MARRASKUUN 2012 masuasukit <3 *maaliskuussa*

Onnea Adagio ultrakuulumisista!
FourthGift: olet niiiin oikeassa, ei saisi pilata raskausaikaansa murehtimiseen!

Arvatkaas mitä tämä mamma teki aamupäivällä kaupungille lähtiessään? Veti jalkaan mammahousutAhdistaa niin kovaa kaikki tavalliset housut, kun ne kiristää. Ja juu-u, mennään vasta kuudennella viikolla Kävin H&M:ssä ja olisi niin kovasti tehnnyt mieli hipelöidä mammavaatteita, mutta enhän mä voinut, kun kumminkin heti olisi joku tuttu porhaltanut paikalle

Kävin ostamassa myös apteekista pahoinvointirannekkeet. Jos vähän auttaisi. Ainakin monella on netin mukaan ollut niistä hyötyä, joten pakko kokeilla.

Melanie 5+0

 

Kaikki oli hyvin ultrassa. syke näky ja oli kuulema oikein hienossa kohdassa kasvamassa pikkuinen =) neuvolan laskujen mukaan olis 6+4 mutta ultraaja arveli olevan 6+0 joten eletään sen mukaan ja vaihdetaan rv12 ultran jälkeen jos tarvis =)

Rontti1 6+0

 

rontti ja adagio,ihania uutisia! onnea!!
nyt voit rontti vähän huokaista <3

tuli mieleen et meillä on pitänyt paikkaansa aina kiinalainen kalenteri,tälläkertaa se lupaa tyttöä.saas nährä

miten scalalle on käynyt kun ei mitään viä kuulu?

tuosta karvankasvusta..mulla ne kasvaa kohisten aina.sama oottaako tyttöa tai poikaa,tai onko edes raskaana

 

Ultrassa käyty ja kaikki hyvin. Reilu seitsemän viikkoinen siellä oli ja sydän sykki. Kierukasta ei havaintoja, joten todennäköisesti poistunut jossain vaiheessa. Kahden viikon kuluttua pääsen uudelleen. Kohdussa näkyi nestekertymä, joka mahdollisesti ollut toinen pikkuinen tai sitten kierukan jättämiä jälkiä. Katsotaan onko tilanne muuttunut.

fourt gift Luulenpa, että on myös välimuotoja siihen, että märehtisi murheessa tai leijailee pilvilinnoissa. Jos ei ole vastoinkäymisiä raskausasioissa kohdannut niin ei varmaan niitä osaa pelätä. Realisti saa olla.

Mielestäsi siis kotidopplerin käyttö kertoo asenteen puutteesta? Kyllä luonto hoitaa, kuten kirjoitit, ihan varmasti. Mutta minun on vaikea kuvitella, että olisin kohtukuoleman aiheuttanut sillä, että käytin kotidoppleria raskausaikana, koska asenteeni oli epäileväinen. No tämä tästä aiheesta, kukin tavallaan.

Mulle kuitenkin suurimman helpotuksen tuo se tieto, että synnytys tullaan käynnistämään n. 1-1,5vk etuajassa vain koska kohtukuoleman kokeneen "asenne" on epäileväinen. Ja se on ihan lääketieteellinen syy.

sukupuolesta 4 tyttöä ja 4 poikaa olen synnyttänyt, joten sen puoleen ei ole väliä kumpi tulee. Raskausajasta en ole pystynyt sukupuolta päättelemään, mitään selviä eroja ei ole ollut. Nyt jostain syystä poikaolo puskee päälle, joten saas nähdä.

Scala rv 7+3

 

hei mammat pitkästä aikaa!

olen käynyt kyllä teidän juttuja lukemassa, mutta en ole saanut kirjoitettua:ashamed: on tää alkuraskaus niin yhdenlaista aikaa elämässä. väsymys on jotain mitä ei normaalissa tilassa pysty kuvittelemaankaan. mulla nyt myös pahoinvointi erittäin vahvasti astunut mukaan. ja ongelmat juurikin samanlaiset kuin kuumeella. paikka haussa ja vielä en ole keksinyt miten olisi mahdollista salaisesti töissä oksentaa.. viime yönkin valvoskelin huonon olon kanssa ja joutu käydä kertaalleen pönttöäkin morjestamassa. tissit on yhäkin hirveen kipeetä ja maha, voi maha, en ymmärrä miten se turvotus voi olla niin valtavaa:O olen todellakin miettinyt melanien tapaan jo noita mammahousuja

