Parisuhteessa kahdenkeskinen aika, tarvitaanko sitä?

Jotkut kaipaa enemmän, toisille riittää vähempikin. Jos ihan rehellisesti voi sanoa ettei koskaan kaipaa puolisko kanssa kahdenkeskeistä aikaa niin ehkei se suhde sitten ole kovin hyvä.

Tietty on aikoja kuten nuo ihan pikkulapsivuodet jolloin äiti on kovin kiinni lapsessa eikä tunne kaipaavansa muuta. Mutta tuolloinkaan ei ole itsestäänselvää että mies kokisi asian samoin.

 

Mistä te saatte aina lastenvahdit ja katsooko tämä sama lapsenlikka aina montaa lasta sen pari yötä?

Lapset menevät mummille ja tarvittaessa maksan palkkaa muutamalle tuttavalle lasten hoidosta.

Yhteisen ajan ei tarvitse olla pitkä tai ihmeellinen, syömässä/konsertissa/teatterissa vietetty ilta tai ihan vaan päivän shoppailureissukin riittää.
Missään lomalla tai yli yhden yön riennossa emme ole olleet koskaan yhdessä, siis lasten syntymän jälkeen.

 

Mistä te saatte aina lastenvahdit ja katsooko tämä sama lapsenlikka aina montaa lasta sen pari yötä?

Me nyt ihan suoraan sanottuna ollaan pidetty lapsiluku kahdessa (enempää ei haluta) juuri siitäkin syystä ettei kaksi lasta kovin hankalaa ole saada hoitoon kun tukiverkostossa on mummot ja ukit, kummit ja tädit. Olemme siinä mielessä onnellisia. Ylipäätään lapsia kannattanee tehdä siten että heidät jaksaa sitten hoitaa ja lapsimäärä pitää sellaisena että isän ja äidin yön tai kahden poissaolo ei tuota järisyttäviä ongelmia. Titysti eri asia ovat erityislapset.
Mutta kyllähän myös maksullisia lastenhoitajia on saatavilla.
Ja vaikka julma olenkin niin sanon suoraan että kannattaa myös tehdä niitä lapsia silloin kun tietää että on vara joskus vaikka maksaakin hoitajasta. Monet kun sanovat ettei ole varaa jne.

 

Meille yhteistä aikaa on sitten, kun lapsi nukkuu ja me tehdään muutenkin niin paljon yhdessä kaikkea tai harrastetaan paljon ja touhutaan, että ei siinä enää tartte sitä lähdetään-hotelliin-kahdestaan. Ehkä vähän myöhemmmin, mutta nyt meillä ei ole tarvetta. Ei me tehty tommosia ennen lastakaan joten miksi nytkään? Lapsi ei ole rasite meidän suhteessa at all se on vain jatke ja pitää meidät touhukkaimpina kuin ennen

 

Tapaan myös tuttuja jotka perustelevat etteivät saa lapsia hoitoon....tiedän että heille on tarjottu hoito apua mutta eihän niitä kultanuppuja kukaan muu osaa hoitaa, tramatisoituvat loppu elämäkseen jos 2-vuotias on kaksi tuntia äidistä erossa. Voi...voi!

 

Tapaan myös tuttuja jotka perustelevat etteivät saa lapsia hoitoon....tiedän että heille on tarjottu hoito apua mutta eihän niitä kultanuppuja kukaan muu osaa hoitaa, tramatisoituvat loppu elämäkseen jos 2-vuotias on kaksi tuntia äidistä erossa. Voi...voi!

meillä taas on annettu muksut yökylään ja hoitoon jos joku on halunnut ottaa. eipä nuo siitä tramatisoituneet enempää eikä vähempää.

 

Lapset menevät mummille ja tarvittaessa maksan palkkaa muutamalle tuttavalle lasten hoidosta.

Yhteisen ajan ei tarvitse olla pitkä tai ihmeellinen, syömässä/konsertissa/teatterissa vietetty ilta tai ihan vaan päivän shoppailureissukin riittää.
Missään lomalla tai yli yhden yön riennossa emme ole olleet koskaan yhdessä, siis lasten syntymän jälkeen.

