No hoh hoh. Jos on naimisissa, ja oikeasti pitää sitä suhdetta maailman parhaana. Sitten jossain sattuukin törmäämään ihmiseen, joka vaan vie jalat alta (siis kai parisuhteessa olevat saa kulkea ihmisten ilmoilla ja jopa jutellakin muiden ihmisten kanssa) niin, miten siinä voisi olla rakastumatta ennen eroa? :O Kun vaan rakastuu. Ehkei se rakastuminen ole tahdon asia?
Enkä ymmärrä tuota sinkkunaolemis-juttuakaan. Jos rakastuu, niin miksi pitää väkisin olla sinkkuna joku kaikkien mielestä säädyllinen aika (mikähän se sitten olisikaan?) ennen kuin saa heittäytyä yhteen sen rakastamansa ihmisen kanssa?
Tosiaan se ihastuminen ja rakastuminen voi alkaa niin salakavalasti, ihan kaveruudesta. Tällöinhän pitäisi varmuuden vuoksi erota kumppanistaan heti, jos aikoo koskaan kenenkään muun kanssa edes jutella, kun eihän sitä tiedä, jos siitä sattuukin joskus jotain suurempaa syntymään.
Kahdessa suhteessa roikkuminen (ellei satu olemaan osapuolten tietoinen hyväksytty valinta) taas ei minustakaan ole ok. Ei sänkyyn hyppääminen sen uuden kanssa ennen kuin se edellinen suhde on päätetty. Sen verran ihminen pystynee odottamaan, vaikkei rakastumista voisikaan estää.