Vajakiksi en sano, mutta "hittoako raahaat juopolle kaljaa?"-osiota peesaan tsiljoonaprosenttisesti.
Tiedän, että tämä selostus antaa minusta todella hirveän kuvan, mutta aijon selittää silti. Voitte kivittää ihan vapaasti, mutta ette voi tuomita mistään, mitä en ole aiemmin teille kertonut. Olen aina sanonut, että olen mulkku ihmiseksi. Taipumukseni tapella naapureitteni kanssa on vain yksi osoitus siitä, etten ole yhteiskuntakelpoinen.
Asutaan naapureina kylällä, jolla on tärkeää pitää naapurisopu, jotta elämä jatkuu harmonisena. Minä olen niitä naisia, joille aina jossain vaiheessa syntyy kärhämää sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa olen jatkuvasti tekemisissä. Muistelin juuri, että edellisessä asuinpaikassa otin yhteen naapurikyylän kanssa niin pahasti, että koko rivitalo-alue ja isännöitsijä oli meidän riidasta sekaisin. Huusin sille "saatanan natsia" pihalla niin, että raikui varmaan naapuricityssäkin :ashamed: Kaikki muut vaan hyppi sen pillin mukaan ja valittivat sitten minulle, kuinka se natsi yrittää määräillä kaikkia. Yritin pysyä siitä erossa, mutta sitten se rupesi änkäämään nokkaansa minun ja toisen naapurini lämpöpaikka-asioihin, jotka olin täysin sovussa järjestänyt toisen naapurin kanssa (piiiitkä tarina). No, siitä se sitten lähti...
Sitä edellisessä paikassa asuttiin idyllisessä paritalossa, jossa oli naapurina eukko, joka hallitsi koko naapurustoa omilla neurooseillaan. Vissiin vähän pöpi, mutta minusta se ei oikeuta sellaista käytöstä. Se tuli sitten uhkaamaan, että antaa lapsilleni korvatillikan. Miksikö? Koska se ämmä ITSE ANTOI LUVAN, että lapset saavat ottaa vettä leikkeihinsä sen sadevesitynnyristä. Kun lapset sitten ottivat kokonaisen sangollisen vettä kuvitellen, että näin sai tehdä, ämmä tuli huutamaan ovelle ja uhkailemaan. Minä ärjäisin päin naamaa, että "annapa lapsille korvatillikka ja minä väännän sulta niskat nurin!" ja seurasin sitä kuin psykoottinen kaheli kotiovelle asti :ashamed:
No, nykyisessäkin asuinpaikassa olen onnistunut jo ajautumaan naapurisotaan edellisen naapurini kanssa. Sen lestadiolaisäidin kanssa tulehtuivat välit niin, ettei loppuaikoina enää puhuttu toisillemme mitään. Vittuiltiin, jos jotain sanottiin. Ilmeisesti ystävällinen ulkokuoreni saa ihmiset uskomaan, että minua voi viedä liekassa miten lystää. Nykyisen juopponaapurini kanssa oli jo välillä puhevälit menneet, kun raivostuin niin pahasti niistä pompotusyrityksistä. Se juttu saatiin sovittua ja pitkän aikaa ukko pysyi kännissäkin kaukana minusta. Nyt se rumba on kuitenkin alkanut taas.
Eli siis lyhyesti: pinnani on äärimmäisen lyhyt, mitä tulee naapureihin. Mutta minä rakastan tätä nykyistä kotiamme ja tahdon asua täällä kauan. Asumme niin syrjässä, että naapuri oikeasti tarvitsee apua kauppareissuillaan, tai vastaavasti jonkun käymään puolestaan. Olen itse lupautunut auttamaan, MUTTA kännissä se vaivaa alituiseen ja aina samalla asialla: viinalla ja sen puutteella. Ainoa keino välttyä tältä kerjäämiseltä olisi yksinkertaisesti
pitää välit niin huonoina, ettei puhuttaisi toisillemme ollenkaan, mutta millaista elämää se olisi?
Olen jo saanut ukon hillitsemään kerjäämistä. Raivostani oli sen verran hyötyä. Nyt yritän pitkittää seuraavaa raivaria, koska vihaan riitelyä, en millään jaksaisi sitä juuri nyt. Tiedän kyllä tempperamenttini, ei tätä kauan tule jatkumaan, mutta kaipa sitä toivoo, että jokin taivahan ihme tulisi väliin ennen sitä...
Siksi siis roijaan olutta alkkikselle: halusta ylläpitää tätä väliaikaista rauhaa mahdollisimman kauan. Yritän hillitä heikkoja hermojani parhaimman mukaan.