Kyl ne pienetkin irtiotot mukeloista kahden kesken on aika iso juttu minun mielestä.

 

Mä olin viime vuoden töissä ja me alettiin käymään lounaalla yhdessä miehen kanssa ainakin pari kertaa viikossa. Oli ihanaa syödä yhdessä ja rauhassa.. No nyt taas äitiyslomalla, niin se niistä lounaista..

 

Meille yhteistä aikaa on sitten, kun lapsi nukkuu ja me tehdään muutenkin niin paljon yhdessä kaikkea tai harrastetaan paljon ja touhutaan, että ei siinä enää tartte sitä lähdetään-hotelliin-kahdestaan. Ehkä vähän myöhemmmin, mutta nyt meillä ei ole tarvetta. Ei me tehty tommosia ennen lastakaan joten miksi nytkään? Lapsi ei ole rasite meidän suhteessa at all se on vain jatke ja pitää meidät touhukkaimpina kuin ennen

Ei varmaan kyse olekaan siitä että lapset ovat rasite joista on päästävä säännöllisesti eroon. On se vaan kuitenkin eri asia olla kahdestaan. Tekin ilmeisesti vietätte kuitenkin aikaa kaksin harrastusten parissa? Ei meillä ainakaan kahden kesken niin konservatiiviset jutut oo että niitä vois lasten läsnäollessa jutella =)

 

Meille yhteistä aikaa on sitten, kun lapsi nukkuu ja me tehdään muutenkin niin paljon yhdessä kaikkea tai harrastetaan paljon ja touhutaan, että ei siinä enää tartte sitä lähdetään-hotelliin-kahdestaan. Ehkä vähän myöhemmmin, mutta nyt meillä ei ole tarvetta. Ei me tehty tommosia ennen lastakaan joten miksi nytkään? Lapsi ei ole rasite meidän suhteessa at all se on vain jatke ja pitää meidät touhukkaimpina kuin ennen

Siis onko lapsi sinusta rasite jos vanhemmat haluavat joskus olla kahdestaan. On sillä lapsella oikeus olla välillä ihan ilman sinuakin...tiedä vaikka hänkin haluaa hengähtää omista vanhemmistaan. Meillä ainakin lapset pyytävät että päästäänkö mummolaan/ukkilaan/kummilaan/serkun luo...

 

Siis onko lapsi sinusta rasite jos vanhemmat haluavat joskus olla kahdestaan. On sillä lapsella oikeus olla välillä ihan ilman sinuakin...tiedä vaikka hänkin haluaa hengähtää omista vanhemmistaan. Meillä ainakin lapset pyytävät että päästäänkö mummolaan/ukkilaan/kummilaan/serkun luo...

Ei en mä tarkoittanut sitä, vaan että meillä (MEILLÄ!) ei ole raskasta kotona että tulisi se tarve lähteä syömään ulos (me ei käydä muutenkaan ulkona syömässä), vaan viihdytään kotona sekä juhlissa lapsi mukana. Mä vietin lapsuuden aina hoidossa, joten nyt haalin sitä että mulla on mahdollisuus olla lapsen kanssa. Ja mä en usko että toi 6kk haluaa "hengähtää" meistä. Oikeus olla ilman mua Voi hyvää päivää.

 

[QUOTE="vieras";26925063]Ei varmaan kyse olekaan siitä että lapset ovat rasite joista on päästävä säännöllisesti eroon. On se vaan kuitenkin eri asia olla kahdestaan. Tekin ilmeisesti vietätte kuitenkin aikaa kaksin harrastusten parissa? Ei meillä ainakaan kahden kesken niin konservatiiviset jutut oo että niitä vois lasten läsnäollessa jutella =)[/QUOTE]

Sanoinkin että kun lapsi menee nukkumaan, nautitaan toisistamme. Harrastetaan omia juttuja ja lapsen kanssa. Ei me ennen lastakaan viihdytty niin paljon yhdessä, kuin nyt lapsen kanssa. Joten enemmänkin tarvitaan aikaa yksin kuin yhdess.