mutta kaikki tämä 'vaivaisuus' tuntuu kuitenkin niin hyvältä, kun tietää, että sillä on se kaikista ihanin syy:heart:

rontti mulla niin samanlaiset kauhun sekaiset odotukset perjantaiseen ultraan onnea hyvistä uutisista:flower:

kaikille epävarmuudessa oleville paljon voimia ja :hug:

tyttö ja poika oireistatässä raskaudessa on vähän erilaiset oireet kuin ensimmäisessä. pahoinvointia oli silloinkin, mutta ei muistaakseni näin paljon ja tissit eivät olleet juuri ollenkaan kipeät. väsymys oli ihan vastaavanlaista. ja esikoinen meillä nyt tuollainen pojanviikari. hassua ajatella, että joskus oltiin hänen kanssaankin tässä vaiheessa

adagio onnea ultrauutisista!:flower:

FourthGift se on niin totta, että miksi murehtia etukäteen, kun se mikä on tuleva tapahtumaan, tapahtuu kuitenkin. tätä olen kovasti yrittänyt opetella, koska kyllähän tässä elämässä murehtimista piisaa. kuitenkin sitä aina sitten kestää ne vaikeatkin tilanteet kun ne eteen tulevat. kunpa tämä aina olisikin niin helppoa. itse huomaan, että varsinkin väsyneenä uppoudun helposti apeuteen ja pelkoihin. ja toisaaltaan, erilaiset tunteet kuuluvat elämään.

kertomisesta oli vielä ollut puhetta. meillä tietää siskoni, yksi kaveri ja miehen yksi kaveri. jos kaikki ultrassa hyvin kerrotaan ainakin vanhemmille. jos jotain saattuisi, niin näille ihmisille haluaisin varmasti kertoa myös siitä. missä vaiheessa olette kertoneet lapsille ja minkä ikäisiä he ovat silloin olleet?

Dopplerista vielä haluaisin kyllä sellaisen digitaalinäyttöisen ja olisi juuri sopivasti alennuksessakin, mutta en tiedä raaskisko..

ja onnea Scala:flower:

annis 6+5

 

Kaikki kunnossa! Turhaa panikointia siis. Vauvanalku oli kasvanut normaalisti viikon sisällä ja sydän löy vahvasti. Voimakkaat menkkakivut ovat vaan kohdun kasvukipuja, jotka toisilla voi olla aika voimakkaita. Ja saan kuulemma olla tyytyväinen, jos muut oireet ovat kadonneet näin aikaisin. Onneksi kävin varmistamassa asian. Nyt on hyvä mieli ja yritän olla murehtimatta liikaa =)

No huh huh fourt gift!! En mielestäni ole kovinkaan asennevammainen, jos olen kokenut yhden keskenmenon ja toisen kerran kantanut kuollutta sikiötä kohdussani kolme viikkoa ja nyt en osaa suhtautua raskauteen huolettomasti, iloisesti ja onnellisesti! Kyllä helvetissä tuollaiset asiat jäävät painamaan mieltä! Mieluummin käytän kotidoppleria vaikka joka päivä kuin saan kuulla yllättäen ultrassa, että vauva on jo kuollut. Toki luonto hoitaa tehtävänsä ja keskenmeno tulee, jos on tullakseen, mutta miksi turhaan pitkittää sen uutisen kuulemista, jos on mahdollisuus seurata tiiviisti raskauden kulkua. Hienoa, että sinä pystyt vaikuttamaan omaan asenteeseesi ja suhtautumaan raskauteen pelkästään luottavaisesti, myönteisesti ja positiivisesti. Kaikki eivät siihen kuitenkaan pysty ja vaikka stressi ei hyväksi olekaan, niin eivät he silti aiheuta keskenmenoa omalla asenteellaan.

idylli 8+4

 

lissukka. Meillä on suvussa sellanen mutaatio joka aiheuttaa pahimmillaan vaikean kehitysvamman ja helpoimmillaan aikuisiällä joitain hankaluuksia esim käsivoimissa. Mulla ja mun pojalla on se lievänä ja haluan tietää miten on tulokkaan laita. 50% mahdollisuus tässä on saada täysin "terve" lapsi.

