Adoptioneuvonta alkaa 2012

Hei! Olemme vasta myöhemmin (n. vuoden päästä) aloittelemassa adoptioneuvontaa, mutta haluaisin kysyä ketjulaisilta, että harkitseeko kukaan Venäjää vaihtoehtona? Luin koko ketjun läpi, enkä löytänyt ketään (tai sitten en vaan huomannut...). Pelan sivuilla kuitenkin on jopa toivottu esim. Karjalan alueelle hakijoita, joten onko ne ne lasten erityistarpeet vai mitkä, mikä Venäjällä pelottaa?

Meille Venäjä tuntuu tällä hetkellä sopivimmalta, mutta mieli varmaan ehtii muuttuakin.

Ja sorry, kun tulin tähän jo neuvonnassa olevien ketjuun väliin huutelemaan.

 

Liliales me ollaan Helsingin kaupungilla neuvonnassa. Tosiaan tuo tehtävä joka saatiin on sellainen, että siihen kertyy kaikkein vähäsanaisimmallakin pakosta vähintään 10 sivua... Mulla tulee varmaan 20 ihan kevyesti. (Vielä hymyilyttää...)

Ja joo, tiedän tuon asioiden edelle menemisen... Mä tänään pohdin ääneen kovin huolekkaana, että onko mun sitten pakko verkostoitua oman pihan juoruilevaan mammakerhoon, vaikka ei yhtään tippaa kiinnosta, ja vaikka tähän asti ei ole ollut vähäisintäkään kanssakäymistä kohteliasta moikkailua lukuun ottamatta. Että minkä verran niinku lapsen näkökulmasta olis välttämätöntä verkostoitua, mikä on se minimi. Tämä ehkä olisi mulle pienen pohdinnan paikka, vaikka olisi biolapsiakin siunaantunut, mutta nyt mutkia lisää vielä se, että adolapsi tulee tähän kotiin, tähän taloon ja tähän pihapiiriin ihan pamahtamalla ja yhtäkkiä. Biolapsi tulee enemmän "hiipimällä", ja kaikki osapuolet ehtivät rauhassa sopeutua tilanteeseen ja hakea paikkansa. Mutta me pölähdetään siis yhtäkkiä tyhjyydestä tuohon pihan hiekkalaatikkonäyttämölle ja siinä sitten koetetaan ottaa roolimme ja joudutaan tietenkin selittelemään, että miksi näin ja mitä ihmettä. Argh! Siis TOSI ajankohtaista pohdiskelua nyt, kun juhlavasti yksi neuvonta on takana!

Mutta vakavasti ottaen, kai tuokin yksi mietittävä juttu on.

Kiinnostavia kirjoja työn alla Lady Gigillä... Käy vaan kertoilemassa, mistä sait parhaiten jotain irti! Tänään Pelan infossa suositeltiin rasismiin liittyen kovasti Anna Rastaan (itsekin adoptioäiti) väitöskirjaa: Tampereen yliopisto - V. Me mennään muuten Gigi sitten aika yhtä jalkaa tässä prosessissa... Meillä tosin takana se yksi neuvonta jo, mutta se oli ihan tynkä, lähinnä käytiin hyvää päivää sanomassa, koska meillä vielä hoitojuttu kummitteli hieman. Viivytys tuntui oikeastaan ihan hyvältä loppujen lopuksi.

Suvimarjatta: meillä on ollut välillä hyvinkin vahvoilla tuo Venäjä, tosin juuri tällä hetkellä ollaan kallistumassa siitä pois. Vielä kuitenkin ihan liian varhaista sanoa, pitää hankkia edelleen lisää tietoa. Kovin monia vaihtoehtoja meillä ei ikämme ja uskonnottomuutemme takia tosin ole, pariin kolmeen se oikeastaan jää.

Minkä verran muuten Liliales ja Kaarin ja muut keskustelitte neuvonnassa sisarusadoption mahdollisuudesta, vai otitteko sitä esille?

