tuli toisesta ketjusta mieleen.. luunapeista & tukistamisesta

  • Viestiketjun aloittaja "Lily"
  • Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";26873195]Jos tenava kymmenennen kerran vielä kielloista huolimatta palaa rikospaikalle jatkamaan, niin kyllä. Mutta ehkä on helpompi sanoa, että ei saa, koska en tunne riittävän hyvin hoitajia ja heidän paineensietokykyään. Nippaisu, niskavilloista muistutus yms... niitäkin on moneen lähtöön. On eri asia muistuttaa, kuin raivona kostaa tms.[/QUOTE]

Eli mitä heidän pitäisi tehdä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;26873089:
Miten hoidossa sitten toimitaan? Tukkapöllyillä?

Suoraansanottuna en tiedä. Sen tiedän että esim. poikani ensimmäisenä pk vuotena 3 vuotiaana, oli nukkarissa aina toinen aikuinen pitämässä häntä sängyssä. Muutenkin päiväkodissa oli aina 2 tai 3 hoitajaa 14 lasta kohden, joten oli aina yksi, joka pystyi pitämään poikaa aloillaan, jos sille päälle sattui. Tyttö onneksi on hoidossa vähän veljeään kiltimpi.
 
"vieras"
Pieni taapero tai leikki-ikäinen ei todellakaan ansaitse fyysistä kuritusta siksi, ettei osaa toimia oikein tai hallitse käytöstään. Voi poistaa tilanteesta, keksiä muuta tekemistä, pitää kiinni (jos yrittää satuttaa muita tms.) tai vaikka mitä. Se fyysinen kuritus ei ole ikinä ainoa mahdollinen keino. Miten voi pärjätä vanhemman lapsen kanssa, jos niin pieneen jo joutuu käyttämään fyysistä kuritusta? Ei se lapsi ymmärrä, miksi hänelle tehdään niin.
Mä peesailen tätä. Jos ei tosiaan pärjää pikkulapsen kanssa niin entä sitten isomman? Jotenkin kuulostaa oudolta että vanhempi kokee pienen lapsen käytöksen vittuiluna ja tahallaan ärsyttämisenä. Minkähän ikäisestä lapsesta on kyse? 2v? 3v? Jos lapsi työntää legoja videonauhuriin ja nauraa päälle niin legot pois. Suuttumuksenkin saa tuoda esille,siis niin että lapsi tajuaa vanhemman olevan kyrsiintynyt jostain teosta mutta luunappien nasauttelu on vähän hölmön hommaa. Jos se lapsi naureskelee vielä niidenkin jälkeen niin mitäs sit? Remmillä persiille? Niin pitkälle mennään että nauru loppuu itkuun vai miten?

Ei aikuisen pidä provosoitua uhmaikäisen taaperon tempuista niin paljoa että tekee mieli käydä kiinni.
 
"mom"
Kyllä minulla on riittävästi auktoriteettia lapsiini, että uskovat ilman fyysistä koskemista.

Ja uskovat kyllä päiväkodissa ne ihan kaikkein villeimmätkin tapaukset. Tosin tiedän, että mulla on ilmeisesti ihan luojan luomaa auktoriteettiä. Tuntisin itseni jotenkin säälittäväksi, jos en osaisi kasvattaa ilman luunappeja ja tukistamista.
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;26873200:
Itsehän vastasit jo kysymykseesi, eli lopettaahan ne kyllä joskus. Eikä sitä lasta tarvitse koko aikaa kiinni pitää, kunhan katsoo ettei satuta ketään tai mene tekemään pahojaan.
Minä olen istunut lapsen päällä, joka hajotti kahdeksasta autosta ikkunat pesäpallomailalla, sekä kotinsa 3 ikkunaa ja oven. Veikkaan, että ei olis puhumalla pysähtynyt. Lapsia on erilaisia.

