huomiohuora
Heippahei. Tekis mieli tappaa itteni. Tuskin sitä tänä yönä teen, mutta johonkin tätä paskaa on oksennettava. Te, rakkaat plussalaiset joudutte nyt ottaa sitä vastaan kun ei ole ketään muutakaan just nyt. Jos olis ees mies niin voisin mennä ja kuolla nyt mutta kuka noita lapsia sitten hoitaisi. Tähän väliin: Ennakoin seuraavia viestejä ja sanon jo tässä, että kyllä mä silti olen ihan helvetin hyvä äiti. Tämmösii tiloja tulee joskus silloin tällöin myöhään illalla. Oon päättäny elää asian kanssa. Tottakai lapsilla olis kivempi jos olis terve mutsi mutta en mä niin huonossa jamassa ole että joku lastari olisi parempi ku oma koti.
Jatketaan: Sitä on helppo sanoa, että ihmisen pitäis hyväksyä itsensä sellasena ku on jos ne huonot puolet on rataa "olen laiska siivoamaan" tai "oon läski" tai "en ikinä löydä miestä". Sit on asioita joita ei ikinä voi itsessään hyväksyä. tai en mä ainakaan näe miten voisi tai miksi edes pitäisi. Mitä sit tehdään? Kun on hyvä syy vihata itseään? Osa musta haluu uskoa että on mahdollisuus parantumiseen mutta osa on jo luovuttanu ja toivon vaan että seuraava sukupolvi pääsee helpommal.
Jatketaan: Sitä on helppo sanoa, että ihmisen pitäis hyväksyä itsensä sellasena ku on jos ne huonot puolet on rataa "olen laiska siivoamaan" tai "oon läski" tai "en ikinä löydä miestä". Sit on asioita joita ei ikinä voi itsessään hyväksyä. tai en mä ainakaan näe miten voisi tai miksi edes pitäisi. Mitä sit tehdään? Kun on hyvä syy vihata itseään? Osa musta haluu uskoa että on mahdollisuus parantumiseen mutta osa on jo luovuttanu ja toivon vaan että seuraava sukupolvi pääsee helpommal.