Adoptioneuvonta alkaa 2012

No hienoa kuulla..interpedia lomalla heinäkuun ja E-A:ssa kesällä vissiin se joku tuomarikin lomalla niin kieli pitkällä täälläkin odotetaan monta esitystä tulee koska se vaikuttaa meidän jonotukseen

Täällä aloitin HYVISSÄ ajoin kerrankin jo ennen lomalle pääsyä (vaikka se oli se suunnitelma eka että lomalla teen) noi tehtävät..tuo kirje bioäidille on aika vaikea, miten sanoa että KIITOS kun tietää että toiselle se on valtava menetys. Taas konkresisoituu se, että kun me saadaan lapsi joku menettää omansa.

Noh hyvä jättää hautuun tuo kirje. Muuten täällä toivotaan että säät lämpenis, enne ku alkaa loma.

 

Heips Kashmir ja muut! Viimeisen hoidon jälkeen olotila heitti ihan häränpyllyä. Ei tullut masennusta tai murheen alhoa, melkeinpä päinvastoin. Helpotuksen tunne on kai päällimmäisenä, ehkä suoranainen ilo, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Ekaa kertaa vuosiin voi ihan rauhassa ja totaalisesti unohtaa lisääntymisjutut. Ehkä tokenemisessa auttoi sekin, että ehdin tässä välissä käydä alkuvuodesta varatulla ja kovasti odotetulla lomareissulla. Paneuduin lempparikohteessani monta päivää lempiharrastukseeni - mahtavaa uppoutumista Johonkin Ihan Muuhun!

Pahin kiire ja tohina myös adoptiohommaan liittyen hälveni. Nyt ihmetellään ja pällistellään, lomaillaan; adoptioajatuksiin joutaa palata vielä elokuulla. Saa tunteet rauhassa alkaa tasaantua ja hakea lokeronsa.

Ihanaa ja rentouttavaa kesää kaikille!

 

Heippa kaikki!

Ihanaa kuulla, Polkka, että olet ollut helpottuneella mielellä ja saanut lomailla perheenperustamisajatuksista! Sellaisia hetkiä ja aikoja varmasti itse kukakin tämän pitkän matkan varrella tarvitsee. On tärkeää, ettei hukkaa itseäänkään, eikä unohda odottaessaan elää. Kiitos, että muistutit!

Me ollaan täällä mietitty erityistarpeita, mitä oltaisiin valmiita hyväksymään, mitä ehdottomasti ei, mitä ehkä. Todella vaikeaa! Meidän pitää siis täyttää se lomake ensi neuvontaa varten, eikä ole edes lääkäriluentoa pohjalla. Vaikeaahan tästä tekee lähinnä se, että sama asia paperilla voi käytännön vaikutuksiltaan olla varmasti melkein mitä tahansa. Ja hankalaa on myös se, että olen vakuuttunut, että kaikenlaisiin tilanteisiin ajan kanssa sopeuduttaisiin ja kaikesta luultavimmin selvittäisiin, mutta ei se tarkoita silti, etten toivoisi mahdollisimman tervettä lasta... Hankalaa, hankalaa. Mutta huomaan kyllä, että näitä miettiessä ja näistä puhuessa ajatukset muuttuu, pelkojaan prosessoi ja lopulta löytää itsensä ehkä jostain ihan muualta kuin mihin alunperin luuli olevansa valmis. Silti en voi olla ajattelematta, että eipä moni biologisen lapsen vanhempi joudu näin raadollisen silmästä silmään katsomaan näitä mahdollisia sairauksia yms., vaikka totuushan on, ettei biologisen lapsenkaan terveydestä ole takeita.

Kiitos myös kannustuksesta kysäistä neuvonnan jatkosta - ehkä tosiaan ensi kerralla rohkaisen mieleni ja kysyn! Kyllä se helpottaisi, jos edes suuntaa antavaa aikataulua olisi selvillä...

Luin muuten ihanan kirjan: Asha Mirón Gangesin tytär - erään adoption tarina (tai jotain sinne päin)! Oletteko lukeneet? Mä ahmin tuon varmaan kahdessa illassa (vaikka sisältää 2 eri kirjaa yksissä kansissa), musta se oli tosi kiehtova ja myös valoisa. Välillä tuntuu, että tähän adoptioprosessiin sisältyy niin paljon kaikkea mietittävää ja riskejä ja hankalaa, että on todella ihana välillä kuulla/lukea jostain myönteisestä adoptiotarinasta. Tai ehkä nämä haastavammat puolet vain nyt korostuvat, kun juuri tässä erityistarvelistan äärellä ollaan...

Mekin päästään kohta lomalle ja lomamatkalle! Tulee tarpeeseen. Ihanaa heinäkuuta muillekin ja onnistunutta lomaa lomalaisille!

 

Silti en voi olla ajattelematta, että eipä moni biologisen lapsen vanhempi joudu näin raadollisen silmästä silmään katsomaan näitä mahdollisia sairauksia yms., vaikka totuushan on, ettei biologisen lapsenkaan terveydestä ole takeita.

Eikä sen adoptiolapsenkaan terveydestä ole takeita... Tai siis siitä, että terveydentila on jotain, mikä on hyväksytty. Meidän muksulta löytyi paljon pahempaa kuin rastittiin hyväksyvämme. Luultiin hyväksyvämme lapsiesitys keskosuuden takia kehitysviiveisestä lapsesta, mutta ei se nyt sitten ihan niin ollutkaan... Lapselta löytyi Suomessa suoritetuissa tutkimuksissa sellainen harvinainen sairaus, jota ei tosiaankaan listoissa ollut.

