Kuka tätä kotiäitiyttä voi kestää järjissään?

Voi voi, tuliko paha mieli, osuko arkaan paikkaan? :'(

Ei ollenkaan. Eihän tässä ole ollut kyse minusta.

 

[QUOTE="vieras";25927508]Saatko jotain kiksejä tosta sun vittuilustas muille ihmisille? Jos olisin itse työtön ja kouluttamaton kotiäiti, niin pitäisin suuni supussa ja antaisin fiksumpien hoitaa puhumiset.[/QUOTE]

Noh, työtön en ole ja sain mä sentään ylppärit käytyä sen lopputodistusta vajaan kokkikoulun lisäks. Tai oikeestaan jo ennen koko kokkikoulua... Ja ikää kun on vasta se 25v, ni luulis vielä joutavan. Mitkäs itselläs on meriitit, kun on "varaa" huudella?

 

Noh, työtön en ole ja sain mä sentään ylppärit käytyä sen lopputodistusta vajaan kokkikoulun lisäks. Tai oikeestaan jo ennen koko kokkikoulua... Ja ikää kun on vasta se 25v, ni luulis vielä joutavan. Mitkäs itselläs on meriitit, kun on "varaa" huudella?

Oivoi, oikein on puolikas amitsu käytynä lukion lisäksi?! yleensä en lyttää ihmisiä heidän koulutustason perusteella, mutta sun ääliömäisyydet menee kyllä ihan käsi kädessä koulutuksen kanssa.

 

[QUOTE="vieras";25927577]Oivoi, oikein on puolikas amitsu käytynä lukion lisäksi?! yleensä en lyttää ihmisiä heidän koulutustason perusteella, mutta sun ääliömäisyydet menee kyllä ihan käsi kädessä koulutuksen kanssa.[/QUOTE]

Kerro ihmeessä, minkä verran sulla oli koulutusta 21v:nä? Silloin nimittäin jäin äitiyslomalle ja silti on työkokemustaki jo yli 10v nykyään. Ainii, mut eihän sulla taida muuta elämää ollakaan, ku muiden asioiden miettiminen, huomaahan sen jo tästäki "keskustelusta".

Musta on ihan ok:sti pärjätty, ku ilman helpotuksia kirjottaa En paperit lukihärösenä ja adhd:lla. Diagnoosit ku sain vasta vähän kirjotusten jälkeen. Mutta joo, jotkut ne ei vaan kasva aikuisiks, vaan jaksavat väntää tikusta asiaa voidakseen näsäviisastella muille. Varmaan on äiti kuule ylpee, ku meet ja kerrot oikein osannees ivata netissä, kasvottomana oppimisvaikeuksista kärsivää.

 

Kerro ihmeessä, minkä verran sulla oli koulutusta 21v:nä? Silloin nimittäin jäin äitiyslomalle ja silti on työkokemustaki jo yli 10v nykyään. Ainii, mut eihän sulla taida muuta elämää ollakaan, ku muiden asioiden miettiminen, huomaahan sen jo tästäki "keskustelusta".

Musta on ihan ok:sti pärjätty, ku ilman helpotuksia kirjottaa En paperit lukihärösenä ja adhd:lla. Diagnoosit ku sain vasta vähän kirjotusten jälkeen. Mutta joo, jotkut ne ei vaan kasva aikuisiks, vaan jaksavat väntää tikusta asiaa voidakseen näsäviisastella muille. Varmaan on äiti kuule ylpee, ku meet ja kerrot oikein osannees ivata netissä, kasvottomana oppimisvaikeuksista kärsivää.

Toi viimenen lause sunkin kannattaa lukea uudestaan ottaen huomioon mitä sä itse täällä kylvät. Ja kaikkea et voi loputtomiin paeta oppimisvaikeuksien ja adhdn taakse.

 

Toi viimenen lause sunkin kannattaa lukea uudestaan ottaen huomioon mitä sä itse täällä kylvät. Ja kaikkea et voi loputtomiin paeta oppimisvaikeuksien ja adhdn taakse.

Noh, erona kai on, että mua ei kiinosta nää tyypit riittävästi, et jaksaisin ottaa puheeks jotain, mitä jostain muualta oon lukenu tai luullu lukeneeni? Ja vielä täysin ohi aiheen. Se, jos joku, on säälittävää.

