Parisuhteessa kahdenkeskinen aika, tarvitaanko sitä?

Kai se on jotenkin toivottavaa esittää ulospäin, ettei aikuisilla ole nykyään mitään omia toiveita? Minulle tullut vaikutelma, että lapsimyönteisyys on sitä, että lapsi on kaikki ja muu ei ole mitään. Mie oon sitä vanhaa polvea, jonka mielestä aikuisten pitää saada keskustella loppuun rauhassa, eikä antaa lasten keskeyttää joka puheenvuoroa. Lasten ei pidä aina saada haluamaansa ja aikuisetkin voivat viettää aikaa yhdessä kaksin vailla syyllisyyttä.

Minusta oli turvallista muksuna mennä nukkumaan, kun aikuiset jäivät valvomaan. Enkä saanut traumoja siitä, että kävivät pikkujouluissa tms. kahdestaan.

Laittakaa ne muksut ajoissa nukkumaan, niin joka ilta jää se pari tuntia aikaa jutella lauseet loppuun. Itseäni jotenkin ärsyttää tuo pakonomainen "meidän täytyy ottaa omaa aikaa ihan vain itsellemme" -mantra, jota kaikki tuntuvat nykyisin hokevan.

Tottakai tilanteet ovat erilaisia, samoin kuin ihmiset, mutta näin ollen onkin typerää odottaa, että kaikki tarvitsisivat erityisen "irtioton" lapsista päästäkseen nauttimaan itsestään tai kumppanistaan.
Me kerkesimme mieheni kanssa olla 10 vuotta yhdessä ennen lapsia, ja tuona aikana kerkesimme sadat kerrat käydä ulkona syömässä, kymmenet elokuvat katsomassa, reissata ympäri maailmaa ihan vain kahdestaan. Nyt kun on ihanat pienet lapset, niin ei noista kaipaa mitään, vaan parasta on juuri se lasten kanssa vietetty aika. Etenkin kun tietää, että ei tätä enää montaa vuotta kestä, ja sitten taas voimme viettä ihan niin paljon aikaa kahdestaan kuin vain haluttaa.

 

Juuri tuollaista ahdasmielisyyttä tarkoitan. Jos joku sanoo, että on ihan onnellinen, vaikkei erityisesti ottaisi yhteistä irtiottoa lapsista miehensä kanssa, niin heti ollaan sättimässä, kuinka "se nyt vain ei käy päinsä".
Uskokaa pois emännät, ihmiset nyt vain ovat erilaisia. Kaikki eivät elä samanlaista elämää kuin te.

 

[QUOTE="...";26925292]Juuri tuollaista ahdasmielisyyttä tarkoitan. Jos joku sanoo, että on ihan onnellinen, vaikkei erityisesti ottaisi yhteistä irtiottoa lapsista miehensä kanssa, niin heti ollaan sättimässä, kuinka "se nyt vain ei käy päinsä".
Uskokaa pois emännät, ihmiset nyt vain ovat erilaisia. Kaikki eivät elä samanlaista elämää kuin te.[/QUOTE]

Samat sanat sinulle.

 

[QUOTE="...";26925204]Miksei voi olla onnellisesti yhdessä, myös sen lapsen kanssa???
Onko oikeasti äideille ja iseille se oman lapsen seura niin kaameaa, että lapsen läsnäollessa ei elämästä pysty nauttimaan?[/QUOTE]

No me halutaan joskus harrastaa seksiä ja käydä sellaisissakin ravintoloissa joissa lapsi ei välttämättä viihtyisi. En veisi myöskään oopperaan kolmea alle kouluikäistä. Toki elämästä pystyy nauttimaan vaikka pimeässä komerossa jos on vaan ne rakkaat läheiset vierellä mutta onneksi elämä on niin paljon rikkaampaa ja moniulotteisempaa. Oletko tosissasi noin mustavalkoinen ja lapsellinen että kuvittelet lapsen olevan joku kammottava kivi nilkassa jos vanhemmat haluavat olla joskus kaksin,miehenä ja naisena,aviopuolisoina? Sanoiko joku sulle tässä ketjussa ettei nauti elämästään muuten kuin kaksin miehen kanssa vai onko sulla vaikeuksia ymmärtää lukemaasi?

Tuskin se lapsi sullakaan on kyljessä kiinni kun harrastatte seksiä? Sehän on silloin teidän kahdenkeskistä aikaa,eikö vaan? Eri asia tietysti jos sitä ei tarvitse ollenkaan..