Mutta niin kuin totesitkin, ihminen sopeutuu kyllä ajan myötä moneen sellaiseenkin asiaan, johon ei ole osannut varautua.

 

Argh, kirjoitin pitkän vastauksen, ja se katosi

Mutta siis, tarkoitus oli kiittää Draumsyniä omakohtaisen kokemuksensa jakamisesta! Juuri tämänkaltaisia asioita ja arvoituksellisuutta vähän hain toteamuksellani, että yksi asia paperilla ei vielä kerro paljoakaan siitä, miten se käytännössä näkyy lapsessa tai perheen elämässä. Tuntuu hankalalta ja vähän turhauttavaltakin rastitella näitä hyväksyn/en hyväksy -kohtia juuri siksi, kun ei voi kuitenkaan tietää. Esim. juuri tuo keskosuus voi kai aiheuttaa aika laajalla skaalalla asioita. Voi olla, ettei se näy lapsessa mitenkään tai toisaalta on kohonnut riski cp-vammaan tms. Miten sitten päätät, että hyväksytä tai et hyväksy?

Samoin olen alkanut miettiä sitä ikätoivettakin uudella tavalla näiden erityistarpeiden näkökulmasta. Ihan pienestä lapsestahan on käytännössä mahdotonta juurikaan sanoa terveydestä paljoakaan tai ennustaa tulevaa. Isomman lapsen kohdalla erityistarpeet ovat voineet eri tavoin tulla jo osin esiin ja myöhempää kehitystäkin ehkä helpompi arvioida... Meillä siis ikätoive vielä päättämättä eikä olla sitä paljoa mietitty.

Tällaisia pohdintoja täällä. Kaipa nämäkin vielä omassa ja miehen päässä selkiytyvät, kun tarpeeksi saa tietoa ja näitä mielessä pyörittelee. Tarvitsee vähän kypsytellä, huomaan.

 

Heippa kaikille! Kiva, kun olette jaksaneet kesän lämmössäkin (hah ) kirjoitella. Polkan lisäksi täällä nyt toinen helpottunut hoidoista luopuja; soitin eilen klinikalle, ettei tulla enää suunniteltuun hoitoon elokuussa. Niin iso helpotus. Ei siitä muuta olisi tullut, kuin valheellista toivoa pariksi viikoksi. Niilläkin rahoilla melkein jo lennetään koko perhe hakumatkalle sitten joskus. No ei kai. Rauhassa nyt odotellaan neuvonnan alkua ja katsellaan, mitä he sanoo meidän kelpoisuudesta adovanhemmiksi/-perheeksi. Oma pää selvinnee siinä samalla?

kashmirille kiitos kirjavinkistä! Mua kiinnostaa nyt lukea kaikki mahdollinen. Meinasin juuri tilata Amazonista pari englanninkielistä kirjaa, kun ei niitä lähempää saa. Sadepäivien ratoksi olisi oivaa saada helpompaa ja haastavampaakin pureskeltavaa asiaa. Lähinnä mulla oli mielessä The Primal Wound: Understanding the Adopted Child (Nancy Newton Verrier) ja I'm Chocolate, You're Vanilla: Raising Healthy Black and Biracial Children in a Race-Conscious World (Marguerite Wright).

 

Pitää nyt vielä lisätä, että minun ei missään nimessä ollut tarkoitus pelotella ketään pois erityistarveadoptiosta. Elämä (ja varsinkin lapsenhankinta) on aina riskipeliä, ikinä ei voi tietää, mitä saa. Meillä on yksi terveitten lasten jonostakin adoptoitu muksu, joka ei myöskään ollut terve, vaan päinvastoin paljon vaikeampi ja haastavampi hoidettava kuin tämä meidän nuorimmainen (joka varmaan pian saa kehitysvammadiagnoosin). Eikä meidän biolapsikaan ole tavismuksu, joten kai tämä vaan on meidän kohtalo. Terveenä adoptoidulla ei ole mitään vakavaa fyysistä vaivaa, ainoastaan liimakorva ja ehkä alkava infektioastma, mutta psykiatrisen puolen ongelmia onkin sitten reilummasti. Ja ne ovat arjessa paljon haastavampia kuin useimmat fyysiset vaivat.

 

^ Pitikö sun pelotella kaikki pois siis tavisjonostakin?

(VITSI tietenkin )

 

Juu ja vaik ns tervettä ni aina voi tulla ilmi vaik mitö,tiedän suomeenkin tulleen statuksella terve ja hakumatkalla huomattu että ei näe kunnolla. me ollaan sn puolelle ns suuntautumassa ja tiedetään et diagnoosi voi helpottua tai pahentua tai olla oikea. Lisäksi psylogiset ongelmat voi tulla esiin millo vaan mut kyllä noita bio lapsiakin on ihmisillä ja niilläkin voi tulla ja aina on kaikki muutkin. Pitää vaan toivoa että oma lapsi saa elää mahd.tervettä elämää. Kyl meidän vuosikurssilla koulussa ainakin oli ahdg,diabeetikko,syöpäsairad,sydänvikainen jne. Mutta joo meillä vielä tuon lapun täyttö edessä mis sairauksia rajataan.

 

Niin ja meillä on SN-lapsi jonka SN ei vaikuta meidän elämään mitenkään...

