onko mitään mahdollisuutta parisuhteeseen vai olenko loppuelämäni yksin?

[QUOTE="ruusunnuppu";26857773]haluaisin nimittäin naimisiin rakkaudesta ja koko loppuelämäni ajaksi mutta en halua käydä läpi useita suhteita enkä halua harrastaa seksiä kuin yhden miehen kanssa ja sekin saa tapahtua vasta häiden jälkeen.

naispuoliset ystävät sanovat etten koskaan löydä tällaista miestä, joka pystyisi/jaksaisi odottaa avioliittoon, mutta minä uskallan olla oma itseni ja olen eri mieltä. uskon ja olen varma että saan kokea vielä todellisen rakkauden.

onko se mahdollista? sanon vielä ettei päätökseeni vaikuta mitenkään uskonto eikä kasvatus. itse olen valintani tehnyt.[/QUOTE]

Tuo on kunnioitettavaa ja piristävän massasta erottuvaa. Itse olen pykälän verran sinua vapaamielisempi: harrastan seksiä vain jos todella tunnen niin, en ikinä muuten. Olen myös ollut suhteissa, joissa on täytynyt jaksaa olla uskollinen pitkiä aikoja. Se on mielestäni vain upeaa. Minusta miehekkyyteen kuuluu myös itsekuri uskollisuutena.

 

[QUOTE="ruusunnuppu";26857872]
olen aina ajatellut, että kyllä sekin asia hoituu kun rakastaa toista ja puhuu asioista. ei saa antaa periksi.[/QUOTE]

Ei se kyllä välttämättä hoidu. Jos ollaan vaan kovin erilaisia, seksi kiinnostaa eri määrissä, eri tahdissa, eri tavoin. Minulla oli monta vuotta sellainen mies, jonka kanssa kaikki sujui kuin unelma. Kaikki, paitsi seksi. Siinä kärsivät molemmat eikä se hoitunut ainakaan meillä sillä, että rakastettiin toisiamme ja puhuttiin asiasta. Me oltiin vaan liian erilaisia.

 

Edelleen: palsta ei ole mikään kovin luotettava lähde erilaisten johtopäätösten tekemiseen. Tutkimusten mukaan seksistä nauttivat eniten ne, joilla siihen on luonteva, kompleksiton ja ahdistumaton suhtautuminen ja jotka pitävät seksiä positiivisena ja hyvänä asiana. Tällöin ei ole merkitystä seksikumppaneiden määrällä - niitä voi olla yksi tai yhdeksänkymmentä.

Minusta vähän yhdyntöjä harrastava voi hyvin olla seksuaalisempi kuin niitä paljon harrastava. Kyse ei ole määrästä vaan intensiteetistä. On enemmän arveluttava kulttuurimeemi, että vähän yhdyntöjä harrastava olisi seksuaalisesti jotenkin alitehoinen.

Esimerkiksi itse väitän olevani useampia muita miehiä viriilimpi ja "mieskuntoisempi", mutta siitä huolimatta en harrasta seksiä koskaan sinkkuna tai "ei-vakavissa" suhteissa toisten kanssa, itseni kanssa kyllä.

 

[QUOTE="poikia3";26861547]Siis käsittämätön veto sinulta. Jokainen joka on harrastanut seksiä usean ihmisen kanssa on harrastanut sitä vain yhden kumppanin kanssa. Minäkin ensimmäiseni kanssa 15 vuotta.

Seksi puolisoni kanssa on aina ainutkertaista, juuri meidän välistämme, meidän salaisuutemme. Meidän välinen seksi on jaettu vain oman kumppanini kanssa. Vaikka olenkin ollut naimisissa aikaisemmin, ja vaikka puolisollanikin on ollut seksisuhteita aiemmin.