Vaikee oli muuten "paeta" minkään taakse, kun tosiaan, kuten sanottu, oon noi ainoot akateemiset räpellykseni saanu hoidettua ilman mitään diagnooseja. Ja jos mun äitiin mennään, en usko sitäkään kiinostavan, oonko elossa vai kuollu.

 

Mun mielestä tää on ihanaa, parantunut vaan tässä mitä enemmän lapset on kasvaneet

Vauvojen kanssa mä oon aina ollut aika hukassa ja rikki :/

Peesi ilman tota vauvajuttua, vauva-aika oli erilaista, mutta ei ainakaan huonompaa mitä isompien kanssa.

 

Miten se on joillekin niin vaikeaa uskoa, että kaikista ei yksinkertaisesti ole kotiäideiksi vaikka kuinka keksisi itselle virikkeitä? Ei se ole aina vain asenteesta kiinni. Sitä voi olla vaikka joka päivälle eri harrastus ja aina jotain kivaa tekemistä, mutta toisille ei kuitenkaan sovi se, että suurin osa päivästä menee lapsia ja kotia hoidettaessa. Ihmiset on erilaisia.

 

[QUOTE="vieras";25928342]Miten se on joillekin niin vaikeaa uskoa, että kaikista ei yksinkertaisesti ole kotiäideiksi vaikka kuinka keksisi itselle virikkeitä? Ei se ole aina vain asenteesta kiinni. Sitä voi olla vaikka joka päivälle eri harrastus ja aina jotain kivaa tekemistä, mutta toisille ei kuitenkaan sovi se, että suurin osa päivästä menee lapsia ja kotia hoidettaessa. Ihmiset on erilaisia.[/QUOTE]

Ihmettelen, jos joku ei ymmärrä, ettei kaikista ole äideiksi tai kotiäideiksi (miten kukakin sen sitten mittaa). Jos nuo tiedostaa itse, miksi tehdä lapsia. Välttääkseen surun? Kun siellä kotona on nyt vaan oltava, ellei sitten voi roudata synnäriltä mukaan töihin. Vauvan ja äidin välinen suhde on herkkä ja ainutlaatuinen.,

 

Järjissään? Ei ole pysyneet:

"mul on parempi duuni ku sul!"
"tyhymä!"
"äiti toi on käyny vaan amiksen"


Luoja.

 

sama täällä. nytkin tuntui että mitä järkeä nousta ylös, kiukuttelevia lapsia hoitamaan.

Ulos ei kiinnosta lähteä kun se pukeminen on yhtä tappelua ja karkailua, eikä siellä ulkona ole paikkaa minne mennä

odotan vain päiväuni aikaa ja iltaa, että saa edes jotakin tehdä rauhassa

 

Mulla tuo sosiaalinen elämä ei muutenkaan ole kovin kehuttavaa, joten sinänsä mitään muutoksia siihen ei ole tullut, ainakaan negatiivisessa mielessä. Kontakteja muihin on ehkä jopa enemmän, kun on leikkipuistoilua ja perhekerhoja sun muita.

Neljän seinän sisään ei todellakaan kannata jämähtää; mikset keksisi jotain yhteistä harrastusta teille? Perhejumppaa, muskaria? Onko lapsen sen ikäisiä että kävisivät kirjaston satutunneilla?

Jos tuntuu, että pää totaalisesti hajoaa, niin sitten ehkä kannattaa miettiä muitakin vaihtoehtoja kuin kotiäidiksi jääminen. Kaikille se ei tunnu sopivan. kyllä niitä huonoja hetkiä on ajoittain itselläkin; tuntuu ettei jaksaisi millään ja että voi perhana kun vois vain olla omassa rauhassaan. Isä ei meillä ei ole kuvioissa mukana ollenkaan, ja lapsen olen hoitanut liki 24/7 yksin lukuunottamatta kampaajalla käyntejä (kerran kolmessa kuussa). Monella tuntuu tämän ikäiset (1v2kk) olleen jo moneen otteeseen yökylässä, musta ei ole ollut vielä sen aika vaikka toisaalta olisikin kiva nukkua välillä ihan kunnolla, mistään mitään välittämättä. Mutta kun kukaan ei kysy lasta yökylään, niin en minäkään rupea kyselemään että "Voisitteko ottaa lapsen yöksi?" Tuntuu ettei oikeaa syytä sille ole, ja saisinko loppujen lopuksi nukuttuakaan sen paremmin...