Munkin nyt pakko sohia tähän doplerijuttuun vielä.. näkisin asian myös niin että kun on pitkään (kuten esim minä) odottanut raskautta, pelkää jonkin menevän pieleen. Esikoinen on oli yllärivauva ja silloin olin aika rento mutta nyt kun tätä on niin pitkään odotettu niin pelot nostavat päätään heti kun ei oo oireita. En mä kyllä varmaan tollasta olis nytkään ostanut mutta kun kaveri tarjos niin tietysti otin lainaksi.

Ja ihanaa että niin monilla on ollut hyvät ultrakuulumiset!

 

Idylli Ihania uutisia, nyt taas jaksaa eteenpäin

 

Heissan mamat!

Tää on niiin huono viihtyy tällä puolella... EI tuu ikin käytyy. :/

Poika- ja tyttöolosta: mulla ihan poika olo, vaikka ihan erilainen alkuraskaus kun viimeksi

Enpä oikee keksi kirjoitettavaakaan, joten palaan asiaa, kun on jotain kerrottavaa

mibetsy ja sintti 6+5 ehkä

 

Heipä hei

Mulla oli tänään ensimmäinen neuvolakäynti... Jäi pikkuisen pikaisemmaksi kuin olisi tarvinnut kun oli noi kaksi pikku terminaattoria mukana Jaksoivat ihan kivasti siinä jonkun aikaa leikkiä ja päivystää mutta sitten alkoi hyörintä ja meteli.
Jatketaan siis seuraavalla kerralla 19.4 lisää terkkarin kanssa

Ultra-ajan varasin Lohjan sairaalasta, eli juu synnytän Lohjan sairaalassa, selvispä sekin Ultra on sitten 18.4 Jee! Ei enää pitkä aika!! Pitäisi vaan yrittää noin nollasta lastenhoitajasta hommata joku katsomaan ipanoita pariksi tunniksi että saisin miehenkin mukaan katsomaan pikku-Elvistä

Mitähän hitsiä mun sit piti sanoa... Aijoo, iho kukkii kuin hollannin pellot, tukka rasvoittuu sikanopeasti jne. :x

Mä ihan vähän vahingossa lipsahdin ja ostin pikkuisen ihanan mekon kirpparilta :saint: Oli pakko, ihan varmuuden vuoksi

Muoks. Lisään: niiiiin, painosta piti sanoa. Mähän oon vastikään pudottanut 30kg, edellisten raskauksien tuomia kiloja... Ja tässä sitä sit taas mennään Nyt oli pari kiloa tullut sitten viime vaa'alla käynnin jälkeen (tosin siitä on aikaa 4kk että voi olla ihan muutakin lihomista). Normaalipainon keskirajoilla olen siis nyt, ettei silleen hätkäytä vaikka yks 20 kiloa tulisikin lisää.. (Edellisissä raskauksissa lihoin 22kg ja 13kg, toisessa tosin oli edellisen raskauden kiloja vielä kymmenen jäljellä....)

 

Kerpele sitten ollaan samassa sairaalassa Ja mulla np-ultra 17.4 eli oon päivän ennen sua siellä

Mulla on tänään ollut ensimmäisen kerran sydämen tykytyksiä, mutta se voi kuulma olla ihan normaalia, aika monella kuulma niitä on koko raskauden ajan.. Sitten kun minulla vielä on paniikkihäiriö niin toivottavasti tämä ei kohtausta aloita

 

Kerpele sitten ollaan samassa sairaalassa Ja mulla np-ultra 17.4 eli oon päivän ennen sua siellä

Mulla on tänään ollut ensimmäisen kerran sydämen tykytyksiä, mutta se voi kuulma olla ihan normaalia, aika monella kuulma niitä on koko raskauden ajan.. Sitten kun minulla vielä on paniikkihäiriö niin toivottavasti tämä ei kohtausta aloita

Mulla on kanssa noita sydämen tykytyksiä, nopeaa sykettä sekä muljahduksia.. Sydänfilmissä näkyi pieni johtumishäiriö ja holter-tutkimuksen tuloksia odottelen..

