"..."
Laittakaa ne muksut ajoissa nukkumaan, niin joka ilta jää se pari tuntia aikaa jutella lauseet loppuun. Itseäni jotenkin ärsyttää tuo pakonomainen "meidän täytyy ottaa omaa aikaa ihan vain itsellemme" -mantra, jota kaikki tuntuvat nykyisin hokevan.Kai se on jotenkin toivottavaa esittää ulospäin, ettei aikuisilla ole nykyään mitään omia toiveita? Minulle tullut vaikutelma, että lapsimyönteisyys on sitä, että lapsi on kaikki ja muu ei ole mitään. Mie oon sitä vanhaa polvea, jonka mielestä aikuisten pitää saada keskustella loppuun rauhassa, eikä antaa lasten keskeyttää joka puheenvuoroa. Lasten ei pidä aina saada haluamaansa ja aikuisetkin voivat viettää aikaa yhdessä kaksin vailla syyllisyyttä.
Minusta oli turvallista muksuna mennä nukkumaan, kun aikuiset jäivät valvomaan. Enkä saanut traumoja siitä, että kävivät pikkujouluissa tms. kahdestaan.
Tottakai tilanteet ovat erilaisia, samoin kuin ihmiset, mutta näin ollen onkin typerää odottaa, että kaikki tarvitsisivat erityisen "irtioton" lapsista päästäkseen nauttimaan itsestään tai kumppanistaan.
Me kerkesimme mieheni kanssa olla 10 vuotta yhdessä ennen lapsia, ja tuona aikana kerkesimme sadat kerrat käydä ulkona syömässä, kymmenet elokuvat katsomassa, reissata ympäri maailmaa ihan vain kahdestaan. Nyt kun on ihanat pienet lapset, niin ei noista kaipaa mitään, vaan parasta on juuri se lasten kanssa vietetty aika. Etenkin kun tietää, että ei tätä enää montaa vuotta kestä, ja sitten taas voimme viettä ihan niin paljon aikaa kahdestaan kuin vain haluttaa.