Rasittava nainen naapurissa

["mä"]

Meillä asuu vastapäätä rasittava yh-äiti. On ihan mukava ja juttelee ja näin, mutta sitten vähän aikaa sitten alkoi tehdä mun mielestä kummallisia juttuja. Aina kun meni käytävään (siis lähdin kauppaan, lenkille tms.) niin tämä hyökkäsi käytävään ilman mitään asiaa sukkasillaan. Vauvamme nukkuu myös ulkoeteisessä päiväunia, johon on vaunuille varattu paikka. Jos vauva käy itkemään (kuulen itkuhälyttimestä) ja menen hakemaan vauvaa, niin tämä nainen päivystää jo siellä käytävässä, kun "teidän Arttu kuulosti ihan meidän Pertiltä". Ja Pertti nukkuu siis heillä SISÄLLÄ! Ja tätä on tapahtunut MONTA kertaa, joka kerta luulee, että Pertti siellä itkee. Mukamas.

Eilen sitten törmäsin kaupassa ja tämä nainen sanoi, että "voivoi, onko teidän Arttu kipeänä, kun huutaa niin kovin??" Mä olin ihan että ei ja mietin silmät soikeana, että milloin meidän vauva muka edes huutaa. Pari kuukautta sitten huusi aika kovin, kun oli tosiaan koko ajan kipeänä, mutta nykyään huutaa vain iltaisin, kun on alkanut opetella nukahtamaan itse sänkyynsä. Ja nämä huudot kestävät noin 10 minuuttia per ilta, eikä edes putkeen, kun toki välillä nostetaan syliin rauhoittumaan. Eilen illalla vauva nukahti alle 5minuutin jo, en tajua mistä huutamisesta puhuu.

Olenko vain herkkänahkainen vai mitä mieltä olette? Minua kyllä vähän rasittaa

 

[emeleia]

Se on varmaan tosi yksinäinen.

 

["..."]

Ehkä sillä ei ole kavereita tarpeeksi ja siksi on vähän liian seurallinen.

 

["mä"]

No sitä mäkin ensin mietin. Ollaan joskus kyllä käyty kylässäkin, mutta en tykkää siitä, että kuuntelee illat itkeekö meidän vauva vai ei : /

 

[emeleia]

Jos ajattelee olevansa jotenkin avuksi, tai antavansa kiinnostunutta kuvaa itsestään ehkä tarkoituksella saada jotain kaveruutta viriteltyä?

 

["mä"]

Voihan se niinkin olla... Ei vaan joka kerta jaksaisi. Mies sanoikin, että kohta se varmaan seisoo parvekkeellakin päivystämässä, jos poika nukkuu siellä Ei vaan, ihan totta. Kun olin kerran kylässä, kertoi mulle sellaisia asioita, mitä en itse kertoisi edes kavereille, vaan ystäville vain, en todellakaan naapureille. Tästä aloin epäillä, että on yksinäinen, vaikka exänsä siellä tosi paljon "asuukin".

 

["tästä"]

No, jos vauva itkee 10 minuuttia, tuntuuhan se pitkältä ajalta siellä seinän takana. Etenkin jos aiemmin ei ole itkeskellyt. Tulee minullakin aina paha olo jos kuulee vauvan itkua vähänkin pitempään - en siis kuitenkaan arvostele vanhempia, ainahan noita itkuja vauvoilla tulee

 

["mä"]

No mutta en mkään käy heidän vauvan itkuja ihmettelemässä, vaikka itkeehän hänkin...

 

[TäysinHurahtanut]

[QUOTE="mä";26111535]Voihan se niinkin olla... Ei vaan joka kerta jaksaisi. Mies sanoikin, että kohta se varmaan seisoo parvekkeellakin päivystämässä, jos poika nukkuu siellä Ei vaan, ihan totta. Kun olin kerran kylässä, kertoi mulle sellaisia asioita, mitä en itse kertoisi edes kavereille, vaan ystäville vain, en todellakaan naapureille. Tästä aloin epäillä, että on yksinäinen, vaikka exänsä siellä tosi paljon "asuukin".[/QUOTE]

Tuli minullekin mieleen tuo yksinäisyys.

Mutta tartun hieman tuohon kohtaan: "kertoo asioita joita sinä et kertoisi kavereilla vaan ystäville jne"
Toiset nyt vaan sattuu olemaan sellaisi hölösuita (hyvässä tai pahassa) mielessä että mennä lörpöttelee ihan henk.koht. asioitakin. Se voi tuntu helpottavalle kun saa sanoa edes jollekin tai sitten on vain niin sinut niiden asioiden kanssa ettei niitä häpeile/peittele?

Voin myöntää että minuakin tuollainen hieman hämmentäisi ja ehkä jopa ahdistaisi, mutta koittaisin kyllä olla mahd. ystävällinen ja ajatella vaan että on vain yksinäinen nainen.