 

[QUOTE="vieras";26925315]No me halutaan joskus harrastaa seksiä ja käydä sellaisissakin ravintoloissa joissa lapsi ei välttämättä viihtyisi. En veisi myöskään oopperaan kolmea alle kouluikäistä. Toki elämästä pystyy nauttimaan vaikka pimeässä komerossa jos on vaan ne rakkaat läheiset vierellä mutta onneksi elämä on niin paljon rikkaampaa ja moniulotteisempaa. Oletko tosissasi noin mustavalkoinen ja lapsellinen että kuvittelet lapsen olevan joku kammottava kivi nilkassa jos vanhemmat haluavat olla joskus kaksin,miehenä ja naisena,aviopuolisoina? Sanoiko joku sulle tässä ketjussa ettei nauti elämästään muuten kuin kaksin miehen kanssa vai onko sulla vaikeuksia ymmärtää lukemaasi?

Tuskin se lapsi sullakaan on kyljessä kiinni kun harrastatte seksiä? Sehän on silloin teidän kahdenkeskistä aikaa,eikö vaan? Eri asia tietysti jos sitä ei tarvitse ollenkaan..[/QUOTE]

Koskeekohan tämä sama sitten muitakin ihmissuhteita vanhempien elämässä? Onko se pois lapsilta JA parisuhteelta jos haluan viettää aikaa ystävien kanssa? Tai yksin?

 

[QUOTE="vieras";26925315]No me halutaan joskus harrastaa seksiä ja käydä sellaisissakin ravintoloissa joissa lapsi ei välttämättä viihtyisi. En veisi myöskään oopperaan kolmea alle kouluikäistä. Toki elämästä pystyy nauttimaan vaikka pimeässä komerossa jos on vaan ne rakkaat läheiset vierellä mutta onneksi elämä on niin paljon rikkaampaa ja moniulotteisempaa. Oletko tosissasi noin mustavalkoinen ja lapsellinen että kuvittelet lapsen olevan joku kammottava kivi nilkassa jos vanhemmat haluavat olla joskus kaksin,miehenä ja naisena,aviopuolisoina? Sanoiko joku sulle tässä ketjussa ettei nauti elämästään muuten kuin kaksin miehen kanssa vai onko sulla vaikeuksia ymmärtää lukemaasi?

Tuskin se lapsi sullakaan on kyljessä kiinni kun harrastatte seksiä? Sehän on silloin teidän kahdenkeskistä aikaa,eikö vaan? Eri asia tietysti jos sitä ei tarvitse ollenkaan..[/QUOTE]

Oletko kuullut sellaisesta, että sen lapsen voi laittaa nukkumaan ennen kun itse menee???
En yhtään ihmettele, että elämänne lapsen kanssa on noin raskasta, jos ette osaa yhtään irtautua siitä lapsikatraasta.

Mitä tulee tuohon elämästä nauttimiseen, niin kyllä aloittaja monen muun kirjoittajan tavoin tässä ketjussa tyrmää tylysti väitteet siitä, etteikö lapsiperhe-elämää voisi viettää nauttien, VAIKKA ei erityisesti ota sitä kahdenkeskistä aikaa kumppanin kanssa esim. ravintolaan mennäkseen.

 

[QUOTE="...";26925267]Laittakaa ne muksut ajoissa nukkumaan, niin joka ilta jää se pari tuntia aikaa jutella lauseet loppuun. Itseäni jotenkin ärsyttää tuo pakonomainen "meidän täytyy ottaa omaa aikaa ihan vain itsellemme" -mantra, jota kaikki tuntuvat nykyisin hokevan.

Tottakai tilanteet ovat erilaisia, samoin kuin ihmiset, mutta näin ollen onkin typerää odottaa, että kaikki tarvitsisivat erityisen "irtioton" lapsista päästäkseen nauttimaan itsestään tai kumppanistaan.
Me kerkesimme mieheni kanssa olla 10 vuotta yhdessä ennen lapsia, ja tuona aikana kerkesimme sadat kerrat käydä ulkona syömässä, kymmenet elokuvat katsomassa, reissata ympäri maailmaa ihan vain kahdestaan. Nyt kun on ihanat pienet lapset, niin ei noista kaipaa mitään, vaan parasta on juuri se lasten kanssa vietetty aika. Etenkin kun tietää, että ei tätä enää montaa vuotta kestä, ja sitten taas voimme viettä ihan niin paljon aikaa kahdestaan kuin vain haluttaa.[/QUOTE]

Hirvee haloo jostain leffassa käymisestä tai ravintolaillallisesta Voi kauheuksien kauheus. Onneks osataan elää normaalia elämää myös perheellisinä,enpä oo ennen kuullut että pizzalla miehen kanssa käyminen vois jättää lapsiin pysyvät traumat. Tosin syöhän ne jotkut istukkansakin..

