tuli toisesta ketjusta mieleen.. luunapeista & tukistamisesta

Mutta sehän riippuu ihan lapsesta, millä keinoilla hänen kanssaan pärjää. Toki kasvattajastakin, mutta paljon enemmän lapsen luonteesta.

Minäkin pärjäsin esikoiseni kanssa aivan loistavasti kaikilla hienoilla kasvatuksellisilla keinoilla. Onneksi sitten tulivat nämä jälkimmäiset, jotka pudottivat minut sieltä valtaistuimeltani, jolta oli niin helppo arvostella toisia... Nykyään en enää oikein uskalla sanoa juuta enkä jaata näihin keskusteluihin. Elämä opettaa, jos ei muuta, niin olemaan välillä hiljaa.

Ahaa. Tytsillä ei ole lapsia ja minulla on helpot lapset. Emme siis voi osallistua keskusteluun

 

Taisi puhua itsensä pussiin nyt!

Luulen kanssa, että nyt olisi parempi olla ihan hiljaa tämän tekstin jälkeen!
Voi luoja!

Tällä palstalla kukaan ei näemmä osaa lukea. Oletteko joskus haukkuneet jotain ihmistä ja pyytäneet anteeksi? HAA, haukkuminen on siis mielestänne oikein, jos sitä pyytää anteeksi? Pitääkö olla täydellinen ja virheetön, jotta voi ottaa kantaa siihen, mikä on oikein/väärin?

 

No miten se nollatoleranssi on mahdollista sellaisille, jotka eivät tiedä omia rajojaan, mutta mahdotonta kaikille muille?

En osaa ottaa tuohon kantaa, kun itse en ole vielä joutunut lastani tukistamaan tai muutenkaan fyysisesti kurittamaan. Toivottavasti en koskaan joudukaan.

 

No ei välttämättä, mutta miksi ruumiillista kuritusta pitää käyttää, jos ilmankin voisi tulla toimeen? Ja jos ihan yleismaailmallisesti on vallalla käsitys, että toiselle ei saa tahallaan turhaan tehdä kipeää ja tätä yritetään lapsellekin jotenkin opettaa. Mielestäni siinä ei ole mitään järkeä.

Entä jos joku mamma ei tule toimeen? Vaikka en kannata ruumiillista kurittamista, se on mielestäni kuitenki pienempi paha, kuin nostaa kädet ilmaan ja todeta, että lapsi sai yliotteen.

 

Mutta kun sitä nimenomaan ei käytetä jos muuetnkin tulee toimeen. Vaan vasta siiten saatan napsasta sormille kun kiellot, harhautukset yms. Ei toimi ja se lapsi yhä edelleen renkkaa ovea, läpsii veljeään, repii koiraa, hakkaa telkkaria tai mitä se nyt milloinkin on. Lähes aina, kielto auttaa tai sitten harhautus, mutta ei aina.
Ehkä mun lapset sitten on tavallista kovapäisempiä kun sille päälle sattuvat, en tiedä.

Lasta ei voi siis vain kantaa tilanteesta pois?

 

Ihanko totta olette sitä mieltä, että jos joku vanhempi on joskus sortunut tukistamaan lastaan, pitäisi tämän vanhemman sen jälkeen hyväksyä ko. toiminta? :O Mitä ihmeellistä siinä on, että pyytää anteeksi tekoaan, ottaa siitä opikseen eikä enää tulevaisuudessa toimi niin? Pitäisikö siis kaikki väärä toiminta hyväksyä sillä verukkeella, että kaikki tekevät joskus virheitä? Haukkuminen on hyvä juttu, koska kukaan ihminen ei onnistu elämänsä aikana olemaan haukkumatta ketään?

 

Ahaa. Tytsillä ei ole lapsia ja minulla on helpot lapset. Emme siis voi osallistua keskusteluun

Minä kerroin vain oman kokemukseni. Mutta jos haluat, voit toki tehdä siitä jotain johtopäätöksiä.