 

Heippa, mitäs kaikille kuuluu? Täällä odotellaan jo hyyyvin kärsimättömänä viikonloppua ja LOMAA! Töissä on ollut tosi hiljaista viime ajat, tarkoittaa että ihan liikaa aikaa surfata adoptio- ja muilla sivuilla. Nyt mulla on taas epäileväinen ja negatiivinen kausi, olen pohtinut hulluna ihan kaikkea alkaen omista kyvyistä adovanhempana tyttären suhtautumiseen ja isovanhempien/suvun reaktioista kansainvälisen adoption yleiseen oikeutukseen ja eettisyyteen. Että semmoista kevyttä kesämieltä. Tilasin ne kirjatkin Amazonista, katotaanpa vaan kun saan vielä lisää vettä myllyyn...

Oon lukenut taas amerikkalaisia aikuisten adoptoitujen blogeja, siis niiden jotka kutsuvat itseään adokriittisiksi. Antaa kyllä hurjasti perspektiiviä se. Vaikka toki kyseessä saattaa olla pieni ja äänekäs vähemmistö, ei sitä vaan voi tietää eikä varsinkaan sitä, miten oma lapsi aikuisena kokisi. Onneksi paljon kritiikistä kohdistuu jenkkisysteemiin, jota itsekin kritisoisin -auttaa kyllä myös tähän odotuksen ja loputtoman jonon sietämiseen kun tietää, että monet sudenkuopat sillä vältetään että adoptoitavat lapset on todella tarkkaan tutkitusti oikeasti adoptiovapaita. Ja kyseessä heille ihan viimeinen vaihtoehto ennen laitostumista, eikä mitään bioäitien painostamista, biosuvun ohittamista, lapsikaupasta ym nyt puhumattakaan.

Kevennyksenä eiliseltä: Lainasin tytölle kirjastosta adoptiota käsitteleviä kirjoja, mm. Pikku Xingin. Sitä luettiin jo pari kertaa, tytön mielestä tosi hauska kirja. Hänellä on kaksi nukkea, "siskokset" jotka ovat hyvin tärkeitä tytölle, toinen tummaihoinen. Käytin sitten tilaisuutta hyväkseni ja kysyin, että onkohan se tumma nukke sitten tullut myös jostain lentokoneella, kun on erinäköinen kuin toinen? Niin tyttö vastasi: Joo, varmaan Norjasta! Ja siitä eteenpäin tumma vauva oli norjalainen. Mies oli hieman pihalla, kun tuli treeneistä ja tyttö innoissaan selittämään, että tämä vauva se on tullut Norjasta Suomeen. Vaan mikäpä siinä, onhan niitä erivärisiä ihmisiä Norjassakin!

 

Hei! Ajattelin liittyä joukkoonne. Olen 35-vuotias ja mies on 37-vuotta. Olemme käyneet läpi lapsettomuushoidot (6 v) jotka päättyivät tuloksettomana tänä keväänä. Syyna selittämätön lapsettomuus. Laitoimme PeLaan paperit jo ennen joulua ja ajatuksissa siintää kansainvälinen adoptio. Neuvonta on aloitettu ja kolmas tapaaminen tulee syyskuussa. Maavaihtoehtoja olemme puntaroineet kovasti ja tällä hetkellä mielessä on Venäjä ja Etelä-Afrikka.

Eniten tällä hetkellä mietityttää työasiat. Olen päivätyössä mutta haikailen takaisin vuorotyöhön, olen siis hoitoalalla. Päivätyö on ihan jees mutta ammatillisesti ei niin haastavaa kuin se mihin olisin nyn haikailemassa. Kysyisinkin, että luuletteko että määräaikainen työsuhde vaikuttaa jotenkin hakuprosessiin? Miehellä on vakityö. Mullakin on tällä hetkellä mutta minun täytyisi irtisanoa itseni että pääsisin takaisin vuorotyöhön. Tällaisia asioita pähkäilee hän...

 

Mouse77 tervetuloa ja teillähön on neuvonta jo hyvässä vaiheessa en usko et määräaikanen vaikutaa varsinkaan hoitoalla missä töitä piisaa ja jos toisella vakipaikka. Se että muuttaa töitä nii saattavat kysellä,meillä ainaki sanotti et työ,koti ja muut asiat suht vakioina ois jees prosessin ajan. Yhet jitka esim muutti niin kotikäynti tarvitii uusiks.

Gigi juu samaa mieltä et tossa kohtaa jonot jees ettei oo mitään lapsikauppaa tahi vastaavaa. Mä luulen et adoptioistta on nin monta mieltä ku sanojaa. Sitte on niin paljon erilaisia kotejaki mihin adoptoidaan et niin moni vaikuttaa yuohon asiaan. Meillä neuvonta antaa valmiuksia kertoa asia ja muutakin esim yks tutava jonka mies jenkki ni nillä oli kasa paperwita ja kals puolen tunni puhumista ja siinse,raha vaihto lmistajaa ja paprut kohti maata.

Mutta joo täällä yritetää. Lunnisti oottaa vikaa neuvontaa mutta odotus valtava ja sammalla pelottaa et jos tuleekin et viä kerta, koskaan ei tiedä paljon kuvia otettu ku toiveis ois et enne ens kesää kuvat lähtis kohti lapsen kotimaata,toiveet <3

Täälläpä ei muuta,kuis muilla?