 

Koskeekohan tämä sama sitten muitakin ihmissuhteita vanhempien elämässä? Onko se pois lapsilta JA parisuhteelta jos haluan viettää aikaa ystävien kanssa? Tai yksin?

No jos tarkkoja ollaan, niin onhan se aika pois lapsilta, jos on jossain muualla.
Itse ainakin olen nykyisellään vaihtanut entiset urheilulajini lenkkeilyyn ja pyöräilyyn, jotta voin harrastaa niitä lasten kanssa. Ja tiedätkö, ei harmita yhtään, päinvastoin. Entistä hauskempaa harrastaa liikuntaa, kun samalla saa nauttia lastensa seurasta

 

[QUOTE="vieras";26925363]Hirvee haloo jostain leffassa käymisestä tai ravintolaillallisesta Voi kauheuksien kauheus. Onneks osataan elää normaalia elämää myös perheellisinä,enpä oo ennen kuullut että pizzalla miehen kanssa käyminen vois jättää lapsiin pysyvät traumat. Tosin syöhän ne jotkut istukkansakin..[/QUOTE]

Se haloo on siitä, että joidenkin naisten on näköjään mahdotonta tajuta, että jotkut vain eivät koe tarvitsevansa järjestää erityisiä irtiottoja lapsistaan. Mielestäni jokainen saa istua vaikka kaikki illat ravintolassa tai leffassa ilman lapsia, mutta soisin, että jos joku ei niin tahdo tehdä, niin hänenkin mielipidettään kunnioitettaisiin.

 

[QUOTE="...";26925368]No jos tarkkoja ollaan, niin onhan se aika pois lapsilta, jos on jossain muualla.
Itse ainakin olen nykyisellään vaihtanut entiset urheilulajini lenkkeilyyn ja pyöräilyyn, jotta voin harrastaa niitä lasten kanssa. Ja tiedätkö, ei harmita yhtään, päinvastoin. Entistä hauskempaa harrastaa liikuntaa, kun samalla saa nauttia lastensa seurasta [/QUOTE]

Minä kun ajattelin harrastaa entisiä juttujani lasten kanssa... jotenkin ajattelen, että lapsi tuli meidän elämäämme, eikä meidän miehen kanssa ihan kaikkea tarvitse jättää hamaan tulevaisuuteen siksi, että harrastus tai yhdessä ulkonasyöminen olisi lapselta pois.

Kun se ei sitä ole.

Ja silti tehdään suurin osa asioista perheenä, ei aika kaksin miehen kanssa sulje sitä pois.

 

Ja onko todella se miehen kanssa kaksistaan olo niin kaameaa ettei hetkeksikään sitä lasta voi turvalliseen hoitoon jättää...Onnea tulevaisuuteen!

No mut eihän kaikilla edes ole sitä turvallista hoitopaikkaa minne lapset saisi siksi aikaa. Ei mustakaan miehen kanssa kaksistaan olo olisi kamalaa, mutta olen niin tottunut tähän etten erityisesti sen ajan perään itke. Vois elämä olla aika kurjaa jos surisin jatkuvasti asiaa mille en mitään voi. Elämästä voi nauttia myös niillä realiteeteilla mitä on

 

[QUOTE="...";26925384]Se haloo on siitä, että joidenkin naisten on näköjään mahdotonta tajuta, että jotkut vain eivät koe tarvitsevansa järjestää erityisiä irtiottoja lapsistaan. Mielestäni jokainen saa istua vaikka kaikki illat ravintolassa tai leffassa ilman lapsia, mutta soisin, että jos joku ei niin tahdo tehdä, niin hänenkin mielipidettään kunnioitettaisiin.[/QUOTE]

Eikö tässä vain vaihdella näkemyksiä ja mielipiteitä, ei sen kummempaa? Ja vähän tarkenneta omalta kohdalta jos tuntuu, että toinen käsittää vähän väärin.