Meidän välinen seksi on meidän välistä, erilaista kuin mikään aiemmin koettu ja siksi ainutkertaista.[/QUOTE]


siis joo olet siis harrastanut seksiä aiemmin, joten ei se ei ole ainutlaatuinen asia teidän välillä. Siinä on vain uusi ihminen, tapahtuma on sama. Miehesi on käynyt muissa koloissa, maistellut muita makuja. Sinä myös. Miehesi tekee sinulle jotain erikoista hyvältä tuntuvaa seksin aikana. Tod.näk hän on oppinut tämän taktiikan toiselta naiselta ja antanut mielihyvää hänelle. Kun on vain yhden kanssa kaikki mitä toinen tekee on vain ja hänelle tehtyä.
Entiset seksikumppanisi tietävät tasan mistä pidät.. siis se ei ole salaisuus.

Tämä on se minkä takia arvostan tätä meidän tilannetta. Ja se että kaikkea kokeillaan. Toista halutaan miellyttää ja orgasmi taattu joka kerta

 

siis joo olet siis harrastanut seksiä aiemmin, joten ei se ei ole ainutlaatuinen asia teidän välillä. Siinä on vain uusi ihminen, tapahtuma on sama. Miehesi on käynyt muissa koloissa, maistellut muita makuja. Sinä myös. Miehesi tekee sinulle jotain erikoista hyvältä tuntuvaa seksin aikana. Tod.näk hän on oppinut tämän taktiikan toiselta naiselta ja antanut mielihyvää hänelle. Kun on vain yhden kanssa kaikki mitä toinen tekee on vain ja hänelle tehtyä.
Entiset seksikumppanisi tietävät tasan mistä pidät.. siis se ei ole salaisuus.

Tämä on se minkä takia arvostan tätä meidän tilannetta. Ja se että kaikkea kokeillaan. Toista halutaan miellyttää ja orgasmi taattu joka kerta

Totta. On jotain paljon erityisempää kun kumppaneita ei ole ollut muita. Tällä "asenteella" myös suhde kestää pidempään. Nykyihmiset vain eivät usein jaksa panostaa suhteeseen eli että se oikeasti olisi syvällistä, ei tavallaan anneta mahdollisuutta luontaiseen syvällisyyteen vaan ollaan heikkoja ja pelätään, jolloin nautintokin on vähempää koska intensiteetti on pienempi. Toisen pitäisi, hetkittäin, "olla" koko elämä. Tulee mieleeni esim. runoilija Rainer-Maria Rilke, joka etsi tällaista rakkauden intensiteettiä ortodoksisista naisista. Juttu on nimittäin osaksi myös kulttuurinen väittääkseni: Suomessa tuollainen ajatusmalli on aika vieras, ehkä joissain muissa maissa tutumpi.

Olen itse joutunut pettymään joidenkin naisten matalaan kykyyn antaa itsestään "irti" ja tiettyyn mukavuudenhaluun siinä ettei uskalleta "oikeasti" kohdata niin haasteita kuin toista ihmistä. Baudelaire on muistaakseni sanonut, että "oikeasti" vahva ja viisas ihminen ei pelkää epäonnistua vaan nauraa myös itselleen.

 

siis joo olet siis harrastanut seksiä aiemmin, joten ei se ei ole ainutlaatuinen asia teidän välillä. Siinä on vain uusi ihminen, tapahtuma on sama. Miehesi on käynyt muissa koloissa, maistellut muita makuja. Sinä myös. Miehesi tekee sinulle jotain erikoista hyvältä tuntuvaa seksin aikana. Tod.näk hän on oppinut tämän taktiikan toiselta naiselta ja antanut mielihyvää hänelle. Kun on vain yhden kanssa kaikki mitä toinen tekee on vain ja hänelle tehtyä.
Entiset seksikumppanisi tietävät tasan mistä pidät.. siis se ei ole salaisuus.

Tämä on se minkä takia arvostan tätä meidän tilannetta. Ja se että kaikkea kokeillaan. Toista halutaan miellyttää ja orgasmi taattu joka kerta

Öh, ei se nyt ihan mene näinkään. Ei seksi eikä seksuaalinen nautinto ole mikään kone. Seksi on kahden ihmisen välistä kommunikointia, se muodostuu todellakin yksilölliseksi jokaisessa parisuhteessa. Yhden yön jutuissa seksi varmaankin on tekninen suoritus, en osaa sanoa, koska en ole kokeillut. Mutta jos rakkaudesta seurustelee yhtään pidempään, niin ei seksi yhden kanssa todellakaan ole samaa kuin seksi toisen kanssa. Myös omat tykkäämiset ja maku muuttuu, se mistä piti joskus 20-vuotiaana ekan poikaystävän kanssa voi olla aika eri asia, kuin se, mistä pitää 30-vuotiaana...

