Uskonnoton: Voisitko laittaa lapsesi uskonnollisviritteiseen päiväkotiin?

"vieras"
Ei suomalaisen lapsen tarvitse tietääkään kaikista maailman uskonnoista ja uskomuksista. Ihan turhaa ajanhukkaa ja pään sekoittamista. Täällä kuitenkin vaikuttaa moniin asioihin tuo oma evluttimme. Historiallisesti ja kulttuurillillisesti, kalenteriin, juhlapyhiin, rakennuksiin, kaikkeen. Eli tärkeintä on oppia sitä tuntemaan.

Jokainen saa tarpeeksi tietoa muista uskonnoista sitten kun haluaa.
Aivan samanlaista ajanhukkaa on tietää kristinuskosta niin paljon mitä siitä koulussa opetetaan. Mun tietämystä suomalaisista juhlapyhistä tai rakennuksista ei ole mitenkään lisännyt se, että osaan isä meidän rukouksen ulkoa.
 
uso
[QUOTE="vieras";26234749]Laitatko lapsesi myös koraanitunnille ja hindukouluun? Käyttehän lomamatkoilla Israelissa tutkimassa juutalaisuutta? Ai ette? Kiellät siis lapseltasi uskonnot ihan samalla tavalla kuin kieltävät ne jotka eivät lastaan uskonnontunnille ja uskonnolliseen päiväkotiin laita.[/QUOTE]

Mitä horiset :D Minähän en kielläkään sitä, että haluan muovata lapseni mieltä niin paljon kuin se ikinä on mahdollista :) Ja siitä ei ole ollut mitään haittaa.
 
uso
[QUOTE="vieras";26234820]Uskallan väittää että 99% maailman psykologeista ja psykiatreista on eri mieltä. Siitä on hyvinkin paljon haittaa jos vanhemmat yrittävät muokata lastaan mieleisekseen.[/QUOTE]

Eli kaikki uskonnottomakin tekevät väärin. Niitä on tosi paljon Suomessakin... huh.
 
Kepsis
[QUOTE="vieras";26234820]Uskallan väittää että 99% maailman psykologeista ja psykiatreista on eri mieltä. Siitä on hyvinkin paljon haittaa jos vanhemmat yrittävät muokata lastaan mieleisekseen.[/QUOTE]

Noh, yrittäähän lähes kaikki naisetkin muokata miestään, siinä sentään on kaksi aikuista eikä aikuinen ja lapsi, jossa lapsi on täysin alta vastaajana kun luottaa täysin vanhempaansa kaikessa, jopa tiedon saannissa.
 
"pop"
Riippunee koulusta ja opettajasta.
Varmasti, mutta n se silti välillä aika kovaa kamaa, tai siis sellasta aivopesulta haiskahtavaa. Jeesuksesta kerrotaan että käveli vetten päällä jne. jumalan armosta täytenä totena ekaluokille. Vilkase joskus niitä uskonnon kirjoja, mulle tulee edelleen uskonnonsijaisena omituinen olo opettaa tollasta perustelematonta saibaa totena.

Tunnustuksettomuus tarkottaa ettei siellä harjoteta uskontoa tunneilla, mutta kyllä rukoukset opetellaan (vaikkei rukoilla) ja opit opetetaan totena.
 
Kepsis
Eli kaikki uskonnottomakin tekevät väärin. Niitä on tosi paljon Suomessakin... huh.
Sinä se et tajua eroa asioiden välillä sitten millään. Tiedon antaminen ja esimerkiksi käytöksen ohjaaminen soveliaaksi on aivan eri asia kuin aivopeseminen huuhaalla missä pitää uskoa vaan johonkin mitä ei voi todistaa mitenkään.

Ihan yhtälailla voi ateisti / agnostikko kusta lapsensa kasvatuksen kuin uskonnollinen ihminen, ei sitä kukaan voi kieltää. Mutta sitä ei voi mitenkään puolustella että aivopestään nuori mieli ajattelemaan niin että uskot johonkin, niin se riittää.