 

Hei, ehdittekö jo huomata, että Interpedian sivuilla oli myös hyvinkin optimistisia uutisia Intian adoptioista! Ilmeisesti on uudet käytännöt lähteneet hyvin toimimaan tänä vuonna ja lapsiesityksiä on tullut todella nopeasti muutamalle perheelle! Tosi mahtavaa että lisää positiivisia näkymiä kontaktikentällä, myös muualla kuin Afrikassa.

 

Hei kaikille ja mukavaa kesää myöskin puolestani!

Lady_Gigi hyvä kun laitoit Intiasta! En ollut ollut huomannut

Hei, ehdittekö jo huomata, että Interpedian sivuilla oli myös hyvinkin optimistisia uutisia Intian adoptioista! Ilmeisesti on uudet käytännöt lähteneet hyvin toimimaan tänä vuonna ja lapsiesityksiä on tullut todella nopeasti muutamalle perheelle! Tosi mahtavaa että lisää positiivisia näkymiä kontaktikentällä, myös muualla kuin Afrikassa.

 

Hei, pitkästä aikaa täällä taas! Loman aikana on ollut niin paljon menoa, etten ole ehtinyt kirjoitella. Hauskaa että mukaan on tullut lisää keskustelijoita!

Lady_Gigi: Minäkin olen viime aikoina vähän miettinyt erityisesti adoption haasteeliisuutta. Neuvonnan loppu häämöttää ja ehkä se vaikuttaa ajatuksiin. Kansainvälisen adoption oikeutusta kannattaa tietysti pohtia, koska olisi parasta, että lapset adoptoitaisiin kotimaahan. Mutta kyllähän kansainvälinen adoptio- koti ja vanhemmat- yleensä miljoona kertaa parempi vaihtoehto on kuin elämä lastenkodissa.

Kiinan sn- adoptio on ilmeisiesti nyt varmistusmassa meille parhaaksi vaihtoehdoksi. Minua ei niinkään (ainakaan juuri nyt mitetitytä se, jos minusta tai miehestäni on adoptiolapsen vanhemmiksi, mutta kyllä ajattelen adoptiovanhemmuuden ja yleensäkin uuden vanhemmuuden vaikutusta esim. parisuhteeseen. En ollenkaan usko, että tulee ylipääsemättömiä vaikeuksia, mutta kyllä meidän jaksamiseen vaikutti esim. biopojan sairastelu pienenä. Nyt kaikki on niin helppoa, että melkein kaipaa elämään lisähaastetta, mutta kyllä adoptio sitä lisähaastetta todellakin antaa.

Samalla olen tosi iloinen ja helpottunut, että päätös kohdemaasta on melkeimpä tehty. Ja olen myös iloinen, että kohta voi oikeasti alkaa haaveilla lapsesta. Olen alkanut nähdä unia adoptiosta. Yhdessä unessa olimme saaneet Venäjältä kaksivuotiaan tytön. Hassua koska me tulemme saamaan kiinasta adoptoidun lapsen, joka melko varmasti tulee olemaan poika. Biopoikamme sanoi jo pari vuotta sitten kovasti toivoa pikkusisarta, mieluiten veljeä. Oivoi, sitten kun todellisuus iskee, niin en usko, että sisaruus on ihan niin auvoista kuin poitsu kuvittelee.

Adoptioon liittyviä kirjoja en ole lukenut. Paljon lehtiartikkeleita ja tietoa netistä kylläkin. Aion kyllä lukea kiintymiseen ja menetykseen liittyvää kirjallisuutta ennen kuin adotiolapsi saapuu. Minä olen tunnen joitain suomeen adoptoituja ja olen jutellut aika paljon adoptiosta ja elämästä hedän kanssa. Sen takia en tunne niin suurta tarvetta lukea adoptiotarinoita.

Vielä lopuksi: Polka ja muut: oli ihanaa lukea adoptio- ja perhehaaveista hoitojen jälkeen!

Kivaa lomien ja kesän jatkoa!

 

Gigi kiitti vinkistä,samalla tuli kurkattua lapsitietopalsta ja ihanasti oli esityksiä tullu. Etiopian tilanne kiinnostais kovasti. Jotenki tota katoin niin tuntus että lapsia ois tullu viime vuotta vähemmän vai tuntuku se vaan,kaksi thaimaan esitystä lämmitti kovasti mieltä ku siä ollu pelalla noita nolla vuosia.

Piakatarina, hienoa että maa alkaa olla jo kiikarissa. Meilläin oli tota kiinan sn mietitään mutta vaaka kallistuu E-A:n puolelle, mitään eiolla lukkoon löry ja interpedian asiakkaita ollaan joten lopullinen päätös sitten luvan jälkeen...sitte kun sen toivottavasti joskus saa. Nytnjo vähän jänniittää kuin valvira pyörähtää. Jännityksellä jo odotetaan täällä uutisia.

Piakataina olikonteillä jo palveluntarjoajamselvä?

Meillä odotetetaan kovasti vikaa neuvontaa, tehtäviä alettu tekeen ku alko lomakin maat ja noi ertityistarpeet puhuttaa, liliales se lomake vink vink hepatiitista luettu paljon mutta kun en tunne yhtään joka vois ketoa miten oikeasti vaikuttaa elämään jantoi b-hepatiiin tarttuvuus? Kysymyksiä on paljon ja luotan siihen että oikeat vastaukset löytyvät.

Sataa vetä ja ny sopis jo kesä alkaa ku lomakin...

 

hepatiitista luettu paljon mutta kun en tunne yhtään joka vois ketoa miten oikeasti vaikuttaa elämään jantoi b-hepatiiin tarttuvuus? Kysymyksiä on paljon ja luotan siihen että oikeat vastaukset löytyvät.