 

Tarvitaan. Edellisessä liitossa sitä ei ollut ja silloinen anoppi osasi taitavasti syyllistää, jos kysyttiin edes lastenhoitoapua tyyliin kerran vuodessa. Että sinä ja sinun menosi, syytti siis minua, ei tietenkään poikaansa. Eikä se liitto sitten kestänytkään...

Mun mielestä vanhemmat on perheen tukipilarit. Jos suhde rakoilee/voi huonosti tai tehdään kaikki lasten ehdoilla, ei se tee hyvää kenellekään. Lastenkin pitää ymmärtää, ettei koko maailma pyöri niiden ympärillä 24/7. Enkä tunne yhtään lasta, joka ei olisi mielellään hoidossa vaikkapa mummilla, jos siellä on turvallista ja kivaa olla. Meillä ainakin lapset suorastaan ruikuttaa välillä yökyläilemään, myöskin 3-vuotias. Se on sitten eri asia ottaako kukaan... Olen järjestänyt siskon perheen kanssa niin, että he hoitavat lapsiamme kun siitä ajoissa sopii ja päinvastoin. Isovanhempiin ei ainakaan meillä voi juurikaan turvata, he on kaikki vielä työelämässä ja omissa harrastuksissa...

 

[QUOTE="...";26925350]Oletko kuullut sellaisesta, että sen lapsen voi laittaa nukkumaan ennen kun itse menee???
En yhtään ihmettele, että elämänne lapsen kanssa on noin raskasta, jos ette osaa yhtään irtautua siitä lapsikatraasta.

Mitä tulee tuohon elämästä nauttimiseen, niin kyllä aloittaja monen muun kirjoittajan tavoin tässä ketjussa tyrmää tylysti väitteet siitä, etteikö lapsiperhe-elämää voisi viettää nauttien, VAIKKA ei erityisesti ota sitä kahdenkeskistä aikaa kumppanin kanssa esim. ravintolaan mennäkseen.[/QUOTE]

Mun mielestä se taas on just toisinpäin. Kukaan ei ole tässä ketjussa sanonut että ei nauti lastensa seurasta tai että ei osaa tehdä mitään jos lapsi on mukana. Isoimmat vänkytykset kyllä on tainneet tulla siitä jos joku,herra paratkoon,on kehdannut myöntää nauttivansa MYÖS kahdenkeskisestä ajasta,siinä normaalin arkielämän rinnalla. Mistä olet saanut päähäsi että muiden arki on jotenkin raskasta? Tai ettei osattaisi irtautua "lapsikatraasta"? Mä kirjoitin tuolla aiemmin jo että mulle ainakin on tosi tärkeitä ne tunnit kahdestaan ennen nukkumaanmenoa mutta se ei sulje pois sitä että en haluaisi joskus liikkua miehen kanssa kaksin myös kodin ulkopuolella. Eli säkin otat kahdenkeskistä aikaa iltaisin miehes kanssa Molemmat olemme siis samaa mieltä että sitä tarvitaan,keston ja muodon päättää jokainen itse.

 

No mutta ei kai kahdenkeskinen aika tarkoita että pitäisi KÄYDÄ jossain? Toki jos tykkää, mut aika vähän ne käytiin ennen lapsiakin, parasta oli aika kahdestaan kotona. En koe että meidän ravintolareissut olisi lasten seurasta menneet pilalle, ja leffassa/teatterissa kävin ennenkin lähinnä kavereiden kanssa. Siitä kotona vietetystä parisuhdeajasta en haluaisi luopua, mutta toistaiseksi meidän kahdenkeskiseksi ajaksi on riittänyt loistavasti se aika kun lapsi nukkuu ja me emme. Sitä aikaa tulee iltaisin 2-3h ja viikonloppuisin päiväuniaikaan yht. 4h eli parikymmentä tuntia viikossa, riittää hyvin Joskus myöhemmin tulee varmasti jätettyä lasta hoitoon, kun sellaiseen mahdollisuus on, mutta en näe mitään syytä miksei me ilman hoitoon jättämistäkin selvittäis.

