[QUOTE="xXx";26195346]Pahoittelen, että pätkäisen pitkää tekstiäsi näin rankasti. Tähän tahdoin kuitenkin nyt tarttua. Ensiksi siihen, että mainitset uusperheisiin liittyvän ongelmia joita ydinperheisiin ei liity. Tässä taas nostetaan (mielestäni) ydinperhe normatiiviseksi malliksi jota ei tarvitse pohtia kriittisesti. Oletko sitä mieltä, että ydinperhe voidaan määritellä mittapuuksi? Että se on jollakin tapaa se paras muoto?
[/QUOTE]
Ja tähän on pakko vastata, vaikka oli tytsille suunnattu kysymys. Eli minusta on kyllä ihan päivänselvää, että ydinperhe tai kahden ihmisen välinen parisuhde on se lähtökohta, johon verrataan näitä muita. Se on yleisempi ja helpompi ymmärtää ja oletettavasti suurin osa ihmisistä tietää mistä siinä on kysymys (vaikkei ole kokemustakaan). Oikeastaan polysuhteessahan ei ole kyse loppujen lopuksi mistään muusta kuin parisuhteista, joita voi olla useampia. Tottakai tällöin on ihan perusteltua ajatella ensin sitä yhtä suhdetta ja miettiä, mitä tapahtuu kun niitä onkin useampia ja asia on monimutkaisempi.
Se ei silti tarkoita välttämättä sitä, että jompikumpi olisi automaattisesti parempi, mutta niitä asioita on helpompi ajatella, käsitellä ja selittää sitä kautta.
Vähän kuin puhutaan vaikka työelämästä, niin yleisin ja yksinkertaisin malli on se työnantaja-työntekijä -suhde, siinä toisella on oikeuksia ja velvollisuuksia jne. Sitten kun väliin tulee vuokratyövoima tai työnantaja on ison konsernin tytäryritys tai sivutyö tms, aina kuitenkin on helpompi puhua siitä tavallisemmasta ja yksinkertaisimmasta muodosta ja sitten katsoa, miten se soveltuu siihen toiseen tilanteeseen. Voi myös ajatella siten, että jos työnantajalla on kaksi työntekijää, hänen tulee miettiä asioita aina molempien työntekijöiden kannalta (miten työt jaetaan, mitkä ovat osaamiset ja heikkoudet, miten lomat sovitaan, millaista palkkaa maksetaan, mitkä vastuut ovat kenelläkin, toiminko aina reilusti, kumpi irtisanotaan, jos on pakko, otetaanko vielä uusia työntekijöitä jne). Eli osittain samoja ongelmia, mutta myös uusia näkökulmia. Vaikka työmäärän osalta on helpompaa, tulee ihan uudenlaisia asioita vastaan. Ja nimenomaan nämä uudet asiat ovat niitä, joita kannattaa pohtia silloin kun otetaan se toinen työntekijä.
[/QUOTE]
Ja tähän on pakko vastata, vaikka oli tytsille suunnattu kysymys. Eli minusta on kyllä ihan päivänselvää, että ydinperhe tai kahden ihmisen välinen parisuhde on se lähtökohta, johon verrataan näitä muita. Se on yleisempi ja helpompi ymmärtää ja oletettavasti suurin osa ihmisistä tietää mistä siinä on kysymys (vaikkei ole kokemustakaan). Oikeastaan polysuhteessahan ei ole kyse loppujen lopuksi mistään muusta kuin parisuhteista, joita voi olla useampia. Tottakai tällöin on ihan perusteltua ajatella ensin sitä yhtä suhdetta ja miettiä, mitä tapahtuu kun niitä onkin useampia ja asia on monimutkaisempi.
Se ei silti tarkoita välttämättä sitä, että jompikumpi olisi automaattisesti parempi, mutta niitä asioita on helpompi ajatella, käsitellä ja selittää sitä kautta.
Vähän kuin puhutaan vaikka työelämästä, niin yleisin ja yksinkertaisin malli on se työnantaja-työntekijä -suhde, siinä toisella on oikeuksia ja velvollisuuksia jne. Sitten kun väliin tulee vuokratyövoima tai työnantaja on ison konsernin tytäryritys tai sivutyö tms, aina kuitenkin on helpompi puhua siitä tavallisemmasta ja yksinkertaisimmasta muodosta ja sitten katsoa, miten se soveltuu siihen toiseen tilanteeseen. Voi myös ajatella siten, että jos työnantajalla on kaksi työntekijää, hänen tulee miettiä asioita aina molempien työntekijöiden kannalta (miten työt jaetaan, mitkä ovat osaamiset ja heikkoudet, miten lomat sovitaan, millaista palkkaa maksetaan, mitkä vastuut ovat kenelläkin, toiminko aina reilusti, kumpi irtisanotaan, jos on pakko, otetaanko vielä uusia työntekijöitä jne). Eli osittain samoja ongelmia, mutta myös uusia näkökulmia. Vaikka työmäärän osalta on helpompaa, tulee ihan uudenlaisia asioita vastaan. Ja nimenomaan nämä uudet asiat ovat niitä, joita kannattaa pohtia silloin kun otetaan se toinen työntekijä.
Mun ystävillä nyt ei muutenkaan ole ihan perinteisiä parisuhteita tai muita viritelmiä että en mä jaksa päätäni vaivata. Jos kaikki on onnellisia niin hieno juttu, voisi sopia mulle itsellenikin!
