Toggle sidebar

Harmittaa, kun teini lähteekin ammattikouluun eikä lukioon:(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huolettaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="Huh";26352877]Näitä äitejä taas jotka haluaa lapselleen kirurgin paperit kun ei rehti työnteko olekaan hyvästä kun ei amiksen papereilla saa 10 000 kk liksaa.[/QUOTE]

Tästä ei ollut nyt kysymys.
 
Itse menin aikoinaan lukioon vanhempien painostuksesta. Lukeminen ei alkujaankaan huvittanut, mutta lukematta läpi kohtalaisin arvosanoin. Siihen loppui opiskelu -lukiosta siirryin suoraan tehdastyöhön ja sillä tiellä olen edelleen. Palkka ei ole hääppöinen, eikä työkään kovin mielekästä. Ehkäpä lähden lähivuosina opiskelemaan itselleni ammatin. Olisinpa aikoinaan tehnyt kuten itse halusin, enkä niinkuin vanhemmat halusivat, niin minullakin olisi nyt ammatti eikä keskinkertaisia lukiopapereita, joilla ei töitä saa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Amis on hyvä;26352682:
Hyviä ammatteja saa ammattikoulussakin ja pääsee työelämään aikaisemmin kiinni, lukio kun ei riitä tänä päivänä yhtään mihinkään vaan jatkettava sen jälkeen vielä useita vuosiakin opiskeluja, sinä aikana kun lukio vasta käyty, ammattikoulusta jo valmistuttu.
Click to expand...

Mutta olisi hyvä olla kiinnostunut siitä ammatista, jota lähtee opiskelemaan. Opintonsa keskeyttäneitä nuoria on jo ihan tarpeeksi ja se, jos mikä, on hukkaan heitettyä aikaa.

Minunkin tyttöni valittaa siitä, kun lähti lukioon eikä amikseen. Toisaalta mikään ammattikoulussa opiskeltavista ammateista ei kiinnosta ja hänen kiinnostuksensa kohteita voi opiskella vain korkeakouluissa. Näin ollen hän olisi vain tuhlannut aikaansa ammattikoulussa, samalla tavalla kuin hän kokee tuhlaavansa aikaansa lukiossa. Ehkä jotkut löytävät paikkansa ja oman alansa vasta vähän aikuisempana.
 
Taas huomaa, että ei osata lukea. Vataajat syyttävät aP.ta ja vakuuttelevat, että amis on tosi jees, vaikka kysymys oli siitä, että tyttö on nyt ehkä tekemässä virhettä hakiessaan alalle, josta ei ole kiinnostunut!
 
[QUOTE="aloittaja";26352900]Aivan hyvin voiskin, mutta hän onkin hakemassa kokiksi. Kaupungissamme ei ole laboranttilinjaa ja veikkaan, että tuo poikaystävä on juuri se syy, että ei nyt hae sinne, mitä oikeasti haluaisi.

Mutta onhan se niinkin, että laborantilla ei ehkä ole yliopistoon haettaessa läheskään yhtä hyviä pohjatietoja. Yliopiston kemia on kuitenkin hyvin pitkälti teoriaa, aivan erityyppistä kuin amistasoisen laborantin koulutus, ei siitä mihinkään pääse. Helpompi tie se lukiosta on kemiaa lukemaa, ehdottomasti.[/QUOTE]

Enemmän laborantti koulutuksessa mennään kemiaa, niin teoriaa kuin käytäntöäkin kuin lukiossa. Itse olen labra linjalta valmistunut (käynyt myös lukion) ja sielä oli samaan aikaan yo pohjainen linja ja ne oli ihan pihalla vaikka monet oli kirjoittanut kemian. Mun kanssa samoihin aikoihin valmistuneista 3 pääsi ekalla yrityksellä lukemaan farmasiaa joten se kertoo paljon kemian opetuksen tasosta (nuo oli peruskoulu pohjalla)
 
