Kiitos palstailun, päästiin sitten "etuilemaan" huvipuistossa! :D

Katylina: sinähän esim vastustat aborttia joka tilanteessa, vaikka esim kyseessä olisi hyvin vaikea kehitysvamma? Sitten kuitenkin olet sitä mieltä, että vammaisten ihmisten pitäisi jäädä kotiin neljän seinän sisälle yms... Etkö huomaa mitään ristiriitaa näissä mielipiteisessäsi vai onko sinusta vain hauskaa provosoida ihmisiä? Jos olet tosissasi niin olet kyllä harvinaisen typerä, keskenkasvunen tollo.

 

Hengittäkää syvään ja olkaa noteeraamatta Katylinan viestejä
Tsemppiä kaikille erityislasten vanhemmille!

Kiitos ja en edes provosoitunut. Mä olen edistynyt. Enää ei netin tuntematon hörhö siihen pystynyt.

 

Niille joilla ei itselä ole erityislasta tai ei edes mainittavaa oikeaa kokemusta erityislapsista ei varmaan riitä ymmärrystäkään heille.

Itse selittäisin lapsille (ja ollaan paljon puhuttukin erilaisista oppijoista, ihmisistä jne...) että meitä on niin erilaisia. Toiset eivät pysty odottamaan tai jonottamaan, koska heillä voi olla joku vamma tai vaikkapa neurologinen poikkeavuus jonka takia eivät kykene samoihin asioihin kuin me muut yleensä pystytään. Pystytään ainakin harjoittelemalla. Toivompa totisesti, että omat lapset oppivat ymmrtämään erilaisuutta. Joskus se vaatii senkin, että kestää sen että joku erityislapsi pääsee jonossa ohi.

No mä tiedän, että omani ymmärtävät jo erilaisuutta. Eiv'tkä katso erilaisuutta kieroon... osaavat antaa tilaa ja joskus päästämään jonkun jonossakin ohitseen.

 

Jos moni onkin peräänkuuluttanut Katylinalta hyvää ja toiset huomioonottavaa käyttäytymistä käsken myös muutaman harmaan nyt ehdottomasti ryhdistäytymään. Ämmittelyt, tollottelut, huorittelut ja tyhmä, tyhmempi jutut eivät ole hyvää käytöstä sekään!!!

 

Katylina olisi sitten varmaan ollut onnellinen meidän perheen särkäniemen reissusta, kun 13 v aspergerpoikani (linnanmäellä olemme aina ottaneet avustajarannekkeen, ei kosakaan jonon ohi kuitenkaan),sai ensinnäkin kulkea invapysäköintipaikalta eli portilta puistoon. Jonotti kanssanmme innoissaan 23 minuuttia tukkijokeen kuin muukin kansa, mutta kun kaikki istuimme "tukissa", menikin paniikkiin ja hyppäsi pois ja lähti karkuun. Eli ei kun perään ja isä sisarusten kanssa jonon hännille kun minä lähdin selvittelemään tilannetta, poika itki ja oli vihainen ( oli hetkeä aikaisemmin aivan onnessaan menossa laitteeseen).
Kyseessä ei ole huono käytös, vaan aivojen poikkeava toiminta, joka estää poikaa oppimasta asioita kuten muut, mm. vaatteiden pukeminen on haastavaa, vaikka sitä on opeteltu ¨11 vuotta...
Mutta eipähän menty jonojen ohi!

Ja muuten ensi kerralla sen kortin otan, poika katosi reissun aikana 5 kertaa...

 

En kyllä tajua mikä oikeus vammaisilla ja "erityislapsilla" on ohittaa jonossa.
Kuulostaa ikävältä.

 

Onpahan kiintoisa ketju. Huh-huh. Ennenkin on pompannut silmille nuo K.n mielipiteet, minkähän ikäinen palstailija?

 

ymmärrän täysin mielipahasi näistä muutamien ihmisten(?) käsittämättömistä kommenteista. Mutta muista, että suurin osa on kuitenkin aivan eri mieltä. Suurin osa meistä kuitenkin selittää lapselleen ap:n kuvaamassa tilanteessa, miksi kyseinen lapsi pääsee jonon ohi (jos oma lapsi sitä kysyy) ja asia on sillä selvä. VALITETTAVASTI Katylinan vanhemmat eivät ole tätä opettaneet hänen ollessaan lapsi. Korjataan me kaikki muut asia omien lastemme kohdalla, ja opetetaan heille suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden ymmärtämistä.