Kannattaa lukea tämän blogipostauksen kommentit, siellä on useita kirjoittajia, joiden lapsilla on B-hepatiitti:

http://chinaadopttalk.com/2011/03/21/special-needs-discussion-–-infectious-diseases/

Tässä toinen sivu aiheesta. Kuten kirjoittaja toteaa, kunhan oikea lääkäri löytyy, B-hepatiitti ei ole kovin iso asia elämässä.

Our Son with Hepatitis B - After finding the right doctor, Hep B becomes 'no big deal' _ Hepatitis B, China,

 

Tuosta erityistarpeiden miettimisestä onkin ollut täällä jo monipuolista keskustelua. Ihan samoja kysymyksiä mekin silloin pyörittelimme kolmisen vuotta sitten. Ehkä liikaakin tuli miettineeksi kaikkea mahdollista, vaikka toisaalta sitten meidänkin lapsiesitys sisälsi useita diagnooseja. Olin jotenkin ajatellut, että niitä on sitten yksi . Vaikka diagnooseja oli jotakin viisi kappaletta, niin kaikki osoittautuivat lieviksi/hyvin hallittaviksi ja kehitysviiveet katosivat pian Suomessa. Se yllätys voi siis tulla missä vaiheessa tahansa. Esimerkiksi saa lapsiesityksen lapsesta, jolla onkin sellaisia sairauksia, mistä ei edes tiennyt. Tai sitten todellinen terveydentila selviää vasta Suomessa. Tai tunne-elämän vaikeudet ovatkin ne suurin juttu ja fyysinen erityistarve sivuseikka. Ja osalla lapsista kehitysviiveet ja sairaudet saadaan parannettua.

Kai sitä sitten haluaa noita haasteita, kun mekin olemme alkamassa nyt sijaisperheeksi . Varsin pian adoption jälkeen siis, mutta lapsosemme kanssa on mennyt niin paljon helpommin kuin koskaan osasimme ajatella etukäteen. On sen verran verbaalinen ja vahva tapaus, että pitää taatusti puolensa!

 

Moikka!

Tervetuloa uudet ja mukavaa, kun myös "vanhoja" kirjoittajia aktivoitunut! Itse olin lomailemassa ja pidin taukoa nettisurffailusta, nyt taas takaisin arjessa ja koneen äärellä.

Lady Gigin pohdinnat kuulostaa niin tutuilta. Minäkin olen noita samoja asioita miettinyt, myös kv adoption oikeutusta ja etiikkaa yms. Itse ajattelen, että on tosi tärkeää käydä nämä kriittisemmätkin ja vaikeammatkin pohdinnat läpi, antaa itselleen lupa olla myös epäilevä ja epävarma. Luulen, että juuri epävarmuutensa myöntämällä ja sietämällä voi lopulta kasvaa varmemmaksi, käsitellä ja työstää asiaa ja olla siten paremmin valmistautunut. Tärkeää työtä siis, mutta ei mukavaa tai helppoa.

Kaarin kaipaili erityistarvelistaa. En ole yhtään varma, onko tämä meidän lista yhtään sellainen kuin Lilialesin, mutta ehkäpä riittävän lähellä? Voin sen tässä naputella, kun se tuossa pöydällä vieressä sattuu olemaan. Eli täältä tulee:

Tausta- ja terveystiedot (kaikissa muuten vastausvaihtoehdot "hyväksytään", "voidaan harkita" ja "ei hyväksytä")

1. Ikä:
- tarkenna

2. Sukupuoli:
- kumpi sukupuoli tahansa

3. Sisarukset:
- tarkenna

4. Terveydentila syntymähetkellä:
- keskonen, tarkenna: syntynyt raskausviikon X jälkeen
- alhainen syntymäpaino

- Rakennepoikkeavuudet:
-> huulihalkio
-> suulakihalkio
-> toispuoleinen huuli-ien-suulakihalkio
-> molemminpuolinen huuli-ien-suulakihalkio
-> napatyrä
-> spina bifida / synnynnäinen selkärangan epämuodostuma

- Ortopediset ongelmat:
-> käden poikkeamat tai epämuodostumat
-> yhdessä olevat, puuttuvat tai ylimääräiset sormet
-> jalan poikkeamat tai epämuodostumat
-> kampurajalka
-> lonkkavika
-> yhdessä olevat, puuttuvat tai ylimääräiset varpaat
-> raajan puuttuminen
-> liikuntarajoitteita, tarkenna:
- lievä (esim. jalkatuki tai lasta)
- merkittävä (esim. pyörätuoli)
-> kasvon piirteiden poikkeavuuksia

5. Iho
- poikkeava luomi tai syntymämerkki näkyvällä paikalla
- paloarvet:
- käsivarsissa ja jaloissa
- kasvoissa
- albinismi

6. Synnynnäiset sydänviat
- VSD, kammioväliseinäaukko, lievä / merkittävä
- ASD, eteisväliseinäaukko, lievä / merkittävä
- CoA, aortan kaaren ahtauma, lievä / merkittävä
- PDA, lievä / merkittävä
- muu, tarkenna

7. Verisairaudet
- talassemia, tarkenna
- sirppisoluanemia
- verenvuototauti
- G6PD puute (punasolun energia-aineenvaihdunnan häiriö)