 

Liliales mä oon niin sun tiimissä, siis pitäähän aikaa kuluttaa ja sittenkun on ns.tosi kyseessä niin hyvä jo tietää tarjonta ja jotain olla. Ja tosiaan taloudellisesti kannattaa, se voi olla se syy mikä menee ehkä miehelle läpi ja meil kans toi mies on et rauhassa ootellaan...mulla ois pari valittua sanaa siihen sanottavana, ja spekulointihan on kaiken a ja o

Suvimarjatta meillä venäjä putosi monen syyn takia. Aikana terveitä adovanhempienpitää olla, me toivotaan alle2v lasta, lisäksi tiedän itseni niin katsomismatkat ja lapsen jättäminen lastenkotiin tuntuu valtavan vaikealta asialta. Me ollaan sn-lasta adoptoimassa, joten se ei ollu se syy. Valehtelisin kylläkin jos sanoisin ettei mietittänyt bioäitien alkoholinkäyttö. Tosin aina kun adoptoi ei voi välttämättä tietää mitään bioäideistä joten kyl alkoholia voi olla muissakin maissa.

Katsoiko kukaan muuten Dr Philin adoptiojaksoa? Olin niin järkyttyny, ne oli lähettelees lapsia takas ja voivotteli. Kyllähän sen järki sanoo kun adoptoi lapsen niin voi olla kiintymysongelmia ja varsinkin jos vanhemman lapsen ja laitostunut. Et vaikka suomessa on vaikeahkoa adoptoida niin en mä tollasta villi länsi meininkiäkään tahtois. Mutta tuli kirjaimellisesti paha olo.

Meille tosiaan sanottu että vika neuvonta, mutta sitä ei usko ennen ku se ohi ja sit viä se lukukerta siis selvityksen.

Onko täällä muuten IP:n asiakkaita? Varsinki E-A kontaktista tietoa kaipailisin?

 

Lady_Gigi, kiitti kirjatiedoista Täytyy katsoa josko tässä odotusaikana jaksaisin vielä keskittyä tollasiin ns. tietokirjoihin. Tuntuu että nyt on vaan mukava odotella ja haaveilla, mutta ehkä jonkinlainen reality check on tarpeen vielä lähempänä oletettua lapsentuloaikaa. Kerro ihmeessä, jos löydät lisää hyviä kirjoja, tai muodostat lisää mielipiteitä jo noista mainitsemistasi kirjoista.

Suvimarjatta, meillä ei Venäjä koskaan ollut oikeastaan vaihtoehto. Sydän vei suoraan Afrikkaan, vaikka välillä ehdittiin miettiä kyllä myös Kiinaa. Meillä ainakin on tuonne Afrikkaan joku erityinen kiinnostus, jota ei ole esim. Venäjää kohtaan. Erityistarpeita ollaan hyväksymässä, joten se ei meilläkään ollut kriteerinä.
Ja kyllä tännekin saa väliin huudella tai vaikka tulla keskusteluun mukaan Ei tässä niin tarkkoja olla, kyllähän mäkin olen "luvatta" täällä, kun meidän neuvonta ehti alkaa jo 2011 puolella

Polkka, joo onhan se hyvin erilaista tupsahtaa hiekkalaatikolle yhtäkkiä lapsen kanssa, kuin että käpöttelisi monta kuukautta ison mahan kanssa siitä mammojen ohi joukkoon vähitellen sulautuen. Me asutaan niin korvessa, että mun ei tarvitse tuollaista miettiä, mutta toisaalta sitten mietityttää miten lapselle saa leikkikavereita, kun naapureita ei ole edes näköetäisyydellä. Toki täytyy sitten käydä keskustassa leikkipuistoilemassa joskus ja onneksi meidän lähistöllä asuu kyllä yksi pikkulapsi, josta varmaan saa aika sopivan leikkikaverin. Tai ties vaikka sinne ehtisi tulla toinenkin vauva jo ennen kuin meille esikoinen tupsahtaa. Mä oon jo suunnitellu, että pitää napata sitä äitiä hihasta sitten kun on saatu lupa, ja kertoa mitä on tapahtumassa, ettei ne vaan päätä muuttaa lapsinensa johonkin muualle Siis ihan niinku meidän lapsisuunnitelmat niiden asumissuunnitelmiin vaikuttais