Ne on hirveitä kun ei tiedä mistä johtuu ja paniikki kun saa otteen niin tulee vielä vähän enemmän niitä hiton tykytyksiä, sitten jo pyörryttää ja hikoiluttaa ja kurkkua alkaa kuristaa niin siinä sitten yrittää ajatella että "tää on ihan normaalia, tää on ihan normaalia.."

Mä oon ihan paniikissa siitä että sieltä sydänfilmistä tehtiin tollanen löydös, vaikka pieni juttu onkin eikä välttämättä tarkoita mitään mutta ei voi olla ajattelematta jotain yhtä fiksua kuin "mitäs jos mä kuolen synnytyksessä sydänkohtaukseen?" tmv. apua.. Välillä on vähän rankkaa elää itsensä kanssa kun on tällanen paniikkipirkko..

 

Onpas tänne tullut taas paljon tekstiä yhden päivän aikana

Toivottavasti Idyllillä kaikki kunnossa! Hyvä että ottavat vakavasti ja pääsee heti tutkimuksiin jos tuntuu ettei kaikki olisi ok.

Tyttö/poikaolosta, vaikea kyllä tässä vaiheessa vielä lähteä arvailemaan, edellisellä kerralla oli np-ultran jälkeen vahva poikaolo ja rakenneultrassa pojaksi sanottiin, ja poika tuli. Saa nähä miten nyt käy. Jos pahoinvointi on pojan merkki niin poika on sitten tänne tulossa En kyllä edes tiedä kumpaa "toivon", pääasia että tulisi jompi kumpi! Tosin vielä niin aikaset viikot, että en uskalla tommosia vielä ajatella, tuntuu että marraskuuhun on vielä niiiiin kauan.

Sain tänään tiedon kesätyöstä vanhusten palvelutalossa, vähän jännittää että miten siellä mahan kanssa pärjäilee, vaikka eihän niitä viikkoja kesäkuun alussa ole kuin 18 ja risat mutta silti. Juuri tänään mietin että miten selviän kohta alkavasta työharjoittelujaksosta kun on niin paha olo ja hirveä väsymys koko ajan. Hyvähän se on niitä opintopisteitä suorittaa kuitenkin mahdollisimman paljon niin voi hyvillä mielin sitten jäädä äippälomalle syksyllä. Sormet ja varpaat ristiin että me kaikki syksyllä äippälomalle päästään :heart:

PikkuA 8+4

 

Voisin laittaa tuonne alkulistaan kaikkien kohdalle että onko tyttö- vai poikaolo niin sitten nähtäisiin marraskuussa menikö oikein? Miltäs kuullostaa?

 

Micaela: kuulostaa hyvältä. Mulla siis poikaolo.

 

Micaela mulla tyttöolo.

 

PikkuA Tuonne aikaisemmin jo kirjoittelinkin eli kaikki kunnossa =)

Micaela Kiva idea! Mulla vaihtelee päivittäin. Mulla on sellainen olo, että meille tulee rasavilli poika, mutta silti mietin koko ajan tyttöjen nimiä Poikaolo sinne voisi laittaa ja jos fiilis matkan varrella muuttuu, niin saahan sen vaihdettua.

Adagiolle onnea hyvistä uutisista!

Tsemppiä teille sydämentykytysten kanssa. Kaikkea se raskaus teettää

Mulla on normaalisti helposti rasvoittuva iho ja aika ajoin jonkin verran finnejä. Nyt finnit ovat poissa ja iho on päinvastoin todella kuiva. Eli ilmeisesti raskaus voi vaikuttaa myös noin päin, usein kuulee mainittavan vain kukkivasta ihosta. Painoa on tullut pari kiloa. Niskapoimu-/niskaturvotusultra on 20.4. Veriseulat tehdään jo pari viikkoa aiemmin. Ja eka neuvola on vihdoin ensi viikolla.

