Niin no, tuollaisista tutkimuksista nyt ei saa irti kuin tilastollisia korrelaatioita. Yliopistolla pitkään olleena voi ehkä todeta että esimerkiksi Helsingin yliopistossa erittäin suurella osalla on keskituloiset tai hyvätuloiset vanhemmat ja ovat akateemisista perheistä useammin kuin muissa yliopistossa olevat (paitsi muistaakseni tietyt tekniset ja kaupalliset korkeakoulut..). Varakkuus korreloi terveyteen koska on mahdollisuus hakea apua ajoissa muualta ellei julkiselta puolelta saa ja aikaa sekä varaa tehdä terveellisempiä valintoja ravinnon, liikunnan, vapaa-ajan ja työn suhteen. Myöskin stressi toimeentulosta tai tulevaisuudesta on vähäisempi.
Eli kun tutkitaan asiaa, jossa moni tekijä vaikuttaa, ei syy-seuraussuhde ole mitenkään yksiselitteinen. Jos lähtee työläistaustaisena ja ilman vanhempien tukea korkeakouluttautumaan ja ottaa esim. paljon opintolainaa, ei siitä välttämättä seuraa pelkkää parhautta lapsillekaan vaikka sitten todennäköisesti osaisikin vaatia parempaa lääkärissä. Ellei sitten satu pääsemään sisään sellaiselle alalle, jossa palkat ovat hyvät ja pysy itse terveenä. Koulutus itsessään ei ketään terveeksi tee, korkeintaan saa paremmin tiedostamaan, mitä tekee senhetkisen tiedon valossa väärin...
Mitä älykkyyteen tai viisauteen tulee, niin ensimmäinen riippuu määritelmästä. Matemaattinen älykkyys esimerkiksi on ihan harjoitettavissa. Viisaus on taas tiedon ja kokemuksen yhdistelmä, joka ei riipu koulutuksesta. Toisilla ajatus kulkee nopeammin kuin toisilla ja sekään ei todellakaan riipu koulutuksesta: tiedän monia yliopistolaisia, jotka ovat aivan avuttomia oman osaamisalueensa ulkopuolella ja toisaalta todella skarppeja amistasolla opiskelleita. Suurempi vaikutus sillä on, tekeekö asiaa, josta on itse kiinnostunut ja paljonko sen eteen on valmis näkemään vaivaa. Lapsiakin voi valmentaa vain tiettyyn pisteeseen ja liian suuret vaatimukset voivat johtaa ihan päinvastaiseen lopputulokseen kuten esim. Japanissa tapahtuu (nuorten itsemurhat, mielenterveysongelmat jne.)
Ei siis kannata tuntea mitään alemmuutta millään koulutuksella kunhan on alalla, josta pitää. Jokainen voi kehittää itseään parhaaksi juuri siinä mitä tekee ja tietoa saa kirjoista sekä netistä kunhan vaan on utelias ja kiinnostunut. Ei siellä yliopistossa mitään ihmeitä tehdä: esseitä, kirjatenttejä ja lopuksi yksi vähän astetta isompi essee, jossa olisi hyvä keksiä edes yksi uusi ajatus samaa aihetta pohtineiden kirjoitusten pohjalta ellei sitten keksi jotain ihan uutta ja ihmeellistä, jonka pystyy perustelemaan aukotta. Mutta se alkaa nykyään olla jo harvinaista jopa tohtorivaiheessa...
Nimim. maisteri, joka on ylipainoinen vaikka tietää miten laihdutetaan, syöttää lapsilleen ajoittain sokeria sekä muuta epäterveellistä sekä antaa näiden katsoa videoita jotta ne ovat hetken paikallaan ja hiljaa...