Meillä ei sisarusadoptiosta kyllä juurikaan keskusteltu. Me varmaan jossain vaiheessa sanottiin, että ollaan kyllä yhtä lasta enimmäkseen ajateltu ja sos.tt. ei siihen asiaan tainnut sen enempää myöhemmin palata. Oli meillä varmaan sen verran puhetta, että sisarukset kun voi sitten olla niin että toinen on useamman vuodenkin vanhempi ja me kuitenkin on sitä alle kolmevuotiasta toivottu, niin on hankalaa löytää sisarukset, jotka on molemmat niin nuoria. Eli sos.tt. varmaan katsoi, ettei meille sisaruksia kannata kovasti "tyrkyttääkään" ja ei sitten jatkanut asiasta sen enempää...

Kaarin, mä avasin tv:n, kun se Dr. Phil oli menossa, katsoin jonkun viis minuuttia ja mainoskatkolla vaihdoin kanavaa... Olis se periaatteessa voinu olla ihan ok katsoa se ohjelma, mutta jotenkin nuo jenkkien jutut ei kiinnosta mua ollenkaan. Se on niin eri maailma kuin meillä täällä. Ja eikös tuo ohjelma käsitellyt juuri sitä, että vanhemmille on lapsen erityistarpeet (henkiset) tulleet yllätyksenä. No, jospa niille äideille ja isille olisi kerrottu asioista Suomen tapaan etukäteen, olisiko olleet jälkikäteen niin yllättyneitä? Kyllä mä uskon että adoptiolapset saa Suomesta paljon parempia ja paremmin valmistautuneita perheitä kuin USAsta. Toki on poikkeuksia, mutta tekee mieli yleistää noin...

Kaarin vielä, eiköhän se sitten ole viimeinen neuvonta, jos on niin jo sanottu Sitten se kotiselvityksen luku onkin helppo juttu, vaikka tietysti jännittää vähän että mitähän sinne onkaan kirjotettu.
Toivottavasti Interpediallekin alkaa tipahdella lapsitietoja Etelä-Afrikasta tai muista maistakin tietysti, jos vielä niitä harkitsette. Hesalle on tullut nyt kesän aikana monta tietoa, vaikka niitä ei nettiin ole listattukaan Mukava tietää, että jono liikkuu hyvin eteenpäin.

 

^ Yhdyn edelliseen - minustakin on ehdottomasti sallittua tulla höpäjämään, kyselemään ja ajatuksia vaihtamaan, vaikka neuvonta ei nyt tasan tänä vuonna alkaisikaan! Ja vaikka koko homma olisi vasta enemmän suunnitteluasteella.

 

Moikka!

En ole hetkeen kirjoitellut, mutta adoptioasiat ovat olleet kyllä mielessäni ja olen käynyt ketjua lukemassa. Meillä on neljäs neuvonta nyt ohi ja viides sovittuna syyskuulle. Taaskaan en kysellyt neuvonnan kestosta enkä kotikäynnin ajoituksesta, ainakaan se ei ole seuraava kerta. Jos täällä on joku Helsingissä neuvonnan jo käynyt, niin kiinnostaisi tietää, että montako kertaa teillä on neuvonta kestänyt?

Polkan mainitseman elämänkuvaus-tehtävän olen minäkin rustannut - aika iso homma! Miestä kävi sääliksi jo tämän kanssa, saati jos olisi ollut esim. kirje bioäidille, kuten Kaarinilla...

Erityistarvelomake saatiin sitten lopulta ruksittua, vaikka vaikealta tuntui. Löydettiin kuitenkin mielestäni miehen kanssa ihan hyvä yhteisymmärrys ja jonkinlainen yhtenäinen "linja" siihen asiaan. Erityistarpeita tullaan hyväksymään jossain määrin. Vielä kaivataan silti tietoa tästä aiheesta kovasti. Harmi, ettei päästä Pelan lääkäriluennolle syyskuussa. Ilmeisesti seuraava mahdollisuus on Yhteiset lapsemme ry:n järjestämä tammikuussa.

