Parisuhteessa kahdenkeskinen aika, tarvitaanko sitä?

[QUOTE="...";26925350]Oletko kuullut sellaisesta, että sen lapsen voi laittaa nukkumaan ennen kun itse menee???
En yhtään ihmettele, että elämänne lapsen kanssa on noin raskasta, jos ette osaa yhtään irtautua siitä lapsikatraasta.

Mitä tulee tuohon elämästä nauttimiseen, niin kyllä aloittaja monen muun kirjoittajan tavoin tässä ketjussa tyrmää tylysti väitteet siitä, etteikö lapsiperhe-elämää voisi viettää nauttien, VAIKKA ei erityisesti ota sitä kahdenkeskistä aikaa kumppanin kanssa esim. ravintolaan mennäkseen.[/QUOTE]

Helpommin sanottu kuin tehty, meillä esikoinen oli todella hankala nukkumaankävijä, sen kanssa taisteltiin ekat 2 vuotta ja se oli varmaan yksi syistä miksi mies sitten lähti, pelkäsi varmaan, että toisesta lapsesta tulee samanlainen, mutta eipäs tullutkaan. Esikoinen ei nuku vieläkään omassa sängyssä, täytyy nukuttaa ja on todella iltavirkku. Nykyään tosin nukahtaa varsin helposti, mutta vauva-aikana saattoi mennä tuntikin nukuttamiseen ja kun sait lapsen nukahtamaan ja itse istahdit sohvalle, niin 15 minuuttia, niin sängystä kuului huuto. Ainoa keino, millä lapsi nukkui oli se, että sen vieressä nukuttiin. Itse olin noiden nukuttamissessioiden jälkeen itse aivan valmis untenmaille, että yritä siinä nyt sitten viettää kahdenkeskistä aikaa.

Ekat 2 vuotta oli aika rankkaa aikaa, mutta nyt on paljon helpottanut, tosin mieskin on tästä lähtenyt. Nuorempi on sitten aivan toista maata noiden nukkumisten kanssa, se laitetaan sänkyynsä ja siellä se vähän aikaa myllää ja sitten nukkuu, ei tartte nukuttaa.

 

Kyllä voisin kuvitella, että KAIKKI tarvitsevat yhteistä aikaa puolisonsa kanssa. Mutta määrä ja laatu sitten vaihteleekin varmasti kovasti.

Meille riittää se, että voimme perjantai-iltana lasten mentyä nukkumaan käpertyä sohvalle vierekkäin torkkupeiton alle puhumaan syvällisiä. Tai että jonakin lauantai-iltana (lasten mentyä nukkumaan) katamme kynttiläillallisen takkahuoneeseen ja syömme ja juttelemme ihan rauhassa.

Kerran vuodessa miehen veli vaimoineen on ottanut lapset hoitoon viikonlopuksi, jolloin me olemme jääneet sille paikkakunnalle (tai jonnekin lähiseudulle) hotelliin.

Ja meille tämä on riittänyt. Osaamme hoitaa parisuhdettamme myös aivan sen arjen keskellä.
Toki jos sukulaisia olisi omalla asuinpaikkakunnalla, saattaisimme viedä lapsia hoitoon useamminkin. Mutta kun ei ole, niin näinkin pärjätään.

 

Muista en tiedä, mutta kyllä me tarvitaan.

Silloin kun lapset oli pienempiä niin tuntui että sitä tarvi vielä enempi kun nykyään.
Meillä hoito järjestyy yleensä ongelmitta.

 

Meillä on viisi lasta, isoisät kuolleet ja toinen isoäiti 900 km päässä ja toinen 450 km päässä. Mä en saisi miestäni elokuviin tai kuljeskelemaan ikinä ja ravintolatkin tuntuu tylsiltä, kun itse tehty ruoka on yleensä parempaa. Meidän yhteinen juttu on se, kun lähdemme autoajelulle. Lapset pakataan takapenkeille ja vanhemmat nauttivat juttelusta etupenkeillä! Auto on ollut käytössämme vain vähän aikaa, mutta olemme sen suomiin mahdollisuuksiin aivan ihastuneita.

 

kyllä vanhemmat tarvitsevat aikaa myös toisilleen, ilman niitä lapsia. parisuhde ei pysy kunnossa jos toinen omistautuu vain koko ajan lapsilleen, tai vaikka molemmat. joka muuta väittää on väärässä ja huomaa sen kyllä jossain vaiheessa

 

Mä vastaan vain kysymyksen perusteella, vastauksia ketjuun en lukenut; TARVITAAN!!! Parisuhde on se perheen sydän, johon kaikki muu kietoutuu! (Puhun siis vain tilanteesta, jossa on valmiiksi parisuhde; en tarkoita sinkkuja, yksinhuoltajia, leskiä tmv.., vaan siis ihan perus-parisuhdetta, jossa lapsia). Arjen pyöritykseen ja elämiseen menee helposti kaikki aika, ja parisuhde jää kokonaan hoitamatta, jos sille ei erikseen oikein varaa aikaa, ja suunnittele allakasta sopivaa ajankohtaa. Me oomme olleet naimisissa reilut 20 vuotta, ja lapsia 6, ja pitäneet kiinni siitä, että edes kerran/pari vuodessa irrottaudumme kahdestaan johonkin, vuorokaudeksi tai kahdeksi, tai edes illallisen tai leffareissun verran. Ja sen ansiosta, meillä ON edelleen PARIsuhdekin, perhe-elämän lisäksi. Ja uskon, että juuri sen takia, että olemme hoitaneet parisuhdettamme, edelleenkin noita kahdenkesken-viikonloppuja odottaa ihan yhtä innoissaan ja perhosia vatsassa, kuin joskus nuorina, kun ei ollut kuin me 2.

 

Ei tarvita. Tai ehkä tarvittais mutta ei huvita enää. Itse asiassa aika ikävältä tuntuisi jos joutuisi jotain parisuhdeaikaa viettää. Ja ei, ei olla eroamassa, lähelläkään.

 

Jos joku haluaa viettää vapaa-aikaa, niin olisin mielelläni auttamassa lastenhoidossa. Olen lukiolainen luotettava, reipas ja iloinen sekä erittäin lapsirakas. Asun Keuruulla eli Keski-Suomessa. Joten jos kiinnostaa niin ottakaa ihmeessa yhteyttä. Samalla kerron lisää itsestäni.

 

[QUOTE="vieras";26927000]Ei tarvita. Tai ehkä tarvittais mutta ei huvita enää. Itse asiassa aika ikävältä tuntuisi jos joutuisi jotain parisuhdeaikaa viettää. Ja ei, ei olla eroamassa, lähelläkään.[/QUOTE]

:O
Mitä tällainen pariskunta tekee sitten kun lapset ovat isompia eivätkä enää tarvitse niin paljon vanhempiaan ja ovat paljon kavereilla, ym.?
Jos siis ajan viettäminen puolison kanssa tuntuu ikävältä :|

 

Tottakai tarvitaan, jos jotkut hiekkalaatikon vierellä ovat unohtaneet että ovat naisia,eivät ainoastaan äitejä, ei sinun tarvitse samoin alkaa ajattelemaan, todellakaan!