 

[Gittan]

Minä erehdyin juttelemaan naapurin kanssa, jota en sen paremmin tunne, lasten villasukista, joita en osannut itse tehdä. Naapuri lupasi neuloa päivässä pojallemme sukat. Annoin tarkat mitat vanhoista villasukista, leveydet, varren pituudet ynnä muut. Siitäpä alkoikin ihmeellinen rumba. Naapuri kävi viikon ajan sukkia näyttämässä, vaikka päivän sanoi vievän. Tuli aina aamupäivällä, vaikka tiesi, että poikamme oli jo koulussa. Ei sovittaminen siinä pääasia ollutkaan, vaan halusi jutella ihmisistä, jotka me molemmat tunnemme. Lopulta, en enää avannut ovea aamupäivisin. Johan sukatkin rupesivat valmistumaan. Maksoin ja kiitin kauniista sukista, jotka oli neulonut ostamistani langoista. Taitavasti sukat oli tehnyt. Naapuri sanoi olevansa käytettävissä, milloin tahansa, jos sukkapula iskee.
Tämä naapuri on hyvin puhelias ja muutenkin sosiaalinen ihminen. Opettelin tämän jälkeen neulomaan itse perheemme sukat. Kiitos naapurin.

 

["juu"]

Minullekin tulee mieleen, että on varmaan aika yksinäisiä nämä ketjussa mainitut ihmiset. Sellanen kannattaa pitää mielessä, että juuri sinä voit olla koko päivän ainoa aikuinen keskustelukumppani..vaikka se keskustelu olisikin sitten tervehdystä ja päivittelyä säästä.

Oon ite ainakin ajatellut, että oon mielelläni ystävällinen muille ihmisille ja vaihdan parit sanat. Ei niitä kannata kovin henkilökohtaisesti ostaa, liekö tämä ensin mainittu tapaus haluaa vaan osoittaa vähän kohteliaasti mielenkiintoa ja sympatiaa sekä keskusteluntynkää..tokihan siinä on jotain juteltavaa, jos lapsella on vaikka pikkuflunssa menossa tms. Ainakin meillä asuu lähipiirissä yksi mummo, jolla käy kyllä paljon ihmisiä kylässä, mutta hän selkeesti vaihtaa aika pitkäänkin muutaman sanan postilaatikolla. Ei se minulta maksa mitään vähän jutella ja tiedän, että ihan kummallekin siitä hyvä mieli tulee. Lisäksi koskaan ei kuitenkaan tiedä, milloin se onkin viimenen kerta kun jonkun kanssa puhuu.

 

[Gittan]

Jatkan vielä. Olen itsekin sosiaalinen, mutta määrättyyn rajaan saakka. Minusta oli vallan mukavaa, että tämä naapuri tunnisti jostain työkuvioista minut, alkoi jutella kuin vanhalle tuttavalle. Usein turisimme pihalla, toinen tulossa, toinen menossa, liki tunninkin verran. Minulle ei kuitenkaan koskaan tullut mieleen, että tämä henkilö tulisi kotiini. Ei, ei, koska kotiimme päästämme vain sukulaiset, hyvät ystävät ja tietysti pojan kaverit.

 

["huoh"]

Minä erehdyin juttelemaan naapurin kanssa, jota en sen paremmin tunne, lasten villasukista, joita en osannut itse tehdä. Naapuri lupasi neuloa päivässä pojallemme sukat. Annoin tarkat mitat vanhoista villasukista, leveydet, varren pituudet ynnä muut. Siitäpä alkoikin ihmeellinen rumba. Naapuri kävi viikon ajan sukkia näyttämässä, vaikka päivän sanoi vievän. Tuli aina aamupäivällä, vaikka tiesi, että poikamme oli jo koulussa. Ei sovittaminen siinä pääasia ollutkaan, vaan halusi jutella ihmisistä, jotka me molemmat tunnemme. Lopulta, en enää avannut ovea aamupäivisin. Johan sukatkin rupesivat valmistumaan. Maksoin ja kiitin kauniista sukista, jotka oli neulonut ostamistani langoista. Taitavasti sukat oli tehnyt. Naapuri sanoi olevansa käytettävissä, milloin tahansa, jos sukkapula iskee.
Tämä naapuri on hyvin puhelias ja muutenkin sosiaalinen ihminen. Opettelin tämän jälkeen neulomaan itse perheemme sukat. Kiitos naapurin.

ehkä hän on sosiaalinen mutta minusta sosiaalisilta taidoiltaan vajaa kun ei tunnista, milloin hän ei ole toivottu henkilö jonkun toisen kotona. sitä paitsi aika sairaalta kuulostaa.

 

[imperial]

Helppo se Ap:n on kitistä... meillä se rasittava akka asuu.