onko mitään mahdollisuutta parisuhteeseen vai olenko loppuelämäni yksin?

Eli mies, joka ei välttämättä halua seksiä ennen avioliittoa on "muuli"? On aika outo käsitys. Ja ei se samantein miehen "testaaminen" takaa mitenkään hyvää seksielämää lopuksi iäksi, kun taas joku "tumpelo" voi hyvinkin oppia kun vähän harjoittelee.

Ja "vieras", ei se neitsyys mikään "juttu" munkaan mielestä ole, mutta jälkikäteen olisin mielummin säästänyt neitsyyteni kuin antanut sen sille tyypille, jolle annoin. Ihan vain siksi, että "kaikki" muutkin oli jo harrastanut seksiä, enhän mä voi olla Pekkaa pahempi. Eli parempi pihdata kuin pettyä ekaan kertaan jonkun kanssa, jota ei oikeastaan rakasta, siitä voi tulla aikamoiset traumat siitäkin asiasta loppuiäksi.

poikuutensa pitänyt mies ei välttämättä ole muuli mutta se voi paljastua sellaiseksi

 

[QUOTE="ruusunnuppu";26857921]en usko, että tuleva mieheni jos sellaisen nyt saan olisi tunari tai huono rakastelemaan. itse en näe asiaa noin. neitsyys on erittäin suuri lahja ja tärkeä asia. mielestäni se kuuluu avioliittoon ja rakasteleminen ei ole ruma asia, mutta seksiä korostetaan tässä yhteiskunnassa aivan liikaa. rakasteleminen ja paneminen ovat minulle kaksi aivan eri asiaa.[/QUOTE]

Mikä lahja, kenelle? Rakasteleminen ei ole ruma asia koskaan, se on parasta ja sen on syytä ollakin sitä. Se liittyy mainontaan että seksiä korostetaan ei tähän juttuun. Ihmisten välinen rakkaus ja seksi on jotain muuta kuin markkinavoimia ja sen olisi hyvä toimia suhteessa myös jatkossa. Rakasteleminen on panemista, noin käytännössä ja siinä on eroja. Kun noin tiukasti ajattelee saattaa jäädä ilman kokemusta. Sanoisin että riskillä mennään kun noin tärkeä asia jätetään ennen avioliittoa kokeilematta käytännössä.

 

[QUOTE="ruusunnuppu";26857994]aion kyllä keskustella mieheni kanssa näistä asioista ennen papin aamenta. en ajatellut mennä naimisiin enkä sänkyynkään suin päin kenen tahansa kanssa.[/QUOTE]

Tässä on sellainen pieni ongelma, että ihminen ei välttämättä itsekään tiedä kaikkia mieltymyksiään tai mieltymyksen puutteitaan ennen kuin on ollenkaan kokeillut. Jonkin verran voi tietysti osviittaa ennakkokeskustelukin antaa.

 

Öäh. Mä voin paikata. Tota. Kaikki naiset on huorii ja silleen. Jakaa reikää tuolla. Niin pentele. Ja hameeseen vielä pukeutuu. Sunnuntaina. On pahus soikoon jumalanpilkkaa tämä. Naiset on pilannu maailman.

Eiks ole kuitenkin hyvä että niin kävi?

 

Minusta nimittely tyhmäksi, jos haluaa säästää itseään, ei ole korrektia. Ja nauraminen sille, ei myöskään. Nuykyaikahan työtää seksiä joka tuutista ja ihannoi sitä. Hatun nosto sille, joka kulkee omaa tietään.

