Minä taas uskon siihen, että ympäristöllä ON merkitystä. Geeneillä ehkä hitusen enemmän, mutta ei merkittävästi.itseasiassa mä uskon että geeneillä on enemmän vaikutusta kuin elinympäristöllä. vai saatko sä kasvatettua kissasta koiran?
Minä taas uskon siihen, että ympäristöllä ON merkitystä. Geeneillä ehkä hitusen enemmän, mutta ei merkittävästi.itseasiassa mä uskon että geeneillä on enemmän vaikutusta kuin elinympäristöllä. vai saatko sä kasvatettua kissasta koiran?
Samoja ajatuksia. En olisi ihan vain huvikseni valmis kyllä ottamaan ylimääräisiä hormoneja, ehkäisyssä on jo ihan tarpeeksi. Ja muutenkin niin vaivalloista puuhaa.Tämä. Olen jo ehkäisyn takia osani ylimääräisistä hormoneista saanut, joten kiitos ei. Yhtään ylimääräisiä hormoneja minuun ei pumpata. Jos soluja voisi luovuttaa samalla tyylillä kuin verta (=ilman etukäteisvalmisteluja puolen tunnin polikäynnillä tms) niin mikä ettei. Mutta ei nykysysteemillä.
Kerron vielä, että Virossa tehdyistä hoidosta alkunsasaanut lapsi ei saa koskaan tietää munasolun luovuttajaa. Lisäksi siellä laitetaan aina kaksi alkiota, jolloin kaksoset voi tulla, mutta myös onnistumisprosentti on suurempi. Itse sain yhden lapsen.Ap, oletteko koskaan harkinnut hoitoja ulkomailla? Esim. Virossa on todella hyvä lapsettomuusklinikka
Welcome to Estonia | Elite private clinic | IVF, eggdonation, spermdonation, surgery
Hinnat ovat halvemmat kuin suomessa, käynteineen tulee saman hintaiseksi kuin suomessa, ellei ole majapaikkaa siellä päässä. (meillä oli)
Meillä onnistui ekalla kerralla IVF luovutetulla munasolulla, tuloksena terve lapsi.
Hoidoissa ulkomailla on myös se hyvä puoli että luovuttaja paljon pienemmällä todennäköisyydellä on naapurin Liisa. Muutenkin hyvä sekottaa vähän geenejä On niitä muitakin maita, esim. tanskassa taitaa olla aika edistyneet hedelmöityshoidot.Ap, oletteko koskaan harkinnut hoitoja ulkomailla? Esim. Virossa on todella hyvä lapsettomuusklinikka
Welcome to Estonia | Elite private clinic | IVF, eggdonation, spermdonation, surgery
Hinnat ovat halvemmat kuin suomessa, käynteineen tulee saman hintaiseksi kuin suomessa, ellei ole majapaikkaa siellä päässä. (meillä oli)
Meillä onnistui ekalla kerralla IVF luovutetulla munasolulla, tuloksena terve lapsi.
Oletteko te nyt hankkimassa lasta hedelmöityshoidoilla? Etkö joskus aiemmin kirjoittanut, että yritätte saada lapsen perinteisin keinoin?Mie soitin just klinikalle. Lapsettomuuslekuri vielä lomalla mutta 2 viikon päästä voi varata aikaa. Lisää dastroja maailmaan, toivottavasti ja jos lykky myötä ja Data suopea ajatukselle niin mikä ettei loput alkiot rakastaviin koteihin.
Yritämme koko ajan, mutta se voi olla hankalaa minulle tehdyn vasektomian johdostaOletteko te nyt hankkimassa lasta hedelmöityshoidoilla? Etkö joskus aiemmin kirjoittanut, että yritätte saada lapsen perinteisin keinoin?
Entäpä alkionadoptio ulkomailla? Silloin ei kyllä olisi kummankaan geeniperimää syntyvässä lapsessa. Mutta nopeasti pääsisi hoitoihin.Olen alkuperäinen kirjoittaja ja kirjauduin tänne nyt omalla nimimerkillä. Jos jotakin kiinnostaa, niin tuolta lapsettomuuspuolelta löytyy meidän rankka lapsettomuushistoria laajemminkin. En vain sinne viime kevään ihmeemme jälkeen ole jaksanut päivittää viimeisimpiä kuulumisia eli raskauteni päättyi 11. viikolla, vaikka sykkeet ja kaikki oli nähty ultrassa. Sen jälkeen on tehty vielä kaksi IVF:ää tuloksetta.
Luovutetut hoidot maksavat pariskunnille paikasta riippuen 4000-8000 e. Isoja uhrauksia taloudellisestikin. Luovuttajalle maksetaan muutaman satasen kulukorvaus, hormonit maksaa myös luovutuksen vastaanottaja, tonneja. Silti onnistumismahdollisuus on 50 % luokkaa. Hormonihoidot eivät vaikuta millään tavoin luovuttajan myöhempiin raskaaksitulomahdollisuuksiin. Luovuttajalla on oltava lapsia ennestään senkin vuoksi, että ei syntyisi juuri tuotra tunnetta "joku muu kasvattaa minun lastani". Kyse on lahjasta ja kyllä lapsi on sen oma, joka on kasvattanut sen kohdussaan, synnyttänyt ja hoitanut. Hän on äiti, ei luovuttaja. Adoptio ei ole niin itsestäänselvä prosessi kuin moni luulee, kestää noin viisi vuotta ja olemme liian vanhoja, kymmenen vuotta mennyt kohta lapsettomuudesta kärsien, vielä pitäisi odottaa viisi vuotta? Eikä meitä enää huolitakaan. Astrolaba, kyllä huolisin! Muutenkin minulle voi halutessa laittaa privaviestiä, kun nimimerkkini on nyt selvä.
Kuinka paljon ja usein hormoneita pitää pistää? Minä haluaisin luovuttaa, mutta pelkään neuloja yli kaiken.. Enkä osaisi mieltää lasta omakseni, jos en ole sitä itse kasvattanut. Omat lapsetkin muistuttaa enemmän miestäni, kuin minun mitään sanomatonta ulkonäköäni.Olen luovuttanut. En kokenut luovutusprosessia mitenkään raskaaksi, mutta voin kuvitella että se on hankalampaa, jos on virka-aikaan töissä ja joutuu töiden kanssa sumplimaan käynnit. Hormonien pistäminen ei aiheuttanut minulle mitään ylimääräisiä oireita, kaikkein hankalin juttu oli käyttää kondomia ehkäisynä prosessin ajan. Ja kulukorvauskin on ihan ok.
Jos joku kysyy minulta kannattaako mennä luovuttamaan munasoluja, niin ehdottomasti kannustan
niin me ollaan erilaisia. Minä ottaisin miehenkin spermanluovutuksen todella raskaasti. Mies ei siis luovuta, koska minä olen vastaan. Itse hän siihen luulisi pystyvänsä.Niin ja miehelle olen jo suositellut spermanluovutusta.