Luovuttaisitko elämän lahjan?

Hei, Suomen lakia on muutettu juuri tuon vuoksi, ettei ala seurustelemaan lähisukulaisen kanssa eli siksi saa tietää 18-vuotiaana biologisen vanhempansa. Ko. luovuttajan ei tarvitse suostua kontaktiin, jos ei halua, myöskään kaikki näin alkunsa saaneet lapset eivät halua. Hormonien sivuvaikutukset vaihtelevat, mutta yhdessä hoidossa niistä ei juurikaan ehdi kärsiä, viikon kaksi. Ymmärrän, että päätös on vaativa, siksi kaikki eivät siihen ryhdy, eikä tarvitsekaan. Mutta onneksi monet kuitenkin ryhtyvät, sillä se on monille ainoa mahdollisuus saada lapsi. Siinä mielessä se on "elämän pelastamista". Usein luovuttajat ovat esim. lähipiirissään nähneet mitä tuskaa lapsettomuus aiheuttaa.

 

Veikkaan, että munasolujen luovuttajia olisi enemmän, jos ikäraja olisi korkeampi. Luulisi, että suurin osa luovuttajista on lapsen saaneita naisia, ja mieluiten kai halutaankin sellaisia (omat lapset kertovat siitä, että yleensä pystyy saamaan niitä eli munasolut ovat hedelmöityskykyisiä, ja ehkä myös sitten luovutuksen yhteydessä tehtyjen hormonihoitojen mahdolliset jäljet kehossa eivät ainakaan haittaa omaa perheen perustamista, jos lapset on jo tehty). Ikäraja taitaa olla 35 vuotta, ja aika suuri osa perustaa perheen vasta kolmekymppisenä.

Toki on ihan järkevää, että on ikäraja, ja 35 vuottahan keskimäärin on se, jolloin hedelmällisyys laskee. Mutta samalla lailla kuin oman perheen perustaminen joskus mutkistuu iän vuoksi, niin käy kenties myös munasolujen luovuttamisen kohdalla.

Toivottavasti saatte, ap, avun lapsettomuuteen!

 

Olen aiemminkin ajatellut asiaa, mutta esteeksi tuli se että meiltä on lähimmälle klinikalle 200 kilometriä. Käynnit eivät onnistuisi töiden ja perheen takia. Olen kuitenkin menossa opiskelemaan tuolle paikkakunnalle(jos pääsen haluamaani opiskelupaikkaan) ja sitten luovutuskin onnistuu.

En ole kyllä ottanut selvää, että mitä lääkityksiä saa tai ei saa käyttää hoidon aikana. Minulla on käytössä lääkkeitä, joita ilman opiskelusta ei tule mitään, joten niistä en voi millään luopua.

 

Minä luovuttaisin ja olisin ilmeisesti vielä erittäin sopivakin luovuttamaan, mutta mies ei suostu ja kyllä minun täytyy häntäkin tässä asiassa kuunnella, vaikka kroppa onkin minun. Kyllähän tämä on koko perhettä koskeva asia. Juuri puhuttiin tästä.

 

Aloin miettiä tätä tarkemmin.

Huolisitko munasolun naiselta, joka on alle 160 cm pitkä, jolla on mantelinmuotoiset silmät (eli vinohkot), tarkkaavaisuushäiriö ja high-functioning autism?

 

[QUOTE="Onneton";26844884]Hei, Suomen lakia on muutettu juuri tuon vuoksi, ettei ala seurustelemaan lähisukulaisen kanssa eli siksi saa tietää 18-vuotiaana biologisen vanhempansa. Ko. luovuttajan ei tarvitse suostua kontaktiin, jos ei halua, myöskään kaikki näin alkunsa saaneet lapset eivät halua. Hormonien sivuvaikutukset vaihtelevat, mutta yhdessä hoidossa niistä ei juurikaan ehdi kärsiä, viikon kaksi. Ymmärrän, että päätös on vaativa, siksi kaikki eivät siihen ryhdy, eikä tarvitsekaan. Mutta onneksi monet kuitenkin ryhtyvät, sillä se on monille ainoa mahdollisuus saada lapsi. Siinä mielessä se on "elämän pelastamista". Usein luovuttajat ovat esim. lähipiirissään nähneet mitä tuskaa lapsettomuus aiheuttaa.[/QUOTE]

Ai mut sehän on sitten hyvä lakimuutos, tästäpä en ollut tietoinen

 

minun olisi tarkoitus ensivuonna mennä luovuttamaan. Onko siinä muuten jotain aikarajaa, kauanko pitää odotella synnytyksen jälkeen luovuttamista ja onko imetys este?