[QUOTE="jepa";26352919]Itse menin aikoinaan lukioon vanhempien painostuksesta. Lukeminen ei alkujaankaan huvittanut, mutta lukematta läpi kohtalaisin arvosanoin. Siihen loppui opiskelu -lukiosta siirryin suoraan tehdastyöhön ja sillä tiellä olen edelleen. Palkka ei ole hääppöinen, eikä työkään kovin mielekästä. Ehkäpä lähden lähivuosina opiskelemaan itselleni ammatin. Olisinpa aikoinaan tehnyt kuten itse halusin, enkä niinkuin vanhemmat halusivat, niin minullakin olisi nyt ammatti eikä keskinkertaisia lukiopapereita, joilla ei töitä saa.[/QUOTE]

Ei lukiopapereilla edes niillä hyvillä saa töitä... ei kai kukaan niin kuvittelekaan.
 
Veikkaan että tyttö katuu myöhemmin, jos ei tee niin kuin itse haluaisi vaan sen mukaan mitä ajattelee poikaystävän kannalta olevan järkevää. Ehkä hänellä on ajatuksena, että poikaystävä ei hyväksy, jos hän käy lukiota ja poikaystävä amista, ovathan ne aika erilaisia maailmoja (olen itse käynyt kummatkin). Tuo että ei tunnu olevan mitään intohimoa alalle, kuulostaa huonolta. Ei siinä kovin hyvää urakehitystä seuraa, jos menee vaan opiskelemaan jotakin kun kaverikin menee. Äitinä et ikävä kyllä voi muuta kuin seurata vierestä ja kannustaa alan tai oppilaitoksen vaihtoon, jos homma tuntuu jämähtävän paikoilleen.

Arvasin että tästä syntyisi ammattikoulu vs. lukio -keskustelu, vaikka minusta tässä on ensisijaisesti kyse siitä, joku toinen on luultavasti vaikuttanut tytön päätöksiin. Se on huono juttu, oli se vaikuttaja äiti tai poikaystävä.
 
[QUOTE="vieras";26352947]Ei lukiopapereilla edes niillä hyvillä saa töitä... ei kai kukaan niin kuvittelekaan.[/QUOTE]

Ihmeen pitkälle on tullut tässä elämässä päästyä lukiopapereilla, joilla ei edes pitäisi saada töitä.
 
[QUOTE="Meiju";26352952]Mun kolmesta lapsesta yksi kävi lukion ja kaksi ammiksen. Ammiksen käyneet pärjäävät paremmin elämässään. Että ei vain se koulu merkkaa koko elämää.[/QUOTE]

Mitä lapsi opiskeli lukion jälkeen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vicy:
Enemmän laborantti koulutuksessa mennään kemiaa, niin teoriaa kuin käytäntöäkin kuin lukiossa. Itse olen labra linjalta valmistunut (käynyt myös lukion) ja sielä oli samaan aikaan yo pohjainen linja ja ne oli ihan pihalla vaikka monet oli kirjoittanut kemian. Mun kanssa samoihin aikoihin valmistuneista 3 pääsi ekalla yrityksellä lukemaan farmasiaa joten se kertoo paljon kemian opetuksen tasosta (nuo oli peruskoulu pohjalla)
Click to expand...

Niin, mutta jos nyt puhutaan siitä yliopiston kemiasta, jota oli tarkoitus päästä lopulta sitten opiskelemaan. Siellä taas asiat pohjautuvat lähinnä lukion kemiaan ja aika paljon saa tehdä töitä, jos ei ole lukion matematiikan, fysiikan ja kemian asiat edes jollain tolalla. Laskurutiiniakaan ei labornattilinjalla opi, tai yhtälön ratkaisua, joita joutuu yliopiston kemiassa soveltamaan.

Kyllä jos toive on opiskella yliopistossa kemiaa, niin lukio on ehdottomasti hyödyllisempi. Tokihan laboranttikoulutuksesta voi olla sitten labroissa hyötyä, kun osaa pipetoida jne. mutta ne nyt opetetaan peruskursseilla yliopistossa ihan alusta, joten asialla ei liene juuri väliä.