 

Oloista: Mä en oo ollut kahtena edellisenä kertana oikeassa muudieni kanssa mutta mies on osannut kertoa kumpi tulee. Nuorimmaisesta "veikkasi" vielä "isin pientä tummaa prinsessaa" ja sekin meni oikein

Nyt ollaan vähän kinkkisessä tilanteessa, lapset ovat sitä mieltä että tulee pikkuveli mutta me oltais miehen kanssa tyttölinjalla... Meille on siis tulossa pikku-Elvis jolle on kuitenkin jo ostettu mekko :saint:

En osaa siis sanoa oloista oikein mitään

 

ihan pakko kommaa fourth gift... positiivisuus on tietenkin hyvä asia,mutta omalla asenteellaan ei kukaan voi vaikuttaa onko kaikki hyvin vai ei.
huomaa ettet ole tainnut törmätä pahemmin vastoinkäymisiin?
eikö sua pelottaisi jos olisit kokenut keskenmenon?tai hirveimmän,kohtukuoleman?
tai mitäpä jos astuisit mun saappaisiin,ja olisit kokenut kohdunulkoisen,joka on meinannut viedä hengen?lisäksi poistettu toinen munajohdin,ja jos nyt sattuisi olemaan sama homma,sinne menisi viimeinenkin johdin ja turha olisi enää normaalisti lasta haaveilla?
tai eikö huolettaisi onko kaikki hyvin jos lapset on olleet syntymähetkellä sairaita ja olet meinannut ne menettää? mitäs jos kotidopplerilla olisi huomattu sykkeen hidastuminen?? kannattaisi pikkasen miettiä mitä sieltä sormistaan ruudulle päästää,vaikken uskokkaan että mitään pahaa olet tarkoittanut. kaikki ei vain aina ole hyvin,vaikka kuinka olisi positiivinen:headwall:

 

adagio,välillä on huutonetissä vähän edullisemmin noita dopplereita.ja kandee googlaa,,tulee useampi angel sounds taitaa olla aika yleinen?

 

dopplerista kukaan ei vissiin huomannu rivi-jakoa... laitoin vaan etten MÄ sitä koe MULLE tarpeelliseksi, aivan sama jos sitä joku muu käyttää.


daizy todellakin olen elämässäni kokenut paljon, että aivan turha tulla sanomaan yhtään mitään..... niistä en sitten tässä selitä enempää.. menetyksetkin vaikkakin ovat kamalia, oon päässyt yli. siihen on auttanut aika, ystävät ja juurikin se oma asenne. ja tottakai silloin suren kun surua on...mutta miksi etukäteen alkaisin suremaan ja pelkäämään. tää on vain MUN tapani elää ja ajatella, lohduton pelko kun voi viedä itseltäkin hengen. nykypäiväähän toki on että on kaikkia laitteita, ja hienoahan se on että sydänäänet saa kuuluviin. mutta edelleen en voi ite murehtimalla liikoja saada vauvaa pysymään hengissä, jos se ainakin näillä viikoilla menee kesken, niin silloin siinä on ollut joku "vika" tai "vamma" ettei se olisi saanut välttämättä terveenä elääkään. ja jos taas tulee kohtukuolema, tottakai niitä on miettinyt, onhan tää neljäs lapsi mulle jo. kohtukuolemallekaan en tuskin voi mitään, muuta kuin tiheän liikkeiden seurannan. ja jos sellainen tulee, ni enhän mä sille mitään mahda. kun ei lainkaan tiedä mitä synnytyksessäkään tapahtuu!!! lapsi voi kuolla siinäkin. tai sitten kun isommat menee fillarilla kouluun ni joku voi ajaa niiden yli. tutkako mulla tarttis olla jo siihenki et äidin huoleen ois helpotus.
mitä enemmän vatvoo, sitä suuremmaksi ne huolet myös tulee. näin mä ajattelen, en sano mitä kenenkin muun tulee ajatella.
kerroin siis vain oman tapani miten asioihin suhtaudun. että pahoittelut nyt sitten jos joku tästä loukkaantui kovasti. kuka täällä on kenellekkään sanomaan että on esim asennevammainen? en minä ainakaan. omalla kohdallani voin itselleni todeta mutta enhän mä ketään arvostellut.