 

5 kertaa olen luovuttanut.

Ja luovuttaisin edelleen, jos saisin, mutta maksimimäärä on täynnä.

 

minun olisi tarkoitus ensivuonna mennä luovuttamaan. Onko siinä muuten jotain aikarajaa, kauanko pitää odotella synnytyksen jälkeen luovuttamista ja onko imetys este?

Olisikohan 6 kk synnytyksestä, imetyksen pitää olla loppunut. Hämärä muistikuva...

 

Olisikohan 6 kk synnytyksestä, imetyksen pitää olla loppunut. Hämärä muistikuva...

kiitos! Sitten luulen, että menee ensi kesän puolelle

 

En halua luovuttaa munasoluja (ensä halua että mies luovuttaa siittiöitä). Syy on se että en kestäisi sitä ajatusta että oma lapseni olisi jossain maailmalla ja tulisin vainoharhaiseksi siinä vaiheessa kun omat lapset alkaa "pariutua", koska olisi mahdollisuus että meidän pojan vaimo tai tytön sulhanen olisi oikeasti veli tai sisko.
Lisäksi mun mielestä nuo hoidot ovat mun mielestä vähän outoja koska eihän se lapsi ole oma jos ne solut ei ole omia, niin miksi ei sitten adoptoi lasta?

 

Lisäksi mun mielestä nuo hoidot ovat mun mielestä vähän outoja koska eihän se lapsi ole oma jos ne solut ei ole omia, niin miksi ei sitten adoptoi lasta?

Kaikki eivät saa adoptiolasta, koska kriteerit ovat hyvin tiukat (ikä, tulot, elinolot, pitää olla ollut naimisissa tietyn ajan jne.). Lisäksi adoptiolapsella on hyvin usein fyysisiä sairauksia, henkisistä traumoista puhumattakaan. Vaatii todella paljon ryhtyä sellaisen lapsen vanhemmaksi, en tiedä olisiko minusta siihen. Luovutetulla sukusolulla saatu lapsi on paljon todennäköisemmin terveempi, ja tietysti henkinen side on alusta alkaen erilainen.

 

Jos me joka tapauksessa päädytään siihen munasolujen keräämiseen omien lisälasten hankkimiseksi niin jos siitä jää sukusoluja yli niin kaipa ne mieluummin voisi toisille antaa kuin roskiin heittää.... Oishan se jännä ajatus, että joku palstalainen kasvattaisi 50 % min perimääni muistuttavaa jälkeläistä.

Tosin en tiedä onko sitten eksoottiseksikin luonnehdittu ulkonäköni luovutuseste. :xmas:

Ylimääräiset hedelmöitetyt munikset olisivat sinun ja datan perimällä. Ei ap:n miehen ja sinun.

Kelpaako ap:n miehelle ja ap:lle?

 

Voisin hyvin luovuttaakin. Tuleehan tosta toki itselle lisähommaa, kun pitää ehkäisy yms. sitten suunnitella luovutus huomioiden. Hormonikierukan olin ajatellut synnytyksen jälkeen laittaa, mutta sitten pitäisi vissiinkin jaksaa kondomia jonkin aikaa käyttää.

 

En halua luovuttaa munasoluja (ensä halua että mies luovuttaa siittiöitä). Syy on se että en kestäisi sitä ajatusta että oma lapseni olisi jossain maailmalla ja tulisin vainoharhaiseksi siinä vaiheessa kun omat lapset alkaa "pariutua", koska olisi mahdollisuus että meidän pojan vaimo tai tytön sulhanen olisi oikeasti veli tai sisko.
Lisäksi mun mielestä nuo hoidot ovat mun mielestä vähän outoja koska eihän se lapsi ole oma jos ne solut ei ole omia, niin miksi ei sitten adoptoi lasta?

Tämä perustelu on niin maailman typerin.

-Oliko miehesi neitsyt tavatessanne?
-Onko miehesi ikinä pannut toista naista, ehkäisyllä tai ilman?
- Jos ehkäisyllä, mistä voit olla varma, että ehkäisy ei ole pettänyt?
-Jos on, mistä voit olla varma, ettei nainen vaan mitään sanomatta jätä kertomatta miehelle, ja kasvata lasta yksin?
-Näin ollen, jos mies on joskus pannut toista naista, on mahdollista että hänen solustaan on lapsi syntynyt, ja teidän kahden lapsi voi pariutua tämän lapsen kanssa aikuisena.