 

Ihanko totta olette sitä mieltä, että jos joku vanhempi on joskus sortunut tukistamaan lastaan, pitäisi tämän vanhemman sen jälkeen hyväksyä ko. toiminta? :O Mitä ihmeellistä siinä on, että pyytää anteeksi tekoaan, ottaa siitä opikseen eikä enää tulevaisuudessa toimi niin? Pitäisikö siis kaikki väärä toiminta hyväksyä sillä verukkeella, että kaikki tekevät joskus virheitä? Haukkuminen on hyvä juttu, koska kukaan ihminen ei onnistu elämänsä aikana olemaan haukkumatta ketään?

Itsehän haukuit juuri meidät kaikki selkärangattomaksi, paitsi vanhempasi...

 

Entä jos joku mamma ei tule toimeen? Vaikka en kannata ruumiillista kurittamista, se on mielestäni kuitenki pienempi paha, kuin nostaa kädet ilmaan ja todeta, että lapsi sai yliotteen.

No tuolle tielle lähteminen on mielestäni vähän riskaabelia. Ainahan voi sanoa, että pakko oli lyödä, kun ei muu auttanut.

 

No miten se nollatoleranssi on mahdollista sellaisille, jotka eivät tiedä omia rajojaan, mutta mahdotonta kaikille muille?

No oikeesti mä olen sitä mieltä, että jos sulla kytee epäilys siitä että voisit satuttaa lastasi, niin silloin henkilön pitäisi hakea apua.
Ei se ole mahdotonta Kaikille muille, johan täällä moni on sanonut että ei ole.

Haluisinkin oikeastaan vinkkejä niiltä että kuinka toimivat silloin kun mikään ei auta, ei kiellot, jäähyt tms. mitä te silloin teette?

 

Päteekö tämä myös muihin ihmissuhteisiin kuin vanhempi-lapsisuhteeseen? Saako muitakin ihmisiä "kurittaa fyysisesti" vaan ihan vähän, silleen nätisti? Että naapuri ei palauttanut ruohonleikkuria ajoissa, niin saa tukistaa, mut ei lyödä?

Jos ei, niin miksi?

Nollatoleranssi on just tän kaltasia tyhmiä ihmisiä varten jotka ei oikeesti osaa maalaisjärjellä vetää sitä rajaa ilman lakipykäliä. Sä et oo vastuussa naapurin setän kasvatuksesta mutta oman lapsen kasvatuksesta kyllä.

 

Siis ihan oikeasti tällaisista annetaan luunappeja? :O Ei ole tullut mieleen laittaa virkkuukoukkua piiloon?

Koti kuitenkin on koti eikä laitos. Mitä lapsi oppii, jos kaikki laitetaan piiloon? Itse olen tehnyt kotimme kohtalaisen turvalliseksi, jotta ei tarvitsisi olla kokoajan kieltelemässä, mutta siitäkin olen saanut vallitusta eli lapsen pitäisi oppia mihin saa koskea ja mihin ei ilman, että kaikki laitetaan lapselta piiloon.

Joo ja noi oli vain äkkiseltään mieleen tulleita esimerkkejä ei tilanteita omasta elämästäni.

 

No oikeesti mä olen sitä mieltä, että jos sulla kytee epäilys siitä että voisit satuttaa lastasi, niin silloin henkilön pitäisi hakea apua.
Ei se ole mahdotonta Kaikille muille, johan täällä moni on sanonut että ei ole.

Haluisinkin oikeastaan vinkkejä niiltä että kuinka toimivat silloin kun mikään ei auta, ei kiellot, jäähyt tms. mitä te silloin teette?

Soittaa varmaan tytsin vanhemmille...

 

No tuolle tielle lähteminen on mielestäni vähän riskaabelia. Ainahan voi sanoa, että pakko oli lyödä, kun ei muu auttanut.

Näin on ja siksi en puollakaan ruumiillista kurittamista.

