En lukenut koko ketjua, joten vastaus tulee nyt vain tuohon aloitusviestiin:
Meillä oli vuosi sitten aika samanlainen tilanne: Kaveriporukka vaihtui ysin alussa näihin amikseen meinijöihin, ja siihen asti selvä tulevaisuudensuunnitelma (lukio -> yliopisto) joutui uuteen punnintaan. Kun poikaystäväkin löytyi sieltä amikseen menijöiden porukasta, tyttö kävi aikamoista jaakobinpainia itsensä kanssa - oma kunnianhimo kun kuitenkin veti lukioon, eikä tiedossa ollut oikein alaakaan, jota olisi ammattikoulussa halunnut alkaa opiskella.
Aloitti syksyllä kuitenkin lukion, mutta vielä parin-kolmen kuukauden ajan harmitteli tilannettaan ja kadehti amiksia, jotka tuntuivat pääsevän koulussa niin paljon helpommalla... No, vuoden mittaan ainakin hoitsuopiskelijoiden todellinen työmäärä alkoi paljastua, ja tuo lukion lukurytmikin tuli tutuksi ja alkoi sujua, joten nyt kevään kuluessa on jo ollut täysin tyytyväinen valintaansa.
Jos tytär olisi ehdottomasti halunnut sinne ammattkouluun, olisin kyllä ollut valmis tukemaan sitäkin ratkaisua: olisihan sen lukion voinut aloittaa seuraavanakin syksynä, jos katumapäälle olisi tullut. Itsekin sitä pohti, mutta on nyt kyllä sitten sanonut, että olisi ollut tylsää pudota lukioon menneiden kavereiden kelkasta ja aloittaa vuotta myöhemmin (sinne lukioon se olisi loppujen lopuksi kuitenkin päätynyt, kun ne tulevaisuuden suunnitelmat on mitä on.)
Mutta siis, mikään kiire ei tuossa iässä vielä liene minnekään, pääasia että ei ole jäämässä kotiin makoilemaan vaan on menossa johonkin opiskelemaan. Sitten kun alkaa olla itselleen selvillä, mitä elämältään haluaa, voi sitä valintaa vielä pohtia ja hakea uudelleen mieleisempään kouluun. (Nuo peruskoulun päättävät ovat vielä niin nuoria; kyllä sinne sorvin ääreen ehtii vähemmälläkin kiireellä...)