Tsemppiä raskaaseen arkeenne, ja yrittäkää olla välittämättä absurdeista pienen vähemmistön mielipiteistä.

 

Tiedän että kaikilla ei ole tätä kykyä. En vain usko, että ihminen joka ei ole sovelias elämään muiden ihmisten keskellä, pitäisi sitten laittaa tilanteeseen, jossa näin käy. Jos jonottaminen on mahdottomuus, ei paikkoihin, missä jonotetaan, kannata mennä.

Jos on mahdotonta olla hiljaa, ei kannata mennä kirjastoon tai kirkkoon.

Jos on järkyttävä tarve varastaa, ei kannata mennä kauppaan. Helppoa.

Jos on bulimia, ei kannata syödä ollenkaan ja pakko-oireisenkin kannattaa jäädä himaan päässä huorittelun sijaan. Yeah right.

 

En kyllä tajua mikä oikeus vammaisilla ja "erityislapsilla" on ohittaa jonossa.
Kuulostaa ikävältä.

Voi prkl miten itsekästä ja omaan napaan tuijottavaa porukkaa! "MINUN ohi ei kyllä kukaan mene vaikka olisi kuolemanhädässä."

 

eli mielestäsi kaikki sairaudet jotka eivät aiheuta fyysista rajoittautuneisuutta eivät ole sairauksia ensinkään, koska niille ihminen voi itse tehdä jotain?

Fyysinen vammaisuus on ymmärrettävää siten, että ilman apuvälineitä ihminen olisi täysin kotona, vaikka muuten käyttäytyisi normien mukaan eivätkä aiheuta tarpeetonta häiriötä muille ihmisille.

Henkisesti vammaisuus taas on toki monitasoista, mutta hankalimpia tapauksia pitäisi hoitaa huomattavan paljon ennekuin heitä vie paikkoihin, joissa he eivät osaa käyttäytyä. Tätä opettelua voi hyvin suorittaa pienemmissä piireissä tavoilla, jotka eivät vaikuta muihin ihmisiin negatiivisesti. Sitten kun aika on kypsä ja tää henkilö kykenee toimimaan normien mukaisesti esim. huvipuistossa ja voi odottaa vuoroaan, hänet voi sinne viedä.

Vaikea kuvitella tosin, että sokea, jonka apuna on ainoastaan koira, kävisi huvipuistossa. Koira kun laitteisiin ei voi tulla.

 

[QUOTE="xxx";26727685]Jos on bulimia, ei kannata syödä ollenkaan ja pakko-oireisenkin kannattaa jäädä himaan päässä huorittelun sijaan. Yeah right.[/QUOTE]

Kyseessä ei ole sama asia. Bulimia ei vahingoita muita ihmisiä ja siitä voi parantua, tämähän on vain kiinni itsestä. Kukaan ei myöskään synny bulimian kanssa eikä se ole vammaisuutta.

Se, mitä ihmisillä kulkee päässä, ei merkitse yhtään mitään. Ajatuksia voi olla vaikka minkälaisia, mutta jos ne eivät vaikuta normaaliin elämään mitenkään eikä niitä ilmaise ulkoisesti, kukaan ei niistä tiedä eikä siten voi myöskään vahingoittua.

 

Mä en sitten enää voi mennä kirjastoon.
Osaan olla puhumatta hyvinkin, mutta jos minua alkaa hihityttämään itsekseni, saattaa sen peittelu ollakin jok valtavan paljon haasteellisempaa.

Pysynkö siis kotona?

 

Olen kyllä ja aspergerin, ADHD:n sekä OCD:n. Tiedän, että hänen on vaikea jonottaa, hän ei pidä yllätyksistä ja kaiken täytyy mennä aina tietyn aikataulun mukaan. Näin ollen häneltä jää paljon väliin ja kaikki täytyy aina suunnitella. Ja silti hän joutuu jonottamaan, sillä äitinsä haluaa kuitenkin hoitaa asioita. Tosin kyseinen äiti ei ole koskaan edes yrittänyt saada avustajaa sillä ilmeisesti pärjää itsekin ihan hyvin kolmen alle 12 vuotiaan kanssa jotka ovat syntyneet kaikki viiden vuoden sisällä ja kahdella selkeitä kehitysvammoja. Heidän elämänsä ei ole helppoa, mutta he pyrkivät mukauttamaan tätä elämää lasten tarpeiden mukaan ja samalla myös muiden ihmisten mukaan. Kyseinen lapsi ei saa erikoiskohtelua muuten kuin siten, että ovat kaikki kotikoulussa.