Menen nukkumaan, tämä on hassu väittely. Ihan kuin ihmiset puhuisivat eri asioista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;26873188:
No niin, siinä tapauksessa ihmettelen sitä samaa kuin tytsi. Miksi pitää mainostaa näiden keinojen olevan ok, jos sinullakin ne liittyvät tilanteisiin, joissa koet olevasi jaksamisen äärirajoilla. Kyllä minäkin karjun lapsilleni, mutta en todellakaan sanoisi, että se ei ole ikävää ja lapsille haitallista.
Mutta edelleen se on lasta kohtaan parempi, kuin että nostaa kädet ilmaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;26873200:
Itsehän vastasit jo kysymykseesi, eli lopettaahan ne kyllä joskus. Eikä sitä lasta tarvitse koko aikaa kiinni pitää, kunhan katsoo ettei satuta ketään tai mene tekemään pahojaan.
Minä en kysynyt, lopettaako vai ei. Muistaakseni sanoit, että lapsi oppii, ettei satu, jos ei rimpuile. Sitä kysyin, että oppiiko oikeasti. Minä en nimittäin siihen oikein usko. Osa lapsista hoksaa sen hyvinkin äkkiä, toiset taas sekoavat tyystin siitä, että heistä pidellään kiinni ja rimpuilevat apinan raivolla niin kauan, että suunnilleen pökertyvät. Ja jos päästää irti, säntäävät saman tien vahingoittamaan jotakuta. Ja lapseen varmasti sattuu koko kiinnipitämisen ajan. Pökertymispisteeseen päästyään eivät enää satuta ketään, koska eivät kykene.

Miten kenties tuntitolkulla jatkuva kiinnipitäminen (joka sattuu lapseen) voi olla oikeampaa kuin sekunnin murto-osan kestävä pieni läpsäisy, joka lopettaisi koko homman saman tien?

En tiedä. En todellakaan tiedä.
 
  • Tykkää
Reactions: Goddes Hera
[QUOTE="vieras";26873236]Minä olen istunut lapsen päällä, joka hajotti kahdeksasta autosta ikkunat pesäpallomailalla, sekä kotinsa 3 ikkunaa ja oven. Veikkaan, että ei olis puhumalla pysähtynyt. Lapsia on erilaisia.

Menen nukkumaan, tämä on hassu väittely. Ihan kuin ihmiset puhuisivat eri asioista.[/QUOTE]

No olisiko pysähtynyt luunapilla tai tukistamisella?
 
[QUOTE="mom";26873233]Kyllä minulla on riittävästi auktoriteettia lapsiini, että uskovat ilman fyysistä koskemista.

[/QUOTE]


Onneksi fyysinen koskettaminen on useammin kuitenkin lempeää eli esim. lääkäriin kieltäytyvä lapsi tulee sisään ilman tukkapöllyjä, kun vaan fyysisesti hänet nostaa tuolista ja kädestä kiinnipitämällä ohjaa sisään.
 
"vieras"
Edelleenkään en koe sormille napautusta " fyysisenä kurituksena", koska se ei edes satu. Ja toivon että kasvatan lapseni sen verran hyvin, että vanhempina kun ymmärtävät paremmin, riittää puhe.
Ja kyllä meidän lapset tasan ovat ymmärtäneet jo vuoden vanhoina, milloin ovat tekemässä pahojaan ja ymmärtäneet myös kiellot.
Mä oikeesti ihmettelen että miten niin eivät muka ymmärtäisi. Väitätkö että meidän 1v 4 kk vanha kuopus, ei tiedä että television nappeja ei saa painella. Vaikka menee sinne tarkoituksella, tarkistaa että huomaan, virnistää ja tekee kuitenkin ja juoksee sitten karkuun. Tai painaa niitä nappeja, pyörittää päätään ja sanoo " eiei" ja tekee kuitenkin.
Osaahan se jo vastata " ei tai kyllä" kun siltä kysyy haluaako vaikka maitoa.
Mulla on vissiin järkyttävän viisaat lapset, ehkäpä siinä onkin syy niiden ajoittaiseen kovapäisyyteen, ovat niin viisaita että haluavat haastaa vanhempansa.
Ja sä otat haasteen vastaan,annat itsesi provosoitua ja haluat antaa samalla mitalla takaisin? Taistelu 1-vuotiaan kanssa,jeejee. Ehkä lapsi tietää että saa sun huomion tekemällä noin. Miten vaikeaa se lapsen siirtäminen pois kielletystä paikasta voi olla? Nostat sen pois siitä ja viet tekemään muita juttuja. Mun viisailla lapsilla on ilmeisesti myös viisas äiti kun ei tartte nipsiä eikä napsia,keksin kylllä muutakin kuin jonkun läpäytyksen johon ei paljon aivokapasiteettia vaadita.
 