Entiset seksikumppanini eivät tasan tiedä, mistä minä tänä päivänä kiihotun.

 

[QUOTE="Miiu";26861884]No neitsyydestäkin voi näköjään olla eri tulkintoja.

Yhtä kaikki, ap:lle onnea valitsemallasi tiellä. Ja kukaan ei tässä keskustelussa pystynyt perustelemaan että esiaviollisesta seksistä pidättäytymisessä olisi mitään haittaa tulevalle parisuhteelle tai että kumppanin valinta voisi sen takia mennä pieleen[/QUOTE]

No okei, sanotaan nyt sitten, että joka ikisestä asiasta voi olla eri tulkintoja. Mutta kyllä se mitä tahansa keskustelua haittaa, jos eri ihmisille eri sanat voivat tarkoittaa mielivaltaisesti ihan mitä tahansa. Sittenhän joka ikinen voi halutessaan kutsua itseään "neitsyeksi" sillä perusteella, että ei ole kokeillut (ainakaan vielä) jotain tiettyä asiaa, oli se sitten yhdyntä, suuseksi, homoseksi, kaalimato, seksi julkisella paikalla, puhelinseksi, nettiseksi tai mikä ikinä. Tai miksei, jos kerran määrittely on täysin vapaa, voi päättää saman tien, että "neitsyt" tarkoittaa vaikka ihmistä, joka ei ole koskaan ostanut tomaatteja torilta. "Voihan niitä olla eri tulkintoja?"

Kyllä noita perusteluja on tullut - toki eihän siitä välttämättä haitaa olekaan. Mutta toisaalta eipä ole kukaan pystynyt perustelemaan myöskään, mitä hyötyä siitä olisi. Ja edelleen haluaisin tietää pari asiaa: Miksi nimenomaan vain seksi pitää säästää avioliittoon? (Esimerkiksi miksi on tärkeää tietää, ettei toisella ole ollut seksiä kenenkään kanssa, mutta sillä taas ei olekaan mitään väliä, jos toisella on ollut rakkautta jonkun muun kanssa?) Ja miksi nimenomaan avioliitto on se juttu?

Ja siis tottakai jokainen saa tehdä juuri niinkuin haluaa, ja toivottavasti tekeekin. Mutta kun tämä ketju on aloitettu ja sitä on jatkettu monen sivun verran, niin aiheesta keskustelu arvatenkin kiinnostaa - joten olisi ihan mielenkiintoista saada vastaukset noihin kysymyksiin.

 

[QUOTE="mies";26864598]Tuo on kunnioitettavaa ja piristävän massasta erottuvaa. Itse olen pykälän verran sinua vapaamielisempi: harrastan seksiä vain jos todella tunnen niin, en ikinä muuten. Olen myös ollut suhteissa, joissa on täytynyt jaksaa olla uskollinen pitkiä aikoja. Se on mielestäni vain upeaa. Minusta miehekkyyteen kuuluu myös itsekuri uskollisuutena.[/QUOTE]

Tämä on myös minusta aika mielenkiintoinen ajatus. Isolle osalle parisuhteessa olevista ihmisistä, niin naisista kuin miehistä, ei uskollisuus ole suinkaan minkäänlainen ongelma. Ihan riippumatta omasta seksuaalihistoriasta. Ei uskollisuus normaalisti vaadi mitään itsekuria ja sitä, että "osaa kieltäytyä houkutuksista". Se vain tulee hyvin luontevasti, kun ihminen haluaa olla oman kumppaninsa kanssa - eli ei siis kieltäymyksen, vaan oman halun kautta. Ei huvitakaan olla muiden kanssa, koska yksi ihminen on noussut erityiseksi suhteessa kaikkiin muihin.

Se on kyllä hyvä lähtökohta, että harrastaa seksiä vain, jos todella tuntee niin ja itse haluaa.