Ja kun tietää millaisia häntäheikkejä on olemassa, luulisin tätä tapahtuvan (salaa raskautuminen yhden illan jutulle) useammin kuin ihmiset haluavat itselleen myöntää. Teoriassa on mahdollista, että sinun, minun tai naapurin miehellä on lapsi mistä hän ei tiedä.

Solujen luovutuksessa sentään luovuttajasta jää tiedot, joten näiden "puoliveljien ja siskojen" jäljitys onnistuu, paremmin kuin yhden illan panon jonka nimi saattoi olla Anneli Rovaniemeltä jonka kanssa kumi unohtui.

 

[QUOTE="vieras";26845292]Ylimääräiset hedelmöitetyt munikset olisivat sinun ja datan perimällä. Ei ap:n miehen ja sinun.

Kelpaako ap:n miehelle ja ap:lle?[/QUOTE]

Mikä ettei? Tieteellinen ja analyyttinen pieni vilkas lapsi.

 

Olen luovuttanut jo kolmesti. Enempään en pysty/halua, koska mulle luovutus on todella kivuliasta noin 2 viikon ajan.

Tietääkseni ainakin yksi lapsi on luovuttamien solujeni ansiosta syntynyt, joten olen saanut sen, mitä hakemaan lähdinkin...ihan äärimmäisen hyvän mielen

 

En halua luovuttaa munasoluja (ensä halua että mies luovuttaa siittiöitä). Syy on se että en kestäisi sitä ajatusta että oma lapseni olisi jossain maailmalla ja tulisin vainoharhaiseksi siinä vaiheessa kun omat lapset alkaa "pariutua", koska olisi mahdollisuus että meidän pojan vaimo tai tytön sulhanen olisi oikeasti veli tai sisko.
Lisäksi mun mielestä nuo hoidot ovat mun mielestä vähän outoja koska eihän se lapsi ole oma jos ne solut ei ole omia, niin miksi ei sitten adoptoi lasta?

Jos itse kohdussa kannetta lapsi ei ole oma, vaikka siinä lapsessa yleensä on jopa puolet isänsä perimää, niin kai se adoptiolapsi sitten on vielä vähemmän oma?

Joten miksi adoptoida lapsi, joka ei ole millään muotoa oma, jos voi kuitenkin saada geneettisesti osittain oman?

Mä en ymmärrä näitä "ei ole oma"-juttuja. Kyllä kaikki meidän kanssamme elävät lapset ovat ihan meidän omai lapsiamme, ovat he sitä sitten geneettisesti tai eivät.

 

Tuskin kukaan haluaisi munasolua asd-naiselta.

Tai adhd... Onneksi olen jo liian vanhakin; :saint:

 

Jaa, mä olen näköjään jo liian vanhakin. Eli se siitä. Mutta periaatteessa siis kyllä

 

Tai adhd... Onneksi olen jo liian vanhakin; :saint:

Oiskin hyvä tapa valloittaa maailma ilman sen kummempaa klooniteknologiaa, jos "hyvää hyvyyttäämme" lahjoittaisimme dastro-alkioita naisille, jotka sellaisen kohtuhedelmän tahtoisivat.

Ois kiva sitten tietää mikä äo ois meitin geneettisellä, mutta toisessa ympäristössä kasvaneella jälkeläislaumalla? Tutkimussuunnitelma syntyisi kuin itsestään!

 

Minä haluaisin kyllä luovuttaa, mutta täytän lokakuussa 35, olenkohan jo liian vanha?

 

Mitkä nuo kriteerit on luovuttajalla? Itseäni kiinnostaa kovasti ja halua olisi.

 

Kauan tuo luovutusprosessi kestää? Mä voisin luovuttaakin imetyksen loputtua ihan hyvin, jos prosessi ei ole kauhean pitkäkestoinen. Olisi tässä pari vuotta pelivaraakin vielä ennen kuin 35 tulee ikää.

 

Aloin miettiä tätä tarkemmin.

Huolisitko munasolun naiselta, joka on alle 160 cm pitkä, jolla on mantelinmuotoiset silmät (eli vinohkot), tarkkaavaisuushäiriö ja high-functioning autism?

Ehdottomasti!