 

Ei en mä tarkoittanut sitä, vaan että meillä (MEILLÄ!) ei ole raskasta kotona että tulisi se tarve lähteä syömään ulos (me ei käydä muutenkaan ulkona syömässä), vaan viihdytään kotona sekä juhlissa lapsi mukana. Mä vietin lapsuuden aina hoidossa, joten nyt haalin sitä että mulla on mahdollisuus olla lapsen kanssa. Ja mä en usko että toi 6kk haluaa "hengähtää" meistä. Oikeus olla ilman mua Voi hyvää päivää.

Ei meilläkään ole raskasta kotona. SILTI ulkonasyöminen kaksistaan miehen kanssa on jotain ihan parasta. Erilaista.

 

Juuri 6kk ikäistä tarkoitinkin hänhän osaa itse pyytää ukkilaan ja mummolaan:kieh: Voi hyvää päivää!!!

 

Ei en mä tarkoittanut sitä, vaan että meillä (MEILLÄ!) ei ole raskasta kotona että tulisi se tarve lähteä syömään ulos (me ei käydä muutenkaan ulkona syömässä), vaan viihdytään kotona sekä juhlissa lapsi mukana. Mä vietin lapsuuden aina hoidossa, joten nyt haalin sitä että mulla on mahdollisuus olla lapsen kanssa. Ja mä en usko että toi 6kk haluaa "hengähtää" meistä. Oikeus olla ilman mua Voi hyvää päivää.

No ei meilläkään ole kotona raskasta mutta halutaan olla joskus myös kahdestaan Pitääkö sun mielestä arjen olla jotenkin raskasta että tulis halu lähteä vaikka leffaan oman miehen kanssa? Meillä on tosin jo isommat lapset,mutta ihan surutta käytiin pizzalla ja joskus lenkillä tai salilla lasten vauva-aikanakin.

 

No mä ainakin olisin tarvinnut sitä kahdenkeskistä aikaa. Nyt tulee ero, koska sitä ei ollut. Ainakin sitten yhteyshuoltajuuden vallitessa molemmilla on "omaa" aikaa... Surullista.

Meillä kyllä eroon on vaikuttaneet muutkin tekijät - tietysti - mutta silti. Jos koko elämä pyörii lasten ympärillä, heidän kanssaan ja heidän ehdoillaan, niin eihän siinä oikeasti parisuhteelle mitään aikaa jää. Etenkin jos lapsia on kaksi tai useampia. Toki, jos lapsi on vasta alle vuoden eikä kovin vaativa tapaus, asia on eri!

Seuraavan kerran kun parisuhteeseen ryhdyn, aion pitää yhteisestä ajasta ja yhteisistä jutuista huolen. Ja seksielämästä. Jälkiviisautta, tiedän, mtta nykyisessä suhteessa näitä ei enää voi korjata.

 

Ei meilläkään ole raskasta kotona. SILTI ulkonasyöminen kaksistaan miehen kanssa on jotain ihan parasta. Erilaista.

Mitähän mä nyt sanoin niin väärin? Me ei olla aikaisemminkaan käyty ulkona syömässä, tehdään kotona paljon ruokaa ja nautitaan siitä, koska meillä on hauskaa kotona rennosti. Mies tekee paljon töitä ja säästetään rahaa, joten keksitään kaikkea muuta tilalle, kuin ulkona tai hotelleissa käynti.
Nyt otan kaiken ilon irti että vietetään aikaa kotona ja yhdessä, koska kohta alkaa taas se arki, että mies tekee töitä ja mä juoksen töissä ja koulussa, eikä silloin nähdä koskaan, sekä lapsi menee päiväkotiin.

Miksi se on nyt niin väärin että me ei haluta lähteä kaksisteen minnekään? Me ollaan onnellisia tällä hetkellä näin.

 

Me otetaan säännöllisesti aikaa kaksin ja myös yksin. On huippukivaa tulla reissusta kotiin, kun se maailman ihanin, rakkain ja komein aviopuoliso odottaa.

Meillä mun äiti ja sen miesystävä hoitavat mukuloita. Luulenpa myös, että hoidon aloitukset jne. on olleet helpompia, kun lapset on pienestä pitäen tottuneet olemaan myös vieraan hoidossa.