 

Omalla kohdallani tuossa on vaikuttanut myös se aika mitä lapsiperhe-elämää on vietetty. Siis vauvoista en ole juuri omaa aikaa kaivannut ja jokunen ensimmäinen vuosi meni mukavasti niin että lapset nukahtivat kahdeksalta ja tuo aikuisten oma aika riitti pitkälle, ei kumpikaan olla oltu mitenkään kovia menemään ja lapset saatu sen ikäisinä että kerettiin hyvin nauttimaan vapaudestamme aiemminkin jne.

Nyt on kuitenkin lapsia ollut taloudessa 7,5v ja kieltämättä on jo useamman vuoden kaivannut välillä muutakin. Siis sitä vapautta liikkua kaksin, syödä ulkona, käydä elokuvissa jne. Tehdä välillä aikuisten juttuja.

 

[QUOTE="...";26925368]No jos tarkkoja ollaan, niin onhan se aika pois lapsilta, jos on jossain muualla.
Itse ainakin olen nykyisellään vaihtanut entiset urheilulajini lenkkeilyyn ja pyöräilyyn, jotta voin harrastaa niitä lasten kanssa. Ja tiedätkö, ei harmita yhtään, päinvastoin. Entistä hauskempaa harrastaa liikuntaa, kun samalla saa nauttia lastensa seurasta [/QUOTE]

Me kans pyöräillään koko perheen voimin,käydään uimassa,patikoidaan ja juostaan hidastettuna pellolla hiukset hulmuten ja valkoiset hampaat välkkyen ja jossain takana mieheni heiluttelee kutsuvasti kaurakeksipussia,odottaen punavalkoisella viltillä että pienokaiset kirmaavat silmät loistaen paikalle.

Ja sit mä käyn myös kerran viikossa ohjatussa jumpassa. Ihan yksin (ja vielä nautin siitä). Hyi mua.

 

[QUOTE="vieras";26925410]Mun mielestä se taas on just toisinpäin. Kukaan ei ole tässä ketjussa sanonut että ei nauti lastensa seurasta tai että ei osaa tehdä mitään jos lapsi on mukana. Isoimmat vänkytykset kyllä on tainneet tulla siitä jos joku,herra paratkoon,on kehdannut myöntää nauttivansa MYÖS kahdenkeskisestä ajasta,siinä normaalin arkielämän rinnalla. Mistä olet saanut päähäsi että muiden arki on jotenkin raskasta? Tai ettei osattaisi irtautua "lapsikatraasta"? Mä kirjoitin tuolla aiemmin jo että mulle ainakin on tosi tärkeitä ne tunnit kahdestaan ennen nukkumaanmenoa mutta se ei sulje pois sitä että en haluaisi joskus liikkua miehen kanssa kaksin myös kodin ulkopuolella. Eli säkin otat kahdenkeskistä aikaa iltaisin miehes kanssa Molemmat olemme siis samaa mieltä että sitä tarvitaan,keston ja muodon päättää jokainen itse.[/QUOTE]

Tässä ketjussa, aloitusviestissä (sekä monissa muissa viesteissä) ihmetellään ja aloittajalle jopa todella kumma tunne, kun äidit hiekkalaatikolla selittivät ettei heidän tarvitse kahdestaan käydä miehen kanssa missään. Tätä tässä itse ihmettelen.

 

emmä tiedä tarvitaanko sitä, mutta pirun hauskaa se on
käydä bilettämässä kaveripariskuntien kanssa tai syödä jossain ihanassa ravintolassa rauhassa tai varata liput esim stand up keikolle ja nauraa vatsalihakset kipeeksi

 

tarvitaan! Mun elämäni tärkein ihmissuhde on suhde mieheeni ja sitä haluan vaalia. Nyt kun lapset on pieniä, niin irtiotokin on pieniä, mutta henkireikä. Tälle kesälle on käyty kertaalleen häävimmin syömässä ja toisen kerran yö mökillä. Mummo tuli katsomaan, kun lapset nukahti. Hyvin kerkesi vielä lämmiittää rantasaunan ja uida ja aamulla sai nukkua jopa yli seitsemän

 

Omalla kohdallani tuossa on vaikuttanut myös se aika mitä lapsiperhe-elämää on vietetty. Siis vauvoista en ole juuri omaa aikaa kaivannut ja jokunen ensimmäinen vuosi meni mukavasti niin että lapset nukahtivat kahdeksalta ja tuo aikuisten oma aika riitti pitkälle, ei kumpikaan olla oltu mitenkään kovia menemään ja lapset saatu sen ikäisinä että kerettiin hyvin nauttimaan vapaudestamme aiemminkin jne.