 

[QUOTE="vieras";26858003]Mikä lahja, kenelle? Rakasteleminen ei ole ruma asia koskaan, se on parasta ja sen on syytä ollakin sitä. Se liittyy mainontaan että seksiä korostetaan ei tähän juttuun. Ihmisten välinen rakkaus ja seksi on jotain muuta kuin markkinavoimia ja sen olisi hyvä toimia suhteessa myös jatkossa. Rakasteleminen on panemista, noin käytännössä ja siinä on eroja. Kun noin tiukasti ajattelee saattaa jäädä ilman kokemusta. Sanoisin että riskillä mennään kun noin tärkeä asia jätetään ennen avioliittoa kokeilematta käytännössä.[/QUOTE]

lahja minulle ja miehelleni. ensimmäinen kerta on erittäin iso asia ainakin minulle. tulen varmasti muistamaan ensimmäisen kerran koko elämäni ajan.
en kadu yhtään sitä että olen vieläkin neitsyt ja kokematon. en pysty rakastelemaan ilman rakkautta.

 

[QUOTE="Uudi";26858046]Minusta nimittely tyhmäksi, jos haluaa säästää itseään, ei ole korrektia. Ja nauraminen sille, ei myöskään. Nuykyaikahan työtää seksiä joka tuutista ja ihannoi sitä. Hatun nosto sille, joka kulkee omaa tietään.[/QUOTE]

kiitos paljon kannustamisesta. olen kanssasi samaa mieltä.

 

Itse tutustuin tulevaan aviomieheeni 25-vuotiaana. Sitä edeltävän kymmenen vuoden aikana minulla ehti olla viitisenkymmentä seksikumppania. (Ihan tarkkaa lukumäärää en edes muista, saati sitten kaikkien nimiä.) Suurin osa näistä sellaisia, jotka olisivat saaneet jäädä kokematta. Jälkiviisaudella voin vain todeta, että olisi kannattanut odottaa.

 

Itse tutustuin tulevaan aviomieheeni 25-vuotiaana. Sitä edeltävän kymmenen vuoden aikana minulla ehti olla viitisenkymmentä seksikumppania. (Ihan tarkkaa lukumäärää en edes muista, saati sitten kaikkien nimiä.) Suurin osa näistä sellaisia, jotka olisivat saaneet jäädä kokematta. Jälkiviisaudella voin vain todeta, että olisi kannattanut odottaa.

Ja mistä sen tietäisit?

 

Kiva sit jos se sattuu olemaan joku minimuna :x

 

[QUOTE="vieras";26858183]Kiva sit jos se sattuu olemaan joku minimuna :x[/QUOTE]

mikä ongelma se on? en näe asiassa mitään ongelmaa. pitää tyytyä siihen mitä saa.

 

Voi elämästä tehdä vaikean kun oikein yrittää. Ap on tollo.

 

Musta on jotenkin hassua tehdä tollanen rajoite, kun ajattelen itse niin, et seksiä harrastetaan sitten kun on sen aika, oli se aika mitä vaan.
Ajalla tarkoitan nyt sitä, et se vaan tuntuu hyvältä ja "oikealta", ei niin et odottaisin jotain tiettyä etappia ennen kuin voi antaa himoilleen vallan.
Ja jos on pidätellyt halujansa pidempäänkin ja sit vihdoin saa ne toteuttaa, onkse sit niin ihanaa ja tuleeko se sit ihan luonnostaan?

Jokaisella saa tietysti olla ne omat valintansa tässäkin asiassa eikä missään nimessä kannate tehdä sellaista mikä ei tunnu hyvälle, mut realismiakin saa olla pelissä.
Seksi sit avioliitossa ei välttämättä olekaan ah-niin-ihanaa rakastelua Sen Oikean kanssa hautaan saakka.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, et tuollaisia asioita on turha miettiä liikaa ja tehdä niistä elämää suurempi juttu, mut en tosiaan pääse toisen ihmisen päähän, jokainen miettii mitä miettii.
Eräänlaista seksin jalustalle nostamista tuokin.

 

[QUOTE="vieras";26858161]Ja mistä sen tietäisit? [/QUOTE]

Joissakin muissa asioissa olen ollut kiitollinen siitä että olen uskonut jo toisten kokemuksista tai viisaampien neuvoista. Tämän asian valitettavasti jouduin oppimaan kantapään kautta.