 

[QUOTE="mies";26864681]Minusta vähän yhdyntöjä harrastava voi hyvin olla seksuaalisempi kuin niitä paljon harrastava. Kyse ei ole määrästä vaan intensiteetistä. On enemmän arveluttava kulttuurimeemi, että vähän yhdyntöjä harrastava olisi seksuaalisesti jotenkin alitehoinen. [/QUOTE]

No tietenkin - ei tuossa ole minusta mitään uutta tai yllättävää. Eikä kaiketi kukaan ole tuollaista väittänytkään tässä ketjussa? Ja muutenkin, jos seksistä puhutaan, olisi hyvä ettei rajoituttaisi puhumaan yhdynnöistä. Sehän on aivan eri asia!!

 

siis joo olet siis harrastanut seksiä aiemmin, joten ei se ei ole ainutlaatuinen asia teidän välillä. Siinä on vain uusi ihminen, tapahtuma on sama. Miehesi on käynyt muissa koloissa, maistellut muita makuja. Sinä myös. Miehesi tekee sinulle jotain erikoista hyvältä tuntuvaa seksin aikana. Tod.näk hän on oppinut tämän taktiikan toiselta naiselta ja antanut mielihyvää hänelle. Kun on vain yhden kanssa kaikki mitä toinen tekee on vain ja hänelle tehtyä.
Entiset seksikumppanisi tietävät tasan mistä pidät.. siis se ei ole salaisuus.

Tämä on se minkä takia arvostan tätä meidän tilannetta. Ja se että kaikkea kokeillaan. Toista halutaan miellyttää ja orgasmi taattu joka kerta

Nyt ei taida "neitsyt avioliittoon" olla ihan tosissaan...

Mutta kun nyt otit puheeksi ainutlaatuisuuden... Eri ihmiset toki kokevat tämänkin eri tavoin. Sinulle on ensikertalaisuus selvästi tärkeää (mikäli siis kirjoittelet täällä tosissasi, mitä olen hieman alkanut epäillä...), joten kerropas - onko teistä jompi kumpi joskus ollut rakastunut johonkin toiseen? Jos on, niin eikö se sitten häiritse, ettei rakkautenne olekaan ainutlaatuista?

Mukava tietysti, että olette tyytyväisiä tilanteeseen. Mutta asioiden kokeileminen ja orgasmit eivät suinkaan nykyaikana ole enää mitään erikoista. Eli toisin kuin näytät luulevan, ne eivät ole mikään "seksiä vasta avioliitossa" -tyyppien keksimä juttu.

 

[QUOTE="mies";26864834]Totta. On jotain paljon erityisempää kun kumppaneita ei ole ollut muita. Tällä "asenteella" myös suhde kestää pidempään. Nykyihmiset vain eivät usein jaksa panostaa suhteeseen eli että se oikeasti olisi syvällistä, ei tavallaan anneta mahdollisuutta luontaiseen syvällisyyteen vaan ollaan heikkoja ja pelätään, jolloin nautintokin on vähempää koska intensiteetti on pienempi. Toisen pitäisi, hetkittäin, "olla" koko elämä. Tulee mieleeni esim. runoilija Rainer-Maria Rilke, joka etsi tällaista rakkauden intensiteettiä ortodoksisista naisista. Juttu on nimittäin osaksi myös kulttuurinen väittääkseni: Suomessa tuollainen ajatusmalli on aika vieras, ehkä joissain muissa maissa tutumpi.
[/QUOTE]

No kertoisiko joku, mitä erityisen "syvällistä" on siinä, jos seksikumppaneita sattuu olemaan vain yksi elämän aikana? Ja varsinkin, mitä erityisen syvällistä siinä on, jos seksiä on vasta avioliitossa?

Vai kestää suhde sillä lailla pidempään? Jaa-a, enpä tiedä, aika paljonhan noita uskovaisten nuorina neitsyinä solmimia avioliittoja purkautuukin parin ensimmäisen avioliittovuoden aikana. Ja toisaalta kaikilla eronneillakin on joskus ollut vain yksi seksikumppani - eli aika paljon niitä suhteita päättyy eroon siitä huolimatta, että kyse on ensimmäisestä seksikumppanista. Voisi melkeinpä kuule päätellä, että se ei vaikuta eroon tai suhteen kestävyyteen millään lailla.