Nyt on kuitenkin lapsia ollut taloudessa 7,5v ja kieltämättä on jo useamman vuoden kaivannut välillä muutakin. Siis sitä vapautta liikkua kaksin, syödä ulkona, käydä elokuvissa jne. Tehdä välillä aikuisten juttuja.

Ei mutku eiks se ollukkaan niin että jos on viis vuotta sitten käyny leffassa niin eihän siellä enää tartte käydä? Kun se on jo niin nähty juttu =)

 

Voi kyllä vain, tarvitaan! Mutta se riippuu sitten siitä pariskunnasta, parisuhteen laadusta ja mahdollisuuksista - joillekin riittää se, että saavat laatuaikaa lasten nukkumaanmenojen jälkeen, joillekin taas se, että poistutaan siitä kotiympäristöstä fyysisesti muualle nauttimaan yhdessäolosta, seurasta ja jostakin toiminnasta.

Parisuhteessa tarvitaan sitä kahdenkeskistä aikaa kuin myös sitä yksinoloaikaakin. Molemmat ajat ovat tärkeitä olemiselle ja jaksamiselle .

 

[QUOTE="...";26925435]Tässä ketjussa, aloitusviestissä (sekä monissa muissa viesteissä) ihmetellään ja aloittajalle jopa todella kumma tunne, kun äidit hiekkalaatikolla selittivät ettei heidän tarvitse kahdestaan käydä miehen kanssa missään. Tätä tässä itse ihmettelen.[/QUOTE]

Okei,no mä kiinnitin huomioni lähinnä tuohon otsikkoon ja ajattelin että ap:n ajatukset koski kahdenkeskistä aikaa yleensä. Tottahan se on että ei välttämättä tarvitse lähteä kotoa viettääkseen aikaa kahdestaan mutta ei mun mielestä pidä syyllistää tai katsoa nenänvartta pitkin niitäkään jotka niin haluavat joskus tehdä.

Tuo että joku on luopunut omista harrastuksistaan ihan sen takia että voi lenkkeillä lapsiensa kanssa..ok,ymmärrän jos tekee pitkää päivää töissä eikä halua enää mennä töiden jälkeen sinne harrastukseen,mutta muuten aika karsealta kuulostaa. Miksi pitäisi kadottaa itsensä kokonaan lasten saamisen myötä? Ei tulis mieleenkään vaatia miestä luopumaan salibandysta tai lopettaa itse ratsastamista 16 vuoden jälkeen ihan vaan siks kun meillä on nyt perhe.

Mun mielestä jokaisella on oikeus tehdä myös niitä omia juttujaan joista tykkää,kohtuuden rajoissa tietenkin. Mitäs sit kun lapset tulee siihen ikään että alkavat harrastaa? Pitääkö lapsen jättää harrastukset väliin ettei mee perheen yhteistä aikaa hukkaan?

 

emmä tiedä tarvitaanko sitä, mutta pirun hauskaa se on
käydä bilettämässä kaveripariskuntien kanssa tai syödä jossain ihanassa ravintolassa rauhassa tai varata liput esim stand up keikolle ja nauraa vatsalihakset kipeeksi

Mitäs kahdenkeskistä aikaa se on, jos kaveriporukalla ollaan liikenteessä?

 

Johtopäätöksiä ei ehkä kannata tehdä kuin omasta elämästään. Se että minä en (tai mieheni) voi olla onnellinen ilman että pääsemme välillä kahdestaan ulos ei automaattisesti tarkoita että mikään parisuhde missään olosuhteissa ei voisi olla onnellinen. Se että minä en tarvitse aikaa yksin tai kaksin ei tarkoita myöskään välttämättä sitä ettei mies sitä tarvitsisi.

En edes ymmärrä sitä miten se kuuluu naapurille kuinka onnellisessa parisuhteessa me olemme, sekin asia kuuluu ehkä vain parisuteen sisäisiin asioihin. Asia on kokonaan toinen jos pyydän apua tai neuvoja parantaa parisuhdetta (ehkä jos kerron avoimesti ongelmista), mutta muuten en ymmärrä miksi neuvoja pitäisi muille jaella. Johtopäätös ja mielepide voi olla se että minä en voisi koskaan toimia noin, mutta ei se että sinun pitää toimia näin.