 

nykypäivänä kukaan ei ole niin tyhmä että ottaisi sian säkissä


sori

Äläs nyt, niin mäkin luulin. Mutta tapasinpas tässä miehen, joka olisi tosiaan ihan valmis mut alttarille viemään. En ole harrastanut seksiä hänen kanssaan vielä, enkä aio sitä vähään aikaan tehdäkään.

Mies on siis aivan rakastunut muhun. Ei se muita näekään kuin mut, kun olen läsnä. Ja kuulemma puhuu minusta paljon, kun olen poissa. Enpä ole minäkään ennen moista nähnyt.

 

Tsemppiä ap:lle. Toivottavasti sinua onnistaa löytää elämäsi rakkaus ja kokea ne ekat hienot hetket hänen kanssaan!

Minullakin oli aina ollut tuo periaate, että neitsyenä naimisiin. Näin ei valitettavasti kuitenkaan käynyt. Tuli annettua yhdelle poikaystävistä jotenkin se muka tuntui luontevalta. Vaikka jo silloin tiesin, että tää ei oo aviomiesainesta... (ei halunnut lapsia ja joka vkl piti päästä ryyppäämään)
NO, tuo suhde ei kestänyt montaa kuukautta...

Sittenpä löysinkin sen elämäni miehen, jonka kanssa päätettiin, että ei hätäillä ennen kuin mennään naimisiin. Seurusteltiin ilman seksiä 1.5v ja mentiin naimisiin. (siis jos pussailua ja pientä hiplaamista ei lasketa seksiksi) Uskokaa tai älkää, mutta itse olin tälle miehelleni ensimmäinen!! Ois ollut niin mahtava kertoa, että hänkin on minun ensimmäiseni... mutta näihnäh ei ollut.
Onneksi se ei miestä haitannut.
Eniten minua ekassa suhteessa harmittaa se, että eihän se jätkä edes ajatellut minun tyydyttämistäni, vaan pelkästään itseään!! Tätä en kyllä tajunnut, ennenkuin löysin sen nykyisen mieheni kanssa.
Eli esim orkkua en saanut kertaakaan tuossa ekassa suhteessa. Nykyään se on selvä, että minäkin saan, ja molemmat ollaan todella tyytyväisiä kaik´keen suhteessamme. Naimisissa oltu siis jo yli 11v!

 

Niin, ja exänikin kanssa alopin seurustelemaan ilman aiempaa yhteistä seksiä (olimme kimpassa 7 vuotta). Se, mikä ainakin mulle merkitsee eniten on se, että tietynlaista sähköä ja vahvaa tunnetta pitää olla heti molemmin puolin, niin silloin jutusta voi jotain tullakin ja yleensä se seksikin sellaisten kanssa sitten sujuu.

Seksi on vaan niin ylimainostettua nykyään, että ihmiset kokevat sen menevän lähes kaiken muun edelle parisuhteessa tai kumppania valitessa. Vaikka ei sen pitäisi olla joku ainut merkittävä määre tai todellisuus suhteeseen alettaessa.

Eli kyllä sulla vielä saumaa on, ap

 

Niin, ja exänikin kanssa alopin seurustelemaan ilman aiempaa yhteistä seksiä (olimme kimpassa 7 vuotta). Se, mikä ainakin mulle merkitsee eniten on se, että tietynlaista sähköä ja vahvaa tunnetta pitää olla heti molemmin puolin, niin silloin jutusta voi jotain tullakin ja yleensä se seksikin sellaisten kanssa sitten sujuu.

Seksi on vaan niin ylimainostettua nykyään, että ihmiset kokevat sen menevän lähes kaiken muun edelle parisuhteessa tai kumppania valitessa. Vaikka ei sen pitäisi olla joku ainut merkittävä määre tai todellisuus suhteeseen alettaessa.

