaan että myöski pientä vaivaa vaativilla yllätyksillä sais mut onnelliseksi, olisin tyytynyt siihen et olis ollu vaikka synttäreinä spesiaalia. Tai pari kertaa vuodessa. Joku pienkin juttu, prismasta ostettu kukkapuska. Mies aina totesi että kuinka turhaa ja siinä si oltiin ku mulla olo et oon kertonu millä mut saa ilahdutettua ni miehen mielestä se on turhaa. Kaikilla oma makunsa yllätysten suhteen...

 

[QUOTE="vieras";27083734]Jostain muusta tuon eron pitää johtua kuin yllätyksistä. Ei kukaan ole niin pinnallinen, että haluaa erota jos ei saa lahjoja tms. Mikään ei olisi sen kamalampaa kuin saada yllätys joka ei ole mieluinen ja jonka on järjestänyt yllätyksiä inhoava mies.
Itse inhoan kaikkea typerää, kuten kynttilänvalossa syömistä, kun sähköt on keksitty tai yhteisiä suihkuhetkiä, ahdastahan siellä kaapissa tulee. Tai joku leffa kylki kyljessä.
Aaaaargh...onneksi mieheni ei järjestä mitään tuollaista typerää. Niin enkä muuten arvosta ruusupuskia tms. Paljon mukavampaa on saada halot pinoon tai lumesta luotu piha tai lämmitetty sauna.[/QUOTE]

Ei kai se pointti ole, että mitä ne yllätyksen tarkkaan ottaen on. Joku tykkää ruusuista tai kimppasuihkuista, sinä et, mutta nautit kuitenkin jos mies yllättää kolaamalla pihan. Miltä tuntuisi, jos sinä olisit aina se, joka lämmittää saunan, luo lumet tai tekee takkapuut? Mies puuhailisi vain omiaan, mökkeilisi kavereiden kanssa ja sinä hakkaisit halkoja ja vahtisit siinä sivussa pieniä lapsianne saamatta koskaan hengähtää, eikä mitään olisi koskaan sulle valmiina?

En usko että ne yllätykset on ap:n tapauksessa se eron syy, vaan toisen huomioon ottaminen (tai sen puute). Mä en koe tarpeelliseksi että mies järjestäisi mitään erityisiä yllätyksiä, koska hän huomio mua arjen keskellä riittävästi. Mutta jos hän lakkaisi kuukaudeksi huomioimasta mitenkään, olisi niin kiinni omissa jutuissaan etten mä saisi yhtään lapsivapaata jne. niin sen jälkeen olisi ihan paikoillaan vähän isompi huomionosoitus kuin astioiden tiskikoneeseen latominen.

 

[QUOTE="vieras";27083228]Hankitko sinä koskaan miehellesi lahjakorttia kalastusliikkeeseen?[/QUOTE]

En, kun ei harrasta kalastusta. Sen sijaan tarjoan hartiahierontaa ja olen ostanut oikallekin hierojalle lahjakortin pari kertaa, ostan herkkuja kaupasta, teen lempiruokaa, siivoan ennen kuin mies tulee kotiin ym. ym. Mutta siis kyllä munkin mies hemmottelee mua.

 

No me ollaan päätymässä eroon melkein tuosta syystä. Mies pitänyt mua itsestäänselvyytenä vuosikaudet, ei koskaan ryhdistäytynyt ja "kasvanut aikuiseksi", aina sai olla patistamassa päivittäisiin kotitöihin, eikä sitä huomioimista ollut arjessa eikä mitään spesiaaliakaan.Puhua yritin vuosikaudet, että asioihin tulis parannusta, itsekin panostin silloin alkuun tosi paljon, mutta vaikka lupaili yrittävänsä niin mitään ei koskaan tapahtunut. Lopetin lopulta itsekin yrittämästä.

Miehelle mun puheet erosta tulivat shokkina. Hän vain luuli että kaikki on ihan ok ja varmasti menossa parempaanpäin. Kuitenkin kun tätä eroa nyt tehdään, on monesti sitten itkenyt sitä, miten hän olisi valmis yrittämään ja panostamaan jne. jne... Mutta kun se on jo myöhäistä, en enää häntä kunnioita enkä halua.