Infotilaisuuksissakin on käyty ja kontaktimaita mietitty. Uutta oli se, että Interpedialla voi olla ns. "tyrkyllä" useampaan maahan, jos ovat sellaisia, johon jo hakemuksen lähettämistä joutuu odottamaan. Voi siis jonotella esim. Etelä-Afrikkaan, Etiopiaan ja Kolumbian yksityiseen lastenkotiin yhtä aikaa, ja sitten se, joka pyytää ensin hakemuksen, valikoituu kontaktiksi. Täälläkin on ollut juttua Kolumbian yksityisten lastenkotien kriteereistä ja ymmärsin nyt niin, että ne ovat hyvin pieniä kontakteja ja siksi pyytävät harvoin hakemuksia. Sitten kun pyytävät, niin pyynnöt koskevat juuri tietynlaista hakemusta, siis etsivät ikään kuin "täsmäetsinnällä" tietylle lapselle tietynlaista perhettä. Koska hakemuksia pyydetään suhteellisen harvoin, on tämä ainoana kontaktina aika epävarma, voi siis mennä todella kauan, ennen kuin tarvitsevat juuri sellaista hakemusta kuin mikä itsellä on. Toisaalta jos käy tuuri, ja tarve sattuu olemaan juuri tällaiselle hakemukselle, voi tosiaan odotusaika jäädä lyhyeksikin. Ainoastaan tämän kortin varaan en kuitenkaan laskisi, mutta hyvä vaihtoehto ehkäpä jonkun toisen (E-A tai Etiopia) rinnalle. Ymmärsiköhän kukaan, mitä yritin selittää?

Adoptiovalmennuskurssikin lähestyy. Tuntuu siltä, että just nyt tapahtuu koko ajan ja paljon tällä rintamalla. Mietityttää vaan, millaista se on sitten luvan saannin jälkeen, kun mitään ei tapahdukaan tod. näk. pitkään, pitkään aikaan. Tällaista odotusta on helppo kestää ja tämä tuntuu mukavalta

Minulta myös siunaus Lilialesin ennakoivalle valmistautumiselle! Pitäähän tästä pitkästä odotuksesta saada nauttia, edes tavaroiden ostamisen muodossa! Muutenhan tästä tulee aivan liian rankkaa.

Tsemppiä kaikille omiin prosesseihin, mukavaa että voi jakaa ajatuksiaan teidän kanssa!

 

kashmir, mä ainakin ymmärsin tuon selityksen! Kuulostaakin hyvältä systeemiltä.

Mua jännittää torstai iiiihan hirveästi!

PS Polkka, koska teillä olikaan seuraava neuvonta? Kiva, että mennään "samoissa".

 

Huuuiiiii, onnea ekaan neuvontaa, Lady Gigi!!! Täällä myötäeletään vahvasti, tuoreena vielä muistoissa omakohtainen paniikki ennen ekaa neuvontaa, mutta hyvin se kaikki siitä lähti menemään. Tsemppiä kovasti ja tule kertomaan sitten fiilikset!

 

Moikka tänne!

Olen ollut taustalla hiljaa jo pidempään kun rupesi odotus puuduttamaan. Lueskellut silti näitä teidän juttuja. Meillä siis neuvonta alkoi jo marraskuussa 2010. Nyt kuulin Valvirasta että hakemus olisi 4.9 kokouksessa. Ehdimme juuri lähettää sen vanhaan lautakuntaan kesäkuun lopussa. Eli Valviran toiminta vaikuttaa suht nopealta, mitä meidän prosessi ei muuten ole ollut

 

Lady Gigi onnea täältäkin ekaan neuvontaan...helppo täältä ny huudella että älä jännitä niinkuin mäkin sain tsemppiä aikanani mutta kyllä jännitti ja jännitti kaikkea ja ihan hullujakin pelkoja. Moneen uneen esim. Tuli nää et oltiin vääränä päivänä tönöttään siä

Sallisuo hei hienoo et lautakuntaan paprut menossa, saako kysyä kuin neuvonta näinnkestäny? Itselle ku sanottu et vimppa ois tulossa ja sitä pelkää et jostain kumman syystä ei oiskaan vimppa..