Eli kyllä sulla vielä saumaa on, ap

siihen minäkin haluan uskoa.

 

Mä haluan harrastaa seksiä vain ihastuneena/rakastuneena ja mielellään parisuhteessa, mutten kuitenkaan ikinä odottaisi avioliittoon asti. Kannattaa elää niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. On ihan mahdollista, että löydät jonkun, joka ajattelee kanssasi samalla tavalla.

 

Mun veli voisi odottaa avioliittoon, vaikka se ei ole uskossa. Se haluaa odottaa Rakkautta. Se on kai romantikko. Se on ollut kerran rakastunut mutta kysyinen nainen on varattu joten veli ei kertonut hänelle tunteistaan... Joten hän odottaa sitä oikeaa. Ja tätä hän ei varmasti ole kertonut kuin mulle. Hän on ihan komea ja mukava, fiksu mies. Minusta hänen ajattelunsa on outoa mutta sun kaltainen nainen varmasti sopisi hänelle... Eihän sitä tiedä jos te tapaatte. Eli toivoa sulla on löytää joku romantikko mies.

Niin ja tunnen muutaman naisen ja miehen jotka on odottaneet avioliittoon mutta ne on kyl kaikki olleet eri uskontojen edustajia, tai miten sen nyt sanoisi. Uskovaisia siis. Et kuitenkaan ole siis ainut edes nykyajan Suomessa joka noin ajattelee. Toivottavasti löydät itsellesi sopivan miehen.

 

tällä kertaa tarkoitin seksin suhteen

esim. tykkäisit aivan suunnattomasti suuseksistä mutta miehelle se olisi nounou ja tämä pettymys paljastuisi sulle vasta papin aamenen jälkeen

Ihan samalla lailla noita ylläreitä voi tulla pitkin suhdetta.
Ps. itse en eroaisi yllä mainitusta syystä.

 

Hieno periaate, ehdottomasti paljon parempi kuin se toinen ääripää. Itselle ei olisi mikään ongelma, jos toinen muuten vaikuttaisi muuten aivan täydelliseltä vastakappaleelta. Ja sänkyhommissahan voi kehittyä harjoittelemalla ihan niin paljon kuin haluaa.

Harmillista kuitenkin, että sen oikean löytyäminen tuntuu melkoisen vaikealta ilman tuollaistakin "rajoitetta." Varmasti on paljon kivoja poikia, jotka ajattelee samoin. Hankaluus vain on, että törmäätkö heihin koskaan, ja sitten kun sellainen sattuu kohdalle, niin onko kaikki muut palikat kohdallaan myös.

Mutta ehkäpä paras paikka koettaa etsintää tehdä on netin kautta - kyseisiä miekkosia kun tuskin baareissa liikkuu.

 

No kyllä mä jaksaisin odottaa jonkin aikaa jos oikein kolahtaa. Tosin tämä vaatisi sen että sitä fyysistä ja henkistä hellyyttä saisi senkin edestä.

Onhan sitä aikusella miehellä kädetkin.

 

Avioliittoon odottaminen ei ole suan säkissä ottamista. Seurusteluajan pidättäytyminen on testi. Sillä testataan sitä, onko se edes vaikeaa. Jos pidättäytyminen on helppoa, voi päätellä, ettei kipinää ole.

Pidättäytyminen viestittää myös seksin tärkeydestä ja ainutlaatuisuudesta. Ainakin meillä seksi toimii hienosti, kun olemme vain toisillemme.

 

Minä olen 34 ja olen ollut vain yhden miehen kanssa (12 vuotta oltu yhdessä). Enkä koe että olisin jäänyt mistään paitsi. Jollain toisilla miehillä "tekninen suoriutuminen" voi ehkä ollakin parempaa, mutta ei voisi vähempää kiinnostaa. Tärkeintä on että saa olla sen miehen kanssa jota rakastaa.