8. Infektiosairaudet
- tuberkuloosi, tarkenna
- lääkityksen alainen
- lääkitys loppunut
- Syfilis
- Hepatiitti B positiivinen
- Hepatiitti C positiivinen
- HIV positiivinen

9. Näkökyky
- alentunut näkökyky
- huono näkökyky
- toinen silmä sokea
- täysin sokea

10. Kuulo ja korvat
- alentunut kuulo
- täysin kuuro
- lievä korvan epämuodostuma

11. Muuta
- epilepsia, tarkenna
- lievä
- vaikea
- aliravitsemus, tarkenna
- astma
- riisitauti
- koettu väkivaltaa/pahoinpitelyjä
- seksuaalinen hyväksikäyttö
- puhevaikeuksia (änkytys, takeltelu tms.)
- monialainen kehitysviivästymä
- yliaktiivisuus
- passiivisuus, vetäytyvyys
- oppimisvaikeuksia
- FAS
- Downin syndrooma
- Hydrocephalus
- henkinen jälkeenjääneisyys, tarkenna
- lievä
- keskivaikea
- vaikea
- cp-vamma, tarkenna
- lievä
- keskivaikea
- vaikea
- autismi, tarkenna
- lievä
- keskivaikea
- vakava

11. Vanhempien tausta
- ei tietoa lapsen taustasta
- katulapsi
- äidin raskauden aikainen alkoholin ja/tai huumeiden käyttö
- vanhempien alkoholin käyttö
- vanhempien huumeiden käyttö
- vanhempien mielisairaus (esim. skitsofrenia)
- vanhempien henkinen jälkeenjääneisyys
- lapsi syntynyt raiskauksen seurauksena
- lapsi syntynyt insestin seurauksena

 

Kashmir kiitos, toi selvens jo paljon. Mites toi voidaan harkita kohta? Pitää sisällä? Mä luulen että me yritetään tehdä joo ei linjalla koska tiedän et jos siinä vaiheessa ku ne soittaa lapsesta et ois niin harkinnat jo tehty en tiiä vai kysyykö ne niiku ilman mitään tietoja lapsesta et oisitteko valmiita ottaan lasen jolla b-hepatiitti esim?

Ii55 kiitos linkeistä, hyvät tarinat ja selkis vähän.

Graintad saako udella että minkälainen sn status oli?

Yhdestä blogista löysin muuten tarinan suomeen adoptoidusta suu ja kitalakihalkio hommasta, selvens kivasti.

Me miehen kanssa tota kashmirinlaittamaa listaa katottiin ja kyllä siitä nous heti pari selkeätö kyllä ja eitä, sitten on paljon et mitä pitää miettiä. Esim. Just raajan puuttumset. Sit esim.Sydänviat,suu ja kitalakihalkiot,arvet kyllä joten todettiin että varmaan se sn-lapsi meille tulee, mikä jo tiedetty pitkään mutta selkeytty tuo lista. Kiitos.

Jo adoptoineilta tahtoisin kysyä että esim. Jos lähtee sn lasta hakeen (hakeen tyhmä sana mutta en keksi parempaakaan) niin tarviiko olla monta eri sn tarvetta ja mikä on ns, riittävä sn tarve että luokitellaan sn lapseks, onks esim.34 vkolla syntynynkeskonen? Arvet ei lie sn-statusta tuo? Entä vaikka tuo asd-sydänvika, sehän on todella lievä ja vaatii tod.näk. Vaan yhden avosydänleikkaukseb ja ei liene sitten vaikuttavan niin onko se jo ns sn-lapsi?

Anteeks jos kuulostaa hölmöiltä nämä kyselyt mutta tälläisia ny pyörittelen...

Aurinkoa kaikille!

 

kysyykö ne niiku ilman mitään tietoja lapsesta et oisitteko valmiita ottaan lasen jolla b-hepatiitti esim?

Meille on soitettu ja kerrottu suullisesti tietoja lapsesta. Tämän ikäinen, tällainen tausta ja tämä erityistarve. Saimme kysellä lapsesta puhelimessa mitä siinä vaiheessa mieleen tuli ja meiltä kysyttiin, että haluttaisiinko katsoa lapsen papereita. Puhelinkeskustelun perusteella sanoimme että haluamme ja saimme sitten lapsen kaikki tiedot nähtäväksi. Sen jälkeen saimme hetken harkita asiaa.

Jo adoptoineilta tahtoisin kysyä että esim. Jos lähtee sn lasta hakeen (hakeen tyhmä sana mutta en keksi parempaakaan) niin tarviiko olla monta eri sn tarvetta ja mikä on ns, riittävä sn tarve että luokitellaan sn lapseks, onks esim.34 vkolla syntynynkeskonen? Arvet ei lie sn-statusta tuo? Entä vaikka tuo asd-sydänvika, sehän on todella lievä ja vaatii tod.näk. Vaan yhden avosydänleikkaukseb ja ei liene sitten vaikuttavan niin onko se jo ns sn-lapsi?

Anteeks jos kuulostaa hölmöiltä nämä kyselyt mutta tälläisia ny pyörittelen...

On kovin henkilökohtainen asia, että ruksaako erityistarvelistalta paljon vai vähän tarpeita. Joillain perheillä voi olla joku tietty tarve mielessä, jolloin erityistarvelistaus voi olla aika suppeakin. Voisin kuvitella vaikka että joku viittomakielinen perhe voisi haluata ensisijaisesti lapsen jolla on kuulovamma. Tai isommalla sisaruksella voi olla joku tarve, mihin perhe on hyvin perehtynyt ja toivoo sen takia ensijaisesti lasta, jolla on sama erityistarve.