MInä taas tiedän tämän, koska opiskelin pari vuotta kemiaa:)
 
[QUOTE="vieras";26352982]Ihmeen pitkälle on tullut tässä elämässä päästyä lukiopapereilla, joilla ei edes pitäisi saada töitä.[/QUOTE]

Et ole opiskellut mitään muuta kuin peruskoulun ja lukion?

Mitä työtä teet?
 
Huono juttu tosiaan, jos ei tee sitä, mikä kiinnostaa, vaan mnenee poikaystävän perässä amikseen.


Ja otanpa vielä kantaa tuohon amis/lukio -keskusteluun. Oma kokemukseni on, että amiksessa on aika paljon tyhjäkäyntiä ja varsinkin niillä, joita opiskeltava ala ei kiinnosta.
 
Voivoi, kyllä on nyt paha virhe tytöltäsi lähteä kokkilinjalle eikä lukioon, jos kemiaa haluaa yliopistoon lukemaan. Lukion kemia olisi todella tärkeää yliopiston kemiaa ajatellen. Mutta myöhäistä kai se enää on, ehkä tyttösi tajuaa opintojen alettua, että haluaakin lukioon? Voihan sitten vaihtaa.
 
[QUOTE="vieras";26352995]Et ole opiskellut mitään muuta kuin peruskoulun ja lukion?

Mitä työtä teet?[/QUOTE]

Lyhyitä työhön liittyviä koulutuksia toki on tullut käytyä mutta ei mitään sen isompaa. Nykyään esimies- ja koulutushommissa lentoliikenteen parissa.
 
En lukenut koko ketjua, joten vastaus tulee nyt vain tuohon aloitusviestiin:

Meillä oli vuosi sitten aika samanlainen tilanne: Kaveriporukka vaihtui ysin alussa näihin amikseen meinijöihin, ja siihen asti selvä tulevaisuudensuunnitelma (lukio -> yliopisto) joutui uuteen punnintaan. Kun poikaystäväkin löytyi sieltä amikseen menijöiden porukasta, tyttö kävi aikamoista jaakobinpainia itsensä kanssa - oma kunnianhimo kun kuitenkin veti lukioon, eikä tiedossa ollut oikein alaakaan, jota olisi ammattikoulussa halunnut alkaa opiskella.

Aloitti syksyllä kuitenkin lukion, mutta vielä parin-kolmen kuukauden ajan harmitteli tilannettaan ja kadehti amiksia, jotka tuntuivat pääsevän koulussa niin paljon helpommalla... No, vuoden mittaan ainakin hoitsuopiskelijoiden todellinen työmäärä alkoi paljastua, ja tuo lukion lukurytmikin tuli tutuksi ja alkoi sujua, joten nyt kevään kuluessa on jo ollut täysin tyytyväinen valintaansa.

Jos tytär olisi ehdottomasti halunnut sinne ammattkouluun, olisin kyllä ollut valmis tukemaan sitäkin ratkaisua: olisihan sen lukion voinut aloittaa seuraavanakin syksynä, jos katumapäälle olisi tullut. Itsekin sitä pohti, mutta on nyt kyllä sitten sanonut, että olisi ollut tylsää pudota lukioon menneiden kavereiden kelkasta ja aloittaa vuotta myöhemmin (sinne lukioon se olisi loppujen lopuksi kuitenkin päätynyt, kun ne tulevaisuuden suunnitelmat on mitä on.)