 

No oikeesti mä olen sitä mieltä, että jos sulla kytee epäilys siitä että voisit satuttaa lastasi, niin silloin henkilön pitäisi hakea apua.
Ei se ole mahdotonta Kaikille muille, johan täällä moni on sanonut että ei ole.

Haluisinkin oikeastaan vinkkejä niiltä että kuinka toimivat silloin kun mikään ei auta, ei kiellot, jäähyt tms. mitä te silloin teette?

No sitten vaikka pidetään kiinni. Ei kai tukkapöllykään ihan täysin aukoton ole.

 

Lasta ei voi siis vain kantaa tilanteesta pois?

Viedä lapsi häkkiin vai lähteä itse lapsen kanssa ja jättää loput yksin?

 

[QUOTE="Vieras";26872244]... Ja ihmiset joilla ei ole lapsia, voivat jättää mielestäni kommentoimatta asiaan joka koskee lastenkasvatusta arjessa.[/QUOTE]

Tähän sopii vastapainoksi sellainen kommentti, ettei lapsia kannata hankkia ollenkaan, jos niitä ei kykene kasvattamaan ilman jatkuvaa fyysistä kurittamista. Jokainen lapsi ansaitsee kypsät vanhemmat, jotka pyrkivät käyttämään rakentavia kasvatuskeinoja. Enkä tällä kommentilla yritä heittää kiviä niiden päälle, jotka joskus ovat väsyneenä, hermostuneena tms. sortuneet lastaan tukistamaan tms. mutta silloin mennään jo pahasti metsään, jos tukistamisesta, läpsimisestä tms. tulee vanhempien silmissä hyväksyttävä kasvatuskeino, jota jatkuvasti ja tietoisesti käytetään.

 

Koti kuitenkin on koti eikä laitos. Mitä lapsi oppii, jos kaikki laitetaan piiloon? Itse olen tehnyt kotimme kohtalaisen turvalliseksi, jotta ei tarvitsisi olla kokoajan kieltelemässä, mutta siitäkin olen saanut vallitusta eli lapsen pitäisi oppia mihin saa koskea ja mihin ei ilman, että kaikki laitetaan lapselta piiloon.

Joo ja noi oli vain äkkiseltään mieleen tulleita esimerkkejä ei tilanteita omasta elämästäni.

No noista esimerkeistäsi tuli ensimmäisenä mieleen, ettei lasta oikein vahdita. Jos tosiaan lapsi on jatkuvasti työntämässä banaania videolaitteeseen tai virkkuukoukkua töpseliin, niin kyllä jossain muualla mättää, kuin lapsen tottelemattomuudessa.

 

Viedä lapsi häkkiin vai lähteä itse lapsen kanssa ja jättää loput yksin?

Miksi pitää lähteä? Etkö pysty siirtymään paria metriä lapsen kanssa?

 

Lasta ei voi siis vain kantaa tilanteesta pois?

Sunko lapset ei palaa tekemään sitä asiaa? Tai kiukuspäissään aloita uutta. Mun lapset kun nimenomaa tekee kiellettyjä asioita, koska ne on kiellettyjä. Katsovat mua ja virnuilevat, jos vien pois joko raivari tai sitten hurjan hauska leikki. Jota jatketaan heti kun tilanne sallii, eli mennään painelemaan nappeja, minä kiellän ja kiellän ja lähden hakemaan lasta pois, niin lapsi pinkoo karkuun ja kikattaa.
Todella tehokasta.
Se raivari on ihan jees, en pelkää lasteni raivonpuuskia, siihen ei nyt kannata takertua.

 

Tähän sopii vastapainoksi sellainen kommentti, ettei lapsia kannata hankkia ollenkaan, jos niitä ei kykene kasvattamaan ilman jatkuvaa fyysistä kurittamista. Jokainen lapsi ansaitsee kypsät vanhemmat, jotka pyrkivät käyttämään rakentavia kasvatuskeinoja. Enkä tällä kommentilla yritä heittää kiviä niiden päälle, jotka joskus ovat väsyneenä, hermostuneena tms. sortuneet lastaan tukistamaan tms. mutta silloin mennään jo pahasti metsään, jos tukistamisesta, läpsimisestä tms. tulee vanhempien silmissä hyväksyttävä kasvatuskeino, jota jatkuvasti ja tietoisesti käytetään.