Minä en kysynyt, lopettaako vai ei. Muistaakseni sanoit, että lapsi oppii, ettei satu, jos ei rimpuile. Sitä kysyin, että oppiiko oikeasti. Minä en nimittäin siihen oikein usko. Osa lapsista hoksaa sen hyvinkin äkkiä, toiset taas sekoavat tyystin siitä, että heistä pidellään kiinni ja rimpuilevat apinan raivolla niin kauan, että suunnilleen pökertyvät. Ja jos päästää irti, säntäävät saman tien vahingoittamaan jotakuta. Ja lapseen varmasti sattuu koko kiinnipitämisen ajan. Pökertymispisteeseen päästyään eivät enää satuta ketään, koska eivät kykene.

Miten kenties tuntitolkulla jatkuva kiinnipitäminen (joka sattuu lapseen) voi olla oikeampaa kuin sekunnin murto-osan kestävä pieni läpsäisy, joka lopettaisi koko homman saman tien?

En tiedä. En todellakaan tiedä.
Sinä kysyit, mitä jos ei lopeta johon itse myös vastasit, että lopettaahan se lapsi joskus. Yhtä hyvin minä voisin kysyä, mitä jos se lapsi ei lopeta siihen läpsäisyyn.

Miten minun on jotenkin vaikea nyt kuvitella, että lapsi, joka on valmis rimpuilemaan tuntitolkulla vaikka se sattuu, pysähtyisi yhteen pieneen kädelle läpsäisyyn?
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";26873236]Minä olen istunut lapsen päällä, joka hajotti kahdeksasta autosta ikkunat pesäpallomailalla, sekä kotinsa 3 ikkunaa ja oven. Veikkaan, että ei olis puhumalla pysähtynyt. Lapsia on erilaisia.

Menen nukkumaan, tämä on hassu väittely. Ihan kuin ihmiset puhuisivat eri asioista.[/QUOTE]

Ois varmaan se kasvatus kannattanut aloittaa paljon ennen tuota. Mutta jos olet sitä mieltä että läpsäisy sormille tai luunappi olisi säilyttänyt ikkunat ehjinä niin kaippa sitten niin. Tuossa on varmaan kyse jo vähän isommista ongelmista kuin yksivuotiaan itsepäisyys.
 
Mutta saako lasta väkisin pitää kiinni, entä se lapsen oikeus omaan tilaansa?
Lapsi muuten myös huomaa, ettei kannata tehdä jotain kiellettyä kun siitä voi saada näpeilleen.
Ei nyt ihan aukottomia ole nuo sinunkaan perustelusi.
Tossa on yksi ongelma. Lapsen pitäisi oppia, miksei jotain saa tehdä ja haluta tehdä oikein. Ei niin, että lapsi tekee oikein, koska pelkää rangaistusta. Jos lapsi ajattelee, ettei jotain kannata tehdä, koska siitä saa näpeilleen niin silloinhan lapsi ei ymmärrä, mikä on se todellinen syy, miksi joku on kiellettyä.
 
"..."
Miettikääpä läpsäisyjen/luunappien puolustajat mitä opetatte lapsellenne niitä antaessanne? Teit väärin, saat luunapin. Usko jo, toiste et enää tee. Satutin kun et uskonut mitä sanoin. Tepsiikö?

Miettikääpä katoitteko lapsenne perään tarpeeksi kun hän pääsi tekemään asiaa joka on kielletty? Eikö sitä asiaa olisi voinut jotenkin estää tai ennakoida. (esim, että virkkuukoukut olisi ylhäällä. Taapero ei tiedä mihin sitä käytetää...

Minä olen saanut lapsena piiskaa. Muistan sen tunteen kun tein väärin ja isi antoi piiskaa. Tämän jälkeen piti vielä pyytää anteeksi ja halata. EIkö ole aika mielenkiintoista? Minä tein väärin ja sain piiskaa mutta entäs isi? Hän ei tehnyt mielestään väärin ollenkaan. Väkivalta myös kasvattaa katkeruutta ja vihaa. Ihan minkälainen tahansa.

En suosi vapaata kasvatusta. Rajat pitää olla. Mutta jos pienestä pitäen aikuinen on johdonmukainen ja antaa omalla toiminnallaan hyvää esimerkkiä, lapsi oppii toimimaan oikein. On todella ristiriitaista antaa luunappia ja samalla opettaa ettei kaveria saa päiväkodissa lyödä. Kotonahan esimerkki on tullut, että äiti antaa luunapin. Lapsi imee kaiken vanhemmiltaan niin hyvän kun pahan.
 