Erityistarpeiseksi luokittelussa on kontaktien välillä kovasti eroa, joten kannattaa tarkemmin kysellä palveluntarjoajalta. En usko että isona keskosena syntymistä (jos ei ole muita terveysongelmia) pidetään monessakaan kontaktissa erityistarpeena, lastenkotilapset ovat usein muutenkin pienipainoisia ja/tai ennenaikaisia syntyessään. Pikkukeskoset on sitten asia erikseen ja luultavasti menevät erityistarpeisina adoptioon. Sydänlapset lienevät lähes aina erityistarvestatuksella kyllä, varsinkin jos leikkaushoitoa todennäköisesti vaaditaan.

Mitä laajemmin erityistarpeita hyväksyy, sitä nopeammin voi lapsiesityksen saada. Mutta realistinen pitäisi kuitenkin olla, eikä yliarvioida omia voimavarojaan. On kovin vaikea sanoa toisen puolesta, että mitä kannattaisi tehdä. Jos rukseja lomakkeessa on kovin vähän, saattaa palveluntarjoajalle tulla mielikuva, että perhe ei oikeastaan kuitenkaan halua erityistarpeista lasta, vaan toivoo ennemmin mahdollisimman tervettä. Silloin lienee parempi antaa perheen odottaa kunnes "helpompi" lapsi on adoptiovapaana eikä nimetä perheeseen kovin vaativaa lasta. Olisi aina parempi, jos perheelle jäisi vararesursseja eikä lapsi olisi haastavin mahdollinen hoidettava perheen jaksamiseen ja odotuksiin nähden.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että pienistä kontakteista tulee vain vähän lapsia ylipäätään ja erityistarpeisia vielä vähemmän. Kovin paljon valinnanvaraa ei silloin tarpeissa ole. Eritystarvelistan avulla voi ennemminkin pohtia omia valmiuksiaan hoitaa lasta kuin "tilata" tietynlaisia tarpeita. Meidän lapsen kontaktin kautta tulleilla lapsilla on ollut hyvin erilaisia erityistarpeita. Samana vuonna ei ole tullut montaakaan "samanlaista" lasta. Erityistarvelista on ennenmminkin palveluntarjoajalle apuna siinä, että voivat miettiä että mitä tarpeita ylipäätään perhe voisi harkita ja minkälaista lasta ehkä ei kannata perheeseen tarjota.

Kiina on sitten muihin kontakteihin verrattuna erilainen kyllä. Kiinasta voi "tilata" esimerkiksi vaikkapa huuli-kitalakihalkiolapsen ja sellaisen saattaa saadakin. Siellä odottavia lapsia on niin paljon enemmän ja adoptiomäärät isommat.

 

Tosiaan tuo erityistarveasia riippuu pitkälti kontaktista. Kannattaa varmaankin täyttää se lista ihan siltä pohjalta millaisen lapsen olisi itse valmis ottamaan ja sitten näyttää palveluntarjoajalle ja kysyä et ollaanko me tän perusteella sn-hakijoita vai ei. Joissain kontakteissa raja on aika häilyvä, esim Hesan E-A:sta tällä hetkellä suurin osa lapsiesityksistä on avoimia eli hakijoilta ensin kysytään et otatteko tämän ja sitten vasta laitetaan rattaat pyörimään eteenpäin eli periaatteessa kaikki hakijat on jossain määrin sn-hakijoita, toiset vaan hyväksyy vakavampia erityistarpeita kun toiset. Abban systeemistä en tiedä millaisia lapsiesityksiä sieltä on viime aikoina tullut.
Mutta tosiaan jos Kiina on teillä vaihtoehtona ja hyväksytte halkiot niin ymmärtääkseni näitä lapsia on aika usein listoilla. Ei kannata kuitenkaan "väkisin" miettiä sellaisia juttuja mitkä tuntuvat liian suurilta itselle ja tietenkin selvittää se että olette puolison kanssa samaa mieltä niistä. Meillä oli hieman erilaiset näkemykset miehen kanssa siitä mitä olisimme valmiita hyväksymään, joten jätimme kyllä-ruksit vaan niihin mitkä molemmista tuntui hyvältä. Sekin kannattaa selvittää missä kyseinen erityistarve Suomessa hoidetaan ja onko teillä mahdollista esim. viettää Helsingissä viikkoja sairaalassa halkiolapsen kanssa (tämä vaan esimerkkinä koska meille tämä olisi tuottanut ongelmia vaikka muuten olisimme saattaneet halkiot hyväksyä).

 

Noniin, lomilta palattu. Pidin näköjään lomaa täältäkin, vaikka tarkoituksena oli vähintäänkin se erityistarvelista tänne kirjotella. Mutta hyvä että kashmir on sen jaksanut näpytellä, samaltahan tuo vaikuttaa.

Kaarin, teidänkö piti kirjoittaa kirje bioäidille? Meillä ei sellaista tehtävää ollut ja voin kyllä sanoa että onneksi. En yhtään tiedä mitä voisin sellaiseen kirjoittaa. Onhan meillä edessä vielä se mahdollisuus, että tavataan bioäiti hakumatkalla, vaikka niitä tapaamisia ei nykyään olekaan enää ollut. Mutta tuntuu että naamatusten se kaikki olisi helpompaa kuin kirjoittaa paperille... Ehkä... En tiedä...