Voi että kun mua korpee tuo Jatkuva, kun kukaan ei ole puhunut käyttävänsä jatkuvasti mitään noista keinoista.

 

Viedä lapsi häkkiin vai lähteä itse lapsen kanssa ja jättää loput yksin?

Mietin ihan samaa. Meillä on 3-v, 2-v ja 1-v kaksoset. Jos roudauslinjalle lähdetään, niin meille pitää hankkia roudari.

Koti pitää olla koti, ei mikään kanala, jossa kaikki on orrella. Lapsen pitää oppia, että joka paikkaan ei kosketa. Miten noiden kanssa muuten vaikkapa kyläilet? Roudarin kanssa?

Mieli on tehnyt heittää nuo ikkunasta ulos, mutta olen malttanut laskea riittävän moneen, kasannut itseni ja taas jaksanut. Mutta niskavilloista nappaan, jos tarve vaatii. Enkä koe minkäänlaista syyllisyyttä siihen.

 

No sitten vaikka pidetään kiinni. Ei kai tukkapöllykään ihan täysin aukoton ole.

Ja sekö ei lasta satuta? Sekö ei riko lapsen Koskemattomuutta että väkisin pitää kiinni?
Ja en muuten ikinä ole tukistanut lapsiani, nappassut sormille joskus. Mun mielestä niissäkin on ero. Tukistaminen on taas astetta " rankempi" juttu.
Tässä kato voi just niitä omia " voimiaan" rajata.

 

Harvassa paikassa kukaan aikuinen on näiden lasten kanssa 24/7 tehden myös muitakin kotihommia kuin hoitaa lapsia. Näissä paikoissa keskitytään ainoastaan lasten hoitoon ja he ovat ammattilaisia siinä. On myös niin, että väsyneenä sitä ei ole hoksottimet aina kohdilllaan ja liian myöhään huomaa lapsen joutuneen vaaralliseen paikkaan (mitä kotona ja vanhempien kanssa kulkiessa on enemmän kuin laitoksissa) ja silloin helpommin joutuu tilanteisiin, joissa omat keinot käyvät vähiin.

Niin, omat keinot käyvät vähiin. Tuo ei oikeastaan ole mikään selitys sille, miksi fyysinen kuritus olisi _sallittua_. Vanhemmat tekevät virheitä ja se on inhimillistä, muttei se mielestäni tarkoita, etteikö edes olisi syytä pyrkiä rakentaviin kasvatuskeinoihin. Eihän kukaan sano täällä niinkään, että lapsen haukkuminen on ihan okei vaikka varmasti suurin osa vanhemmista on joskus väsyneenä ja vihaisena haukkunut lastaan. Vaarallista ajatella, etteikö vanhempien tarvitsisi edes pyrkiä kasvatukseen, joka ei sisällä fyysistä kuritusta. Siihenhän ei tarvitsisi pyrkiä, jos tuo nähtäisiin ihan hyväksyttävänä.

 

Sunko lapset ei palaa tekemään sitä asiaa? Tai kiukuspäissään aloita uutta. Mun lapset kun nimenomaa tekee kiellettyjä asioita, koska ne on kiellettyjä. Katsovat mua ja virnuilevat, jos vien pois joko raivari tai sitten hurjan hauska leikki. Jota jatketaan heti kun tilanne sallii, eli mennään painelemaan nappeja, minä kiellän ja kiellän ja lähden hakemaan lasta pois, niin lapsi pinkoo karkuun ja kikattaa.
Todella tehokasta.
Se raivari on ihan jees, en pelkää lasteni raivonpuuskia, siihen ei nyt kannata takertua.

No eivät kyllä virnuile eivätkä kikata, tuohan kuulostaa aika kamalalta. Ja se läppäyskö lopettaa tämän kerrasta?