Täällä odotetaan ens kuun neuvontaa ku kuuta nousevaa...kyllä se vaan sieltä tulee vaikka alussa tää kesälomien takia tullu tauko tuntu toivottomalta.

Sitten se että Etelä-Afrikka ois se meidän maa, sillä varauksella että jos jostain syystä jonot venys ni sitten mietitään. Se vaan oli se eka ajatus, Kenia kiehto mut osoittatutu mahdottomaks, sitten kiina sn mut päädyttiin kuitenkin e-a pitkien keskustelujen pohjalta, molemmilta tuntu siltä.

Mites onko muiden maat jo selvät? Onko meitä näin kourallinen täälläm etyä jos taustalukijoita niin hihkaiskaa ees kerran uteliasko?

Syyskuu jo kolkutteleen joten edelleen lapsiesityksiä ja päivityksiä maitten lapsitietopalstoihin, kiitos

 

Sallisuo Heippa :wave:! Muistan sinut tuolta toisesta ketjusta kyllä. Kiva lukea, että teidän vuoro Valvirassa olisi piankin! Pidetään peukkuja, että menee kertaheitolla luvaksi, ilman mitään lisäselvityksiä. Matkanne on nyt jo ollut riittävän pitkä. Laitoin sinulle yksäriä.

 

Kaarin Meillä vaan sosiaalityöntekijä halusi edetä tuota tahtia. Viimeinen neuvonta oli helmikuun puolivälissä ja sitten tosiaan vielä kesti kesäkuun loppuun ennen kuin kotiselvitys tuli. Mutta jospa nyt lupa tulisi tiistaina! Kiitos Myrtti-Manna tsempistä Vastasinkin viestiisi jo.

En muista olenko tänne kirjoittanut, mutta ollaan käyty sellainen adotiovalmennuskurssi (kaksi viikonloppua) ja se oli oikeasti todella hyvä. Paljon parempi kuin ajattelin.

 

Huh, me on selvitty the Ekasta Kerrasta!

Oli tosi mukava tapaaminen. Sos.tt. oli kivan ja rennon tuntuinen. Lähinnä mekin siinä tutustuttiin, käytiin lomake läpi ja prosessia ym. Saatiin ekat tehtävät taustoista. Kuulema 6-7 neuvontaa 2-3kk välein on yleensä, jotta meneehän tässä tovi jos toinenkin. Sanottiin kyllä, että ollaan vähän vielä tunnustelemassa että onkohan tää meidän juttu, ja oli hirveen kannustava siihenkin, ei ollenkaan painostanut millään lailla. Jäi hyvä mieli ja mieskin jopa vaikutti innostuneelta! (ei tosin kotitehtävistä ) Vähän sos tt. naureskeli, kun mä tiesin niin hirveesti jo kaikesta ja mies ihan pihalla. Mut kyseli sitten mieheltäkin ihan suoraan jotain juttuja niin ei menny meidän dialogiksi. Jei, me so happy että mentiin! Miten malttaa odottaa seuraavaa aikaa niin pitkälle, huoh! Jospa sentään ehdittäis kolmaskin käynti vielä ennen joulua, pidetään peukkuja! Oon niin malttamaton aina.

 

No onpas kauan kestäny kotiselvityksen teko viimeisestä neuvonnasta! Kauanko teillä SalliSuo kest yhteensä tuo neuvonta? Muistelisin, että meilläkin kesti aikonaan noin 1v ja 3 kk neuvonta, kun neuvojakin vaihtui välissä, sitten tuli lisöselvityspyyntö lautakunnasta ym viivytyksiä ....ja kun jokainen vaihe pitkittyy....tulee äkkiä vuosi odotukseen lisää!

 

Yksi taustailija lisää täällä. Pitkään, pitkään olen taustalla kummitellut ja alkuun luin kaikki mahdolliset ketjut läpi. Meillä oli eka neuvonta tammikuussa ja nyt on kotikäynti (= 8. tapaaminen) edessä lokakuun alussa. KV-adoptio, ehkä Kiina tai Kolumbia, emme ole varmoja vielä.
Täällä mennään aika maltillisin mielin, totesin juuri viime neuvonnassa että eipä tämä odottelu enää oikein tunnu miltään kun lasta olemme toivoneet jo vuosikausia. Kaikkeen tottuu, sano pässi kun päätä leikattiin...

 

Lady_Gigi noniin, siitä se prosessi pyörähtää käyntiin Toivottavasti neuvonta auttaa selventämään ajatuksianne, niin että keksitte onko tämä se teidän juttu.

Sallisuo, tervetuloa mukaan! Teillä on sitten tänään jännää Toivottavasti saatte luvan kertaheitolla. Kuulostaa hyvin hitaalle tuo teidän prosessi tosiaan, kun vertaa tähän meidän, että alotettiin vuotta myöhemmin ja nyt ollaan samassa lupajonossa.

eevi-antero, tervetuloa myöskin! Onko teillä joku kaupungin neuvonta, kun noin tiheästi on tapaamisia ollut? Kerran kuukaudessa melkein.

Me ei nyt sitten päästy tähän tämän päivän kokoukseen. Joten kuukausi vielä odotellaan, ainakin. Siihenkin kokoukseen saattaa eteen kiilata jatkoluvan hakijoita tai niitä, joilta on pyydetty lisäselvitystä, joten 100 % varmasti ei vielä siinäkään olla. Kolmen viikon päästä voi alkaa kysellä taas ollaanko asialistalla, joten siihen asti vain odotetaan peukut pystyssä. Harmittaa, että meidän virkatodistusten tulossa kesti jostain syystä aika kauan. Jos ne oltais saatu aiemmin, olis hakemuskin lähtenyt eteenpäin aiemmin ja paperit olis ehkä voinu ehtiä tähän kokoukseen. No mutta, tähän tässä saa tottua ja olla tottunutkin jo, että kovin paljoa ei mihinkään voi itse vaikuttaa. Kaikki on käytännössä kiinni toisten ihmisten mielipiteistä, näkemyksistä ja päätöksistä...

 

Olen seurannut tätä ketjua taustalla jo jonkun aikaa, mutta en ole uskaltautunut osallistumaan.

Me ollaan 6 vuotta naimisissa ollut pari, lapsettomuutta taustalla n. 5 vuotta. Hoidot olisi ollut edessä, mutta mun sairaalakammo nosti niin pahasti päätään, että luovuttiin ajatuksesta heti alkuunsa sitten. Pari vuotta jo ollaan pyöritelty ajatusta adoptiosta ja viime viikolla sitten päädyttiin siihen, että ei se asia odottelemalla parane. Joten oltiin yhteydessä PeLaan, joka järjestää meidän neuvonnan. Alkuinfo lokakuussa sitten. Ja siis vaikka kirjoitan me, niin minähän se olen, kun näitä asioita olen hoitanut. Mies on vähän varovaisempi näissä asioissa.

Kotimaista adoptiota ollaan mietitty ja Venäjä käynyt silloin tällöin mielessä. Ja itseasiassa tämä sos. tt, jonka kanssa ollaan nyt oltu yhteydessä nimenomaan sanoi, että hän suosittelee ehdottomasti ottamaan myös Venäjän mahdollisuuden huomioon juuri sen takia, että siellä on paljon lapsia, jotka tarvitsevat perheitä. Keskustelut on olleet ainakin näin puhelimessa todella miellyttäviä.

Nyt en vain tajunnut lainkaan kysyä sitä, että miten työtilanne vaikuttaa asioihin. Meillä tosiaankin omaisuutta on (tosin myös lainaakin) ja säästöjäkin jonkun verran, mutta ei tokikaan mitään miljoonia. Mutta työsuhteet on määräaikaisia... Joo, neuvontakin kestää kauan ja sinä aikana tilanteet ehtii vielä muuttua, mutta tuo työasia ei (KAI?!?!!!) ole este neuvonnalle? :/ Toivottavasti, harmittaa kun en tajunnut kysyä. Venäjän "vaatimuksissa" oli ainakin vakkarityö, mutta ennen kun sinne asti päästään, kun päästään toivottavasti, niin asiat ehtii muuttua..

 

Tervetuloa uudet! Mukavaa saada lisää keskustelijoita tänne!

teealauran kysymykseen liittyen, ei kai määräaikaiset työsuhteet mikään este neuvonnalle ole. Neuvontahan on sitä varten, että selvitetään hakijoiden edellytyksiä adoptioon. Kyllähän siinä selvitetään paljon muitakin asioita kuin työtilannetta. Paljon varmaan riippuu myös siitä, millainen työllisyystilanne alalla on, uskoisin.

Meille ainakin sanottiin neuvonnan alussa, että neuvonta on sitä varten, että molemmat osapuolet (sekä stt että me) voi arvioida, onko adoptio mahdollinen. Ei se siis sido vielä mihinkään. Mutta tokihan sinne voi olla uudelleenkin yhteydessä ja vielä tarkistella, jos ihan varma haluaa olla. Uskoisin kuitenkin, että vastaus on, että tilannetta tarkastellaan yksilöllisesti neuvonnan aikana.

Tsemppiä neuvontaan, tai sen odotteluun!

 

teealaura, tervetuloa mukaan! Nythän meitä alkaa olla täällä jo monta
Älä panikoi, en usko että se ainakaan neuvonnan aikana on mikään este, että olette määräaikaisissa työsuhteissa. Onhan aloja, joissa määräaikaisuudet on tavallisempia kuin vakipaikat, joten teidän aloillakin lienee merkitystä, kun asiaa katsellaan. Olen kuullut, että toisen määräaikaisuus ainakaan ei ole este neuvonnan läpikäymiselle ja luvan saamiselle, mutta en osaa varmaksi sanoa miten sitten molempien määräaikaisuus. Ja tosiaan, teillä on vielä ainakin vuosi tätä edessä, joten siinä ajassa ehtii vaikka molemmat vielä saada vakipaikan Vai mitenköhän tuo kotimaan neuvonta nykyään menee, kun siinäkin sitä lupaa joutuu hakemaan, käydäänkö sekin läpi n. vuodessa vai tahkotaanko sitä edelleen useampi vuosi ennen kuin lupaa lähdetään hakemaan...?
Tsemppiä alkumetreille!

 

Vastailtiinkin Lilialesin kanssa yhtä aikaa

 

kashmir yhtäaikaa linjoilla

 

Ja uudelleen

 

kiitos. joo, mä olen vaan niin hätäilijä vähän kaiken kanssa. Koitan kovasti opetella siihen, että en ihan kaikkea pohdi aina etukäteen.

Meillä on molemmilla pari ammattia, että töitä kyllä joltakin niistä neljältä alalta luulisi löytyvän Kunhan hätäilen. Ja itseasiassa molempien nykyisetkin paikat on ihan potentiaalisia siihen, että jo ennen vuoden vaihtumista ainakin toinen on vakkari. Kiitos vastauksista!

Minä jään odottelemaan nyt sitä s.tt:n lupaamaa kirjettä PeLalta. Ja sillä välin jatkan teidän muiden vakoilua.

 

Ei ole määräaikainen työ mikään este neuvonnan käymiselle. Me oltiin molemmat työttömiä neuvonnan alkaessa eikä sekään ollut ongelma. Toki haimme koko ajan töitä ja lupaa hakiessa enää toinen meistä oli työtön... eikä sekään ollut ongelma, mutta siis vakipaikkoja ei ole kummallakaan edelleenkään.
Ja tervehdys SalliSuo! Mietinkin joskus tässä mitä teille kuuluu Kiva että olette vihdoin lupajonossa, toivottavasti pääsette pian eteenpäin!

 

Ah, Trallallaa, helpotit oloani!