 

[QUOTE="vieras";25927415]No onpa outo suhde. Meidän mielestä hoitovapaalle jääminen on yhteinen projekti, joten tietenkin mies kustantaa enimmät kun saa normaalin palkan silloin kun itse saan pelkän hoitotuen. Ja itselläkin akateeminen tutkinto ja hyvä työpaikka, mutta yhteinen projektihan lapsi on![/QUOTE]tarkointinkin että hän tuo samallalailla rahaa elämiseen ja perheeseen vaikka onkin kotona, nyt vain säästöistään. koska eivät tulisi todellakaan toimeen pelkällä miehen tulolla. totta kai lapsi on yhteinen juttu ja tuossakin tapauksessa molemmat siis osallistuvat vaikka paremmin palkattu on kotona, hän on vain tienannut rahatelämiseen jo etukäteen joista nyt yhdessä miehentulojen lisäksi nauttivat.minusta ystäväni oli fiksu kun ensin tahkosi rahaa säästöön ja nyt voi oikeasti nauttia ilman jokapäiväistä miettimistä rahojen riittämisen suhteen... mikä on oikeasti ongelma monessa lapsiperheessä nykyään.
ovat saaneet säilyttää normaalin elämäntyylinsä pitkänkin kotona olon aikana ja kuulosti että jos kouluikään asti kotona olisivat. nuorimmainen on vielä pieni niin helposti voi olla vielä useamman vuoden.

 

[QUOTE="vieras";25925929]Just noihin rutiineihin mä oon niin v*ttuuntunut, ettei tosikaan..[/QUOTE]

Juuri nythän se olet vain ja ainoastaan sinä, joka päätät rutiineista. Ei kukaan muu.

Mieti mitä sinä tahtoisit tehdä ja tee sitten joko se tai paras mahdollinen korvike.Monesti sitä pelkää ihan turhaan lasten kanssa tekemistä, että lapset ovat hankalia tai itkevät tai menee unirytmi sekaisin- ja sitten, kun uskaltautuu yrittämään, niin se sujuukin hyvin.

Ja totta kai kotiäitiys joskus tympii, ihan niin kuin kaikki muukin tässä maailmassa.

 

neljän seinän sisään. Se on todellakin rankinta, jos kököttää vaan kotona. Lapsiperheille järjestetään kaikenlaista toimintaa, kun ottaa selvää. Silloin tulee niitä sosiaalisia kontaktejakin. Muita kotiäitejä voi kutsua myös kylään. Mulla olisi joka päivälle jotain, jos vaan jaksaisin käydä (joskus on tosiaan kiva jäädä vain kotiin!). Ota itseäsi niskasta kiinni ja ala nauttia kotiäitiydestä ja ole avoin uusille ihmisille. Ennen kaikkea lapsesikin ovat tyytyväisempiä, kun ei olla vaan kotona ja roikuta äidin lahkeessa.

 

Noh, erona kai on, että mua ei kiinosta nää tyypit riittävästi, et jaksaisin ottaa puheeks jotain, mitä jostain muualta oon lukenu tai luullu lukeneeni? Ja vielä täysin ohi aiheen. Se, jos joku, on säälittävää.

Vaikee oli muuten "paeta" minkään taakse, kun tosiaan, kuten sanottu, oon noi ainoot akateemiset räpellykseni saanu hoidettua ilman mitään diagnooseja. Ja jos mun äitiin mennään, en usko sitäkään kiinostavan, oonko elossa vai kuollu.

Kannattaisi ehkä tuon venyttelyn sijaan käyttää aikaa enemmän siihen opiskeluun, niin oppisit tuon "akateeminen" sanan oikean käytön...

 

Mä odotan vasta esikoistani, mutta tunnen itseni sen verran hyvin ettei minusta kotiäidiksi ole. Suoraa sanottuna tylsistyisin, ja esim tässä keskustelussa mainitut perhekerhot, mammatapaamiset jne ei ole mun juttuni. Kellään kavereistani ei ole (eikä varmasti lähiaikoina tule) lapsia, joten heidänkään kanssa ei voi mitään leikkitreffejä sopia.

