Olen heittänyt mielestäni koko laihtumisen, kun aloitin työt ja tuli niin paljon muuta touhua. Toisaalta kun koipi on kunnossa, olen liikkunut ns. normaaliliikuntaa ihan kuin ennen: siivoillut, pyöräillyt kauppareissut, ja sitten siellä töissä tietysti semmoista pientä kävelyä paikasta toiseen, vaikka se nyt enimmäkseen istualleen mun työ tehdäänkin. Jalat on sallineet kaikenlaista, esim. kyykistelyn, kasvimaiden nyppimisen, lasten kanssa leikkimisen ym.
Tänään uskaltauduin pitkästä aikaa vaa-alle. Veikkasin että huoh, siinä on varmaan se vähintään 68 takaisin, jossei olla jo taas yli seitsemässäkympissä. Mutta ihanaa: 66,2 oli aamupaino - joukossa vielä eilisen päivän silliturvotuksetkin. Eli ehkä tästä taas voi jatkaa itsensä potkimista, ts. aloittaa sen uudestaan. Luontainen olemisen tapani ei nyt ihan hirmu lihottava ole, kun en välitä pullasta yms., ja tykkään liikkumisesta - kun vaan ehdin liikkua; taipumus työhulluuteen on hiukan lihomista edistävä asia, jos työ on tällaista istuskelua.
Sitten mittasin sentitkin. 73 pikkuruista senttimetriä on vyötärö nyt (ylpeä...). Persukset 103. Yhdet koon 38 housut on väljät, mutta rehellisyyden nimissä koon 38 kotelomekko kaapin kätköissä on tiukka kuin makkarankuori... varsinkin siitä persuksen kohdalta.
Kesäkuuta ei jatku enää kauan. Tuleeko uusi ketju vai mennäänkö kaikki tuohon yhteen toiseen tsemppilaihtumisketjuun?
Tsemiä ja hurraa kaikille. Heinäkuu hellii ehkä salaateilla ja hyvälaatuisella lihalla, sehän on ihan karppaamista jos jättää vaan leivän ja kaljan pois. Toisaalta hyvät ilmat tarjoaa tilaisuutta ulkoiluun ja kokopäiväiseen laahusteluun, pöllöilyyn, pihapeleihin, juoksupyrähdyksiin ja puskissa lempimiseen. Lapset mukaan liikkumaan kellä on!!!