Olisikin niin että uskovaiset antaisivat kaikkien "kuulla kutsun" jumalaltaan, mutta ei, ei sillä tavalla herran lauma kartu.
 
uso
[QUOTE="vieras";26234870]Kaikki jotka yrittävät muokata lastensa mieltään mahdollisimman paljon tekevät väärin riippumatta heidän uskonnosta, uskonnottomuudestaan, sukupuolesta, väristä tai ihan mistä tahansa muusta ominaisuudesta.[/QUOTE]

Et todellakaan voi etkä saa kasvattaa lasta, ellet yritä muokata häntä. Jos ei ole suuntaa mihin muokata, lapsi joutuu tuuliajolle.
 
"vieras"
Et todellakaan voi etkä saa kasvattaa lasta, ellet yritä muokata häntä. Jos ei ole suuntaa mihin muokata, lapsi joutuu tuuliajolle.
On eri asia kasvattaa lasta kuin muokata lapsen mieltä sellaiseksi mitä vanhempi haluaa. Kasvatuksessa lapsesta opetetaan toimiva ja toivottavasti onnellinen yhteiskunnan jäsen. Siinä ei yritetä muokata lapsen mieltä. En yritä muokata lapseni sisintä, tunteita ja ajatuksia. En yritä tehdä lapsesta sitä mitä minä haluan vaan haluan lapseni olevan oma itsensä.
 
uso
Sinä se et tajua eroa asioiden välillä sitten millään. Tiedon antaminen ja esimerkiksi käytöksen ohjaaminen soveliaaksi on aivan eri asia kuin aivopeseminen huuhaalla missä pitää uskoa vaan johonkin mitä ei voi todistaa mitenkään.
Tieto ei ole sen kestävämpää kuin usko. Seuraa vaikkapa tutkimuksia. Kaikkeen löytyy tieteessä täysin vastakkaisia näkemyksiä. Jos annat tietoa lapselle, se on sitä tietoa, jonka sinä uskot olevan oikeaa.

Ja by the way, käytöksen ohjaaminen soveliaaksi muuten kuuluu uskonnon perusasioihin. Että moniin samoihin asioihin niitä lapsia muokkaa uskonnoton ja uskova.
 
sareiw
Minun ateistivanhempani laittoivat, ja olen erittäin iloinen siitä, että he tekivät niin. :) Ainut näennäinen haittapuoli oli se, että kastamattomana lapsena koin silloin itseni muita huonommaksi vaikka kukaan ei niin antanutkaa ymmärtää.
 
"vieras"
Tieto ei ole sen kestävämpää kuin usko.
Se on kato vähän niinkuin se pointti. Usko on sokeaa uskoa faktoista välittämättä. Uskovaisen mieli on niin suljettu kuin olla ja voi. Mielipidettään ei voi muuttaa vaan asiat on näin ja se on sillä siisti. Tieteeseen uskovalla taas on avoin mieli. Hän tietää että me emme tiedä kaikkea, emmekä tule koskaan tietämäänkään. Sen sijaan saamme maailmasta koko ajan uutta ja mielenkiintoista tietoa.
 
uso
[QUOTE="vieras";26234921] En yritä muokata lapseni sisintä, tunteita ja ajatuksia. En yritä tehdä lapsesta sitä mitä minä haluan vaan haluan lapseni olevan oma itsensä.[/QUOTE]

Vaikka sanon, että haluan muokata lapseni mieltä niin paljon kuin se ikinä on mahdollista, se voi silti tarkoittaa juuri tuota. Eipä nimittäin ole mahdollista terveissä rajoissa omaa lastansa ylimuokata. Vaatii vähän suvaitsevaisuutta ettei käsitä asioita väärin, vaikka käytin provosoivaa ilmaisua.

Terve uskonnollinen kasvatus tapahtuu ihan samalla tavalla kuin muukin kasvatus. Lapselle tarjotaan vain paljon laajempaa henkistä ulottuvuutta.
 
uso
[QUOTE="vieras";26234944] Sen sijaan saamme maailmasta koko ajan uutta ja mielenkiintoista tietoa.[/QUOTE]

Ja kun se tieto vaihtelee päivittäin, pelkästään tieteeseen uskoen olet täysin hukassa.
 
Kepsis
Tieto ei ole sen kestävämpää kuin usko. Seuraa vaikkapa tutkimuksia. Kaikkeen löytyy tieteessä täysin vastakkaisia näkemyksiä. Jos annat tietoa lapselle, se on sitä tietoa, jonka sinä uskot olevan oikeaa.

Ja by the way, käytöksen ohjaaminen soveliaaksi muuten kuuluu uskonnon perusasioihin. Että moniin samoihin asioihin niitä lapsia muokkaa uskonnoton ja uskova.
Ei käytöksen ohjaaminen soveliaaksi ole joku uskontojen keksimä asia :D Tai joku sellainen mihin "heillä" on erityisoikeus.

Vastakkaisia näkemyksiä on ja pitääkin olla, se mikä ratkaisee on todisteet. Ei teoria ole sama kuin fakta, teoria on teoria ja se että ihminen epäilee sekä on utelias on perustoja koko tieteelliselle teorialle. Tiede kehittyy koko ajan, sitä mukaa kun ymmärrys kasvaa, korjataan vanhoja tietoja.

Kun annat lapsellesi tietoa, sen kuuluu ollakkin juuri sitä, eli tietoa, ei uskomista johonkin mistä ei ole ikinä ollutkaan todisteen häivettäkään. Se että tieto päivittyy ajan mukana taitaa hieman erota siitä miten uskonnot toimii? Se että toimitaan parhaan ajan tiedon mukaan on järkevää, se että toistellaan paimentolaisten horinoita 2000 vuoden takaa on sulaa hulluutta. Ainakin siinä mielessä että muovataan oma elämä sen mukaiseksi että eletään joidenkin riittien mukaan missä jollekkin näkymättömälle mielikuvituskaverille jutellaan ilman vastausta, ja se kun ikävää tapahtuu on jumalan tahto samoin kun jotain hyvää tapahtuu. Jos se on jotain käsittämätöntä niin me olemme vain liian yksinkertaisia tajuamaan jumalan suurta suunnitelmaa, voi hellanlettas ei voisi enää paremmin holhota ihmistä. Raamattu esimerkiksi on vain kasa kertomuksia joiden tarkoitus on opettaa sivistymättömiä ihmisiä elämään ihmisiksi, jos siihen tarvitaan vielä 2000-luvulla mielikuvituskaveri niin ei henkinen kehitys ollut kovin mullistavaa.
 
"pop"
Terve uskonnollinen kasvatus tapahtuu ihan samalla tavalla kuin muukin kasvatus. Lapselle tarjotaan vain paljon laajempaa henkistä ulottuvuutta.
Omituinen poissulkeva käsitys muun kuin uskonnon henkisestä ulottuvuudesta. Minusta on ristiriitaista sanoa, että kasvattaa lasta niin, että se tukee hänen synnynnäistä persoonaansa, ja samalla haluta muokata tätä niin paljon kuin mahdollista? Että lapsi joutuisi tuuliajolle? Eihän lapsi mikään tyhjä taulu ole, ei sinne tarvitse olla kokoajan piirtämässä, ja itseasiassa olet hyvin sokea jos näet lapsessasi tai jossain muussa ihmisessä vain vanhempien ja ympäristön jäljet. Ne ovat meistä vain osa.

Totta on, että uskonto tarjoaa usein enemmän yhteisöllisyyttä ja sitä kautta syvempää hengellisyyttä. Tämä on toki mahdollista saavutaa ilmankin uskontoa, vaan käytännössä näin ei useinkaan käy.

Omalle lapselleni kerron asioista niin, että ihmiset uskovat eri asioihin,tiedemiehet, buddahailet, kristityt, naapuritäti, srk.n pappi, lihakauppias, äiti ja isä mukaanlukien. Hän saa, häneltä odotetaan oman ajatusmaailmansa aktiivista rakentamista. Minusta minkä tahansa yksittäisen opin syvällinen tunnustaminen on vaaraksi maailman näkemiselle, ja siten itsensä ja muiden ja koko ihmisyyden havaitsemiselle. Ja jos ei sitä voi havaita, on siitä vaikeata mitään oppiakaan.
 
"ninni"
En laittais. Kristillisten kertomusten kuuntelemisessa ei musta ole mitään huolestuttavaa, mutta tollasten paikkojen työntekijät on mun kokemuksen mukaan turhan uskonnollisia itse. Ja se rukoilu olisi musta vähän häiritsevää.
 
"pop"
[QUOTE="pop";26235042] Minusta minkä tahansa yksittäisen opin syvällinen tunnustaminen on vaaraksi maailman näkemiselle, ja siten itsensä ja muiden ja koko ihmisyyden havaitsemiselle. Ja jos ei sitä voi havaita, on siitä vaikeata mitään oppiakaan.[/QUOTE]

Tarkoitan, että minusta on on omituista suotua pukemaan värittyneet lasit vapaaehtoisesti, kun olisi hyödyllisintä pyristellä niistä eroon, eli tutustua ympäristöönsä niin syvällisesti kuin mahdollista niin monelta kantilta kuin mahdollista.
Miksi tulisi valita yksi totuus, kun tietää tai ainakin aavistaa, että niitä on niin monia? Voihan sitä sitä itselleen sitten valita jonkun jos tahtoo, mutta ensin pitäisi ehtiä tutustua maailmaan, ennenkuin se peitetään minkään aatteen kaikenläpäisevään kaapuun.
 
Olipa kiinnostavaa lukea nämä tulleet viestit. Mietin paria juttua:

Kuinka monella teistä "en laittaisi usk. päiväkotiin" vastanneista on omassa lapsuudessa päiväkodissa luettu ruokarukous ja kerrottu uskonnollisia tarinoita? Oletteko kokeneet siitä haittaa? Omassa päivvökodissani niin oli, kirkossakin käytiin jne. En koskaan kokenut siitä haittaa tai uskonut siihen enempää kuin mihinkään muihin satuihin. Ja niiden ajattelinlapsena olevan "leikisti totta", eli oli hauska kuvitella mutta tunnistin kyllä todellisuuden.

Sitten tuo homouskysymys ja muut vastaavat: itse ehdottomasti ajattelen homojen olevan samalla viivalla koko muun ihmiskirjon kanssa, enkä toivoisi ihmisoikeuskysymyksistä mitään vastalauseita päiväkodilta. Mutta en usko heidän käsittelevän homoja aamupiirissä? ;)

Joku kristillisyydessä voi pelottaakin lasta, helvetti ja saatana, kadotus ja synti. Mutta en usko heidän käsittelevän noitakaan asioita pienten kanssa tuosta näkökulmasta. Ennemmin lähestyvät lähimmäisenrakkauden ja anteeksiannon kautta, uskon. Ja henkilökunnan ollessa selväjärkistä, voi heidän kanssaan varmasti keskustella sävyistä.

Päiväkodissa on niin monta ihanaa puolta, että valitsin sen ensimmäiseksi vaihtoehdoksi. Jos kohta pienellä jännityksellä. Toinen vaihtoehto olisi ollut yli sadan lapsen päiväkoti kauempana kotoa.

Ehkä tästä tekee minulle helpomman valinnan se, etten ole ateisti. Olen agnostikko.
 
"vieras"
Kristillisissä kertomuksissa ei olisi mitään ongelmaa, selittäisin lapselle niiden olevan juurikin kertomuksia. Ruokarukous vähän ärsyttäisi. Ehkä pyytäisin, ettei lapseni tarvitse siihen osallistua vaan voi vaan istua hiljaa.
 

Yhteistyössä