Tämä on tässä keskeinen asia. Kyseisen äidinlapset ei siis ole niin vaikeasti kehitysvammaisia tai muuten sairaita, että heillä olisi tarvetta avustajalle. Minä tunnen perheitä, joissa on lapsella joko niin vaikea kehitysvammaisuus tai autismi, että he tarvitsevat, siis ihan oikeasti TARVITSEVAT, avustajaa tietyissä tilanteissa. Se ei ole mukavuudenhalua tai kykyä vaan pärjätä sairaan tai vammaisen lapsen kanssa, vaan pakon sanelema tarve sille ylimääräiselle aikuiselle, jotta asiat rullaisi. Tunnen myös perheen, jossa on adhd oirehtiva lapsi, mutta heillä ei ole mitään tarvetta avustajalle, koska lapsi kyllä pystyy oirehtimisensakin kanssa toimimaan maailmassa vanhempiensa ohjeiden mukaan ja jonakin päivänä täysin itsenäisesti.
Samaa ei voi sanoa kahden muun perheen lapsista. he tulevat tarvitsemaan avustajaa myös aikuisiällä eikä silloinkaan ole kyse mukavuudenhalusta tai päättäväisyydestä pärjätä. Kyse on todellisesta tarpeesta.

 

Fyysinen vammaisuus on ymmärrettävää siten, että ilman apuvälineitä ihminen olisi täysin kotona, vaikka muuten käyttäytyisi normien mukaan eivätkä aiheuta tarpeetonta häiriötä muille ihmisille.

Henkisesti vammaisuus taas on toki monitasoista, mutta hankalimpia tapauksia pitäisi hoitaa huomattavan paljon ennekuin heitä vie paikkoihin, joissa he eivät osaa käyttäytyä. Tätä opettelua voi hyvin suorittaa pienemmissä piireissä tavoilla, jotka eivät vaikuta muihin ihmisiin negatiivisesti. Sitten kun aika on kypsä ja tää henkilö kykenee toimimaan normien mukaisesti esim. huvipuistossa ja voi odottaa vuoroaan, hänet voi sinne viedä.

Vaikea kuvitella tosin, että sokea, jonka apuna on ainoastaan koira, kävisi huvipuistossa. Koira kun laitteisiin ei voi tulla.

eli pohjimmiltaan tässä on kyse toisten ihmisten "häiritsemisestä". Yeah :snotty:

Mutta ei kannata lähteä vääntämään sun kanssa tästä..

 

[QUOTE="hei";26727690]Voi prkl miten itsekästä ja omaan napaan tuijottavaa porukkaa! "MINUN ohi ei kyllä kukaan mene vaikka olisi kuolemanhädässä."[/QUOTE]

En nyt ajatellut itseäni vaan yleensä jonottajia.

 

Kyseessä ei ole sama asia. Bulimia ei vahingoita muita ihmisiä ja siitä voi parantua, tämähän on vain kiinni itsestä. Kukaan ei myöskään synny bulimian kanssa eikä se ole vammaisuutta.

Se, mitä ihmisillä kulkee päässä, ei merkitse yhtään mitään. Ajatuksia voi olla vaikka minkälaisia, mutta jos ne eivät vaikuta normaaliin elämään mitenkään eikä niitä ilmaise ulkoisesti, kukaan ei niistä tiedä eikä siten voi myöskään vahingoittua.

Hohhoijaa, vietetäänpä arkea syömishäiriöisen kanssa Tosin yksilöitä hekin

 

Henkisesti vammaisuus taas on toki monitasoista, mutta hankalimpia tapauksia pitäisi hoitaa huomattavan paljon ennekuin heitä vie paikkoihin, joissa he eivät osaa käyttäytyä. Tätä opettelua voi hyvin suorittaa pienemmissä piireissä tavoilla, jotka eivät vaikuta muihin ihmisiin negatiivisesti. Sitten kun aika on kypsä ja tää henkilö kykenee toimimaan normien mukaisesti esim. huvipuistossa ja voi odottaa vuoroaan, hänet voi sinne viedä.