Ja siihen, onko ap:n vaimolla toinen mies... Tuskinpa vain, kun lapset noin pieniä! Mutta omasta puolestani voin sanoa, että mulla on ja mun mies tietää sen, ja mikä parassta, YMMÄRTÄÄ SEN. Koska häneltä en koskaan saanut sitä huomiota, arvostusta ja panostusta, mitä tältä uudelta saan... Aivan eri maailmoista, lopultakin tunnen että mulla on jotain arvoa. Että näin se vain valitettavasti menee.

 

Pyydä vaimolta että yritätte vielä kerran. Hänellä on nyt ilmeisesti käsitys ettet sinä välitä. Ja kyllä minustakin siltä kuulostaa että miesten kanssa tehdyt mökkireissut ovat tärkeämpiä.
Monesti sitä vaan oppii arvostamaan kun sen menettää..

 

[QUOTE="mies";27083359]Älä ap suotta valele tuhkaa päällesi ja ota palstan kommentteja liian raskaasti. Oma mielipiteeni on se, että parisuhdetta ei kuulu erikseen "hoitaa" tai väkisin järjestää "yllätyksiä". Normaali arki ja sen toimivuus on kaikkein tärkeintä. Muutama viikonloppuretki vuodessa ei pitäisi tuntua missään, jos perusasiat ovat kunnossa. Vaikuttaa, että ap:n puolisolla ei ole itsetunto kunnossa, tai sitten kierroksessa on todellakin toinen mies.[/QUOTE]

Mutta jos se normaali arki ei toimi niin sitten alkaa vaatia niitä yllätyksiä. edes jotain, joka oosoittaisi että mies edes huomaa että vaimo on olemassa eikä luule että sukkakeiju vie likaiset sukat lattialta pyykkikoriin ja palauttaa ne kaappiin puhtaina.

Onko niin vaikeaa vaikka joskus tehdä ruokaa, viikata pyykit, viedä roskat, hieroa vaimon hartioita, sanoa: "olet kaunis ja ihana". Ihan mitä vaan. Ei me naiset ihmeitä pyydetä vaan sitä että meidän panos huomataan.

 

Hetkinen. . . Siis jos vaimo haluaa yhteistä aikaa ja tietää, milloin kipeästi tarvitsee, niin MIKSI NAINEN EI VOI SITÄ JÄRJESTÄÄ? Miksi pitää ruinata ja syytellä onnettomana?

Siinähän parisuhde hoituu yhtäpaljon.

Samaan syssyyn voi silti ihmetellä, miten se tosta jä kiinni koska miehelle ei ole temppu eikä mikään järkätä ylläreitä. Järjestäminen on vain pilkottava ongelmapalasiksi ja ratkaistava ne järjestyksessä kunnes yllätys on valmis. Mutta esim lastenhoitajan palkkaaminen käy vaimoltakin jos puhe pelaa.

 

AP koita vaan kestää. Se on valitettavasti monella naisella niin suuri itsekkyys vallalla näinä päivinä, että jollei vuodesta toiseen ja vuosikymmenestä toiseen HEITÄ jakseta hemmotella ja yllätellä, niin sitten se on ero. Mitään kynnystä ei ole että hajoitettaisiin perhe. Riittävä syy on, että tuli paha mieli kun unohdit syntymäpäiväni. Siitä sitten vaan perhe palasiksi ja mies vaihtoon.

 

Surullista, mutta totta. Usein se ihminen johon on rakastuttu ja jonka kanssa on elämää on alettu yhdessä rakentaa unohdetaan sitten sen arjen keskelle ja unohdetaan, että hän on edelleen se oma persoonansa, jolla on omat tarpeensa. Ei pelkästään äiti tai isä.

 

[QUOTE="ninni";27083660]Olen pahoillani ap:n puolesta, ja tietysti vaimon myös. Ero kun on aina ero, vaikka sen itse laittaisikin vireillä.

Täältä ap ei kyllä asiallista keskustelua tai rakentavaa palautetta saa. Palstalaisten on helppo syyttää miestä kaikesta ja tuomita hänet pelkän lyhyen kirjoituksen perusteella. Minä en asettuisi kummankaan "puolelle", koska en tiedä kaikkia olosuhteita ja tekijöitä, jotka ovat tilanteeseen vaikuttaneet. Ap:lta kysyisin vain, onko ero vaimosi mielestä ainoa vaihtoehto? Voisiko esim. pariterapiaan tai perheneuvolaan hakeutuminen olla avuksi? Jos te molemmat koette, että rakkautta on vielä jäljellä ja löytyy halua pelastaa suhde, silloin kaikkea ei ole menetetty.

