V
vieraskorea
Vieras
Tuli vielä mieleen jostain lukemani juttu parisuhteesta lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana ja maininnasta, että siinä elämänvaiheessa tulee kriisi yleensä siitä, että kumpikin kokee tekevänsä enemmän kuin ikinä ennen ja olevansa ihan puhki, muttei näe toisen tekevän läheskään yhtä paljon. Kumpikin siis tavallaan ajattelee tekevänsä kaiken yksin ja helposti marttyroituu.
Voisiko tätä ajatusta soveltaa nyt tähän teidän rakennusprojektiaikaan? Mies kokee tehneensä kaiken yksin ja elelee nyt sitten marttyyrina ja inhoaa sinua väsymyksensä vuoksi. Tosiasiassahan kuitenkin sinä olet pyörittänyt koko sen ajan kotia ja hoitanut varmasti raksa-asioita siinä sivulla.
Meillä jo pelkän ison remontin aikana jouduttiin miehen kanssa välillä päivittämään tilanne siitä, että vaikka mies on remppahommissa työpäivän jälkeen, niin samaan aikaan minä hoidan kodin ja lapset täysin yksin. Ei siis ollut ollenkaan paikkansa pitävää, että vain mies teki hommia (vaikka hänestä siltä välillä kovasti tuntui), samalla minunkin hommat tuplaantui. Tavallaanhan minä myös mahdollistin omalta osaltani rempan mahdollisuuden, kun hoidon kaikki kotityöt ja lapsen ja jättäydyin kaikista omista menoistani niinä kuukausina.
En tiedä saatko noista ajatuksista kiinni, mutta ne vaan tuli mieleeni.
Paljon tsemppiä ja parempaa tulevaisuutta!
