[QUOTE="ohikulkija";26762433]Mitä nämä tässä-ja-nyt -ihmiset siis ovat? Miksi he yhtäkkiä tulevat uskoon? Olisiko heillä kuitenkin se mainitsemasi uskonnollisuusgeeni?
No, minä uskon täysin vilpittömästi, että usko ei ole ihmisen oma valinta. Jos taivas olisi olemassa ja sinne pääseminen olisi uskosta kiinni, se olisi logiikkani mukaan epäoikeudenmukaista. Siksi en usko, että homma toimii niin.[/QUOTE]
No, en tiedä sen kummemmin sanoa että miten vahvasti vaikuttaa kenessäkin uskonnollisuusgeeni, se oli vaan yks tutkimustulos joka pisti miettimään. Ehkei siitä geenistä kukaan vielä tiedä kunnolla. Mutta oli se geeni kuinka vahvana meissä, niin sen vähäinen toiminta (!) ei onneksi estä pelastumista. Koska jokaisessa ihmisessä on se tekijä, jonka kautta voi päästä yhteyteen Jumalan kanssa.
Eli ihmisessä on kristinuskon mukaan päällekkäisinä ruumis, psyyke/mieli ja henki, jotka on yhteydessä toisiinsa. Ja noista henki on se, joka kommunikoi yliluonnollisen kanssa (ei pidä sekoittaa keskenään käsitteitä, eli ihmisen henkeä ja Pyhää Henkeä, joka on puolestaan yksi jumaluuden persoona).
Ihmisen henki kaipaa usein Jumalan yhteyteen, se näkyy ihmisellä merkityksen etsimisenä, kodin etsimisenä, selittämättömänä kaipuuna. Jotkut turruttavat sitä viinalla, jotkut uskonnolla.
Sitten kun ihminen tulee uskoon (kristinuskoon, hehheh) ja henkemme pääsee Jumalan kanssa yhteyteen, niin se kaipuu häviää. Raamattu kuvaa sitä olotilaa että se olo on kuin kylläisellä vauvalla joka on saanut mahan täyteen maitoa. Tyytyväinen ja rauhallinen.
Vielä täsmennän yhtä kohtaa...eli tässä-ja-nyt -ihmiset. Siis olet ehkä itsekin huomannut, että on käytännönläheisempiä ihmisiä, jotka saavat paljon aikaiseksi, mutta eivät paljon koskaan puhu abstrakteista, syvällisistä, uskonnollisista asioista? En tarkoita sitä etteivätkö hekin joskus syvällä sisimmässään näitä pohtisi (Jumala kyllä pistää jokaisen miettimään edes joskus näitä asioita
) , mutta käytännön elämä usein vie heillä voiton. Sitten sunkin lähipiirissä voi olla semmoisia vähän jatkuvia etsijöitä, jotka tykkäävät kahlata eri uskontojen juttuja jatkuvasti läpi ja avoimemmin, rohkeammin pohtia syvällisiä?
En siis tarkoita sitä, että käytännönläheisemmät ihmiset olisivat huonompia vaikkeivät niin elämän tarkoitusta joka päivä pohdi, päinvastoin he pitävät hyvin tätä yhteiskuntaa pystyssä ja arkihommat hoituu. Ja toisella ääripäällä, eli uskonnollisuuteen taipuvaisilla ihmisillä se etsiminen voi olla melkein enemmän harrastetta ja ajankulua kuin tosissaan etsimistä, tyyliin "etsii, etsii mutta ei soisi löytävänsä".
Mutta koska kummallakin noista (karrikoiduista) ihmistyypeistä on henki, niin kumpikin pääsee sen avulla halutessaan Jumalan yhteyteen.