Joka tapauksessa toivon voimia sekä sinulle, ap, että vaimollesi![/QUOTE]

Tämä keskustelu on pysynyt harvinaisen asiallisena. On ymmärretty sekä miestä, että naista ja neuvoja asian parantamiseksi on annettu.

 

[QUOTE="vieras";27084029]AP koita vaan kestää. Se on valitettavasti monella naisella niin suuri itsekkyys vallalla näinä päivinä, että jollei vuodesta toiseen ja vuosikymmenestä toiseen HEITÄ jakseta hemmotella ja yllätellä, niin sitten se on ero. Mitään kynnystä ei ole että hajoitettaisiin perhe. Riittävä syy on, että tuli paha mieli kun unohdit syntymäpäiväni. Siitä sitten vaan perhe palasiksi ja mies vaihtoon.[/QUOTE]

Ai miten niin vuosikymmenestä toiseen? Eikös se nyt mennyt niin, että mies ei ollut kertaakaan mitään yllätystä järjestänyt? Tässä on taas sama logiikka kun siinä facebookissa kiertävässä jutussa. Siinä oli jotain tyyliin "jos mies lupaa että hän hoitaa jonkin asian, hän sen myös tekee, siitä ei tarvitse muistuttaa puolen vuoden välein".

 

[QUOTE="mies";27083359]Älä ap suotta valele tuhkaa päällesi ja ota palstan kommentteja liian raskaasti. Oma mielipiteeni on se, että parisuhdetta ei kuulu erikseen "hoitaa" tai väkisin järjestää "yllätyksiä". Normaali arki ja sen toimivuus on kaikkein tärkeintä. Muutama viikonloppuretki vuodessa ei pitäisi tuntua missään, jos perusasiat ovat kunnossa. Vaikuttaa, että ap:n puolisolla ei ole itsetunto kunnossa, tai sitten kierroksessa on todellakin toinen mies.[/QUOTE]

Haha. Odotas vaan, joku päivä itsekin löydät tuon edestäsi.

 

Surullista, mutta totta. Usein se ihminen johon on rakastuttu ja jonka kanssa on elämää on alettu yhdessä rakentaa unohdetaan sitten sen arjen keskelle ja unohdetaan, että hän on edelleen se oma persoonansa, jolla on omat tarpeensa. Ei pelkästään äiti tai isä.

Tai sitten huomaa ettei ko. miestä ole oikeasti olemassakaan.
Onkin vain rakeinen taustakuva koneen näytöllä, mainostauon jälkeisestä kohtauksesta huonossa saippuasarjasta.

 

[QUOTE="hmmm";27083907]
Onko niin vaikeaa vaikka joskus tehdä ruokaa, viikata pyykit, viedä roskat, hieroa vaimon hartioita, sanoa: "olet kaunis ja ihana". Ihan mitä vaan. [/QUOTE]

Eivät nuo ole mitään yllätyksiä, vaan sitä normaalia arkea.

 

Arki. Sitä se on. Tosin, voisiko vaimosi olla väsynyt? Hän on kenties turhautunut siihen, että miehellä on omat menot? Kenties rouva pyörittää koko arjen palettia yksin. Jokainen kaipaa myös omaa aikaa, kokonaisia yöunia ja vaikka valmiiksi keitettyjä kahveja. Ei noiden yllätysten tarvitse kummoisia olla. Ei siihen kynttilöitä& punkkua välttämättä tarvita .

 

Hetkinen. . . Siis jos vaimo haluaa yhteistä aikaa ja tietää, milloin kipeästi tarvitsee, niin MIKSI NAINEN EI VOI SITÄ JÄRJESTÄÄ? Miksi pitää ruinata ja syytellä onnettomana?

Siinähän parisuhde hoituu yhtäpaljon.

Samaan syssyyn voi silti ihmetellä, miten se tosta jä kiinni koska miehelle ei ole temppu eikä mikään järkätä ylläreitä. Järjestäminen on vain pilkottava ongelmapalasiksi ja ratkaistava ne järjestyksessä kunnes yllätys on valmis. Mutta esim lastenhoitajan palkkaaminen käy vaimoltakin jos puhe pelaa.

Mihin sitä miestä tarvitsee jos kaikki pitää kuitenkin tehdä itse?