munisko
Miten muuten sijaisperhe vaihtoehto? Siihen kannattaa tutustua. Monissa tapauksissa lapset eivät voi koskaan palata biologisen äidin luo ja näin ollen ovat kuin omia lapsia
Toivottavasti tällä motiivilla ei kukaan koskaan ryhdy sijaisperheeksi. Lähtökohta on aina se että lapset eivät ole omia vaikka heitä rakastaisi ja kasvattaisi kuin omia lapsia. Se on aina pidettävä mielessä, että lapsella on biovanhemmat, joiden luokse lapsi palaa jos olosuhteet sallivat. Toki on tapauksia, joissa pitkä sijoitus on johtanut esim. adoptioon.Miten muuten sijaisperhe vaihtoehto? Siihen kannattaa tutustua. Monissa tapauksissa lapset eivät voi koskaan palata biologisen äidin luo ja näin ollen ovat kuin omia lapsia
Tämän pointin tavallaan ymmärtää. Mutta toisaalta adoptiota ei voi tarjota patenttiratkaisuna lapsettomuuteen. Jo adoptiojärjestöt määrittelevät sen niin, että adoptiolla ei hoideta kenenkään lapsettomuutta, vaan etsitään tietylle lapselle sopivaa kotia.En luovuttaisi, koska koen sen eettisesti vääräksi. :/
Miksi te ette yrittäisi adoptoida lasta? Maailmassa on ihan liikaa orpoja tai huonoissa oloissa kasvavia lapsia, voisitte tarjota kodin jollekin kipeästi tarvitsevalle.
Hormoneita pistin vajaat kolme viikkoa kerran päivässä. Ensin kypsytyshormonia, sitten jarrutushormonia ja lopuksi irrotuspiikin ennen punktiota. Ei tehnyt tiukkaa, sillä neula on samanlainen kuin insuliinissa, eikä siis tunnu missään. Kun jalkani murtui, pistin pari kuukautta minihepariinia vatsanahkaan, eikä sekään ollut vaikeaa.Kuinka paljon ja usein hormoneita pitää pistää? Minä haluaisin luovuttaa, mutta pelkään neuloja yli kaiken.. Enkä osaisi mieltää lasta omakseni, jos en ole sitä itse kasvattanut. Omat lapsetkin muistuttaa enemmän miestäni, kuin minun mitään sanomatonta ulkonäköäni.
Mites punktio? Lueskelin tosta aiheesta ja vähän villiltä kuulostaa? Mulla on kyllä korkea kipukynnys, mutta jossain luki että kipu voi olla samalla ihmiselläkin erilainen eri luovutuskerroilla. Miten punktio tehdään? Kuinka kauan sulla oli kipuja sen jälkeen?Hormoneita pistin vajaat kolme viikkoa kerran päivässä. Ensin kypsytyshormonia, sitten jarrutushormonia ja lopuksi irrotuspiikin ennen punktiota. Ei tehnyt tiukkaa, sillä neula on samanlainen kuin insuliinissa, eikä siis tunnu missään. Kun jalkani murtui, pistin pari kuukautta minihepariinia vatsanahkaan, eikä sekään ollut vaikeaa.
Punktiossa pahinta kohdallani oli kanyloiminen Vasta kolmannella yrityksellä hoitaja sai kanyylin laitettua (ja synnytyksessä taas kätilöopiskelija kanyloi niin että tuskin huomasinkaan).Mites punktio? Lueskelin tosta aiheesta ja vähän villiltä kuulostaa? Mulla on kyllä korkea kipukynnys, mutta jossain luki että kipu voi olla samalla ihmiselläkin erilainen eri luovutuskerroilla. Miten punktio tehdään? Kuinka kauan sulla oli kipuja sen jälkeen?
Antaako ne sieltä jälkikipuihin kunnon tropit mukaan?Punktiossa pahinta kohdallani oli kanyloiminen Vasta kolmannella yrityksellä hoitaja sai kanyylin laitettua (ja synnytyksessä taas kätilöopiskelija kanyloi niin että tuskin huomasinkaan).
Minulla ei ollut itse punktiossa kipuja laisinkaan, sain automaattisesti sen verran hyvät tropit suoraan suoneen että pääkin meni vähän sekaisin. Olin puoli-istuvassa asennossa tutkimuspöydällä jalat jalustimilla ja lääkäri teki punktion emättimen seinämän kautta munasarjaan, meniköhän siinä ehkä kymmenen minuuttia. Enkä punktion jälkeenkään ollut kipeä, ei minulla ollut saattajaakaan, joten menin bussilla klinikalta rautatieasemalle ja junalla kotiin. Junaa odotellessa kävin kirppiksellä Seuraavana päivänä olin taas harjoittelemassa (opintoihin liittyvä harjoittelu), vaikka periaatteessa se olisi ollut sairauslomapäivä.
En muista saaneeni mitään särkylääkettä mukaan, mutta voisin kuvitella että lääkäri kirjoittaa vaikkapa Panacodia jos on kovin kipeä.Antaako ne sieltä jälkikipuihin kunnon tropit mukaan?
Jos/kun mä selätän tämän neulakammoni ja lopetan imettämisen niin harkitsen kyllä vakaasti. Silläkin riskillä, että sukusolut ottaa 18-vuoden päästä yhteyttä.