Mutta siis, mikään kiire ei tuossa iässä vielä liene minnekään, pääasia että ei ole jäämässä kotiin makoilemaan vaan on menossa johonkin opiskelemaan. Sitten kun alkaa olla itselleen selvillä, mitä elämältään haluaa, voi sitä valintaa vielä pohtia ja hakea uudelleen mieleisempään kouluun. (Nuo peruskoulun päättävät ovat vielä niin nuoria; kyllä sinne sorvin ääreen ehtii vähemmälläkin kiireellä...)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vicy:
Siis mitä helv...??? Alisuoriutuu kun menee ammattikouluun? Mitä alisuoriutumista siinä on?
Itse arvostan paljon enemmän sitä että hankitaan ammatti ja sitten mennään ammattikorkeaan tai yliopistoon, kuin sitä että ensin lusmutaan lukiossa 3 vuotta ja sitten mennään yliopistoon ikuiseksi opiskelijaksi lukemaan humaanisia (noin kärjistäen). Mun mielestä on paljon parempi että on ammatti alla, saa kunnon töitä opiskelun ohella ja jos ei jostain syystä pystykään opiskelemaan, niin ei putoa tyhjänpäälle.
Click to expand...

Nämäkin ovat tapauskohtaisia, ei ole yhtä oikeaa tapaa. Mitä hyötyä mulle olisi ollut siitä, että olisin kolme vuotta opiskellut kokiksi tai kosmetologiksi, alalle joka ei vähempää kiinnosta ennen kuin hain yliopistoon psykologiaa ja yhteiskuntatieteitä opiskelemaan? Eiköhän siitä ollut enemmän hyötyä, että menin lukioon "lusmuilemaan" opiskelemaan psykologiaa, yhteiskuntatieteitä, filosofiaa, kieliä jne. Ihan hyvin olen töitä saanut opiskelujen oheella vaikka ei ammattia olekaan.
 
[QUOTE="vieras";26352785]Amispuolella kielitaito ja yleissivistys jää kapeammaksi kuin lukiopuolella, toki osa perehtyy noihinkin asioihin vapaaehtoisesti vapaa-ajallaan...[/QUOTE]

tuota en allekirjoita. Meidän luokassa on montkain LUKION käynyttä opiskelijaa, mutta siltikin heille oli talouspuolen englanti ja ruotsi vaikeaa, ei ain lukio trkoita että osaa kieliä hyvin.
 
Mä olen itse lukenut ammattikoulussa itseni media-assistentiksi. 2 vuotta sitten lähdin lukemaan AMK:hon kemiaa ja rehellisesti sanottuna ne lukiosta tulleet on joko ihan yhtä pihalla tai jotkut jopa enemän pihalla kun minä noilla meidän kursseilla. Eräs luokka kaveri on lukenut itsensä ennen nykyistä koulua laborantiksi ja kaikenlisäksi menestynyt koulussaan todella hyvin, mutta niin vaan on osa-alueita jossa jopa minä tuon viestinnän tutkinnon turvin olen pärjännyt paremmin.

Ei se aikaisempi koulutus välttämättä sano mitään. Ap:n lapsi taasen saattaa tehdä itselleen karhun palveluksen menemällä kavereiden perässä lukemaan asioita jotka ei todellisuudessa kiinnosta häntä pätkääkään.
 
Ihan ymmärrettä vä huoli ja itsekin olisin varmasti harmissani tuollaisessa tilanteessa. Mutta onneksi tässä maassa on mahdollisuus vaihtaa elämänsä suuntaa myös myöhemmin, vaikka se toki takkuisempaa silloin voi ollakin ja myöhemmin voi harmittaa, kun ei tullut käytyä lukiota jne. muiden ikäisten kanssa yhdessä.

Mut onhan tuossa vielä hyvä mahdollisuus, että tyttö haluaakin aika pian lukioon, jos/kun tajuaa, että amis ei olekaan häntä varten. Harva jaksaa opiskella alaa, joka ei kiinnosta. Ja jos suunnitelmissa yo-opinnot, niin eihän tuossa ole yhtään mitään järkeä. Onneksi lukioon pääsee esim. keväälläkin. Päivä kerrallaan ja sitten uusia suunnitelmia tarpeen vaatiessa.
 
Arvelen, että ekan opiskeluvuoden aikana kirkastuu kyllä, tuliko valittua oikein.
Nuorena ehtii ja tekee vaikka välivuoden ja istuu kaupassa kassalla miettimässä mitä oikeasti haluaa....kyllä se siitä!
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa