Aivan samanlaista ajanhukkaa on tietää kristinuskosta niin paljon mitä siitä koulussa opetetaan. Mun tietämystä suomalaisista juhlapyhistä tai rakennuksista ei ole mitenkään lisännyt se, että osaan isä meidän rukouksen ulkoa.
Minähän en kielläkään sitä, että haluan muovata lapseni mieltä niin paljon kuin se ikinä on mahdollista Ja siitä ei ole ollut mitään haittaa.Uskallan väittää että 99% maailman psykologeista ja psykiatreista on eri mieltä. Siitä on hyvinkin paljon haittaa jos vanhemmat yrittävät muokata lastaan mieleisekseen.Mitä horiset
Kaikki jotka yrittävät muokata lastensa mieltään mahdollisimman paljon tekevät väärin riippumatta heidän uskonnosta, uskonnottomuudestaan, sukupuolesta, väristä tai ihan mistä tahansa muusta ominaisuudesta.
Varmasti, mutta n se silti välillä aika kovaa kamaa, tai siis sellasta aivopesulta haiskahtavaa. Jeesuksesta kerrotaan että käveli vetten päällä jne. jumalan armosta täytenä totena ekaluokille. Vilkase joskus niitä uskonnon kirjoja, mulle tulee edelleen uskonnonsijaisena omituinen olo opettaa tollasta perustelematonta saibaa totena.
Sinä se et tajua eroa asioiden välillä sitten millään. Tiedon antaminen ja esimerkiksi käytöksen ohjaaminen soveliaaksi on aivan eri asia kuin aivopeseminen huuhaalla missä pitää uskoa vaan johonkin mitä ei voi todistaa mitenkään.
On eri asia kasvattaa lasta kuin muokata lapsen mieltä sellaiseksi mitä vanhempi haluaa. Kasvatuksessa lapsesta opetetaan toimiva ja toivottavasti onnellinen yhteiskunnan jäsen. Siinä ei yritetä muokata lapsen mieltä. En yritä muokata lapseni sisintä, tunteita ja ajatuksia. En yritä tehdä lapsesta sitä mitä minä haluan vaan haluan lapseni olevan oma itsensä.
Tieto ei ole sen kestävämpää kuin usko. Seuraa vaikkapa tutkimuksia. Kaikkeen löytyy tieteessä täysin vastakkaisia näkemyksiä. Jos annat tietoa lapselle, se on sitä tietoa, jonka sinä uskot olevan oikeaa.
Ainut näennäinen haittapuoli oli se, että kastamattomana lapsena koin silloin itseni muita huonommaksi vaikka kukaan ei niin antanutkaa ymmärtää.Se on kato vähän niinkuin se pointti. Usko on sokeaa uskoa faktoista välittämättä. Uskovaisen mieli on niin suljettu kuin olla ja voi. Mielipidettään ei voi muuttaa vaan asiat on näin ja se on sillä siisti. Tieteeseen uskovalla taas on avoin mieli. Hän tietää että me emme tiedä kaikkea, emmekä tule koskaan tietämäänkään. Sen sijaan saamme maailmasta koko ajan uutta ja mielenkiintoista tietoa.
Tästä voin olla samaa mieltä siihen asti, että uskonnollisessa perheessä muu kasvatus voi olla täysin normaalia ja lapselle hyväksi, mutta uskonnollista kasvatusta en voi pitää koskaan hyvänä.
Ei, en ole yhtään hukassa. Ja tieteellinen tieto ei vaihtele päivittäin, saamme ainoastaan jatkuvasti lisää tietoa. Toiset vaan ovat niin heikkoja, että tämä fakta lamauttaisi muuten heidät täysin, joten heidän on pakko uskoa johonkin pysyvämpään.
Ei käytöksen ohjaaminen soveliaaksi ole joku uskontojen keksimä asia
Tai joku sellainen mihin "heillä" on erityisoikeus. Omituinen poissulkeva käsitys muun kuin uskonnon henkisestä ulottuvuudesta. Minusta on ristiriitaista sanoa, että kasvattaa lasta niin, että se tukee hänen synnynnäistä persoonaansa, ja samalla haluta muokata tätä niin paljon kuin mahdollista? Että lapsi joutuisi tuuliajolle? Eihän lapsi mikään tyhjä taulu ole, ei sinne tarvitse olla kokoajan piirtämässä, ja itseasiassa olet hyvin sokea jos näet lapsessasi tai jossain muussa ihmisessä vain vanhempien ja ympäristön jäljet. Ne ovat meistä vain osa.