Kaikki ei koskaan kykene oppimaan yhteiskunnan soveliaita käytössääntöjä, ihan vaan siksi, että heidän aivonsa toimii nin eri tavalla kun sun ja mun. Mitä heille pitäisi tehdä? Sulkea pimeään komeroon ja hukata avain?

 

eli pohjimmiltaan tässä on kyse toisten ihmisten "häiritsemisestä". Yeah :snotty:

Mutta ei kannata lähteä vääntämään sun kanssa tästä..

Eli sinua ei häiritse, jos ihmiset ohittelevat sinua jonossa? Tekeekö juuri vammaisuus ohittamisesta hyväksyttävää vai käykö siihen mikä tahansa syy? Voiko siis kuka tahansa ohittaa sinut, eikä sinua haittaa?

 

En nyt ajatellut itseäni vaan yleensä jonottajia.

Jos sulla riittää sympatiaa jonottajille, niin miksei sitten kehitysvammaisille? Veikkaan että siksi, koska jonottamisesta sulla on omakohtaista kokemusta ja kehitysvammaisen arjesta ei. Eli motiivisi on itsekkyys.

 

Kaikki ei koskaan kykene oppimaan yhteiskunnan soveliaita käytössääntöjä, ihan vaan siksi, että heidän aivonsa toimii nin eri tavalla kun sun ja mun. Mitä heille pitäisi tehdä? Sulkea pimeään komeroon ja hukata avain?

Tehdä heille ympäristö, jossa he voivat toimia muiden samankaltaisten ihmisten kanssa ja elää tavalla joka heille on se paras. Se ei automaattisesti tarkoita hoitolaitosta.

 

En kyllä tajua mikä oikeus vammaisilla ja "erityislapsilla" on ohittaa jonossa.
Kuulostaa ikävältä.

Jostain syystä tuo huvipuisto haluaa tarjota ainakin tietyille vammaryhmille tuon oikeuden, ehkä sitten osittain tehdäkseen jonottamisen kaikille miellyttävämmäksi? Itse voisin kuvitella että minulle terveenä jonottajana olisi mukavampi antaa sen kehitysvammaisen autistin mennä toisesta sisäänkäynnistä jonon ohi kuin esim 30-50minuuttia kuunnella ja katsella hänen hermostunutta pyörimistä ja ääntelyä, väistellä liikkeitään, arastellakin tuota siinä pelossa että joku kerta hän tönäisee minua tai lastani jos avustajansa ei ehdikään väliin jne.

Ja tietty on ihmisiä joiden apuvälineidensä ja liikuntavammansa vuoksi on suoraan mahdoton jonottaa samoja ahtaita käytäviä kuin muiden.

 

Tehdä heille ympäristö, jossa he voivat toimia muiden samankaltaisten ihmisten kanssa ja elää tavalla joka heille on se paras. Se ei automaattisesti tarkoita hoitolaitosta.

Tiesitkö, että tällasia ympäristöjä on jo olemassa! On olemassa päiväkoeja, kouluja ja asuntoloilta niille, jotka eivät yksinkertaisesti pärjää normaalin yhteiskunnan kelkassa. Mutta ei näissäkään paikoissa kaikki ole samanlaisia. Siellä on erilaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat erityistä tukea elämäänsä.
Mutta et kai sä väitä, että he eivät saisi osallistua siihen normaaliin yhteiskunaat siksi, että jotakuta nyt sattuisi vituttamaan kun joku erityistä huomiota vaativa henkilö saa erilaisen kohtelun?

 

En nyt ajatellut itseäni vaan yleensä jonottajia.

Kyllähän sun avustaja voi myös käydä pyytämässä sen "ohituspassin" niin pääset possujunaan jonon ohi. Ihan rohkeasti vaan <3

 

Eli sinua ei häiritse, jos ihmiset ohittelevat sinua jonossa? Tekeekö juuri vammaisuus ohittamisesta hyväksyttävää vai käykö siihen mikä tahansa syy? Voiko siis kuka tahansa ohittaa sinut, eikä sinua haittaa?

Menikä sulta koko kupletin juoni ohi?