Meitä on monenlaisia, ja kaikki varmasti ajattelevat oman lapsensa parasta

 

Kuka ihme jaksaa niitä mammapiirejä joihin näissä kehotetaan menemään? En minä ainakaan - koskaan en ole kanalaumassa muutenkaan viihtynyt niin nyt vielä mennä sinne keskustelemaan vilijonkan kakan väristä...kiitti, ei kiitti.

Muutenkin sellainen kultuuri jossa istutaan vaan ja jauhetaan kakkaa ei jaksa napata. Mä tahdon oikeasti ratkoa ongelmia, miettiä paljon haastavampia juttuja kun ensikauden haalarimerkki... Valitan siis että en vaan viihdy kovinkaan hyvin mammaseurassa kun oikeasti aivot tahtois tehdä jotain ihan muuta. Lasten vuoksi voin tilaisuuksiin mennä mutta ne on kaukana siitä että tuntisin niistä itse jotain saavani. Väkipakolla menen kun tiedän se että lapsilla on kivaa.

Ei kaikista ole siihen rumbaan, niin se vaan on. Eikä tartte ollakaan. Voi olla hyvä vanhempi muutekin kuin leikkimällä pullantuoksuista kodinhengetärtä.

 

Kerro ihmeessä, minkä verran sulla oli koulutusta 21v:nä? Silloin nimittäin jäin äitiyslomalle ja silti on työkokemustaki jo yli 10v nykyään. Ainii, mut eihän sulla taida muuta elämää ollakaan, ku muiden asioiden miettiminen, huomaahan sen jo tästäki "keskustelusta".

Musta on ihan ok:sti pärjätty, ku ilman helpotuksia kirjottaa En paperit lukihärösenä ja adhd:lla. Diagnoosit ku sain vasta vähän kirjotusten jälkeen. Mutta joo, jotkut ne ei vaan kasva aikuisiks, vaan jaksavat väntää tikusta asiaa voidakseen näsäviisastella muille. Varmaan on äiti kuule ylpee, ku meet ja kerrot oikein osannees ivata netissä, kasvottomana oppimisvaikeuksista kärsivää.

No ei se lukihäiriö ja adhd tee ihmisistä vittumaisia, kyllä ne juontaa juurensa jostain ihan muusta. Ja sunhan ei tarvitse kenellekään kertoa osaavasi ivata netissä, kun sen tietää ainakin kaikki täällä edes harvoin käyvät. Alkoikin näköjään ärsyttää, kun joku vastaa samalla tyylillä takaisin...

 

[QUOTE="hmmm";25928490]Kannattaisi ehkä tuon venyttelyn sijaan käyttää aikaa enemmän siihen opiskeluun, niin oppisit tuon "akateeminen" sanan oikean käytön...[/QUOTE]

Oikeesti? Eikö teillä ihmisillä oo mitään itsekritiikkiä?

Muuten: sanaa "Akateeminen" käytetään (ilmeisesti, ehkä, näköjään?) aika paljon värikkäämmin mun äidinkielessä, jos toi ei nyt tohon sopinu. Pilkunnussinta ei kuulu mun vahvuuksiin, joten en tullu tarkistaneeks, miten sanaa suomeks saa/ei saa käyttää.

Ja venyttelyn? Öh?

 

[QUOTE="vieras";25928596]No ei se lukihäiriö ja adhd tee ihmisistä vittumaisia, kyllä ne juontaa juurensa jostain ihan muusta. Ja sunhan ei tarvitse kenellekään kertoa osaavasi ivata netissä, kun sen tietää ainakin kaikki täällä edes harvoin käyvät. Alkoikin näköjään ärsyttää, kun joku vastaa samalla tyylillä takaisin... [/QUOTE]

No siinä olet kyllä oikeassa, että adhd, lukihärö tai mikään muukaan diagnoosi ei tee ihmisestä vittumaista. Vittumaisuus tulee suoraan sydämestä. :heart:

 

Olin kotiäitinä kahdessa erässä, molemmilla kerroilla 2-2,5 vuotta. Ja olen niin onnellinen, ettei tartte ikinä enää. Ekan lapsen kanssa se meni vielä, mutta useamman kanssa saa olla lehmän kärsivällisyys tai töissä todella kurjassa paikassa tai poikkeuksellisella geenistöllä varustettu, että siitä nauttii. Minulta puuttuivat em. ominaisuudet.