[QUOTE="vieras";26873286]Ja sä otat haasteen vastaan,annat itsesi provosoitua ja haluat antaa samalla mitalla takaisin? Taistelu 1-vuotiaan kanssa,jeejee. Ehkä lapsi tietää että saa sun huomion tekemällä noin. Miten vaikeaa se lapsen siirtäminen pois kielletystä paikasta voi olla? Nostat sen pois siitä ja viet tekemään muita juttuja. Mun viisailla lapsilla on ilmeisesti myös viisas äiti kun ei tartte nipsiä eikä napsia,keksin kylllä muutakin kuin jonkun läpäytyksen johon ei paljon aivokapasiteettia vaadita.[/QUOTE]

Ja se mun 1v palaa uudestaan ja uudestaan, ei se ole enää niin tyhmä että harhautuisi siihen että " tuleppa katsomaan missä sun pallot yms. on", toki tämä toimii välillä, samoin välillä toimii tiukka "ei" jne. missään en ole sanonut että sormille läpäytystä käytettäisiin jatkuvasti/usein/ tai ensimmäisen tai edes toisena tai kolmantenakaan vaihtoehtona. Ja nimenomaan mä en taistele sen lapsen kanssa, se ei saa huomiota sillä että tekee pahojaan. Jos kiellot ja muut ei auta, ja jos joudun näpäyttämään sormille saa se silloin loppupeleissä paljon vähemmän huomiota kuin silloin kun lähden mukaan tuohon " harhautukseen"
Ja vielä viimeisen kerran olen 3 vuotiastani näpsäyttänyt ehkä elämänsä aikana kolmesti, kuopusta tähän mennessä kahdesti. Se ei edellenkään lasta satu, se ei ole mikään tapa meidän perheessä ja todellakaan en koe sen olevan niin väärin, tukistanut tai antanut esim. selkäsaunaa en ole koskaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;26873292:
Sinä kysyit, mitä jos ei lopeta johon itse myös vastasit, että lopettaahan se lapsi joskus. Yhtä hyvin minä voisin kysyä, mitä jos se lapsi ei lopeta siihen läpsäisyyn.

Miten minun on jotenkin vaikea nyt kuvitella, että lapsi, joka on valmis rimpuilemaan tuntitolkulla vaikka se sattuu, pysähtyisi yhteen pieneen kädelle läpsäisyyn?
Tässä tuo alkuperäinen kysymyslistani, vastasit vain keskimmäiseen. Tarkoitus oli, että nappaat sen kysymysten keskeisen idean ja vastaat siihen: Huomaako? Entä jos ei vain lopeta rimpuilua? Eikö tuonkin viesti jää silloin menemättä perille?


Usko, mitä haluat, mutta minä olen valitettavasti joskus kokeillut. Läppäisyllä loppui kuin seinään, noilla sallituimmilla keinoilla mentiin aina parin tunnin rimpuilukiinnipitoon. Noitten kokemusten jälkeen olen todellakin ruvennut miettimään näitä asioita ja niitten järkevyyttä. Läpsiminen ei siis ole eikä ole ollut mikään tapa, vaan joskus väsyneenä käynyt lipsahdus. Hirveän vaikea siitä on ollut erossa pysyä, kun todellakin tietää, että päästäisiin (niin minä kuin lapsikin) niin paljon helpommalla sitä käyttämällä. Nyt onneksi tilanne on niin paljon helpottunut, ettei tuota ongelmaa enää ole.

Eikä niitä vastauksia todellakaan ole. Ainakaan minulla.

Mutta nyt menen nukkumaan. En tarvi niitä vastauksia tähän hätään (enkä kyllä usko, että niitä kukaan osaa antaakaan).
 
Kommentoin jotain, koska kahlasin koko pitkän ketjun läpi (mikähän muakin vaivaa...?).

Mä olen itse joskus aikoinaan sortunut superväsyneenä ja vihaisena riitatilanteessa töinäisemään lastani pois mun edestä, en enää edes muista tilannetta, mutta mulla on siitä vieläkin paha mieli ja tunnen siitä syyllisyyttä. Lasta ei sattunut, hän horjahti hieman, mutta en ikinä unohda millainen säikähdys sen silmissä välkähti ja se ilme :(

En ole koskaan tukistanut lapsiani enkä antanut luunappeja tai mitä lie muitakaan. En hyväksy niitä missään tilanteissa kuritus/kasvatuskeinoina.