 

kiinalainen kalenteri no edelliseen testasin ja oikein meni, aiemmat katoin kanssa mitkä on syntyneet ja oikein meni niidenkin sukupuoli tämä menis sitten niin et tyttöä lupaa. se ois kyllä aika kivakin toisaalta. mutta hauska miten noi muka voisi pitää paikkaansa oikeasti, että mistä sen muka joku kiinalainen tietää

repäisykivut onkin aika kovia, eilen oli pitkä työpäivä, jonka päätteeks suoraan lähdin lenkille. ilta meni touhutessa kotitöitä, kunnes kahdeksan aikaan oli PAKKO mennä sohvalle... tarttis muistaa enempi levätä... mutta miten siinä taas kävi niin tämmöinen touhukas luonne kun on niin minkäs teet... mutta nuo kivut oli lenkilläkin jo sellaisia että tahti piti pitää suht hitaana. koira katteli vähän että mikä nyt on odottakoon vaan aikaa kun muutama kuukausi menee eteenpäin ja mä läähätän enemmän kuin se

 

Huomenta kaikille!

Täällä mennään vaihtelevilla pahoinvoinneilla ja ympärivuorokautisella väsymyksellä tasaisen varmasti päivästä toiseen. Oikeestaan oloissa ei ookaan mitään sen ihmeellisempää kommentoitavaa, mutta päivän polttava aihe olis kuranen lapsi .

Nyt kaipaisin siis kaikki maailmankaikkeuden parhaat vinkit siihen tilanteeseen, kun kurainen lapsi haetaan iltapäivällä päiväkodista . Meillä on auton takakontissa Ikean kassi, johon kuravaatteet riisutaan, mutta sotkuhan on silti melkoinen ja sitä hiekkaa on ihan joka paikassa joka tapauksessa. Mitkä on siis teidän keinot vähentää sotkua edes jonkin verran? Entä onko teillä autossa itellekin sadetakki tai joku muu "rönttö"vaate, jonka kiskotte päälle, jotta voitte hyvillä mielin kaapata pikkusen ja vähän isommatkin tarhan pihalla syliin?

Tämmösiä pohdintoja siis tänään .

Haavemamma ja tyttöolo (eli poika tulee) 8+5

p.s. Lupaan joku päivä käydä oikeestikin osallistumassa keskusteluun. Viimestään viikonloppuna, kun saan päikkärit tueksi

 

Mua on alkanut jänskää ihan älyttömästi. Tää johtuu siitä et np-ultraan vähän yli 2 viikkoa aikaa ja kun tyhmänä oon vähän käynyt kurkkii tuolla lokakuisten puolella. Siellä useimmat on saanut hyviä uutisia, mutta sitten on ollut niitä huonoja uutisiakin. Enää mua ei lohduta lääkärin sanat viime ultrassa et 5% mahdollisuus saada keskenmeno viime ultran jälkeen. Mä en halua olla se 5% Ja sit jännitän sitä et jos kehitys onkin loppunut viime ultran jälkeen..

Sori mun avautuminen täällä, en viitsi poikaystävällekään sanoa näitä ajatuksia kun tiedän hänen vastauksen: otetaan päivä kerrallaan. Kai tää on nyt tähän kuuluvaa ahdistusta vaan :headwall:

Siitä huolimatta Micaela + pompula 9+1

 

Iloista torstai päivää

Ajattelin tunkea joukkoon iloiseen mukaan. Kolmisen viikkoa olen lueskellut juttujanne, mutta en uskaltanut vielä kirjoitella kun jotenkin ei vaan meinaa uskoa että meille se pikkukakkonen vielä suodaan. Tänään sitten varhaisultrassa näkyi pieni kaveri jolla sydänkin sykki :heart:

Firesun/toinen/La 15.11/Kätilöopisto

Taustaa sen verran että tosiaan toinen lapsi kyseessä ja ikäeroa lapsille olis tulossa aika tarkalleen 3v. Esikoisen syntymäpäivä kun on 17.11
Ja vuoden verran ollaan tätä tulokasta nyt yritetty, toivottavasti pysyykin matkassa.

Neuvolaakin pitäisi varata, mutta en vaan tiedä vielä miten sen järkkäisin että saisin töistä vapaata ilman että tarvisi vielä pomolle kertoa asiasta...huoh.

Oma olo on ollut aika hyvä, muutamia mielitekoja ja väsymystä lukuunottamatta. Nukkua voisi vaikka kuinka paljon ja olenkin yöunia vedellyt sellaista 10h

Eipä tällä kertaa muuta, jotenkin niin ihana uskaltautua itsekin mukaan keskusteluihin (vaikka tyhmältä varmaan kuullostaa ettei ole uskaltanut aiemmin mukaan...)

Firesun ja vielä nimetön möykky rv7