Kun palasin töihin, palaute ympäristöltä oli, että näytätpä nykyään hyvältä ja olet hyvällä tuulella Lapset viihtyy päikyssä ja koulussa ja elämä maistuu kaikille, energiaakin riittää vaikka mihin.

En silti laittaisi alta 2-vuotiasta päiväkotiin, sen verran oli pakko taipua. Ja nyt jälkikäteen tyytyväinen, että siitä selvisin.

Se sosiaalisten ympröiden kaventuminen oli pahinta, aikuiset ihmiset puhumassa jostain helkkarin haalareista päivät pitkät.

 

Joku vaan tykkää olla lasten kanssa kotona ja joku ei sitä kestä ollenkaan, kun luovat uraa. Mä en arvostele ihmisiä, ketkä valitsevat sen, että vievät lapsensa aikaisin hoitoon, mutta mun valintaa arvostellaan ja kauhistellaan. Mä valitsin kotiäitiyden ja oon ollut sitä melkein 12 vuotta. Muutaman vuoden välissä olin töissä, kun mieheni oli kotona.

Mä tykkään tehdä asioita omaan tahtiin ja lähteä ulos, jos siltä tuntuu tai olla menemättä. Meillä ei ole mitään säännöllistä päivärytmiä, koska mua ahdistaa se. Ainoat, mitkä on säännölliset, niin ruoka-ajat, niistä pidetään kiinni. En halua elää kellon kanssa, toki välillä on pakko, se on ihan selvä juttu. Mä vaan nautin tästä, että mä saan tehdä rauhassa kotihommia, nähdä ystäviäni ym. Musta on myös ihanaa, kun saan olla kotona, kun isot tulee koulusta kotiin ja olla kuuntelemassa, jos heillä jotain murheita sille päivälle, ei niitä enään illalla kenellekään kerrota. Ja omien lasten kasvun seuraaminen on sellainen asia, mitä iloa en halua kenellekään muulle antaa. Musta on ihanaa, kun nuorimmainen oppii joka päivä jotain uutta. Tää valinta on minun ja mieheni yhteinen. Nuorimmainen täyttää pian 4 vuotta, joten olen juurikin tämä monien mainitsema miehen siivellä eläjä. Me vaan haluttiin tehdä päätös ja ratkaisu, jossa yhtälössä kaikki voi hyvin. Mutta mikä sopii toiselle, niin ei välttämättä sovi toiselle. Ite käyn omissa harrastuksissani kaksi kertaa viikossa. Tällä hetkellä opiskelen hetken aikaa. Oon ottanut nuo kaksi päivää viikossa itselleni, niin sitten jaksan paljon paremmin tai kahtena iltana. Mieheni vahtii lapsia sillä välin, kun mä oon pois. Toivottavasti jokainen ymmrtäis hyväksyä toisten ratkaisut, eikä aina arvostella, kun sä teet noin tai näin. Siitä ei seuraa, kun pahaa mieltä ja katkeruutta. Toivottavasti jokainen näkis omissa valinnoissaan ne hyvät puolet asioista!!

 

[QUOTE="Vieras";25928711]Joku vaan tykkää olla lasten kanssa kotona ja joku ei sitä kestä ollenkaan, kun luovat uraa. Mä en arvostele ihmisiä, ketkä valitsevat sen, että vievät lapsensa aikaisin hoitoon, mutta mun valintaa arvostellaan ja kauhistellaan. Mä valitsin kotiäitiyden ja oon ollut sitä melkein 12 vuotta. Muutaman vuoden välissä olin töissä, kun mieheni oli kotona.
[/QUOTE]

Mä en ole ikinä luonut mitään uraa vaan olen ihan tavallinen duunari, joka nauttii työstään paljon

Muskarit ja kerhot ei oikein vastaa mun käsitystä sosiaalisista kontakteista, mutta kiva jos niistä on iloa jollekin.

 

ei olis mustakaan olemaan kotona. pää leviäis.