Mua ihmetyttää, että tähän ketjuun ei ole tullut vastauksia että "tukistin ja se tuntui minusta pahalta, en tee sitä enää ikinä". Olenko siis lähes ainut, joka on kokenut teostaan häpeää ja surua?

Ja joo kyllä mua oikeesti ihmetyttää myös tämä suuriääninen kuoro täällä, joka hyväksyy luunapit ja tukistamisen. Ootte aika, no jätänpä sanomatta.
:flower:
 
"vieras"
Ja se mun 1v palaa uudestaan ja uudestaan, ei se ole enää niin tyhmä että harhautuisi siihen että " tuleppa katsomaan missä sun pallot yms. on", toki tämä toimii välillä, samoin välillä toimii tiukka "ei" jne. missään en ole sanonut että sormille läpäytystä käytettäisiin jatkuvasti/usein/ tai ensimmäisen tai edes toisena tai kolmantenakaan vaihtoehtona. Ja nimenomaan mä en taistele sen lapsen kanssa, se ei saa huomiota sillä että tekee pahojaan. Jos kiellot ja muut ei auta, ja jos joudun näpäyttämään sormille saa se silloin loppupeleissä paljon vähemmän huomiota kuin silloin kun lähden mukaan tuohon " harhautukseen"
Ja vielä viimeisen kerran olen 3 vuotiastani näpsäyttänyt ehkä elämänsä aikana kolmesti, kuopusta tähän mennessä kahdesti. Se ei edellenkään lasta satu, se ei ole mikään tapa meidän perheessä ja todellakaan en koe sen olevan niin väärin, tukistanut tai antanut esim. selkäsaunaa en ole koskaan.
Miksi palloja katsomaan tuleva lapsi olisi jotenkin tyhmä? Etkö sä siinä ole sit vähän tyhmä jos et saa LAPSEN huomiota ohjattua johonkin mielenkiintoisempaan kuin joku videonauhurin sabotointi? Mitä jos vaikka sanoisit sille ihan selvällä suomenkielellä että siihen ei saa koskea,tule leikkimään legoilla ja sit viet lapsen pois. Ihan kuin tuo pahanteko olisi sen lapsen joku missio tai päämäärä,kun "se ei ole niin tyhmä että harhautuu muihin juttuihin". Outoa tekstiä. Keksi sille tekemistä niin paljon että ei kiinnosta tuhotyöt. Vai etkö vaan jaksa,on niin paljon helpompi näpäyttää otsaan kun ei muuten viitsi vaivautua.
 
"Muija"
Ylipistoa käyneenä sinun kyllä pitäisi tietää, että nimenomaan huonot olot, turvaton lapsuus ja väkivaltainen tausta ajavat monet rikosten poluille ja vankilaan.
Nyt luettelit 3 asiaa, joita olen hakenut, jotka oikeasti vaikuttavat nuoressa syrjääntymistä lisäävällä tavalla. Siis kiteytettynä: lapsuuden elinolot, se kaikki muu mitä perheessä tapahtuu.

Lapsen psyyken kehittymistä ja hänen pärjäämistään elämässä eivät onneksi määrää esim. kerran viikossa annettu tukistus tai sen puuttuminen, vaan lapsuuden elinolot. Eli se kaikki muu mikä vaikuttaa perheessä lapseen, tämän tukistamiskeskustelun ulkopuolelta. Vanhempien parisuhde, perheen yhteisen ajan määrä, keskustelevuus, perushoito, tunteiden ilmaisu, harrastukset, oppimaan ja tekemään ohjaaminen jne.

Jos nuo em. asiat on kunnossa ja lapsen kotiolot on hyvät ja turvalliset, niin lapsen tunne-elämää ei lopullisesti horjuta se, saako lapsuudessa tukkapöllyä vaikkapa kerran viikossa, jos se tukkapölly on selkeästi aiheesta annettu. Tällöin tukkapölly tukee sitä muuta kasvatusta ja tällaisissa perheissä ne on tosiaan se vihoviimeinen keino. Tuloksena ei ole hermoheikkoja vanhempiensa vihaajalapsia vaan yllättäen tasapainoisia, hyvän itsetunnon, mutta myös itsekurin omaavia lapsia ja nuoria.