 

Itse en myöskään usko pätkääkään siihen, että suhteen kestävyyteen vaikuttaa seksikumppaneiden määrä millään lailla. Läheltä olen nähnyt, kun monet näiden neitsyiden solmimista avioliitoista päättyy eroon. Samaten luottamuksella olen keskustellut näiden ihmisten kanssa heidän seksielämästään avioliiton solmimisen jälkeen ja kovin usein siihen ei olla tyytyväisiä. On myös huvittavaa, miten moni näistä ihmisistä kokee menneensä neitsyinä avioliittoon, vaikka sen kumppanin kanssa on parhaimmillaan harrastettu jopa suuseksiä ennen papin aamenta. Osa onneksi on rehellisempiä itselleen. Mulle tämä on about yhtä aitoa kuin se, jos korostaisi menneensä naimisiin vaikkapa "peppuneitsyenä", kun anaalia ei tullut harrastettua ennen avioliittoa. Yksi reikä muiden joukossa jos yhdessä on tätä ennen jo kuitenkin tavoiteltu seksuaalista mielihyvää.

Ja tota uskollisuuspointtia en ymmärrä myöskään. Vaikka itselläni on muitakin kumppaneita kuin nykyinen (tosin poikkeus taidan olla määrällisesti ikäisekseni, on laskettavissa yhden käden sormilla), ei mulle tuota minkäänlaista ongelmaa olla uskollinen. Päinvastoin, umpirakastuneena en osaisi edes kuvitella seksiä muiden kanssa kuin oman kumppanini.

 

Nyt ei taida "neitsyt avioliittoon" olla ihan tosissaan...

Mutta kun nyt otit puheeksi ainutlaatuisuuden... Eri ihmiset toki kokevat tämänkin eri tavoin. Sinulle on ensikertalaisuus selvästi tärkeää (mikäli siis kirjoittelet täällä tosissasi, mitä olen hieman alkanut epäillä...), joten kerropas - onko teistä jompi kumpi joskus ollut rakastunut johonkin toiseen? Jos on, niin eikö se sitten häiritse, ettei rakkautenne olekaan ainutlaatuista?

Mukava tietysti, että olette tyytyväisiä tilanteeseen. Mutta asioiden kokeileminen ja orgasmit eivät suinkaan nykyaikana ole enää mitään erikoista. Eli toisin kuin näytät luulevan, ne eivät ole mikään "seksiä vasta avioliitossa" -tyyppien keksimä juttu.

Kumpikaan ei ole ollut rakastunut aiemmin. Sekin voisi olla varmasti yhtä häiritsevää minulle kuin aikaisempi seksikokemus.
Ja siis en ole sitä mieltä että tämä vaikuttaa suhteen pysyvyyteen tai olisimme jotenkin parempia ihmisiä. Eri ihmisille sopii eri asiat, jotkut jopa kiihottuvat kun näkevät kumppaninsa toisen kanssa.
Mutta mielestäni ei ole sama asia onko ollut useamman kuin yhden kanssa. Joillekin se yksi oli huono ja nyt ovat tyytyväisiä kokemukseensa. Ja joillekin kuten meille tämä on juuri se ihanteellinen tila. Seksi on hyvää ja sitä korostaa tieto siitä että on ainoa jolle toinen on tuottanut mielihyvää. En tiedä voi olla että olen tavallista mustasukkaisempi ja ajatus omasta miehestä toisen kanssa inhottaa todella paljon. Olen siis erittäin tyytyväinen että näin ei ole Myöskin voi olla helpompi ajatella toisella olleen kumppaneita aiemmin jos itselläkin on ollut. Nyt kun minulla ei ole ja liitän seksin hyvin vahvasti rakkauteen ja siihen että se jaetaan vain tämän henkilön kanssa.. ajatus siitä että kumppaneita olisi useampi on jotain mitä en todellakaan toivo itselleni.
Ihanteellistahan nyt olisi että saamme molemmat elää yhtä vanhoiksi onnellisina yhdessä