Polkka ja Lady_Gigi, mulla oli ihan sama juttu kun päätettiin lopettaa nekin vähät hoidot, mitä ehdittiin läpi käydä. Helpotus siitä, että ei enää tarvi kytätä kiertoja, ravata lääkärissä ja elätellä joka kuukausi turhia toiveita. Nyt saa vaan hitaasti mutta varmasti kahlata läpi tätä prosessia. Lopputulos kun on kuitenkin suhteellisen varma.

kashmir pohdiskeli tuolla noita erityistarpeita ja ikätoivetta. Mekin vähän pähkäiltiin siinä lomakkeessa kaikkia niitä oppimisvaikeus- yms. kohtia, joita ei millään voi tietää varmaksi parin-kolmen vuoden ikäiseltä lapselta. Nehän tulee todennäköisesti esiin vasta kouluiässä. Ihmeteltiin sitten että mihin sarakkeeseen pistetään ne rastit, kun ne on oikeastaan ihan turhia. Ja tottahan se on, että jos haluaa olla vähän varmempi saavansa sellaisen erityistarpeen kuin haluaa (tuo nyt oli ihan hullusti sanottu, mutta ymmärrätte ehkä mitä tarkoitan), pitäisi ottaa vanhempi lapsi. Just luin optikolla odotellessani jostain naistenlehdestä juttua, jossa ihan suomalaisella biolapsella sokeus oli todettu vasta kaksivuotiaana ja autismi kouluun mennessä. Että olepa siinä sitten varma, että esim. Etelä-Afrikassa on saatu tehtyä oikea diagnoosi. Mitenkään siis E-A:laisten lääkäreiden ammattitaitoa vähättelemättä, mutta lienee siellä kuitenkin vähän eri tilanne tutkimusmahdollisuuksien suhteen, kuin Suomessa. Muistutan siis itsellenikin aina välillä, että täytyy varautua siihen, että paperilla voi lukea mitä tahansa, joka sitten Suomeen tullessa tai vuosien kuluessa osoittautuukin joksikin ihan muuksi.

Mouse77, tervetuloa joukkoon! Kuten joku muukin jo kirjoitti, en usko että siitä olisi mitään haittaa jos muuttaisit määräaikaiseen työsuhteeseen. Jos miehellä kuitenkin on vakipaikka ja tosiaan tuolla hoitoalalla kun tuntuu sitä työtä aina riittävän.

Me tosiaan saatiin paperit eteenpäin lautakunnalle tuossa kesä-heinäkuun vaihteessa ja nyt sitten vai odotellaan... Ihan hyvä oikeastaan sitten kuitenkin, että tämä vaihe osui tähän kesään. Nyt on saatu vain viettää "adoptiolomaa" ja unohtaa asia melkein kokonaan. Ainahan se jossain määrin mielessä on, mutta nyt ei ole tarvinnut tehdä mitään konkreettista sen suhteen. Ehkä jokunen kuva olis hyvä napata, en vaan oikein tiedä millaisia kuvia kannattaisi ottaa. Olisko jollain vinkkejä siihen? Koirat on varmaan syytä jättää kuvista pois, näin olen ymmärtänyt. Pitäisikö ottaa talosta sisältä ja ulkoa? Pitäisikö kaikissa kuvissa olla ainakin toinen meistä? Kuinka paljon (vai yhtään?) pitäisi mukana olla (lähi)sukulaisista kuvia, siis ehkä lähinnä vain meidän vanhemmista ja sisaruksista? Pitäisikö lavastaa jotain tilanteita (ruoan laittoa esim.) vai istutaanko vaan ja poseerataan jossain?

 

Eri kontakteilla on tietysti erilaiset ohjeet valokuvista, mutta yleisesti kannattaa laittaa kuviin siistit (ehkä jopa hieman "juhlavat" vaatteet), kengät jalkaan ja huomioida myös vaatteiden riittävä peittävyys (ei mitään narutoppeja tai napapaitoja taikka lyhyitä shortseja). Lavastetut "arkitilanteet" tekevät kuvista tietysti vähän erottuvampia ja mielenkiintoisempia kuin pelkät pönötys-poseeraukset. Lemmikkieläimet kannattaa tosiaan jättää pois kuvista.

Meillä sai muistaakseni lähettää hakemuksen mukana kohdemaahan kahdeksan kuvaa, joista muutamassa olimme vain minä ja mieheni ja muutamassa koko perhe (meillä lapsia ennestäänkin), mutta laajemmalti sukua ei näihin kuviin otettu. Pari kuvaa oli talostamme, toisessa taktisesti autotkin esillä. Ja talosta ulkokuvat kannattaa toki ottaa kesällä, niin näyttää vehreältä ja kivalta. Onhan ne lumikinoksetkin tietysti eksoottisia... Me oltiin otettu talokuvat valmiiksi ja säilötty joitakin kuvia varalle, mutta lopulta sitten hakemukseen kelpuutetut kuvat tuli itse asiassa otettua yhtenä ja samana päivänä välillä vaan vaatteita vaihtaen! Ja meillä oli nuo perhe- ja pariskuntakuvat kyllä ihan klassista virallisenoloista pönötystä, ei mitään kommervenkkejä.

Aikanaan sitten hakumatkalle mukaan (tai joissakin kontakteissa on mahdollisuus lähettää nimetylle lapselle etukäteen ns. Welcome-albumi) kannattaa varata pikku albumeihin enemmänkin kuvia kodista, perheestä, suvusta ja juurikin niistä koirista tai muista lemmikeistä.