Käänteisesti:jos on muutenkin huonot olot perheessä, niin tukkapöllyt ja luunapit ovat vain pieni osa sitä muuta kurjuutta, ja ehkä niitä harvoja keinoja lapsenkasvatuksessa, ja ne ovat usein rajusti toteutettuja ja toistuvat päivittäin vähän väliä. Silloin ne vaikuttavat lapsessa tuhoavasti ja kääntyvät sitä ideaa vastaan.

Voit ehkä kysyä että miksi hyvien ja tasapainoisten vanhempien tarvitsee edes turvautua tukistamisiin jos heillä on lukuisia muitakin keinoja käytettävänään?
Tilanteissa missä esim. jäähyllä lapsi ivaa aikuista, kun lapsi vaan nauraa lukuisista kielloista ja sanktioista huolimatta. Kuten joku sanoi, niin lapselle tekee hyvää jos vääränlainen ylpeys ja koppavuus saa kolauksen, lapsi ei saa kukkoilla aikuiselle liikaa tai pilkata aikuista. Ei sen aikuisen "kasvojenmenettämisen", vaan lapsen itsensä takia.

Mutta noita keinoja täytyy käyttää hyvin säästeliäästi, ne äkkiä kärsivät inflaation jos ne ovat esim. jokapäiväisessä käytössä.
 
"Mitä kuritusväkivalta on?

Suomessa kuritusväkivalta kiellettiin lailla jo vuonna 1984. Kuritusväkivalta on väkivaltaa, jossa aikuinen pyrkii rankaisemaan lasta tai säätelemään hänen käyttäytymistään. Se on yksi perheväkivallan muoto, mutta siihen ei vieläkään suhtauduta yhtä kielteisesti kuin parisuhdeväkivaltaan.

Kuritusväkivaltaa on esimerkiksi lapsen tukistaminen, läimäyttäminen, retuuttaminen ja muu lapsen kovakourainen käsittely. Kaikki kuritusväkivallaksi katsottavat fyysiset teot ovat rangaistavia pahoinpitelyrikoksia. Kuritusväkivalta on vakava uhka lapsen kasvulle ja kehitykselle.

Kuritusväkivalta on Suomessa vähentynyt merkittävästi viimeisten 20 vuoden aikana. Vuoden 2008 lapsiuhritutkimuksen mukaan noin kolmannes lapsista oli kokenut 14 ikävuoteensa mennessä tukistamista. Sanallista väkivaltaa oli kokenut noin 40 prosenttia lapsista."

Onko se pieni luunappi esim. sormille sitten niin kovin kovakouraista?
 
Olen tämän nuorimmaiseni kanssa pitänyt täydellistä nolla toleranssia ruumillisessa kurittamisessa ja hyvin toimii. Lähtökohtana oli se etten myöskään huuda lapselle. Nyt kouluikäisenäkin äänen korottaminen saa todella pikaista toimintaa aikaiseksi. Mutta se asia pitää sopia itsensä kanssa jo heti lapsen syntymästä - silloinhan se on myös erittäin helppo päätös. Kuka nyt haluaisi pientä vauvaa kurittaa ja samaa linjaa sitten vain eteen päin.
Pahimmillaan sitten otetaan syliin ja pidetään siinä kunnes rauhoittuu.
Mielestäni voin tässä väitää että toimii aikaa laajaan skaalaan lapsia, koska minulla on jo kokemusta eri-ikäisistä ja -luonteisista.
Upea plussa tämän pienimmän kanssa on ollut se, ettei myöskään hän ole koskaan mennyt lyömään tai satuttamaan toista lasta.
 
[QUOTE="vieras";26871409]Kyllä, jos ruumiillinen kuritus on kohtuutonta. Minä taas väitän, että jos pysytään tukkapöllyssä (ei mitään repimistä, vaan pieni ote hiuksista joka hetkellisesti pysäyttää), joka tulee vain äärimmäisessä tilanteessa eikä muita kuritusmuotoja käytetä, ei lapsi opi käyttämään minkäänlaista väkivaltaa ongelmanratkaisuna.[/QUOTE]

Ei tarvitse olla kuin läppäisy pienelle taaperolle, niin se talliainen on pian läpsimässä muita. Hyvä?
 

Yhteistyössä