Mun äiti oli mulle pienenä loistava äiti ja nyt se on mun lapsille loistava mummo.

 

Mä en puhu teistä tai siitä milloin pitäisi mennä ulos, sanoin vain että ITSELLÄNI ei ole sellainen olo että tarvitsisi keksiä nyt yhtään mitään sen erikoisempaa, kuin mitä meillä on. Meillä on paljon harrastuksia ja touhuttavaa päivän mittaan ja meille se on luksusta, kun ollaan lapsen nukkumaan menon jälkeen kaksisteen sohvalla ja katsostaan elokuvaa ja jutellaan kaikesta taivaan ja maanvälillä. Juodaan valkoviiniä ja syödään itsetehtyä ruokaa.
Se tekee mut onnelliseksi. Tällä hetkellä.

 

En kyllä tunne ketään onnellisessa parisuhteessa jos kahdenkeskistä aikaa ei tarvitsisi jossakin muodossa. Toinen tarvitsee sitä enemmän toinen vähemmän. Jotkut kaipaavat yhteisiä lomia ilman lapsia, toiset järjestävät kahdenkeskiset hetket esim. lasten nukkuessa.

 

Kävin hiekkalaatikolla kyseisen keskustelun ja minulle jäi kyllä todella kumma tunne kun äidit selitti, että ei me tarvita kahdestaan miehen kanssa missään käydä? Siis minusta ollaan lapsistamme vastuussa mutta myös parisuhteestamme. On kait se lastenkin etu että vanhemmat suht onnellisesti yhdessä olisivat...vai?

Miksei voi olla onnellisesti yhdessä, myös sen lapsen kanssa???
Onko oikeasti äideille ja iseille se oman lapsen seura niin kaameaa, että lapsen läsnäollessa ei elämästä pysty nauttimaan?

 

[QUOTE="...";26925204]Miksei voi olla onnellisesti yhdessä, myös sen lapsen kanssa???
Onko oikeasti äideille ja iseille se oman lapsen seura niin kaameaa, että lapsen läsnäollessa ei elämästä pysty nauttimaan?[/QUOTE]

 

kahdenkeskinen aika oli joo todella kortilla kun esikoinen oli pieni, etenkin kun töihin palasin ja kun sitten aloin odottamaan toista, niin mies sitten otti ja lähti, kun me ei koskaan tehdä mitään yhdessä. Itse tosin uskon, että miehelle tuo oli vain pelkkä tekosyy.

 

Mä en puhu teistä tai siitä milloin pitäisi mennä ulos, sanoin vain että ITSELLÄNI ei ole sellainen olo että tarvitsisi keksiä nyt yhtään mitään sen erikoisempaa, kuin mitä meillä on. Meillä on paljon harrastuksia ja touhuttavaa päivän mittaan ja meille se on luksusta, kun ollaan lapsen nukkumaan menon jälkeen kaksisteen sohvalla ja katsostaan elokuvaa ja jutellaan kaikesta taivaan ja maanvälillä. Juodaan valkoviiniä ja syödään itsetehtyä ruokaa.
Se tekee mut onnelliseksi. Tällä hetkellä.

Eli vastaus kysymykseen on KYLLÄ,tarvitset parisuhteessasi myös kahdenkeskistä aikaa. Ehkä toi sun tapa ilmaista asiat sai vaan aikaan sellaisen mielikuvan että pidät itseäs jotenkin muita parempana..? Me tehdään btw ihan samoja juttuja kotona mutta ei se sulje pois sitä etteikö me tykättäis käydä joskus myös kodin ulkopuolella Ei se niin mee että jos käy joskus reissussa tai muuten vaan ulkona että ei osais nauttia ajasta kotona.

 

[QUOTE="...";26925204]Miksei voi olla onnellisesti yhdessä, myös sen lapsen kanssa???
Onko oikeasti äideille ja iseille se oman lapsen seura niin kaameaa, että lapsen läsnäollessa ei elämästä pysty nauttimaan?[/QUOTE]

Ja onko todella se miehen kanssa kaksistaan olo niin kaameaa ettei hetkeksikään sitä lasta voi turvalliseen hoitoon jättää...Onnea tulevaisuuteen!